Olen viettänyt yksineloa eron jälkeen vuosikausia ja todennut ettei helpompaa ja parempaa elämää voi vietellä kuin eronneena. Aina on vapaata ja saa tehdä mitä itse lystää, joskus aikaisemmin entinen vaimo tyrkkäsi lapset minulle viikonlopuksi jolloin olin sidottu, nykyisin he jo niin vanhoja ettei tule kuin "pakotettuna" eli ovat aina äidin helmoissa jolloin työviikon loputtua minulla laatu-aikaa vain itselleni kuten on koko arkiviikkokin. Siis oliko avioero huonoksi minulle, ei tosiaankaan vaan hienoinen lahja elämältä minulle.
Minusta taas helppoa 40+
eleskellä
10811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi sinä alunperin ryhdyit isäksi, kun et vapaaehtoisesti halua olla edes tekemisissä lastesi kanssa?
noin negatiivisella asenteella, ei kyse etteikö halua vaan molemmilla osapuolilla yleensä alkaa oma uusi elämä, siinä ei viitsi olla kapulana rattaissa ja rajoittaa toista tai onhain noita eronneita pareja jotka kokoajan "tukeutuvat" toisiinsa lastensa kautta,,,kuitenkin selän takana toista useinmiten haukkuen.
se haluttomuus olla tekemisissä omien lasten kanssa, tuossa aloituksessa kerrottiin.
"...entinen vaimo tyrkkäsi lapset minulle, jolloin olin sidottu..."
...mieleen, varsinkin kun nyt joudun eroamaan ja joudun jättämään lapset kotiin, vaikka en millään haluaisi. Kuitenkin heidän on paras olla siellä missä heillä on ollut koti koko elämänsä ajan. En halua repiä heitä pois sieltä, kun ovat jo vähän vanhempia ja kaveripiirikin siellä. Minulle ainakin tulee olemaan ero tuskaa juuri lasten vuoksi
Mitähän mahtanet tarkoittaa? Sitäkö, että saat olla parhaassa mahdollisessa seurassa eikä tarvitse vaivautua ottamaan huomioon tai välittämään muista ihmisistä esim. omista lapsistasi. En tiedä onko ero tehnyt sinulle hyvää vai huonoa. Oletko aina ollut noin itseriittoinen ja huonolla itsetunnolla varustettu? Ymmärrän hyvin jos lapset tulevat luoksesi vain "pakotettuna", kyllähän lapsetkin vaistoavat ihmisen, joka välittää ja keskittyy vain itseensä. Olen itse naimissa ja minulla on ihana perhe ja kas kummaa saan myöskin aina tehdä mitä lystää. Ero on siinä, että tykkään olla lasteni kanssa ja touhuta kaikenlaista puolisona kanssa yhdessä sekä myös ystävieni.
Onhan ne lapset ihania, parasta mitä ihmiselle voi tapahtua, mutta onhan kaikessa myös kääntöpuolensa? On se vaan ihanaa kun ne kasvaa ja itsenäistyy, etkä ole enää niin sidottu. Itse nautin myös näistä viikoista, kun ovat iskänsä luona.
Moni isä varmaan myös vieraantuu lapsistaan pikkuhiljaa, koska äiti on perinteisesti se hoivahahmo. Ja siihen vieraantumiseen äiditkin saattaa olla syyllisiä.. olen tässä itsekin huomannut että on niin helppoa rynnätä apuun kun tuntuu että lapset vähän kaipaa, sen sijaan että antaisin heidän hakea isältään sen saman minkä luonnostaan hakevat minulta.
Näin suurelti on käynyt, olemme vieraantuneet lasten kanssa toisistamme ja tietenkin tahtomattamme. Vaikea se on olla jokapäivä tekemisissä kun äidin luokse jäivät asumaan....siksi käänsin yksinolon tunteen ajattelemalla että tämähän ruhtinaallista kun on itselle näin paljon aikaa enkä jäänyt ryytymään itsesääliini.
kuin e-leskellä. Harrastetoiminta muuttui elämäntavaksi kertalaakista eron jälkeen. Pahempi ois varmaan ollut jäädä potemaan eron tuskaa ja stereotyyppisesti sortua juomaan ja juoksemaan irtosuhteissa. Ja kun on sitä omaa aikaa, pystyy paremmin lataamaan kaiken itsestään niihin harvoihin hetkiin lasten kanssa.
- eeoo
Mutta aloittajahan koki lastensa tapaamiset riesaksi, ja on nykyään tyytyväinen kun he eivät enää käy.
vähän nutturaa, niin näet tarkemmin ;) Vastasin aloittajan viimeisimpään kommenttiin. Kannattaa ehkä lukea ne aloittajankin puheenvuorot uudestaan, sitten kun olet saanut hätistettyä sen pirun pois siitä olkapäältäsi raakkumasta...
Mukavaa päivän jatkoa :)