Jalkakäytävät ovat loputtomia
kun kävelemme vieri vieren
Askeleesi kuiskaa omilleni
veresi kohisee, uneksien omastani
Jälkeenpäin kun
vaellan yksin eteenpäin
muistoissani
- vierelläsi
Askeleesi jotka kuiskaavaat omilleni
suuren kaupungin vaienneessa hiljaisuudessa
kun kävelemme vieri vieren
Askeleesi kuiskaa omilleni
veresi kohisee, uneksien omastani
Jälkeenpäin kun
vaellan yksin eteenpäin
muistoissani
- vierelläsi
Askeleesi jotka kuiskaavaat omilleni
suuren kaupungin vaienneessa hiljaisuudessa
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pää kumarassa.
Hartiat kasassa.
Jokaisena päivänä.
Ei nää eikä kuule.
Kulkee vaan kilpaa.
Kilpaa elämän kanssa
päivä ja nostan katseeni ylöspäin kohti valoa, kiitti palautteestasi Margitta!
tuo ensimmäinen lause on hyvä alotus, ja runo jatkuu muutenkin,
ensinnäkin loogisesti ja toisekseen hyvillä sanavalinnoilla.
Toinen säkeistö on haikea, siinä on jo aavistus
yksinkulkemisesta ja samalla muisto siitä, kuinka " kuljimme rinnakkain "
Viimeinen säkeistö pitäisi noudattaa linjaa
" askelesi kuiskaisivat omilleni "
koska edellinen säkeistö on ajatuksella
" jälkeenpäin ... muistoissani.
Siis, sillä erotuksella että ne eivät tässä enää
kuiskaa, vaan kuiskaisivat ( muistoissa )
Muuten en muuttaisi mitään, oikein hyvin kulkeva
alusta loppuun.
Niin, ja hyvää uutta aamua ja päivää.
alunperin "kuiskasivat" mutta ruudulle kirjoittaessani sananmuoto muuttui niinkuin mulle yleensä käy, no ymmärsit kuitenkin ja kiva kun silti pidit tästä, kiitti Rellu!
Minusta tässä oli tosi hienosti aseteltu sanat.
Yksinäisten askelten äänen kuulee selkeesti
hiljaisessa kaupungissa.
Kiitzz, lio ja iloista pvää! :)
vaikka tuossa viimeisessä lauseessa sananmuoto oli väärä, mutta tekevälle sattuu ja varsinkin mulle liiankin usein
Kiitti sanoistasi ja aurinkoa päivääsi!