en oikein tiedä mihin osioon tämä pitäisi laittaa.. toivottavasti edes joku lukee tämän.
haluaisin vain kertoa/jollain tavalla myös pyytää apua tähän "ongelmaani".
perheessämme on kolme lasta, minä olen vanhin, 12. pikkusisareni ovat 4 ja 7. kutsukaamme heitä nyt liisaksi ja leenaksi.
vanhempamme riitelevät todella usein, riita saattaa syntyä niinkin pienestä asiasta kuin maidon jättäminen pöydälle. senkin seurauksena voi olla tuntien mittainen kiroilu sekä huuto, väkivaltaakin tuntuu usein olevan. silloin meidät saatetaan lukita johonkin huoneeseen pitkäskikin aikaa jottemme olisi tiellä.
eräänäkin iltana, noin viikko sitten, istuin "liisan" ja "leenan" kanssa heidän huoneessaan. piirtelimme siinä aikamme kuluksi kunnes vanhemmille syntyi taas kinaa.
kun poistuimme lastenhuoneesta isä löi äitiä ja tämä itki. äiti oli kaadettu lattialle, vessan eteen kun kuljimme siitä nopeasti ohi.
molemmat siskoni itkivät järkyttyneinä kun vein heidät "turvaan" olohuoneeseen ja suljin lasioven, istahdimme sohvalle ja pienempi kuiskasi pelonsekaisena että eihän isä tapa äitiä?
minä vaan rauhoittelin että ei tietenkään, nehän on naimisissa ja että sehän olisi vakava rikos mutta niin ei tietenkään käy...
hetkeä myöhemmin seisoin terassilla ja itkin puhelimen kautta isoäidilleni että hänen on haettava meidät pois, me emme kestä elää jatkuvasti riitelevien vanhempien kanssa.
minä yritän aina olla kiltti sisko pienemmilleni, haluan aina suojella heitä. me emme esimerkiksi ole koskaan tapelleet keskenämme.
mutta mitä minun pitäisi tehdä? en uskalla puhua vanhemmille tästä mitään.
tämä on kauhean rankkaa!
isäni on aina ollut hyvin äkkipikainen ja herkästi hermostuva, johtuen osaksi kai siitäkin että pienenä hän menetti oman äitinsä.
hän saattaa lyödä mínuakin ihan jostain pikkuasiasta. kun olin pieni, minua revittiin hiuksista ja hakattiin. isä saattoi jättää minut talvipakkaseenkin alusvaatteisillani suuttuessaan minulle. äiti onneksi puolustaa meitä, hän ei koskaan ole käyttänyt väkivaltaa.
onhan niitäkin helpottuneitakin hetkiä onneksi olemassa aina joskus, jolloin kukaan ei huuda eikä riitele.
niin mutta.. kuka osaisi auttaa?
haluaisin vain kertoa/jollain tavalla myös pyytää apua tähän "ongelmaani".
perheessämme on kolme lasta, minä olen vanhin, 12. pikkusisareni ovat 4 ja 7. kutsukaamme heitä nyt liisaksi ja leenaksi.
vanhempamme riitelevät todella usein, riita saattaa syntyä niinkin pienestä asiasta kuin maidon jättäminen pöydälle. senkin seurauksena voi olla tuntien mittainen kiroilu sekä huuto, väkivaltaakin tuntuu usein olevan. silloin meidät saatetaan lukita johonkin huoneeseen pitkäskikin aikaa jottemme olisi tiellä.
eräänäkin iltana, noin viikko sitten, istuin "liisan" ja "leenan" kanssa heidän huoneessaan. piirtelimme siinä aikamme kuluksi kunnes vanhemmille syntyi taas kinaa.
kun poistuimme lastenhuoneesta isä löi äitiä ja tämä itki. äiti oli kaadettu lattialle, vessan eteen kun kuljimme siitä nopeasti ohi.
molemmat siskoni itkivät järkyttyneinä kun vein heidät "turvaan" olohuoneeseen ja suljin lasioven, istahdimme sohvalle ja pienempi kuiskasi pelonsekaisena että eihän isä tapa äitiä?
