Poliisi soitti ja sanoi että ajoit eilen päin punaista valoa! Kävin laitoksella ja kysyin että kuka todistaa. poliisi sanoi että ei tarvii todistajaa minä olen poliisi ja minä näin. Eli poliisi ajeli siviili autolla itekseen. Riittääkö tosiaan poliisin sana minun sanaani vastaan, tein jo valituksen sakosta. mutta miten käy,onko kokemusta. itse en muista ajaneeni päin punaista. mites oikeuskulut?
Todistajat??
Sakotettu..
13940
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Riittääkö tosiaan poliisin sana minun sanaani vastaan, tein jo valituksen sakosta."
Riittää, erittäin suuri osa poliisin kirjoittamista liikennesakoista perustuu yhden poliisin todistukseen.
Sillä, onko poliisi töissä tapahtuma-aikana vai ei, ei ole väliä. Tosin poliisikunnasta kovinkaan suuri osa ei vapaillaan moiseen puutu (ellet sitten aja perisuomalaisesti eli aivan pullopersesian tyyliin).
"mutta miten käy,onko kokemusta"
(Henkilökohtaista) kokemusta ei ole, mutta kyllä konjakkipullon tarjoan jos voitat.
Lain mukaan sakkoa vastustetaan, mutta voihan siitä valittaakin, ai,ai,ai.
Vastustettu sakko päätyy tekopaikan alioikeuteen, eli sinulle tulee aikanaan haaste käräjille.
Haasteesta ilmenee, onko käräjille pakko mennä. Yleensä vain silloin, milloin katsoo etunsa vaativan. Jos et me varmuudella häviät. Jos menet, niin oikeus kuulee sinua ja tapahtuman nähnyttä poliisia todistajana ja tekee ratkaisunsa sen jälkeen.
Mikäli häviät, maksat sakot ja mahdolliset oikeudenkäyntikulusi.
Mitä luokkaa ne oikeudenkäyntikulut on.. Jos ei kovin pahat niin mielellään katson sen kortin, ihan periaatteesta. Koska ei ole tapana ajella päin punaisia. Aika naurettavaa touhua, hyvän maun rajoissa olisi ollut että olisin saanut muistutuksen..kyttä on kyttä siviilissäkin.
Myönsit itsekin juuri teon, joten ajattelitko nyt kieltää teon kuitenkin oikeudessa? Tämäkin kirjoittelusi voi löytää tiensä ko. oikeuteen joten miten sen valan vannomisen kanssa ajattelit toimia?
Oikeudenkäyntikulut ovat sellaiset kuin itse ne teet. Ainakin omat kulut maksat.
Jos ei ole selkärankaa ja ajotaitoa niin pitääkö vielä asiaa itkeä julkisesti?
Epäillyltä ei oikeudessa oteta valaa tai vakuutusta.
Minä en kyllä näe missään viestissä mitään myöntämistä teon suhteen. Vain narinaa..
myöntämisen olisi halunnut poliisikin mutta kysyin edelleen niitä todisteita...ei ole mitään todisteita mutta sakko tulee. Polliisikin on ihminen ja voi erehtyä...että miten on mahdollista tuomita siitä mitä yksi ihminen on nähnyt jonkun muka tekevän, jota kukaan eikä mikään voi todistaa?? EEEEEEEEEEEEEEeeeehkäpä kysyn tätä herra tai rouva tuomarilta.
Mitä oikein tarkoitat, vai oletko sekaisin.
Ketjua aloittaessasi kerroit, että sakon antanut poliisi näki ajosi.
Oletko niin yksinkertainen, ettet tajua sen poliisin olevan sen todistajan, joka ajosi kerran on nähnyt.
1700 luvulla, kun Suomessa oli Ruotsin laki voimassa tarvittiin tuomioon aina kaksi jävitöntä todistajaa.
Nyky-Suomessa oikeudella on vapaa harkinta siitä, mitä se pitää totena, mitä ei. Eli oikeus saa uskoa vaikka siihen yhteen poliisiin.
Minulla oli todistaja kyydissä. Näin taustapeilistä poliisiauton takanani. Pysähdyin suojatien taakse hitaasti viereisellä kaistalla rullaavan auton rinnalle. Sanoinkin tästä ääneen kyydissäni olleelle ja mainitsin takanamme olevat poliisit.
