itse valita elämänkumppaninsa vai oletko ohjannut heidän valintojaan? Minä olen sitä mieltä, että asia on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Itse sain tehdä valintani vanhempien sekaantumatta. Osa suvusta pettyi, kun mieheni ei ollut pappi, ei lääkäri. Osa ilahtui, kun hän sentään oli suomalainen, koska yhdessä vaiheessa asia kallistui muualle.
Oletko antanut lastesi
sinihelmikki
16639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ehkä joskus itsekseni suuttunut typeryyttäni toisten tekoihin.
Vaan jokainen vastaa omat huutonsa. Papat ja mummot hoitavat oman osansa.
lasten valinnoista; emmehän sentään ole Intiassa tai muussa vastaavan kulttuurin maassa.
Kyllä vanhemmat joskus sekaantuvat pahastikin lastensa seurustelu ja avioiumisasioihin.
Minä en ole toppuutellut, vaan päinvastoin, kysäisen joskus vanhapoikapojaltamme, että ....hm...onko sinulla ketään mukavaa tyttöä jo kiikarissa?
Tuollaisen kysyminen se vasta tuntuu ärsyttävänkin. Tyttäreltä, joka on seurustellut 7 vuotta ja ollut neljä vuota kihloissa kyselen, että eikö ole vauvakuume vielä iskenyt, minusta olisi mukavaa päästä lopultakin mummoksi?
Sitten joskus olen mennyt asioitten edelle ja ilmoittanut, että minua savat lapsenlapset sanoa aivan selvästi mummoksi, kun olen jo mummoikäinenkin.
Toiveikkaat puheeni ovat saaneet tytön sanomaan, että en minä sinulle lapsia tee, jos teen, äläkä aina jankuta!
Meidän vanhapoika - poika on jo sen ikäinen, että saattaa harkita tarkoin vaimon valinnassa, joten ehkä meidän ei tarvitsisi toppuutella sen valinnan suhteen.
Vävyhän on ainakin äidille useimmiten mieleinen, minulle ainakin tämä tyttären sulhanen.
Olen joskus sanonutkin, että liian hyvä, mikä sekään ei ole korrekti ilmaisu tyttären mielestä.
Aikuisille lapsilleen tulee puhuttua usein, niinkun ne olisivat vielä kakaroita.
Jokaisella on oma elämänsä ja tapa elää sitä. En ole kuullut, että edes nuoruudessani vanhemmat olisivat puuttuneet jotenkin lastensa valintoihin.
Eikös se tapa, että vanhemmat valitsivat puolison lapsilleen ole jostain historiasta?
En ole puuttunut asiaan ja hyvin on onnistunut valinta. Minulla on vain yksi miniä ja meillä ei ole mitään anoppi-miniä suhdetta, vaan ollaan paremminkin kavereita.
puuttunut. Sellainen ei tullut mieleeni silloin. Myöhemmin kyllä. Vanhemman avioliitto kariutui ja nuoremman natisee. Vaikka toisaalta, en olisi puuttunut kuitenkaan. Itse jokainen elämänsä elää, äiti lohduttaa sitten kun kipeätä tekee. Omalla kohdallani kävi niin. Tosin joku kaukainen sukulainen varoitti, mutta häntäkös minä kuuntelin. Olisi pitänyt.
Yhtä vähän olisin kaivannut isäni tai äitini neuvoja valitessani aikoinaan puolisoa itselleni.
Jotenkin kyllä ymmärrän niitä kulttuureja, joissa vanhemmat suorastaan valitsevat lapsilleen puolison.
Niissä kulttuureissa on asiaa lähestytty niin, että ollaan solmimassa pitkäaikainen taloussopimus.
mieleenikään sekaantua lasteni valintoihin.
Aikuisina ovat saaneet itse päättää asioistaan,
jos neuvoja ovat kysyneet, niin parhaani mukaan neuvon,
Kahden kauppa on kolmannen korvapuusti.
