Olen seurannut tätä palstaa joskus kun sattuu aikaa olemaan...Olen pienestä asti halunnut olla tyttö ja jossain kohtaa olen luokitellut itseni transsukupuoliseksi.näiden kirjotuksien mukaan pitäisi yrittää vähintään viidesti itsemurhaa ja tuhota muutoinkin koko elämänsä ennen kuin voi olla transsukupuolinen!Olen nyt 28 vuotias ja elän jotakuinkin tasapainoista elämää.Olen yrittäjä,teen tosi paljon töitä ja myöskin pidän työstäni.Töissä ollessaan voi keskittyä töihin eikä tarvitse ajatella elämää suurempia asioita!
Olen miettinyt sukupuolen korjaushoitoa usein,mutta minua pelottaa liikaa "hyppy tuntemattomaan",siis joutuisin luopumaan työstäni ja paljon muustakin.Valitettava tosiasia on ,että
rahalla tämä maailma pyörii.Sitä nyt vaan on oltava pärjätäkseen.Elämä kerrostalo lähiössä nuhruisessa 25 neliön yksiössä ei houkuta.
Siis kysymys kuuluukin,enkö siis ole TS jos pystyn
elämään tasapainoista elämää "miehenä" yrittämättä tappaa itseäni joka käänteessä???
Eli onko koko pääni sisällä oleva juttu vain joku fetissi tai fantasia?
Toki haluaisin,oikeasti HALUAISIN olla nainen myös
ulkoisesti!Kaikkea ei voi saada,joten olen päätynyt keikkumaan välimaastoon,en ole kovinkaan miehekkään näköinen.Minulla on luonnostaan pitkät hiukset ja harjaan ne aina hyvinkin naismaisesti,vartaloni on onneksi hyvinkin hoikka,pituutta voisi olla vähemmän ja vaatetukseni edustaa unisex osastoa.
Voihan tietysti olla että olotilani pahenee ajan myötä,sitähän ei voi tietää.Pakko myöntää että ajatukset ovat alkaneet pyörimään päivä päivältä enemmän,että josko sittenkin.
Olen miettinyt sukupuolen korjaushoitoa usein,mutta minua pelottaa liikaa "hyppy tuntemattomaan",siis joutuisin luopumaan työstäni ja paljon muustakin.Valitettava tosiasia on ,että
rahalla tämä maailma pyörii.Sitä nyt vaan on oltava pärjätäkseen.Elämä kerrostalo lähiössä nuhruisessa 25 neliön yksiössä ei houkuta.
Siis kysymys kuuluukin,enkö siis ole TS jos pystyn
elämään tasapainoista elämää "miehenä" yrittämättä tappaa itseäni joka käänteessä???
Eli onko koko pääni sisällä oleva juttu vain joku fetissi tai fantasia?
Toki haluaisin,oikeasti HALUAISIN olla nainen myös
ulkoisesti!Kaikkea ei voi saada,joten olen päätynyt keikkumaan välimaastoon,en ole kovinkaan miehekkään näköinen.Minulla on luonnostaan pitkät hiukset ja harjaan ne aina hyvinkin naismaisesti,vartaloni on onneksi hyvinkin hoikka,pituutta voisi olla vähemmän ja vaatetukseni edustaa unisex osastoa.
Voihan tietysti olla että olotilani pahenee ajan myötä,sitähän ei voi tietää.Pakko myöntää että ajatukset ovat alkaneet pyörimään päivä päivältä enemmän,että josko sittenkin.
Vastaukset 45
Vanhimmat
näitä muutamaa uhoajaa täällä!
Minäkään en ole koskaan edes harkinnut itsemurhaa sukupuoliristiriitani vuoksi. En tarvinnut edes mielenterveyshoitoja. Ihmettelin kyllä itsekin miten pää kesti vuosikausien asian salaamisen ja pakkoelämän väärässä sukupuolessa. Olenkohan sitten voimakas persoona vai mitä, en usko. Älä siis usko noita pelotteluja joita joku harrastaa.
Jos todella koet olevasi nainen, isoin porras on jo ohi ja kannattaa ehdottomasti harkita transtutkimuksiin lähtöä. Olet iältäsi vielä sopiva hoitoihin, mutta kauaa ei kannata enää viivytellä, jotta saat elää onnellisempaa elämää oikeassa sukupuolessasi. Korjaushoidot eivät ole loppujen lopuksi mikään hyppy tuntemattomaan. Työstäsi et joudu luopumaan eikä missään nimessä kannatakkaan. Prosessin jälkeen uuden uran aloitus on paljon vaikeampaa kuin työn jatkaminen prosessin yli. Tutkimukset ja hoidot eivät aiheuta erityisiä sairauslomia, päivä silloin, toinen tällöin mikäli asut kauempana tutkimuspaikkakunnista (Helsinki tai Tampere). Vasta viimeiseksi n. 3 vuoden kuluttua tuleva korjausleikkaus aiheuttaa 5-6 viikon sairausloman. Riippuu tietenkin työstäsi, vaikuttaako asiakkaisiisi se että alat muuttua fyysisesti naiseksi. Joskus joku asiakas voi vetää herneen nenäänsä, mutta todennäköisesti suurin osa hyväksyy kuitenkin näin suuren muutoksen elämässäsi (tämän olen havainnut itsekin). Jos olet jo nyt unisextyyppinen, eroa ei ehkä edes huomata ennen kuin muutat nimesi.
Jos kerran olet jo nyt feminiinisempi mies, muutoksesi on melko helppo, eikä ympäristö todennäköisesti kiinnitä siihen suurempaa huomiota. Kehoitan todellakin vakavasti miettimään transtutkimuksiin lähtöä. Siellähän asia selviää lopullisesti, etkä joudu pyörittelemään asioita yksin mielessäsi.
