Etsin isosiskoani

En tiedä nimeä, en paikkakuntaa.. ja sukuselvityksessä ei merkintää........

Äitini elää, mutta hän ei sitä minulle kerro muutenkaan missään tapauksessa, hän on salannut minulta uskomattoman määrän isääni liittyviä asioita. Emme ole missään väleissä. Sain tiedon isäni elämänkumppanilta(joka eli isäni kanssa 20 viimeistä vuotta),ja jonka kanssa olen äidistäni huolimatta hyvissä väleissä.

Hänellä oli ollut isäni muistikirja, jossa oli lukenut omaisten nimet. Äitini, minun ja tämän kolmannen. Äitini oli käynyt isäni elämänkumppaninin luona vaatimassa tämän muistikirjan itselleen. Syy kai se, etten minä saisi tietää siskosta. Itse äitini kyllä oli kertonut tälle isäni elämänkumppanille lapsesta, joka heille on syntynyt heidän ollessaan 15 vuotiaita. Eli en voi kysyä äidiltä, virkatodistuksissa ja sukuselvityksissä ei ole mitään merkintää.
Isäni elämänkumppani kyllä auttaisi minua, mutta
hän ei muista sitä kolmatta nimeä aivan tarkkaan ja sanoi, että minun pitäisi nähdä se muistikirja, joka on muutenkin vähän kummallinen. Mutta äitini vaati sen häneltä yllättäin, etten vaan saisi tietää.Isäni elämänkumppani on kiltti ihminen ja taipui painostuksen alla sen hänelle antamaan. Ihmettelet varmaan miksi äitini painosti häntä, mutta äitini on salannut asioita isästäni koko elämänsä ja elänyt täyttä kaksoiselämää, joka minulle paljastui nyt isän kuoltua.

Tiedätkö sinä tai joku muu, että saako synnytyksistä mitään tietoa noin vuodelta 1951?
Eli kun tämä tilanne on näin monimutkainen, tuntuu aika toivottomalta etsinnältä. Olisin kiitollinen, jos voisit jotain vastata kuitenkin.

Onko minulla oikeutta saada... kirjoitti:

Äitini elää, mutta hän ei sitä minulle kerro muutenkaan missään tapauksessa, hän on salannut minulta uskomattoman määrän isääni liittyviä asioita. Emme ole missään väleissä. Sain tiedon isäni elämänkumppanilta(joka eli isäni kanssa 20 viimeistä vuotta),ja jonka kanssa olen äidistäni huolimatta hyvissä väleissä.

Hänellä oli ollut isäni muistikirja, jossa oli lukenut omaisten nimet. Äitini, minun ja tämän kolmannen. Äitini oli käynyt isäni elämänkumppaninin luona vaatimassa tämän muistikirjan itselleen. Syy kai se, etten minä saisi tietää siskosta. Itse äitini kyllä oli kertonut tälle isäni elämänkumppanille lapsesta, joka heille on syntynyt heidän ollessaan 15 vuotiaita. Eli en voi kysyä äidiltä, virkatodistuksissa ja sukuselvityksissä ei ole mitään merkintää.
Isäni elämänkumppani kyllä auttaisi minua, mutta
hän ei muista sitä kolmatta nimeä aivan tarkkaan ja sanoi, että minun pitäisi nähdä se muistikirja, joka on muutenkin vähän kummallinen. Mutta äitini vaati sen häneltä yllättäin, etten vaan saisi tietää.Isäni elämänkumppani on kiltti ihminen ja taipui painostuksen alla sen hänelle antamaan. Ihmettelet varmaan miksi äitini painosti häntä, mutta äitini on salannut asioita isästäni koko elämänsä ja elänyt täyttä kaksoiselämää, joka minulle paljastui nyt isän kuoltua.

Tiedätkö sinä tai joku muu, että saako synnytyksistä mitään tietoa noin vuodelta 1951?
Eli kun tämä tilanne on näin monimutkainen, tuntuu aika toivottomalta etsinnältä. Olisin kiitollinen, jos voisit jotain vastata kuitenkin.

Synnytykset ovat vuonna 1951 Suomessa varmasti useimmiten jo tapahtuneet sairaaloissa. Maaseudulla ehkä vielä kotona??? Voisinpa kuvitella, että jos äitisi ei ole suorastaan salannut raskauttaan raskaana ollessaan, olisi hänet varmaan jo vuonna 1951 ohjattu sairaalaan synnyttämään nuoren ikänsä takia. Olipa lapsi syntynyt missä tahansa, äitisi synnytykseen ja lapsen syntymään/ alkuvaiheen hoitoon liittyvät tiedot ovat terveydenhuollon tietoja, joita eivät viranomaiset voi luovuttaa ilman asianosaisten lupaa.

