kysymyksiä lesboille..

Poikatyttöjä on, mutta ne ovat ne mitkä tuodaan joka paikassa esillekkin, tarkoitan mediaa yms. Koska ehkä heteron olisi vaikea ymmärtää lesboutta jos hänelle näytettäisiin että olemme suurin osa varmaan ihan "normaalin" naisen näköisiä.
Minua ei viehätä naisessa mikään "miesmäinen", eikä mörököllisyys. Minä en edes ajattele naisia miesten ominaisuuksien mukaan.
Minä tunnen itseni naiselliseksi naisten kanssa, miehet eivät herätä minussa minkäänlaista halua olla heille juurikaan mitään.
Perheestä ei ole unelmaa edes naisten kanssa, olen ei perhe-tyyppiä. Maailma ei ole hyvä paikka jälkikasvulle. Ihmisten typeryys on pelottavaa.
Miesfantasioita ei ole ollut, kerran tosin toivoin ehkä hieman fantasioinkin että joku tuottaisi suurta tuskaa eräälle mieshenkilölle joka oli lesbovihassaan hakannut erään lesbon sairaalakuntoon.
Minulla ei myöskään ole tarvetta olla "turvassa" kenenkään kainalossa, mutta minä rakastan kyllä muuten kyseistä paikkaa ja en kiellä etteikö se myös tuottaisi oikean henkilön kanssa sellaisen pienen oman maailman, jossa kokonaisvaltaisesti tuntuu turvalliselta.
Lesbous ei ole sitä että harrastaa seksiä naisen kanssa, vaan sitä että kaikki sinussa,myös ajatukset,arki ja juhla, aamut ja illat, surut ja ilot, ne ja paljon muuta haluat jakaa naisen kanssa. Jos himon perusteella luulee itseään lesboksi niin maailmahan olisi täynnä lesboja. Se on se syvin sisin sinussa joka ikään kuin syttyy kun olet ihastuttavien naisten seurassa. Minä en voisi elää päivääkään ilman sitä olotilaa.
Ja lisään vielä etten vihaa miehiä, minulle he vain eivät edusta minkäänlaista elämänmuotoa, järjenjuoksua, yms mistä olisin kiinnostunut edes ystävänä.
Jos sinä joskus mietit mikä olet, ei sinulla ole vielä kiirettä siis mihinkään. Anna sen ajatuksen tulla, kyllä sinä löydät mikä olet elämällä elämääsi. Sinun ei tarvitse päättää "faktojen" edessä että oletkin lesbo, tai hetero. Kun muistat että kun kuljet eteenpäin elämässä, muistat kuunella sitä sydäntä.
Elämästä tulee paljon vaikeampaa jos koittaa etsimällä etsiä itseään, mikään testi ei kerro sinulle kuka sinä olet, se selviää vain kulkemalla itsesi kanssa tätä elämää eteenpäin.

"kysymyksiä lesboille..
Kirjoittanut: ***** 2.2.2007 klo 15.04

   Onko kaikki lesbot ns. "poikatyttöjä" ja joilla on lyhyet hiukset jne.?"

No ei. Mielenkiintoisempaa olisi kysyä, onko kaikki poikatytöt lesboja, ovatko kaikki poikatytöt sitä muuten kuin ulkonäöltään ja ovatko kaikki lesboina pidetyt lesboja.

"Entä onko kukaan lesbo koskaan oikeasti rakastunut mieheen ja seksikin onnistunut hyvin?"

En minä, joskin tapasin miehen joka kosketti minua.

"Eihän lesboja viehätä miehekkyys ja se miesten "mörököllisyys" ja maskuliinisuus (ja se että saisi olla se herkkä ja heiveröinen vahvan kainalossa..)? Tunteeko lesbot olonsa naiselliseksi naisten seurassa, ei miesten?"

No se miehinen mörökölli vetelee hampaat kurkkuun. Miehet ovat pelottavia fyysisesti, henkisesti ja rakenteellisesti (siis miehillä on valtaa). Naispuoliselle mörököllille pärjää. On puntit tasan.

"Onko lesboilla ikinä ollut unelmaa perheestä miehen kanssa ja lapsista?"

On. Harvemmin tosin lapsista. (Narsistina) vihaan lapsia, mutta äidinvaisto kohdistuu minulla villieläimiin (jotka eivät sitä arvosta. Kunnioitan eläinten tahtoa).

"onko lesboilla ollut mies fantasioita?"

Mietin, pyrinkö aktiivisesti unohtamaan sellaiset fantasiat vai onko niin ettei niitä ole.
Fantasiat ovat helppoja - niissä ihminen käyttäytyy odotetulla tavalla. Fantasiamies ratsastaa valkoisella ratsulla.

vaan :)

Minä olen kuulemma hyvin "heteronnäköinen", pitkät hiukset enkä ole poikamainen.

Olen mielestäni rakastanut miestä, mutta seksi ei ole sujunut hyvin. Pidän itseäni juuri sen takia enemmän lesbona, koska vaikka joku määrätty persoona miehessä saattaisi viehättää, niinkuin on viehättänyt kun olen suhteessa miehen kanssa ollut, mutta kuitenkaan en voi ikinä tasapainoisessa, kokonaisvaltaisessa suhteessa miehen kanssa olla, koska seksuaalisesti mies ei "tee mitään". Ei sytytä. Vaikka seksi ei ole tärkeintä, jää siinä kuitenkin joku olennainen kontakti ottamatta ja yhteys saavuttamatta jos yhteistä kemiaa ei sillä saralla ole.