Minulla myös samanlaiset tuntemukset kuin sinulla.Olen vaan muutaman vuoden sinua vanhempi ja perheellinen !!!Hyvä työ ym.miesrooli päällä...Mutta koko ikänsä tuntenut olevansa NAINEN !!!
itse olen 38v ja välillä on ollut enemmän rankkaa pyöritellä nätä ajatuksia pään sisällä, Pari lastakin on tullut tehtyä, mutta sisälläni tunnen olevani nainen.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Näin kävi minulle. Nyt "ikäihmisenä" askaroin saman asian kanssa, kuin murrosiässä. En tiedä kumpi parempi, riippuu kai siitä, mitä elämältä odottaa. Puoliso, lapsia, menestystä työssä, mitä elämä tuo tullessaan. Huominen pitää huolen itsetään. Vanhoja sanontoja, mutta ovat pitkälti toteutuneet kohdallani. Jos olisin käynyt murrosiän murrosiässä läpi, kaikkine muutoksineen, tilanteeni olisi toinen. Jokainen miettiköön kohdallaan, oikeaa ja väärää vastausta ei ole. Asiat vain etenevät tiettyyn suuntaan. Helppoa ei tule olemaan, mutta se mikä ei tapa, vahvistaa. Onnea elämään.
Minä olisin ollut valmis prosessiin vaikka jo teini-ikäisenä. Mutta eihän siinä maailmassa ollut kuin sähköshokkihoitoja sun muita. Myöhemmin, kun mahdollisuuksia olisi jo ollut, olin lukinnut itseni rooliini menemällä naimisiin ja hankkimalla perheen. Ja nelikymppisenä totesin että olen joka tapauksessa liian vanha prosessiin. Kunnes sitten homma kaatui päälle ilkeästi yli viisikymppisenä ja minun oli pakko lähteä prosessiin. Eli tilanne todella voi pahentua radikaalisti iän mukana.
Jokainen kai kasvaa ja kehittyy omaa tahtiaan. Saatamme olla eri vaiheessa myös nais- mies akselilla.
Kannatan etenemistä, omien tuntemusten ja jatkuvasti lisääntyvän tiedon perusteella.
Enemmänkin tämä elämä tarvitsee suvaitsevuutta, lupaa olla kesken eräinen. Hakea suuntaa, mihin kasvaa, ja tarvittaessa vielä vaihtaa tavoitetta. Olla sitä mitä on, ja kasvaa siihen, mihin rahkeet riittävät, siihen kuluukin koko elämä,
Tietenkin päätöksiäkin tarvitaan. Kesken täällä kuitenkin kaikki jää, ollaan sitten kuinkapitkällä tahansa.
Mitä useammin aloittaa alusta sitä pitemmälle pääsee. Lainaus
oli nuoruusajan ongelmia. Silloin kun ensimmäisen kerran koin olevani tyttö, ei saanut tietoa saatika hoitoja, oli pakko pelata annetuilla korteilla. Tuo teki kyllä sen että nyt minulla on lapset, joita ilman olisin jäänyt jos olisin heti päässyt hoitoihin ja arvostan lapsiani yli kaiken.
Olin siis hyvinkin iäkäs ennen kuin pääsin prosessiin, mutta elämäni on muutunut niin paljon että se kannatti. Onhan tuota tullut pyöriteltyä puoleen jos toiseen entistä elämääni miettiessä. Olisin päässyt hoitoihin jo aiemminkin, mutta olisin myös menettänyt lapseni avioerossa ja elämäni olisi ollut paljon raskaampaa. Mahdollisesti työpaikkakin olisi mennyt siinä sivussa kun olisin joutunut pitkäksi ajaksi suljetulle osastolle tutkittavaksi. Pitää myöntää että vaikka ikää on nyt runsaasti, niin nämä eri vaihtoehdot taitavat olla sittenkin parhaat. Olisihan se ollut upeaa elää se nuoren naisenkin elämä, mutta entistä ei saa takaisin, synnyin vaan liian aikaisin.
1) Jos olet TS, voit olla varma että tilasi pahenee ajan myötä. "Primäärit" eli sellaiset jotka ovat tienneet tilastaan pikkulapsesta saakka ovat hyvin harvinaisia. Yleisempää on elää jonkinlaisessa hämmennyksen tai sekaannuksen tilassa, "mistä tässä oikein on kysymys".
2) On mahdollista olla jotakuinkin tasapainoinen ja elää onnellista elämää ja olla TS - ainakin jonkin aikaa. Transsukupuolisuudella on se ikävä puoli, että se pahenee hoitamattomana.
3) Jos epäilet että kyseessä on transsukupuolisuus omalta osaltasi, hae omalääkäriltäsi lähete tutkimuksiin. Älä hätäile mutta älä myöskään vitkuttele.
4) Ollaksesi TS ja tehdäksesi muutoksen sinun on oltava joko hullu, epätoivoinen tai rohkea. Jos olet TS ja aiot ryhtyä muutokseen, tee se vielä kun olet rohkea, sillä epätoivoisena se ei ole kivaa ja ilman rohkeutta tulet hulluksi. Se, että TS on yrittänyt viidesti itsemurhaa, on merkki siitä että hän odotti liian pitkään.
5) Tilanteesi muistuttaa omia tuntemuksiani 15-20 v sitten. On täysin mahdollista että olet TS.
puhuta tutkimuksissakaan primääreistä ja sekundääreistä. Se on mennyttä aikaa. Nyt ihminen on vain transsukupuolinen, kun se diagnosoidaan.
Ikävimpiä puolia vanhojen(?) ts:ien kanssa jutellessa (ainakin) netissä - tieto on vanhentunutta. Tai kenties se olin aina minä joka käsitti väärin. Voipi olla niinkin.
Ette arvaa miten pahoja tuskia mulla on ollut, kun oon miettiny voinko olla transsukupuolinen kun en lapsesta asti ollut tiennyt? Vastaa pari viikkoa sitten kaverini (joka opiskelee psykologiksi) onnistui saamaan mulle mielenrauhan ja tasapainon takaisin juttelemalla asiasta kanssani. Täällä kun on näyttänyt olleen niin paljon "lapsesta saakka tiesin..."-tyyppejä, mulle se tuli itsestäänselväksi että mun olisi pitänyt tietää myös.