minä vaan rauhoittelin että ei tietenkään, nehän on naimisissa ja että sehän olisi vakava rikos mutta niin ei tietenkään käy...
hetkeä myöhemmin seisoin terassilla ja itkin puhelimen kautta isoäidilleni että hänen on haettava meidät pois, me emme kestä elää jatkuvasti riitelevien vanhempien kanssa.
minä yritän aina olla kiltti sisko pienemmilleni, haluan aina suojella heitä. me emme esimerkiksi ole koskaan tapelleet keskenämme.
mutta mitä minun pitäisi tehdä? en uskalla puhua vanhemmille tästä mitään.
tämä on kauhean rankkaa!
isäni on aina ollut hyvin äkkipikainen ja herkästi hermostuva, johtuen osaksi kai siitäkin että pienenä hän menetti oman äitinsä.
hän saattaa lyödä mínuakin ihan jostain pikkuasiasta. kun olin pieni, minua revittiin hiuksista ja hakattiin. isä saattoi jättää minut talvipakkaseenkin alusvaatteisillani suuttuessaan minulle. äiti onneksi puolustaa meitä, hän ei koskaan ole käyttänyt väkivaltaa.
onhan niitäkin helpottuneitakin hetkiä onneksi olemassa aina joskus, jolloin kukaan ei huuda eikä riitele.
niin mutta.. kuka osaisi auttaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ota yhteyttä kuntasi lastensuojeluun. Yhteystiedot löydät kuntanne nettisivuilta tai soittamalla kunnan puhelin vaihteeseen. Sieltä voit alukisi kysellä vaikka nimettömänä, mitä vaihtoehtoja on olemassa.
Isänne voidaan pakottaa muuttamaan teiltä pois, jonka jälkeen saatte tietenkin häntä tavata, mutta tappelut jäävät pois.
Sinuna toimisin nopeasti. Vaikka epätodennäköistä onkin, että isäsi tekisi jotain peruuttamatonta, voi ihmisen surmata meilkein vahingossakin.
Sinä olet ottanut harteillesi liian suuren vastuun. Vastuu lasten suojelemisesta kuuluu vanhemmillesi, ei sinulle.
Pyydä apua nopeasti. Tappelutilanteessa soittaisin ihan suoraan poliisille!
hätätilanteessa voit soittaa hätänumeroon 112.
lastensuojeluun voit soittaa, netistä löydät kuntasi lastensuojelun/sos.tston nron.
sinun kannattaa ehdottomasti puhua asiasta pian jonkun aikuisen kanssa!esim.opettajan,kouluterv.hoitajan kanssa.entä ystäväsi ja heidän vanhemmat?mummosi?
olet kokenut todella kovia ja tarvitset apua tukea näistä selvitäksesi.sinulla on nyt liian suuri taakka kannettavana.myös sisaresi tarvitsevat apua.
hätätilanteessa voitte myös mennä naapurista hakemaan apua.vanhempien kanssa sinun ei tarvitse asiasta puhua, puhu luotettavan aikuisen kanssa.
mitä isoäitisi vastasi kun soitit hänelle? koska hän tietää tilanteen on hänelläkin vastuu asiasta.auttaako hän ollenkaan? onko teillä lähellä paikkaa minne mennä jos hätä tulee?
nyt viikonloppuna eritoten jos paha tilanne tulee kotona,soita rohkeasti hätänumeroon!!
ilmoittele tänne miten asiasi edistyy.hae apua,älä jää kärsimään sisarustesi kanssa!!
