MÄ tarvisin neuvoja hyvistä hiihtoharkoista, missä panostetaan laatuun, ei määrään.
Mulla olis pieni kilpahiihtäjän alku, ikää vasta 11. Ny meillä on ongelma, että lapsi harrastaa montaa muutakin lajia ja harj.iltoja kertyy viikolle 3, kisat päälle. Hiihtämään ei enää ehdi paljoa, vaikka haluja oliskin. Ja se näkyy jo nyt tänkin talven hiihdoissa, ku semmoiset kaverit menee lujaa ohi, mitkä vielä viime talvena jäi.
Meillä kilsoja takana ehkä 150, muilla 400-500, eli kovin nuoresta tuntuvat harjoittelun alkaneen.
Kisamatkakin jo 2-3 kilsaa, ettei sitä ihan "kuntopohjalla" lykitä läpi. Ja noi muut tuntuu jo ihan asuvan suksien päällä.
Eli meidän pitäs nyt panostaa laatuun, ei määrään. Kertokaa parhaat harjoitusmuodot, jos suksille ei pääse kuin esim 1-3 kertaa viikossa ja tässä mahdollisesti mukana jo 1 kisa. tekniikassakin olis paljon sanomista ja sitä on yritetty korjata. Vapaan hiihdossa poika ei pääse kunnolla suksen päälle ja silloin sauvan työntökään ei lähde kunnolla, ja liuku jää olemattomaksi. Pertsa on parempaa, mutta siinäkin se sauvankäyttö on vähän sitä sun tätä välillä.
Mulla olis pieni kilpahiihtäjän alku, ikää vasta 11. Ny meillä on ongelma, että lapsi harrastaa montaa muutakin lajia ja harj.iltoja kertyy viikolle 3, kisat päälle. Hiihtämään ei enää ehdi paljoa, vaikka haluja oliskin. Ja se näkyy jo nyt tänkin talven hiihdoissa, ku semmoiset kaverit menee lujaa ohi, mitkä vielä viime talvena jäi.
Meillä kilsoja takana ehkä 150, muilla 400-500, eli kovin nuoresta tuntuvat harjoittelun alkaneen.
Kisamatkakin jo 2-3 kilsaa, ettei sitä ihan "kuntopohjalla" lykitä läpi. Ja noi muut tuntuu jo ihan asuvan suksien päällä.
Eli meidän pitäs nyt panostaa laatuun, ei määrään. Kertokaa parhaat harjoitusmuodot, jos suksille ei pääse kuin esim 1-3 kertaa viikossa ja tässä mahdollisesti mukana jo 1 kisa. tekniikassakin olis paljon sanomista ja sitä on yritetty korjata. Vapaan hiihdossa poika ei pääse kunnolla suksen päälle ja silloin sauvan työntökään ei lähde kunnolla, ja liuku jää olemattomaksi. Pertsa on parempaa, mutta siinäkin se sauvankäyttö on vähän sitä sun tätä välillä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikäli lapsi tosiaan harrastaa muutakin, on hiihto hyvä palauttava ja vaihtelua tuova harrastus. Mukavat rauhalliset lenkit isän kanssa ilman paineita ovat loistava harjoitus. Niiden aikana on myös aikaa vaihtaa kuulumisia ja avata sydäntä. Se rakentaa lapsen fyysistä ja henkistä kuntoa.
11v. ei tarvitse vetoharjoituksia vaan oman temperamentin mukaan eteneminen on riittävää. Tositreenaamisen voi aloittaa myöhemminkin, nyt on aika rakentaa hiihtotaitoa ja ennenkaikkea halua positiivisissa merkeissä.
Mikäli kilpailu on joka lajissa kaikki kaikessa, katsokaa molemmat peiliin. Noin nuoren ei tarvitse välttämättä harjoitella tavoitteellisesti vielä yhdessäkään lajissa, saati useammassa.