Ja itekin olin miettinyt voinko olla trans kun voin hyvin ja muut tuntuis voivan huonosti. Sitä mukaa kuin henkinen hyvinvointi kasvaa sitä pahemmaksi tosin tuntuu henkinen vointi transsukupuolisuuden kannalta menevän. Sen oon huomannut.
Ainoa paha pointti onkin sitten se, että muistanko/osaanko kertoa tutkimuksen lääkärille ja hoitajalle tuosta. Tuntuisi helpoimmalta vaan kirjoittaa ajatuksia ja tuntemuksia ylös sitä mukaa kun transsukupuolisuuteen liittyviä sellasia mietteitä ilmantuu, jottei tartteis miettiä "saankohan nyt sitä diagnoosia kun vaikutan niin hyvävointiselta enkä kuolemaksenikaan muista milloin viimeksi olin todella masentunut tilastani johtuen".
Muutenkin muisti pelaa kurjasti ja sitä pitäisi sitten muistaa niin paljon kerralla. Täytyy kai toivoa ettei tämä huonomuistisuus sitten käy kohtaloksi diagnoosia saataessa.
tapeltiin "verissäpäin" kuka on oikeampi TS. Perusteeksi vedettiin primääriä ja sekundääriä, myös tutkimuksissakin. Onneksi tuota ei enää ole kuin muistoissa.
Tutulta tuo kertomuksesi kuulostaa. Onneksi en löytänyt "liian aikaisin" kirjallisuutta jossa tapeltiin näistä asioista (nettiähän ei ollut). Siksi pystyin elämään tuossa väärässä sukupuolessani onnellisen tietämättömänä, enkä "osannut" siitä masentua. En ole myöhemminkään ollut masentunut, kuin kerran hoitoprosessin aikana: Lääkitys oli poskellaan, lähetteet hukassa ja kaikki tuntui kaatuvan kerralla niskaan. No tuosta pääsi yli yhdellä keskustelulla ammattilaisen kanssa ja korjaamalla hormonilääkitys oikeaksi.
Minä elelin ainakin ulkoisesti onnellisena, joskin tuo sukupuoliristiriita oli aina peikkona taustalla. Mutta minkäs mahtoi, hoitoja ei saanut ja sitten perhesuhteet esti hoitoihin lähdön. Kun sitten vihdoin pääsin tutkimuksiin ja hoitoihin, henkinen olotila parani laakista. Tulihan sitä diagnoosin saantia murehdittua, vaikka muut väittikin asian olevan läpihuutojuttu. No sellainen se loppujen lopuksi olikin. Tutkimuksissa olin omana itsenäni ja kerroin suoraan omat ajatukseni, murehtimatta että mitä pitäisi kertoa. Käyntikertoja kertyy tutkimusten aikana sen verran, että kyllä ne unohdetutkin asiat ehditään käsitellä, tutkimus ei ole kertakäynnillä selvä.
Siitä vaan hakemaan lähetettä transtutkimuksiin!
Lääketieteellisenä diagnoosina "primäärit" ja "sekundaarit" ovat tietysti potaskaa, samoin kuin autogynefilia ja mitä muita huuhaadiagnooseja nyt onkaan, mutta sosiaalisena konseptina primäärinen ja sekundaarinen ovat käyttökelpoisia. Niitä vain ei pidä ottaa liian vakavasti - liian moni prosessi on tärveltynyt sen takia.
Vain aniharva TS todella on niin "primäärinen", että on pikkupirpanasta saakka tiennyt, mistä oikein on kyse ja mikä on homman nimi. Ei ihmisen tarvitse olla "primäärinen" ollakseen TS, mutta jos hän on sellainen, todennäköisyys sille että kyse todella on transsukupuolisuudesta, on melko iso. Lopultakin kyse on viime kädessä pelkistä todennäköisyyksistä - ainakin niin kauan, kun BSTc:tä ei voida mitata elävältä ihmiseltä ja diagnoosia tehdä sen pohjalta.
Huono valehtelija olin ja narsisti niin jäin kiinni ja tuli kouluaikoina papereihin merkintä transasioista.
Luokalla oli kaveri joka oli hipihiljainen eikä koskaan aiheuttanut mitään konfliktia. Hän oli neutri.
Mutta minä olen primääri kun mulle tuli papereihin merkinnät siitä, mutta tämä toinen kaveri ei ole kun hän ei älynnyt pitää metakkaa siitä.
Aika moni on multa kysellyt miksi mä lähdin tähän prosessiin näin vanhana. Eiks ois mukavampaa ja tyylikkäämpää olla kypsä mies kuin kypsä nainen? Ihmisten on tosi vaikeeta ymmärtää ettei tää ollut mun valintani, yritin elää miehen roolissa niin kauan kuin pystyin. Voimat vaan sitten loppui ja psykosomaattiset taudit iski päälle. Lähinnä kai pelastin henkeni tällä tavoin.
Minulta ei kysellä vanhana prosessiin lähdöstä. Jopa maallikot ymmärtävät ettei nuoruudessani tiedetty tällaisesta yhtään mitään. Jossain ulkomailla oli vähän kokeiltu, mutta täällä hoidoista ei haaveiltukaan.
Minulla viivyttely ei sentään aiheuttanut hengenmenon vaaraa, mutta todennäköisesti jonkun verran psykosomaattisia oireita, koska prosessiin lähdettyä ne kaikki hävisivät.
28 ei onneksi vielä ole vanha - se on juuri hyvä ikä tähän prosessiin ryhtymiseen, jos kyse on aidosta asiasta. Kun ikää mittarissa on 40 , niin silloin aletaan puhumaan vanhasta.