Onko minulla oikeutta saada... kirjoitti:

Äitini elää, mutta hän ei sitä minulle kerro muutenkaan missään tapauksessa, hän on salannut minulta uskomattoman määrän isääni liittyviä asioita. Emme ole missään väleissä. Sain tiedon isäni elämänkumppanilta(joka eli isäni kanssa 20 viimeistä vuotta),ja jonka kanssa olen äidistäni huolimatta hyvissä väleissä.

Hänellä oli ollut isäni muistikirja, jossa oli lukenut omaisten nimet. Äitini, minun ja tämän kolmannen. Äitini oli käynyt isäni elämänkumppaninin luona vaatimassa tämän muistikirjan itselleen. Syy kai se, etten minä saisi tietää siskosta. Itse äitini kyllä oli kertonut tälle isäni elämänkumppanille lapsesta, joka heille on syntynyt heidän ollessaan 15 vuotiaita. Eli en voi kysyä äidiltä, virkatodistuksissa ja sukuselvityksissä ei ole mitään merkintää.
Isäni elämänkumppani kyllä auttaisi minua, mutta
hän ei muista sitä kolmatta nimeä aivan tarkkaan ja sanoi, että minun pitäisi nähdä se muistikirja, joka on muutenkin vähän kummallinen. Mutta äitini vaati sen häneltä yllättäin, etten vaan saisi tietää.Isäni elämänkumppani on kiltti ihminen ja taipui painostuksen alla sen hänelle antamaan. Ihmettelet varmaan miksi äitini painosti häntä, mutta äitini on salannut asioita isästäni koko elämänsä ja elänyt täyttä kaksoiselämää, joka minulle paljastui nyt isän kuoltua.

Tiedätkö sinä tai joku muu, että saako synnytyksistä mitään tietoa noin vuodelta 1951?
Eli kun tämä tilanne on näin monimutkainen, tuntuu aika toivottomalta etsinnältä. Olisin kiitollinen, jos voisit jotain vastata kuitenkin.

Minä veikkaan, että lapsi on otettu hoidettavaksi jollekin äitisi sukulaiselle.Oma äiti, oma isoisko tai omatäti oli tuohon aikaan se kenelle lapsi usein annettiin. Käsittääkseni varsinaiset adoptiot olivat harvinaisia.

Kannattaisi alkaa epäillä äitisi äidin ja isän sisaruksia ensimmäisenä.

arvausta kirjoitti:

Minä veikkaan, että lapsi on otettu hoidettavaksi jollekin äitisi sukulaiselle.Oma äiti, oma isoisko tai omatäti oli tuohon aikaan se kenelle lapsi usein annettiin. Käsittääkseni varsinaiset adoptiot olivat harvinaisia.

Kannattaisi alkaa epäillä äitisi äidin ja isän sisaruksia ensimmäisenä.

Mummo se ei ainakaan hoitanut,hoiti meikäläistä itteään. Sekä isä että äiti ovat vanhempiensa ainoita lapsia. Kummallakaan
ei sisaruksia.

Jos ei ole annettu adoptoitavaksi niin onko annettu lastenkotiin? Sekin on mahdollista.

Siskoa ei taida löytyä kirjoitti:

Mummo se ei ainakaan hoitanut,hoiti meikäläistä itteään. Sekä isä että äiti ovat vanhempiensa ainoita lapsia. Kummallakaan
ei sisaruksia.

Jos ei ole annettu adoptoitavaksi niin onko annettu lastenkotiin? Sekin on mahdollista.

Ruotsiin ja Tanskaan on tainnut mennä pieniä lapsia paljon tuohonkin aikaan.

Veikkaisin kuitenkin sukulaista edelleen se olisi hyvin todennäköistä, että jos joku vähän kaukaisempi serkku.

Onko minulla oikeutta saada... kirjoitti:

Äitini elää, mutta hän ei sitä minulle kerro muutenkaan missään tapauksessa, hän on salannut minulta uskomattoman määrän isääni liittyviä asioita. Emme ole missään väleissä. Sain tiedon isäni elämänkumppanilta(joka eli isäni kanssa 20 viimeistä vuotta),ja jonka kanssa olen äidistäni huolimatta hyvissä väleissä.