No, jos kumminkin haluaa kilpailla, noilla rauhallisilla lenkeillä rakennetaan pohjat. Pikkuiset kisaavat kestävyyslajeissa kumminkin pääasiassa lahjoilla. Tekniikkaa ja taloudellisuutta tulee siitä että hiihtää. Vanhemman tehtävä on pitää huoli siitä että lapsi ei kaahaa liikaa ja polta itseään. Helposti käy niin jos tenava päästetään kaahaamaan yksinään metsään pitemmille lenkeille.
Ja vielä kerran: Se yhdessäolo on tärkein!!
Se kilpailu vaan on mukavaa... Ja pojalla haaveena päästä viestijoukkueeseen, oli jo viime vuonna. Nyt on myöhään sataneiden lumien vuoksi vaan näytöt vähissä vähän kaikilta.
Eli poika on kilpailuhenkinen enkä näe siinä mitään pahaa, kilpailee parissa muussakin talvilajissa ja parissa kesälajissa. Mielestäni monipuolinen urheilu tukee toistaan.
Tänä talvena tuli eräässä toisessa lajissa vasta ekat kilpailut eteen ja siksi se hiihto on vähemmälle jäänytkin. Ja valitettavasti se näkyy heti tuloksissa. Mitään tavoitteellisuuttahan hommassa ei ole, eli ei mitään tulostavoitteita ole asetettu, niihin kisoihin mennään, minne poika haluaa - ei toki edes haluakaan kaikkeen.
Rauhalliset lenkit ovat tietty ihan kivoja, mutta olen huomannut, että kun poika hiihtää hiljempaa se tekniikka pettää,lujemmassa vauhdissa pysyy jotenkin kasassa. Ja poika itse haluaa hiihtää lujempaa. Mikä edes on rauhallinen vauhti ja mikä mielestäsi olisi sopiva kilometrivauhti tuon ikäiselle?
Itse olen yrittänyt painottaa sitä "kunnolla hiihtämistä", eli kiinnitetään tyyliin huomiota, vaikka sitten nipistettäisiin kilometreistä. Eli joka metri mikä hiihdetään, mentäisiin hiihtäen. Emmekä yleensä 5 km:ä pidempia reissuja edes hiihdä, joskus vaan 2 tai 3. Tiedän monia poikani ikäisiä ja nuorempia, jotka saattavat heittää 10-15 km:n lenkin liki joka ilta ja viikonloppuna pidempiä.
Voin olla väärässä ja tyrmätkää ihmeessä jos olen! Mutta mielestäni olet oikeilla linjoilla, perustuu jonkinlaiseen kokemuksen hiihtäjän vanhempana. Hiihdon tekniikka on syytä opetella nuorena! Nuorella aikuis iällä pienet tekniikka virheet on vielä helppo korjata. Ja toinen mitä ei saa lapsella unohtaa on monipuolisuus! Lajeja sopivasti lomittain muutamia, jos vaan vanhemman innostus riittää. Yhteen lajiinsuuntaudutaan liian nuorena, ollaan jo 10 vanhana suurta hiihtäjää! Hiihto ei kuitenkaan ihan kaikkia lihaksia kehitä tarpeeksi, siksi monipuolisuus on mielestäni tärkeää.
Mutta se mikä monasti unohdetaan nuoria valmennettaessa on NOPEUS! Nopeuden ja vikkelyyden kehittäminen 14-15 vuotiaalla on aivan toista kuin alle 12 v.! jo 14 vuotiaillakin näkee näitä dieseleitä, hiihdetään niin että yhteen menoon vois vetää samaa tasasta vauhtia vaikka Finlandian, kuntoa on mutta irti ei lähde! Ja seuraneena näitä dieseleitä olen todennut että ei se lähde vielä 18 eikä 20 sarjoissakaan!