Se ongelma todellakin on siinä, että tämä juttu pahenee iän myötä. Monet niistä, joilla on niitä itsemurhayrityksiä tilillään tai psykosomaattisia sairauksia, ovat juuri niitä koviksia, jotka ovat todenneet, että kyllä minun nuppini yhden transsukupuolisuuuden kestää ja että katsotaan nyt vielä muutama vuosi. Eipä kestäkään. Irvokkainta tässä koko jutussa on vielä se, että mitä nuorempana transsukupuolisuus iskee, sitä nopeammin se myös pahenee. Siksi moni teini-TS on yrittänyt itsaria, kun taas moni, jolla juttu on pahennut keski-iän myötä, on selvinnyt helpommalla.
Ei se 40-vuotias vielä mikään vanha ole, itse en koe itseäni ainakaan vanhaksi millään tavalla, vaikka nelikymppinen olenkin. Ihmetyttää vähän tämä ikärasismi, jota joillakin kirjoittajilla esiintyy. Sinnittelin itse aikanani 39-vuotiaaksi ennen kuin lähetteen tutkimuksiin hain. Eiköhän prosessin onnistuminen ulkonäöksellisesti ole kiinni henkilökohtaisista ominaisuuksista, elämäntavasta ja geeneistä. Ei se ikä yksin ole tae onnistumisesta läpimenon kannalta (sitähän ilmeisesti edellinen kirjoittaja ajoi takaa).
Onhan huomattavasti vanhempiakin ollut lähivuosina prosessissa ja parhaillaankin.
"Olenko väärässä itsestäni?
Kirjoittanut: Heidi79 1.2.2007 klo 23.44
Olen seurannut tätä palstaa joskus kun sattuu aikaa olemaan...Olen pienestä asti halunnut olla tyttö"
Pelkkä halu ei riitä.
"näiden kirjotuksien mukaan pitäisi yrittää vähintään viidesti itsemurhaa ja tuhota muutoinkin koko elämänsä ennen kuin voi olla transsukupuolinen!Olen nyt 28 vuotias ja elän jotakuinkin tasapainoista elämää.Olen yrittäjä,teen tosi paljon töitä ja myöskin pidän työstäni.Töissä ollessaan voi keskittyä töihin eikä tarvitse ajatella elämää suurempia asioita!"
Tuollainen kuulostaa kovin tutulta.
Sinulla on mahdollisuus vetää koko juttu läpi ilmeisesti niin, että rahat riittävät ja pää säilyy ehjänä. Ystävän neuvo: säästä rahaa, tulet tarvitsemaan jokaisen pennin.
Elämän tuhoaminen ennen prosessiin ryhtymistä on perinteinen tapa lähteä prosessiin. Ota huomioon, että panoksena tässä sinulla on elämän tuhoutuminen muutenkin, joten kovin kevytmielisesti ei kannata lähteä tekemään peruuttamattomia hoitoja. Jos kerta pystyt täyspäisenä ja onnellisena elämään nykyroolissasi, miksi lähteä prosessiin lainkaan.
Sun pitää olla aika varma omasta itsestäsi ja tunteistasi. Aika moni tila näyttäytyy transsukupuolisuutena olematta sitä, eikä ne tutkimuksessa vieläkään tunne näitä.
"minua pelottaa liikaa "hyppy tuntemattomaan",siis joutuisin luopumaan työstäni ja paljon muustakin.Valitettava tosiasia on ,että
rahalla tämä maailma pyörii.Sitä nyt vaan on oltava pärjätäkseen.Elämä kerrostalo lähiössä nuhruisessa 25 neliön yksiössä ei houkuta. "
Sinulla on ainakin järki tallella. Itse asiassa pahin skenaario ei ole edes tuo 25 neliön asunto vaan se, että joudut kadulle. Käy vaikka Herttoniemen Sahaajankadulla katsomassa minkälaisia ihmisiä saisit naapureiksesi. Ja että sinulta menee järki. Tämä maa on hyvin lohduton hullulle, on aina ollut.
"Siis kysymys kuuluukin,enkö siis ole TS jos pystyn elämään tasapainoista elämää "miehenä" yrittämättä tappaa itseäni joka käänteessä??? "
Jospa sinulla on gender discomfort eli tunnet olosi epämukavaksi ja ahdistuneeksi sukupuolessasi tavalla joka ei ylitä patologista astetta? Se on ihan normaali tunne, kolme miljardia naista potee sitä joka päivä.
"Eli onko koko pääni sisällä oleva juttu vain joku fetissi tai fantasia? "
Jospa se johtuu siitä että ilmeisen älyllisenä ihmisenä tajuat sukupuolijärjestelmän mielettömyyden?
"Pakko myöntää että ajatukset ovat alkaneet pyörimään päivä päivältä enemmän,että josko sittenkin."
Tässä vaiheessa jäitä hattuun ja järki käteen. Ahdistaa varmasti miettiä näitä kysymyksiä ja haluat ratkaista ahdistuksesi nopeasti tekemällä päätöksen puoleen tai toiseen. Mutta sinun on kestettävä ahdistusta kunnes saat analysoitua tuntemuksiasi paremmin. Minä itse sain sellaista palautetta, että minä yritin ratkaista ongelmaani älyllisesti, päässä ja analysoimalla. Muista siis myös tunteet.
Nämä jutut ovat hyvin vaikeita ja vain aniharvalle ne ovat selviä alusta saakka. Itsekin purin hammasta yhteen ja pähkäilin pääni kanssa monta vuotta.
Se pahin juttu koko hommassa on se, että a) transsukupuolisuus pahenee iän myötä, se on vaikea asia ja sen hoitoprosessi on tuskallinen ja radikaali ja b) on olemassa myös paljon muita sellaisia tiloja, jotka muistuttavat transsukupuolisuutta mutta eivät ole sitä. Eli jos transsukupuolinen jätetään hoitamatta, tuloksena on katastrofi, mutta jos joku, joka ei ole TS, hoidetaan transsukupuolisen tavoin, tuloksena on yhtä lailla katastrofi. Siksi on olemassa hoitojärjestelmä, etteivät aidot tapaukset päätyisi katastrofiin - ja ettei epäaitoja hoidettaisi. Lappari on yksi pahuksen napalmirata, mutta sieltä on todistettavasti mahdollista selvitä hengissä.