Tunnen oloni todella naiselliseksi naiseni kanssa. En osaa olla oma itseni miesten kanssa vaan alan väistämättä vetää jotain roolia.

Joskus haluan olla heikko ja heiveröinen toisen kainalossa, niinkuin me kaikki, myös miehet. On aika kauheaa jos se vastuu vahvuudesta sälytetään pelkästään toisen harteille niinkuin heteromiehille usein käy. Päinvastoin saan sitten taas suurta tyydytystä kun saan itse olla se vahva, jonka kainaloon käperrytään, mikä monelle miehelle olisi liian outoa roolien rikkomista. Minussa on sisäistä maskuliinisuutta joka tulee juuri tällätavoin esille, on tarve suojella sitä naistani joka tarvitsee minua. Meillä nämä roolit ovat sekoittuneet, kumpikin on sitä miltä tuntuu, kumpikaan ei ole "se äijä" ja toinen se heikko ja heiveröinen.

Minulla oli nuorempana se unelma perheestä miehen kanssa, olin niin kaapissa ettei tullut mieleenkään että voisin joskus saada sen naisen kanssa. Unelma oli, kunnes se kaatui omaan mahdottomuuteensa.

Joskus minulla oli fantasioita, missä oli mies mukana, vähän niinkuin esiliinana kaiketi kun sitä jälkeenpäin mietin, esim. että oli minä ja toinen tyttö ja sitten se mies siinä jotenkin mukana. Harvemmin mitään muuta. Se jotenkin muuttui sitten kun vihdoin annoin itselleni luvan olla mitä olen ja kieltäydyin enää tuntemasta syyllisyyttä tunteistani ja haluistani.

Onko kaikki lesbot ns. "poikatyttöjä" ja joilla on lyhyet hiukset jne.?

Eivät todellakaan. Lesboissa on kaiken näköisiä naisia, ihan kuin heteroissakin. Kaikki lesbot eivät ole poikatyttöjä eivätkä kaikki poikatytöt lesboja. Lesbous ei ole kiinni ulkonäöstä, eikä tarvitse olla poikamaisen näköinen tai leikata hiuksia lyhyiksi voidakseen olla lesbo.

Entä onko kukaan lesbo koskaan oikeasti rakastunut mieheen ja seksikin onnistunut hyvin?

Itse en ole koskaan oikeasti rakastunut mieheen, mutta ihastunut kylläkin. Ja yhteen ainoaan, joskus kun olin täysi-ikäisyyden rajoilla eikä minulla ollut vielä ollut naisystävää. Sen jälkeen kun seurustelin ensimmäistä kertaa naisen kanssa en ole edes katsellut miehiä - nuorena ajattelin olevani bi, mutta sittemmin tajusin olevani lesbo. (Jos näin pitää itsensä kategorisoida.)

Eihän lesboja viehätä miehekkyys ja se miesten "mörököllisyys" ja maskuliinisuus (ja se että saisi olla se herkkä ja heiveröinen vahvan kainalossa..)?

Kaikki ihmiset sukupuoleen katsomatta ovat tämän asian suhteen yksilöitä. Kaikki naisystäväni ovat aina ryömineet kainalooni, istuneet siinä iltakaudet siliteltävinä, nukkuneet sylissäni ja nimittäneet minua turvalliseksi nallekarhuksi. ;) Vastaavasti myös minulla on hetkeni, jolloin kaipaan toisen syliä, hellyyttä ja silityksiä ja toisen tuomaa turvaa.

Tunteeko lesbot olonsa naiselliseksi naisten seurassa, ei miesten?

Minun naisellisuuden tuntemukseni vaihtelevat. Joskus tunnen itseni hyvin maskuliiniseksi, joskus naiselliseksi. Yleensä koen olevani jotain siltä väliltä. Minun on helpompi tuntea itseni naiselliseksi miesten kuin naisten seurassa, sillä suhteessa naisiin olen melko maskuliininen. Joskus saan naisellisuuden puuskia, jolloin haluan esimerkiksi pukeutua erittäin naisellisesti.

Onko lesboilla ikinä ollut unelmaa perheestä miehen kanssa ja lapsista? onko lesboilla ollut mies fantasioita?

Olen ala-asteelta asti tiedostanut sen, että voin rakastua naiseen. Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut unelmaa perheestä miehen kanssa, sillä olen jo varhain tuntenut, että minun on vaikea saavuttaa miehen kanssa samanlaista yhteyttä kuin naisen kanssa. Tunnen naisten kanssa sellaista henkistä ja fyysistä yhteyttä, joita en kykenisi koskaan saavuttamaan miehen kanssa. Voisin kenties olla miehen kanssa tyytyväinen, mutten onnellinen. Elämänsä täytyy elää siten, miten sydämessään oikeaksi tuntee.

Joo on tietenkin.
Ei ikinä, ei oo.
Välillä.
Ei.
Ei.
Ei.