Koordinaatiohatjoitukset ovat myös hiihtäjälle erittäin tärkeitä! Kilpailuttaminen, silloin kun se on lapsesta kivaa on kohtuullisuudessa ok. Mutta silloin kun isä/äiti "hiihtää lujenpaa" kuin lapsi mennään metsään! Pätee kaikkeen urheiluun.
Jos toiminta lapsilähtöistä niin ei siinä mitään, jos lapsi vielä jaksaa kouluakin käydä,(joka on heidän päätoimi)silloin kaikki on oikeassa suhteessa.
Neuvoisin tällai, kun monia lajeja on kyseessä, ton ikäisellä pitää huolehtia ensi sijaisesti (herkkyys kaudet)nopeudesta, notkeudesta ja taidosta.
Voisitte ottaa aina hiihtolenkin alkuun 15-20min tekniikkaa, mikä samalla palvelee "tehotreeninä"nuorille. Eli sauvoitta(molemmilla tyyleillä) hiihtoa, tasatyöntöä joka samanlainen hiihtotavasta riippumatta.
Ellet itse hallitse tekniikoiden kriittisiä pisteitä, pyydä apua sellaiselta joka osaa tekniikan opettamisen, tai hankit tarvittavan tietotaidon itsellesi.
On selvää että muut ikätoverit, jotka monet treenaa pelkää hiihtoa, huippu välineillä ja voiteilla, menevät monilaji harrastajien edelle, tässä vaiheessa.
Kuinka onkaan sitten asian laita 5-6 vuoden kuluttua? jos kukaan näistä lapsitähdistä suostuu suksia yleensä jalkaansa enää laittaankaan, hyvin harva se tiedän.
Maltilla vain eteenpäin niin kyllä siitä hyvä tulee..
Molemmille vastaajille. Kummasti antoi uskoa. Poikaa itseään ei tunnu kauheasti häiritsevän, että nyt on viimeisten joukossa kisoiss, murehtii vain sitä viestiä, koska se hiihdetään nyt kaikki osuudet pertsalla, mikä on se mieluisempi tyyli.
Lisäksi meillä kisataan painissa ja lentopallossa pelaa joukkueessa. Tää paini "sotkikin" vähän meidän hiihtokuviot, kun nyt innostuttiin siinä kisoihin. Kesällä sitten pesäpallo joukkueessa ja yleisurheilua pikkaisen. Eli monipuolisuutta varmaanki löytyy.
Poika ei oo niitä nopeimpia, eli on vähä raskastekoinen voimapussi.
Mua vähä hirvittää noiden hiihtoperheiden into hiihtämiseen ku tuntuu ettei ne tee mitää muuta. Aattelee, jos nyt noin 10-vuotiaat muksut hiihtää 500 km ja reilusti ylikin talvessa, ni miten paljon ne hiihtää sitten 14-vuotiaana kun sen harjoittelun vasta pitäs alkaa. Miten ne enää lisää kilsoja? Välineisiin on mekin satsattu, eli kunnon vehkeet ja voiteet löytyy. Aattelin, ettei niissä tarvi antaa tasoitusta, kun jo hiihtomäärissä annetaan.
Ja sulle joka vertasit dieseliin noita muksuja; oot muuten oikeasssa. Niillä ei tunnu olevan kuin on/off asento, eli mennään tai ei...
Riittävän monipuolista on juniorisi harrastukset, ei tule junioristasi turpotonta diseliä.
Nopeusominaisuuksiin vaikuttaa tietenkin yksilön solujakaumakin. Nähty on kumminkin sekin, miten nopeasta lapsesta kehittyy yksipuolisella kestävyys harjoittelulla jäykkä dieseli.
Vielä ehtii poika muiden vauhtiin mukaan, nopeutta ja tekniikkaa vain suksilla.
Muistaa pitää, jokainen junnujen harjoitus on AINA myös tekniikkaharjoitus.
Hyvää jatkoa vaan teille ja kaikille muillekkin junnujen vanhemmille ja ohjaajille.