Vanhan vitsin mukaan "mitä eroa on TS:llä ja terroristilla? - terroristin kanssa voi neuvotella". Ha haa, hyvä juttu. Mutta siinä on totuuden siemen. Se, että mietit asiaa ja kelaat sitä läpi, on merkki siitä, että ajattelet ja olet kohdannut itsesi. Osaat pohtia ja analysoida tuntemuksiasi. Mieti nyt, mitä todella haluat olla ja mitä olet valmis tekemään.
Kun mietitään tätä juttua, se mitä aina pitäisi pitää tavoitteena, on tila, jossa kykenet tulemaan toimeen itsesi kanssa - vaikka se sitten merkitsisikin jonkinlaista androgyyniä tai jopa hermafrodiittia olotilaa. Ei se spk-leikkaus ole mikään absoluuttinen päämäärä, vaan lähinnä vain se äärimmäisyys. Et ole ihmisenä yhtään sen huonompi, vaikka päättäisit jättäytyä non-opiksi ja sinulle riittäisi pelkkä mömmöjen syöminen (ne vaikuttavat psyykeen todella voimakkaasti) ja androgyyni elämäntapa ilman edes sosiaalista muutosta.
Se, että ollakseen TS on oltava primääri (OK, tiedän, että tuota termiä ei käytetty edes silloin kun asia oli minulle akuutti - mutta se on silti käyttökelpoinen) on kukkua. Useimpia TSiä leimaa pikemminkin jatkuva epätietoisuus ja peruspahaolo kuin selkeästi tiedostettu sukupuoli-identiteetin ristiriita. Juttu pääsi sisällä voi olla fetissi tai fantasia, mutta se voi olla olemattakin. Siksi olisi hyvä päästä virallisen systeemin piiriin.
Eivät ne sinua elävältä syö Lapparissa. Eli hae lähete omalääkäriltäsi - jo pelkät tutkimukset auttavat sinua sorttaamaan tuntemuksiasi ja miettimään, mistä omalla osallasi on kyse.
Tutkimukset tehdään Helsingin päässä nykyään Tukholmankadulla (Meikku).
"Ystävän neuvo: säästä rahaa, tulet tarvitsemaan jokaisen pennin."
Ihan kirjaimellisesti tuota neuvoa ei tarvitse ottaa. Nykyisessä hoitojärjestelmässä pärjää vaikka olisi opiskelemassa tai työttömyyskorvauksilla. Jos ei tarvitse hoitojärjestelmän ulkopuolisia erikoishoitoja, pärjää vähilläkin tuloilla. Tutkimukset eivät maksa mitään, vain matkakulujen omavatuuosuuden. Hoitovaiheessa poliklinikkakäyntejä tulee harvakseen ja nehän menee normaaleilla julkisen puolen maksuilla. Jos parta on musta, eikä kropan karvoitus muistuta apinaa, pärjää hyvin noilla hoitojärjestelmään kuuluvilla laserepiloinneilla ja niistäkin menee vain poliklinikkamaksu. Hormonit maksavat tietenkin, mutta niihin saa ainakin peruskorvauksen ja kun uusi sukupuoli on vahvistettu, ne ovat erityiskorvattavia. Korjausleikkaus sitten maksaa noin viikon normaalit sairaalamaksut. Kaikkeen kuluu tuollainen runsaat kolme vuotta, joten rahaa ehtii kerätäkin "vauhdissa".
Ellei pärjää "perushoidoilla", alkaa rahaa tietenkin palamaan niin paljon kuin sitä on. Jos parta onkin vaalea, kosmetologille menee jokunen satanen. Jos kroppa muistuttaa apinaa, yksityispuolen laserepilointiin menee rahaa paljon. Ellei tissit kasva hyvin hormoneilla, plastiikkakirurgille menee jokunen tonni. Naaman paranteluun menee rahaa myös paljon ja jos ei viitsi jonottaa korjausleikkaukseen niin taas pitää raahata nippu rahaa ulkomaille.
"Kun mietitään tätä juttua, se mitä aina pitäisi pitää tavoitteena, on tila, jossa kykenet tulemaan toimeen itsesi kanssa - vaikka se sitten merkitsisikin jonkinlaista androgyyniä tai jopa hermafrodiittia olotilaa. Ei se spk-leikkaus ole mikään absoluuttinen päämäärä, vaan lähinnä vain se äärimmäisyys. Et ole ihmisenä yhtään sen huonompi, vaikka päättäisit jättäytyä non-opiksi ja sinulle riittäisi pelkkä mömmöjen syöminen (ne vaikuttavat psyykeen todella voimakkaasti) ja androgyyni elämäntapa ilman edes sosiaalista muutosta."
Tässä yhteydessä ei pidä missään nimessä puhua hermafrodiittisuudesta! Se on eräs erittäin harvinainen intersukupuolisuuden haara. Ehkä ajoit enemmänkin takaa kaikille tuttua nimikettä shemale. Kyllähän TS pystyy mainosti elämään ilman korjausleikkaustakin, mikäli omat tarpeet ja ympäristö sen "sietää". Itselleni korjausleikkaus on tarpeen, koska haluan samaistua myös fyysisesti henkiseen sukupuoleeni.
"Eivät ne sinua elävältä syö Lapparissa."
Ei kannata enää puhua Lapparista edes lainausmerkeissä. Helsingin Lapinlahden sairaalassa ei ole enää pitkään aikaan tehty transtutkimuksia. Ne hoidetaan muualla pykiatrian polin yhteydessä olevassa transtutkimusyksikössä. Minä olen kylläkin psykologin tukimuksissa käynyt vielä Lapparin ullakolla, mutta nyt sinne ei taida enää olla heilläkään mitään asiaa.