Kuitenkin: parin korttelin päässä minut pysäytettiin. Poliisiauton kuski käveli autoni vierelle, pyysi avaamaan sivuikkunan ja kysyi "mitä sitä tuli tehtyä?". Ihmeteltyäni hän sanoi, etten pysähtynyt suojatien taakse pari risteystä sitten vaikka rinnalle oli pysähtynyt toinen auto. Kyydissäni ollut henkilö suuttui ja alkoi vannomaan, että pysähdyin ja että voi todistaa käsi Raamatulla.
Nousin autosta ja kävelin takanani seisseen poliisiauton vierelle apumiehen puolelle. Koputin ikkunaan ja pyysin poliisin apumiestä avaamaan, mutta hän ei avannut vaan toljotti suoraan eteensä hievahtamatta.
Menin selvittämään asiaa poliisiasemalle. Kerroin siellä asian tutulle poliisimiehelle. Hän neuvoi minua maksamaan kiltisti sakot. Sanoi etten voisi mitään vaikka hän uskoo minun olevan oikeassa. Minun todistajani ei riitä kun sakottajapoliisin apumies todistaisi oikeudessa kuitenkin minua vastaan.
Suututti, raivostutti ja maksoin sakon hammasta purren.Muutama ylinopeussakko on tullut sen jälkeen, mutta ne ovat olleet ihan oikeutettuja, mutta tämä tapaus riepoo aina joskus vieläkin.
Olen yrittänyt unohtaa asian, mutta aina se välillä tulee mieleen. Miltähän siitä sakottajapoliisista tuntuu?
Sekaisin kyllä:) Todistaja todistaa mitä joku on kertoo nähneensä. Tällä hetkellä tuo poliisi on vain silminnäkijä. niin kuin hän sanoi ei ole todisteita eikä todistajaa!! By the way poliisikin käytti sanoja: voit valittaa sakosta! Vastustaa on kyllä oikea muoto.
Herää jo unestasi. Eihän nyt Suomessa niin hölmöä poliisia olekaan, joka ei tietäisi, että silminnäkijä on sama kuin todistaja.
Kerro sitten käräjien jälkeen meille kaikille, kuka siellä oikeudessa oikein todisti ja miten kävi. Muistaakseni konjakkipullo on jo tulossa, jos jutun voitat.
Ja ota mahdollisimman kallis lakimies, niin tulee valtiolle suuri tappio, jos voitat ?
tulen kertomaan..ja kyllä se konu maistuu
Muutama vuosi sitten eteläsuomalainen komisario teki minusta rikosilmoituksen järjestyssääntörikkomuksesta ja niskoittelusta poliisia vastaan. Molemmissa oli kysymys ko. poliisimiehen huonosta lain tuntemuksesta. Asia raukesi esitutkinnan jälkeen tutkinnanjohtajan päätökseen: "ei rikosta".
Mutta mikä huolestuttavaa: saatuani esitutkintapöytäkirjan totesin, että ko. poliisimies - siis komisario! - oli koettanut saada minut syylliseksi nimeämäänsä rikokseen (niskoitteluun) valheen avulla. Hän oli esitutkinnassa häntä todistajana kuultaessa esittänyt tekaistun kertomuksen, jonka mukaan hän olisi tavannut minut samanlaisessa tilanteessa paria kuukautta aikaisemmin, jolloin hän olisi käynyt kanssani pitkän keskustelun, ja siinä yhteydessä kieltänyt minua tekemästä sitä, mitä tein. Kun siis myöhemmin tein tätä aiemmin kiellettyä, olisin uhmannut hänen kieltoaan ja siten syyllistynyt niskoitteluun. - Tällaista aiempaa kohtaamista ei siis todellisuudessa ollut lainkaan tapahtunut. (Ja vaikka olisi tapahtunutkin, en olisi syyllistynyt niskoitteluun, sillä poliisimieltä puuttui ko. tilanteessa toimivalta käskytykseensä.)
Näin siis poliisi voi toimia Suomessakin, vaikka luottamus poliisia kohtaan gallupien mukaan on meillä vahvaa. Ehkäpä luottamus poliisiin olisi syytä ottaa tarkempaan syyniin meilläkin. Ruotsissa sikäläinen oikeuskansleri vuosi sitten arvosteli suorin sanoin poliisia valehtelusta, minkä seurauksena hänen käsityksensä mukaan Ruotsin vankiloissa istuu syyttömiä ihmisiä.
Vaikka siis poliisiin lähtökohtaisesti voisikin luottaa, niin mätämunansa on heilläkin.