Morjens! Tämä lienee oikea palsta kysyä eron jälkeisestä vanhemmuudesta. OK kaikki vitun raha-asiat ja tapaamiset sujuu (vaikka akka veikin kaiken) =D Mutta tärkeänä pidän, niin kuin suurin osa muista miehistäkin (oletettavasti), että kuinka olla nyt sitten hyvä vanhempi yksin?
Minulla esim. uimahallissa jo meni sormi suuhun kun lapseni on tyttö. Onneksi tivattuani sain perhepukuhuoneen. Miten lapset ajattelevat vaikkapa isin uudesta tyttöystävästä? Entäs äidin uudesta poikaystävästä?
Koulumatkoja tulee meikulle 320km/kk saako näihin mitään korvausta vai meneekö omaan piikkiin? Välillä on exä uhannut elareiden korotuksilla, voiko se tosiaan haastaa oikeuteen ilman sen kummempaa syytä?
Minulla esim. uimahallissa jo meni sormi suuhun kun lapseni on tyttö. Onneksi tivattuani sain perhepukuhuoneen. Miten lapset ajattelevat vaikkapa isin uudesta tyttöystävästä? Entäs äidin uudesta poikaystävästä?
Koulumatkoja tulee meikulle 320km/kk saako näihin mitään korvausta vai meneekö omaan piikkiin? Välillä on exä uhannut elareiden korotuksilla, voiko se tosiaan haastaa oikeuteen ilman sen kummempaa syytä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikä ihmeen perhepukuhuone? Kyllä tytöt ihan yleisesti ovat miestenpuolella uimahallissa jos ovat isänsä seurassa. Sitten kun ovat siinä iässä etteivät enää kehtaa, niin ovatkin jo siinä iässä että pärjää yksin naistenpuolella.
Mun poika käy minun kanssa ihan samoissa paikoissa, tosin vasta 5,5 vuotias vasta. Ja samaa aion tehdä niin kauan kuin poika kehtaa naisten pukuhuoneissa olla.
.."tytärpuoleni" (exän vanhempi tyttö) vielä kolmasluokkalaisena käy kanssani miesten puolella. Tosin nyt jo vähän häpeillen mutta menee mieluummin minun kanssani kuin naisten puolelle yksin (pärjäisi kyllä) tai aikuisen naisen seurassa.
Wiimeistään siinä vaiheessä, kun tytär alkaa ns. vastustelemaan "vähäpukeisuutta" Kannattaa lähettää tytär "naisten puolelle" Toki raja on häilyvä, mutta vastuulisena isänä otat tarkasti huomioon.
Ah, pelastuksesi on, näihin uimahallireissuihin, juuri tyttöystäväsi; sitä kautta, hiljalleen he keskenänsä luovat, ilman sinua, jonkinasteisen "suhteen" . . . . Tutustuvat, juttelevat asioista, jopa uskoutuvat toisilleen.
Ja loppuniittiä:
Mitä tulee menoihisi, ensinnäkin, onkohan ne huomioto, kun sopimusta olit tekemässä, tuskimpa.
Toiseksi, uhata saa, vaikka ikuisella helvetintulella, mutta . . . . . . Ennenen sitä sinulla ei ole hätäpäivää, sillä vasta "taistelu alkaa" kun sinulle lyödään haaste oikeuteen.