Psykiatrinen tutkimus kertoo paljon pahan olosi taustoista. Minun ideani on, että sellainen kannattaisi saada vängättyä itselleen ENNEN kuin lähtee transtutkimuksiin ja ilman että transasia tulisi merkittävästi esille.
Minulla esimerkiksi tuli kaikki nämä tehtyä Lapparissa samalla kertaa, jossa todettiin ykskantaan, että minulla on primääri transseksuaalisuus, mutta sitten että minulla on muutakin.
Transseksuaalisuus on niin kova juttu itsessään, että olisi hyvä että ne mahdolliset muut saataisiin alta pois.
Mutta ehkä olen jälkiviisas. Tämä on sellainen Münchhausenin hevonen, siis että pitää kiskoa hevonen suosta samalla kun itse istuu sen satulassa. Tällaisia ongelmia on transprosessissa useita. Transasia aiheuttaa masennusta ja ahdistuneisuutta niin ettei pysty hahmottamaan transasiaa kunnolla. Jne.
Kiitos kaikille asiallisesta palautteesta!=)
Tiedän että pelkkä halu ei riitä ylipäätään missään,yleensä haluamansa eteen joutuu tekemään hirveästi töitä!
Olen varmaankin kirjoittanut vähän väärin,en ole aina tiennyt olevani TS,kun en sitä varmaksi tiedä vieläkään!Mutta se ei poista sitä tosi asiaa ettenkä olisi jo hyvin nuorena halunnut olla tyttö!Sen on vain täysin mahdottomana sysännyt pois mielestä jossain kohtaa.
Ne tunteet vaan on semmoinen juttu,että järki ja tunne ei useinkaan mahdu edes samaan lauseeseen!!!=)Jos ajattelisin enemmän tunteella,voi olla että olisin jo hakeutunut hoitoon monta vuotta sitten.
Voiko tunteitaan tukahduttaa niin ettei itse sitä täysin edes tiedosta?
Pää tässä menee pyörälle kun oikein miettii!=)
Onneksi alkaa työviikonloppu iltasella...
Nuo kirjoittajat tarkoittavat tuolla että pelkkä halu ei riitä, sitä että pitää myös kokea olevansa nainen. Jos esität tutkivalle lääkärille haluavasi naiseksi, hän alkaa syynäillä taustoja tarkasti. Mutta jos koet olevasi nainen, asia on ihan eri. Eli näillä on selvä asiaero ja tutkimuksissakin vaaditaan vähintään kahden vuoden vakaa kokeminen olla toista sukupuolta. No näiden takia ei kannata sekoittaa päätään. Mieti asioita rauhassa, oletko todellakin jo nuorena kokenut olevasi tyttö. Enhän minäkään silloin alussa tiennyt olevani TS, kun koko sanaa ei edes tunnettu ja meni kauan ennen kuin pystyin nimeämään tilani transsukupuolisuudeksi.
"Ne tunteet
Kirjoittanut: Heidi79 2.2.2007 klo 14.53
Mutta se ei poista sitä tosi asiaa ettenkä olisi jo hyvin nuorena halunnut olla tyttö!Sen on vain täysin mahdottomana sysännyt pois mielestä jossain kohtaa. "
Olisi helpottavaa, jos sinulla olisi jotain dokumentaatiota tuosta nuoruuden halustasi.
Kiteytän muutamia havaintojani:
Esitettävät sukupuolet ovat naurettavia seksistisiä karikatyyrejä. Mieti haluatko osallistua siihen pelleilyyn. Joudut joka tapauksessa valehtelemaan vähän (koska tiedät sukupuolesta enemmän kuin muut).
Naiset esittävät naissukupuolta miehille, joka ei vastaa heidän todellista minäänsä, vaan sen tarkoituksena on saada sinulta munaa, rahaa tai kietoa sinut jollain tavalla sormesi ympärille. Jos sinä haluat olla nainen, mieti haluatko esittää sitä peliä useimmille miehistä.
Jos et, niin olet lesbo. Sekin on ihan OK, mutta älä mene julistamaan sitä. Ihmiset eivät tykkää julistajista. Mitä teetkin, tee vaivihkaisesti ja hissukseen.
Jos oletetaan ettei sinun ulkonäkösi ole sellainen, että sinä pärjäisit naisten em. pelissä, on suotavaa, että sinä olet katkeroitunut eronnut tai lesbo. Ruumiin voi selittää pois sanomalla että olet harrastanut urheilua.
Ei ihmisiä kiinnosta totuus. Ne kysyvät vain jotta saisivat jatkaa itsestään kertomista.
"Voiko tunteitaan tukahduttaa niin ettei itse sitä täysin edes tiedosta? "
Minulta se onnistui monen vuoden ajan. Itse asiassa minä olen narsisti. En oikein tunne mitään. En tunne mitään seksuaalisestikaan. Sillä ei ole väliä koska ei ihmiset kysy sitä. Jos näyttää lesbolta, on lesbo.
Narsismi nainen on huono yhdistelmä. Narsismi on enempi miesten sairaus ja jos nainen on narsisti, nainen tekee sen etenemällä reittä pitkin. Siksi narsismi kannattaa tukahduttaa. Ei voi olla persoona lainkaan. Se on minun valintani, olla esillä ja äänessä ja niin kuin jokin drag queen ja minua pidetään transuna (miehenä) vai haluanko olla nainen ja tukahduttaa narsismini häiritsevämmät muodot. Valitsen naiseuden.
Niin, naisena tai puhutaan nyt reilusti: akkana, akkana kukaan ei kuuntele sinua. Sä puhut seuran vuoksi pälä pälä, mutta sä olet kuuntelija, tekijä, auttaja, huolehtija.
Niin, ne muut sitten: Kun avaa vähän kaapin ovea niin ihmisillä on pian kiire ilmaista mielipiteesi sinun sukupuolestasi ja menet entistä enemmän sekaisin.
"Pää tässä menee pyörälle kun oikein miettii!=) "
Vasta alkua ;)
Juu,haluamisella ja olemisella on ratkaiseva ero.