Hänellä oli ollut isäni muistikirja, jossa oli lukenut omaisten nimet. Äitini, minun ja tämän kolmannen. Äitini oli käynyt isäni elämänkumppaninin luona vaatimassa tämän muistikirjan itselleen. Syy kai se, etten minä saisi tietää siskosta. Itse äitini kyllä oli kertonut tälle isäni elämänkumppanille lapsesta, joka heille on syntynyt heidän ollessaan 15 vuotiaita. Eli en voi kysyä äidiltä, virkatodistuksissa ja sukuselvityksissä ei ole mitään merkintää.
Isäni elämänkumppani kyllä auttaisi minua, mutta
hän ei muista sitä kolmatta nimeä aivan tarkkaan ja sanoi, että minun pitäisi nähdä se muistikirja, joka on muutenkin vähän kummallinen. Mutta äitini vaati sen häneltä yllättäin, etten vaan saisi tietää.Isäni elämänkumppani on kiltti ihminen ja taipui painostuksen alla sen hänelle antamaan. Ihmettelet varmaan miksi äitini painosti häntä, mutta äitini on salannut asioita isästäni koko elämänsä ja elänyt täyttä kaksoiselämää, joka minulle paljastui nyt isän kuoltua.

Tiedätkö sinä tai joku muu, että saako synnytyksistä mitään tietoa noin vuodelta 1951?
Eli kun tämä tilanne on näin monimutkainen, tuntuu aika toivottomalta etsinnältä. Olisin kiitollinen, jos voisit jotain vastata kuitenkin.

löysin tälläisen aiemman jutun , toivottavasti on apua...Tsemppiä ja onnea sinulle etsinnässä!

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012653577

Onko minulla oikeutta saada... kirjoitti:

Äitini elää, mutta hän ei sitä minulle kerro muutenkaan missään tapauksessa, hän on salannut minulta uskomattoman määrän isääni liittyviä asioita. Emme ole missään väleissä. Sain tiedon isäni elämänkumppanilta(joka eli isäni kanssa 20 viimeistä vuotta),ja jonka kanssa olen äidistäni huolimatta hyvissä väleissä.

Hänellä oli ollut isäni muistikirja, jossa oli lukenut omaisten nimet. Äitini, minun ja tämän kolmannen. Äitini oli käynyt isäni elämänkumppaninin luona vaatimassa tämän muistikirjan itselleen. Syy kai se, etten minä saisi tietää siskosta. Itse äitini kyllä oli kertonut tälle isäni elämänkumppanille lapsesta, joka heille on syntynyt heidän ollessaan 15 vuotiaita. Eli en voi kysyä äidiltä, virkatodistuksissa ja sukuselvityksissä ei ole mitään merkintää.
Isäni elämänkumppani kyllä auttaisi minua, mutta
hän ei muista sitä kolmatta nimeä aivan tarkkaan ja sanoi, että minun pitäisi nähdä se muistikirja, joka on muutenkin vähän kummallinen. Mutta äitini vaati sen häneltä yllättäin, etten vaan saisi tietää.Isäni elämänkumppani on kiltti ihminen ja taipui painostuksen alla sen hänelle antamaan. Ihmettelet varmaan miksi äitini painosti häntä, mutta äitini on salannut asioita isästäni koko elämänsä ja elänyt täyttä kaksoiselämää, joka minulle paljastui nyt isän kuoltua.

Tiedätkö sinä tai joku muu, että saako synnytyksistä mitään tietoa noin vuodelta 1951?
Eli kun tämä tilanne on näin monimutkainen, tuntuu aika toivottomalta etsinnältä. Olisin kiitollinen, jos voisit jotain vastata kuitenkin.

saat hellävaraisesti äitisi mielen muuttumaan?
Tee sinä aloite yhteydenpitoon ja sovintoon kerro sitten sopivassa tilaisuudessa halustasi etsiä sisaresi. Voit ainakin sitten todeta, että olet yrittänyt kaikkesi, jotta välinne normalisoituvat. Uskoisin, että useampi haluaa tehdä "tilit selväksi" ja sovinnon ennen kuolemaansa...minkä ikäinen äitisi muuten on?
Kerrothan palstalla miten etsintäsi etenee...Mukavaa kevään odotusta!

jos kuitenkin kirjoitti:

saat hellävaraisesti äitisi mielen muuttumaan?
Tee sinä aloite yhteydenpitoon ja sovintoon kerro sitten sopivassa tilaisuudessa halustasi etsiä sisaresi. Voit ainakin sitten todeta, että olet yrittänyt kaikkesi, jotta välinne normalisoituvat. Uskoisin, että useampi haluaa tehdä "tilit selväksi" ja sovinnon ennen kuolemaansa...minkä ikäinen äitisi muuten on?
Kerrothan palstalla miten etsintäsi etenee...Mukavaa kevään odotusta!

Valitettavasti en usko, että voisin parantaa välejäni äitiini, joka on 70V. Olet täysin oikeassa, kyllä minä haluaisin olla normaaliväleissä ja että tilit olisivat selvät, mutta en voi sitä yksin tehdä ja itseasiassa pelkään, että tilanne menisi vielä tästäkin huonommaksi, asiat ovat juuri sattuneet pahasti minuunkin ja avoimet haavat kirvelevät.

Sinullekin hyvää kevään odotusta! Kerron jos tai kun jotain uutta ilmenee...