heippa! mä kyllä ymmärrän sun ton hankaluuden ja tuntees...! mulla itselläni ei harmi ole käynyt niin ja jos olis voisin hyvin mielin auttaa mutta kun en ole kokenut asiasta, en voi auttaa. minulla on niin ettei ole isää ja se harmittaa minua kovasti. äitikään ei suostu kertomaan vähääkään mun isästä mutta se sano että se kertoisi kun olisin täyttänyt 18 vuotta. siihen asti en kyllä jaksa odottaa...! minä itse riitelen jatkuvasti äidin kanssa varsinkin näin murrosiän alkupuolella kun olen nyt 11 vuotta. murrosikä tekee paljon vaikutuksia esim olen väsyneempi ja kärttyisempi näin nykyään. siitä ne riidat varmaan johtuvatkin. minulla on muutenkin ollut aika paljon paineita ja itkin tänään koulussakin. syytä en tiedä mutta luulen sen johtuvan juuri niistä paineista...no mutta hyvää jatkoa ja toivottavasti sun äiti ja isä ei enää riitelis ja se on hyvä kun jaksat hoitaa pienimpiäsi...onnea jatkolle!
kiitoksia vaan kaikille vastanneille :)
lupaan yrittää "parantaa" tilannettani. no mutta, nyt lähden iltapalalle..
Kylläpäs 12 vuotias osaa hyvin kirjoittaa ja kuvailla tapahtumia..
käytännön pakosta hoitamaan esim. vanhempiaan tai sisaruksiaan alkoholismin tai väkivallan/väkivallan uhan takia, joutuvat kasvamaan aikuisiksi liian varhain. Se on hyvin surullista.
ei kaksitoista vuotiaan tekstiä lainkaan.....
muutoin ainekirjoituksesi olisi varmaan 12
hahahha,,,,mutta hyvä yritys kuitenkin.
Ps. jos 12 v olisi noin fiksu, hän ei täältä apuja kyselis......
sori jos tämä tuotti teille mielipahaa. :/
luuletteko te että minä huvikseni tulisin tänne apua pyytämään ja kiusaamaan ihmisiä sillä että minulla on ongelmia?
ei tarvitse uskoa, mutta minä en valehtele.
olipas mukava saada taas vittuilijoiden palautetta kun viattomana pyytää apua >:(
Älä välitä pahaa mieltä aiheuttavista kommenteista, sinä itse tiedät oletko "oikealla asialla" vai et. Ja vaikka et olisikaan, kuvaamasi tilanne on tuttu varmasti monelle lapselle ja jos täältä saadut neuvot jotakuta auttaa, se on hyvä.
Toivon Sinulle voimia ja uskallusta hakea apua. Elin itse samanlaisessa tilanteessa sinun ikäisenäsi ja tiedän, kuinka raskasta se on. Jatkuva pelko siitä, milloin riita alkaa ja kuinka pahana. Ei uskalla lähteä kavereille tai muihin omiin juttuihin kun pelottaa jättää pienempiä sisaruksia yksin.
Tilanteesi on vaikea, mutta koeta muistaa, että Sinä et ole perheen aikuinen, sinun velvollisuutesi ei ole huolehtia sisaruksistasi (vaikka sen teetkin, koska rakastat sisaruksiasi niin paljon). Lastensuojelusta voit saada apua, mikäli sinulla ei ole sukulaisia, jotka voisivat ottaa asian hoitaakseen. Jos et osaa etsiä lastensuojelun puhelinnumeroa, soita poliisin numeroon 10023, he auttavat varmasti sinua eteenpäin.
Avun hakemista ei tarvitse hävetä. Vanhempasi todennäköisesti toivovat, ettei heidän ongelmistaan puhuttaisi, mutta saattavat salaa toivoa että ratkaisu löytyisi. Joten ole rohkea, se on varmasti hyväksi koko teidän perheellenne ja ennen kaikkea sinulle ja sisarillesi.
Ota yhteys tänne:
Lasten ja nuorten puhelin
Keskusteluapua elämän eri ongelmissa.
0800-120 400
(Ma-to 13-20, pe 13-22, la 18-22, su 17-20)
Lastenjanuortennetti.net
Mannerheimin Lastensuojeluliitto
kiitos kovasti jälleen kerran kannustavista kommenteista ja puhelinnumeroista!
ollaan oltu nyt äidin kanssa neljästään kun isukki on matkoilla ja palaa perjantaina..