En takuuvarmasti voi vannoa olevani nainen,en
usko että kovin moni muukaan voi.Ehkä omaan täysin naisen ajatus/käytösmallin.Tai sitten en.
Ja voiko sellaiseen viivaa vetää?Jokainen taitaa olla ihan oma persoonansa huolimatta siitä mikä on,kokee olevansa tai haluaisi olla.Vaikea asia
kaikin puolin,itse ehkä kokisin,että naisellisempi ulkokuori täydentäisi kokonaisuuttani.Kaikki ympärilläni olevat ihmiset tuskin vaan on samaa mieltä kanssani.
Tyttöystäväni työntää minua tutkimuksiin ja sanoo
että olen aivan ilmiselvä nainen käytökseltä ja muutenkin,siis silloin kun olen oma itseni.Myös
kaksi harvaa ystävääni jotka minusta jotain tietää,ovat sitä mieltä etten mitään ainakaan häviä tutkimuksiin lähdöllä...En ole keneltäkään mitään kysellyt,kaikki ovat asiansa ilmaisseet oma-alotteisesti.
Hö,taitaa vaan olla vakava itsetutkiskelun paikka,
jos se siitä jonain kauniina päivänä vaikka selkiintyis.Toivottavasti te viitsitte vastailla
tyhmiin kysymyksiini jos ja kun sellaisia mieleen tulee?
Nyt pääsee työelämän pyörteisiin muutamaksi päiväksi,saa vähän korvienväliä tuuletetuksi!=)
Töihin lähdin minäkin, oli mieluisa homma. Ei tarvinnut askarrella itsensäkanssa. Perhe antaa ja ottaa osansa. Kyllä se oma asiasi työntää eteenpäin, jos on mennäkseen.
Siirtämällä itsetutkiskelua et tosin ratkaise mitään. Tämäkin asia on työstettävä, aikanaan. Samalla kannattaa elää täyttä elämää.
Sinulle Heidi79: Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Meille neuvonantajille: Mitä varmempi mielipide, sitä vähemmän tietoa.
Meidän ei tarvitse olla jotakin toisten takia, vaan itsemme takia. Jos sen teemme toisten takia, laitamme samalla itsemme uuteen kaappiin. Eikös kuitenki ole tarkoitus, ettei kenekään tarvitsisi olla kaapissa.
Tuo fantasiointi on hyvin yleistä. Yleensä se poistuu koska se on oire.
Kurkkaa sivujani
http://www.freewebs.com/heli_h/
Blogissani on paljon tavaraa. Ota yhteyttä sivujeni kautta jos haluat keskustella enemmän henkilökohtaisista jutuista.
Mutta valtaosan kanssa yhdyn siihen että sinun kannattaa tutkituttaa asia. Mutta älä lähde tutkimuksiin ennen kuin alat olla jyvällä identiteetistäsi. Se on todellakin monen kiellon takana. Miesrooli kun sisäistyy ajan mittaa ja nuo tiedostamattomat impulssit ovat kuin kaatopaikan kaasuja, jotka pilaavat päivän.
Tie naiseksi on niin vittumainen että ihan huvikseen siihen ei kannata ryhtyä. Mutta jos on sellaiseksi sisältä syntynyt, eipä vaihtoehtoja paljon ole. Sinnittely pahenee iän myötä. Voin sen sanoa omasta kokemuksesta. Ja mukaan tulee puoliso ja perhe. Jos kokemukseltaan edes kykenee kumpaakaan hankkimaan.
jos otat Heliin yhteyttä! Hän on "oman polkunsa tallaaja", eikä mielipiteet aina ole yhteneväiset tutkimus ja hoitojärjestelmän kanssa. Hän on myös aika usein "napit vastakkain" muiden transsukupuolisten kanssa. Mutta varmaankin saat tietoa häneltäkin. Setan keskustelupalstalla transosiossa saat yhteyden huomattavasti suurempaan joukkoon.
mutta kehotan ottamaan yhteyttä myös näihin tahoihin. En suinkaan ole niitä vastaan vaan osoitteet löydät linkkisivuiltani. Kuten löydät osoitteet myös ulkomaisille palstoille jos osaat englantia.
Kaikki tieto on sinun, myös minun.
Noilla foorumeilla, joissa kolmois-ässäkin majailee pääset kilvoittelemaan itsesi ortodoksi-transsukupuoliseksi. Minä kun olen vain tällainen kurja tavallinen transsukupuolinen, perheellinen sellainen, työssäkäyväkin.
Eli mene ihmeessä oikeampien tapausten sekaan.
Miksi kotisivut, jos olet niin tavis? Älyä jo ettei sinulla ole mitään oikeaa sanottavaa. Minä myönnän sen omalta osaltani.
Kun otat työn, perheen ja lapset oman imagosi rekvisiitaksi, niin voisit kertoa onko ne hankittu miehen roolissa vaiko naisen?
lapsen teko meni inseminaatioksi. Olisko naisen rooli jotain?
Töissä kysyttiin pätevyyttä eikä sukupuolta. Edelleen uskon asian olevan näin.
En tiedä mitä puoliso mussa näki, mutta on sanonut että se kiva on palannut.
Ehkä sun ongelma piilee juuri tossa kysymyksenasettelussasi.
Ja tohon edelliseen kyssäriisi. Mä en ole tavis enkä julkku. Vain minä itse. Kaikki mitä kirjoitan edustaa minua itseäni.
Sivut ovat pystyssä siksi että joku saattaa niitä tarvita.
Eikö se sinun Raamattusikin sano sellaista?
Vähän se kirpaisee kun pallit nipsastaan pois, mutta ne pallit pitäis saada pois myös tuolta korvien välistä.