Kyllä pitäisi puuttua! Nuoret ovat usein hyvin kokemattomia puolison valinnassaan, ja ilmankos avioliittoja haaksirikkoutuu niin paljon.
Toisin oli entisaikoina, jolloin vanhemmillakin oli sanomista lasten avioliittoihin, oli puhemies ym.
Pelkuruutta on, jos vanhempi ei sellaiseen asiaan uskalla puuttua.
nyky-Suomessa vielä tuollaistakin saa lukea. No, sana on vapaa vaikka älyttömillekin mielipiteille. Huh huh...
jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä. Sen verran aion sekaantua lasteni tekemisiin, että neuvon tekemään avioehdon. Itse luotin mieheeni täysin ja hän osoittautuikin luottamuksen arvoiseksi. Näyttää siltä, että sukuun on tulossa ulkomaalainen vävy. Tietyt taustat on hyvä turvata. Olen myös painottanut tyttärilleni, että oma ammatti on naiselle tärkeä.
että sana on vapaa, tottakai ja sitä vapautta minäkin osaltani toteutan. Tyttäreni meni muutama vuosi sitten naimisiin eikä hänen tekemisiinsä puututtu millään lailla. Avioehdonkin halusi tehdä ja myös teki, vaikka on se vähemmän omistava osapuoli. Olen edelleen sitä mieltä, että mitä vähemmän vanhemmat aikuisten lastensa tekemisiin puuttuvat, niin sitä parempi. Riippuu tietysti myös kasvatuksesta; jos lapset on kasvatettu liian riippuvaisiksi vanhemmistaan, niin eiväthän he silloin koskaan osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä.
Eihän sillä ole väliä, tulevatko lapset toimeen puolisonsa kanssa, minun pitää tulla toimeen heidän kanssaan. Se on paljon suurempi asia. Kauheaa, jos joku heitukka tai mikälie sälli tulisi sukuumme, kukaties jostakin työläiskodista, moukka. Eihän sellainen sukuumme sovi. En osaisi puhuakaan heidän vanhempiensa kanssa, mistä sellaiset ihmiset puhuvatkaan, huh. Tuskin osavat edes käyttäytyä kunnolla. Nolaisivat vain itsensä seurassamme.
Kuljen lasten mukana ja tarkastan kaikki seuralaiset. Yhtäkään en ole tähän mennessä hyväksynyt. Eivät lapset itse osaa valita,se on selvää eikä meidän sukuumme ketä tahansa tuodakaan, vain valioyksilöitä.
Mitään rotujen sekoittelua emme hyväksy, suomalaisissakin on niin ikäviä heimopiirteitä joissakin. Minä ja sukumme emme halua pettyä lasten valintoihin, siksi valitsemme huolella miniä- ja vävykandidaatit. Ei heitä paljon ole ollutkaan, mikä on ihme. Luulisi, että pääsyn mahdollisuudestakin joukkoomme suorastaan kilpailtaisi.
Käsittämätäntä, että jotkut vanhemmat holtittomasti antavat lastensa itse valita puolisonsa. Sen vuoksi nykyisin erotaan niin herkästi. Lapset ovat omaisuuttamme, heitä pitää kohdella kuin sukukalleuksia. Emme niitäkään kaikkien silmäiltäviksi ole tuoneet.
tarinan jatkoksi. Kiitos
lässähtää typeerääkin typerämpään asiattomuuteen.
mielipiteesi, jotta ihmiset reagoivat. Saattaa pitää paikkansa nykyaikanakin. Minun sukupolvessani suvun ensimmäinen ylioppilas- serkkuni- aloitti opintonsa korkeakoulussa. En kuullut hänestä pitkään aikaan mitään. Sitten kautta rantain, että mielenterveys horjuu. Yksi huhu oli, että vanhemmat eivät hyväksyneet morsianta, jolla ei ollut tarpeeksi koulutusta. En tiedä, mikä oli syynä, mutta opinnot keskeytyivät ja serkku on ollut sairaseläkkeellä koko ikänsä. Herkkiä juttuja nämä.