Voit aloittaa sillä, että me olemme akkoja. Sinä olet akka, minä olen akka. Me olemme akkamaisia ja vanhoja, kukaan ei ole kiinnostunut vanhoista akoista. Sulla on "projekti" tuon sun perheesi kanssa ja ehkä työnkin, siinä sinulle areena jolla voit osoittaa hyödyllisyytesi. Mutta sen ulkopuolella sinä et kiinnosta.
Ole reilusti vaan mies, äläkä sekasikiö kuten suurin osa täällä. Sulla on paljon menetettävää, mutta sun ei tarvitse menettää sitä. Elät vaan elämääsi, äläkä mieti mitään sukupuolenvaihdosjuttuja. Sä kumminkin näytät pystyvän elämään ihan hyvin sillä varustuksella minkä olet syntyessäsi saanut.
Puddyn neuvo nyt tietysti on truismi, mutta se vain ei aina ole niin helppoa.
Transsukupuolisuudessa on se inhottava juttu, että se pahenee iän myötä. Jos kyse omalla kohtallasi on aidosta asiasta, niin varmaa on, ettei se ainakaan häviä mihinkään, vaan pahenee suisidiaalisuuden asteelle ajan mittaan. Sen jälkeen, kun olet yrittänyt itsaria ensimmäisen kerran, voit pitää itseäsi aitona tapauksena, mutta niin pitkälle ei hommaa kannata viedä.
Toki sellaisessa tapauksessa, jos kykenee olemaan sitä minkä varustuksen on saanut, mielekkäintä on toki olla reilusti mies. Mutta siinä vaiheessa, jos alkaa sovittelemaan köyttä kaulaan tai katsomaan, löytyisikö pulloa jossa on pääkallonkuva, kannattaa aina myös miettiä muita vaihtoehtoja. Ei kai tässä kukaan halua sekasikiö olla, mutta jos vaihtoehtoina ovat pitkä kravatti tai prosessiin ryhtyminen, niin itse kukin voi miettiä, onko mieluummin elävä sekasikiö vai kuollut tosimies (tai -nainen, jos on F2M).
Itsari ei ole hyvä vaihtoehto. Sen kyllä kerkeää tekemään sen jälkeen kun on kokeillut kaikki muut.
nimimerkki tanelilla. Vai olisikohan ihka uusi "taneli" kun tämä ei osaa edes termejä.
Lainaus:
"Ole reilusti vaan mies, äläkä sekasikiö kuten suurin osa täällä. Sulla on paljon menetettävää, mutta sun ei tarvitse menettää sitä. Elät vaan elämääsi, äläkä mieti mitään sukupuolenvaihdosjuttuja. Sä kumminkin näytät pystyvän elämään ihan hyvin sillä varustuksella minkä olet syntyessäsi saanut."
Vastine:
Mistähän se johtuu että paras asiantuntemus löytyy aina joukosta, mikä kaikkein vähiten asiaa ylipäätänsa tuntee, saati sitten mistään edes haluaa ymmärtää. Usko on vain niin vankka kuna linnoituksen muuri, -rapistuu sekin ajan myötä, jos ei muuten nin ainakin unohduksesn soihin.
Mielipide on vankka, katso kuinka käy ankan, mik mielenvikaisena olinpaikkansa ketulle paljastaa.. Niks, naks kävi suurisulle.
elämäs valuu hukan ahnaaseen suuhun. Luuletko taikoja tekväsi toisia mollaamalla, oletko nähnyt Egosi kasvavan - Ehkä jopa näin pinestä vastauksesta, mutta kenenloppujen lopuksi luulet olevan merkitävin saalis. -Vihje: Luulo, ei ole tiedon värtti, ja odotan hartaasti päivää kun nahastan siut. -Aikaa minulla on ja kärsivällisyyttä liki loputtomiin.
mitään en osaa sanoa omalta kohdalta ja tämä fakta syö minua elävältä. En tiedä voisinko elää naisena enää.
Lapsena olin kaiketi ihan tyttö, vaikka ehkä jonkin verran poikamainen (jos voisi edes verrata "normaalin" tytön lapsuuteen). Nuorempana kiinnostuin roolin vaihtamisesta mieheksi (semmoista pukuilua pukuilu-juttuihin).
Vaikka osa transsukupuolisten tuntemuksista kuulostaa samoilta, niin siellä on aina niitä niin varmoja itsestään, jotka nuorena tai lapsena jo tunsivat että jokin oli väärin ja se tuntuu olleen niin vesiselvää että olen mies/nainen.
Musta tuntuu ettei mulla ehkä mikään ollut "väärin". Se saattoi olla mahdollista, muistini on aika kehno, mutta mulla on aina ollu sellainen olo kuin minkäläinen tyyppi olen. En ole muuttunut kuin ehkä aidomman kaltaiseksi, tai sellaiseksi että voin sanoa pitäväni itsestäni (ei minulla oikein koskaan ole ollut itseinhoa ulkonäköäni kohtaan).
Se miten ja miksi päätin ryhtyä(!??) transsukupuoliseksi on melko hämärän peitossa.
Olisi hienoa jos joku lähipiirin ihminen suostuisi auttamaan minua muistamaan, mutta kukaan muukaan ei muista. Mulla on vaan tämä hetki ja tulevaisuus. Silti mun pitäisi muistaa jotain lapsuuden aikaisia juttuja.
Ehkä olin vaan sopeutuvaisempi kuin muut, ehkä vaikka tunnen itseni terveeksi olen niin sekaisin että kuvittelen olevani terve ja mies.
Ainoa mitä voin tehdä on koettaa jaksaa näiden ajatusten kanssa odotellessa ammattilaisten diagnoosia ja silti samalla toivoa että saisin transhoidot. Osaan kuvitella elämäni miehenä tästä eteenpäin, mutta haluaminenhan ei riitä, eihän...
hyvät illanjatkot kaikille...
Eikö teillä mittään muuta juttua ole, esim "asennevamma".
Jotenkin se sopisi tämänkin ketjun "kuvaan".
Nimimerkillä; kysyn vaan... :)
noilla trolleilla ja "taneleilla" se asennevamma. Se on todettu jo useasti.