LEVÄ ASIAA! Sekä makean että suolaisen...

Kypsytys/käynnistysvaihe, jossa typpikierron kautta syntyy oikeanlainen bakteerikanta ammoniakki-, nitriitti-, ja nitraattivaiheiden kautta. Tällöin alkaa kasvaa huomattavia määriä piileviä. Niiden määrään vaikuttaa akvaariovedessä oleva silikaatin määrä. Jos se on alhainen, pysyy piilevienkin määrä alhaisena. Typpikierto on loppumassa ja bakteerikanta on syntynyt. Sinä aikana esiintyy lyhyen ajan myös sinilevää. rihmalevä ja mahdollisesti lehtimäinen Caulerpa -levä ottavat vallan. Tämän vaiheen kesto kuitenkin vaihtelee altaasta toiseen.

Levät eri vaiheissa

Levät elävät yleensä aina vedenpinnan alapuolella. Ne ovat selvästi suurin kasvikunta (93 %) meressä. Huomio: korallit eivät ole kasveja vaan eläimiä! Levä on yhteyttävä kasvi kuten kukat ja muut maakasvit. Levät tarvitsevat ravintoaineita aivan kuten muutkin kasvit, eniten typpeä ja fosforia. Akvaariossa tällä on suuri merkitys, koska levät sitovat itseensä ravinneyhdisteitä, joiden pitoisuus on huomattavasti suurempi kuin merissä esiintyvä määrä. Erityisesti levät, joilla ei ole juuria (oikeastaan levillä ei ole juuria vaan ns. ritsoidi, jolla se kiinnittyy alustaansa) eli esimerkiksi lehtimäinen rusko- ja punalevä sitovat hyvin ravinneyhdisteitä. Tällaiset levät voivat sitten kuollessaan aiheuttaa ravinnepommin, jonka seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Siksi olisi rajoitettava lehtimäisten levien kasvua akvaariossa. Erillinen refugio on hyvä paikka makrolevien kasvattamiselle, koska sieltä levää on helppo poistaa säännöllisin väliajoin. Ongelmatilanteissa refugio voidaan helposti poistaa kierrosta, jolloin levä ei pääse aiheuttamaan ongelmia pääaltaaseen.
Kalkkilevää lukuun ottamatta voidaan sanoa, että liiallinen levän kasvu kertoo akvaariovedessä olevasta liian suuresta ravinnemäärästä.
Levät näyttelevät huomattavaa osaa luonnon riuttojen ekologisessa tasapainossa, samalla tavoin kuin kasvit trooppisissa sademetsissä. Levät kasvavat korallien juurilla ja niiden välissä. Ne ovat yleensä lyhyitä, koska kasvinsyöjät riipivät niitä ravinnokseen. Useat eri, yleensä rihmaleviin kuuluvat, lajikkeet (eng kollektiivinen nimi Turf algae) kasvavat muodostaen yhteen punoutuneita levämattoja ja muistuttavat nurmikkoa.
On olemassa kehittyneempää levää eli suurta puna- ja viherlevää, joista useat sitovat itseensä kalsiumkarbonaattia. Tällä ns. kalkkilevällä on hyvin tärkeä rooli pohjakerrostumien muodostuksessa. Lisäksi ne ovat olennainen osa ekojärjestelmää, koska ne sitovat itseensä typpeä kemiallisesti ja tuovat näin järjestelmään tätä tärkeää aineosaa, jota on riittämättömästi merivedessä.
1930 – luvun tietämillä tiedemiehet havaitsivat, että korallien kanssa elää symbioosissa yksisoluisia leviä. Tätä levää kutsutaan nimellä zooksantelli (zooxanthellae). Tämä levä on avainasemassa koko koralliriutan ekologiassa. Niiden ansiosta korallit esiintyvät pääosassa trooppisten merien matalilla alueilla.
Tämä symbioottinen levä ei elä pelkästään koralleissa vaan myös monissa sienissä, kaksikuorisissa simpukoissa ja ostereissa sekä joissakin madoissa.
Levät lisääntyvät sukupuolisesti eli seksuaalisesti tai epäseksuaalisesti. Epäseksuaalinen lisääntyminen tapahtuu solunjakautumisella ja suotuisissa olosuhteissa yksisoluinen levä saattaa lisääntyä suunnattoman nopeasti. Monimutkaisemmat levät taasen lisääntyvät fragmenteista eli yksi levän osa irtoaa ja siitä kasvaa uusi kasvi. Monet levät lisääntyvät myös epäseksuaalisesti itiöistä.
Akvaarion olosuhteet vaikuttavat suuresti levän kasvuun. Joskus ei-halutusta levästä eroon pääseminen voi olla melkein mahdotonta. Tämä saattaa olla yksi harrastajan suurimmista vitsauksista.

Piilevät
Akvaarion ensimmäinen levä on piilevä (eng diatoms). Se ilmestyy muutaman päivän päästä akvaarion käynnistämisestä. Piitä esiintyy merivedessä piihappona. Sitä on myös maaperässä ja liuenneena pohjaveteen. Tätä kautta sitä voi löytyä myös vesijohtovedestä. Piin määrä akvaariovedessä vaikuttaa siihen kuinka paljon piilevää ilmestyy ja kuinka kauan se akvaariossa esiintyy.
Jos piipitoisuus on suuri akvaariovedessä, akvaarion koko sisältö peittyy pian paksuun suklaan väriseen piilevämattoon. Jos korvausveden mukana ei syötetä lisää piitä akvaarioveteen, kasvu pysähtyy ja piilevä alkaa hävitä ja katoaa lopulta kokonaan.
Juuri käynnistetyssä akvaariossa piilevää esiintyy ensimmäisten 2-4 viikon ajan. Jos piilevää alkaa ilmestyä myöhemmin uudestaan se tarkoittaa, että akvaarioveden piipitoisuus on jostakin syystä noussut. Myös äkilliset muutokset kuten valon määrän muutos tai veden likaantuminen voi aiheuttaa piilevän kasvua, koska akvaariossa on kuitenkin olemassa aina tietty määrä piitä
Korvausveden puhtaus on paras tapa estää piilevän esiintyminen. Juttua veden puhdistamisesta löydät täältä. Korvausveden lisäys kalkkivesireaktorin kautta on hyvä keino, koska orgaaniset aineet pysähtyvät kalkkivesireaktorin pohjalle jäävään kalsiumhydroksidi-massaan.
Piilevä lisääntyy epäseksuaalisesti huimalla nopeudella. Akvaario saattaa olla puhdas aamulla ja illalla on joka paikka piilevämaton peitossa. Piilevä on yleensä ongelma vain käynnistyksen jälkeisinä viikkoina, joten ei ole syytä yrittää estää sen kasvua tuossa vaiheessa. Mutta, jos sitä esiintyy myöhemmin, ei sen esiintymisen aikana saa laittaa uusia eläimiä akvaarioon.
Lisää luettavaa: Nilsen & Fosså – The Modern Coral Reef Aquarium vol.1, sivut 275–276.

Sinilevä
Piilevää seuraa sinilevä (eng blue-green algae tai cyanobacteria). Nimestään huolimatta se ei useinkaan ole sinistä. Monet tiedemiehet jaottelevat sen kuuluvan bakteereihin ja kutsuvat sitä syanobakteeriksi.
Tämä levä pystyy sitomaan itseensä typpeä, jota on liuennut ilmasta veteen. Tämä levä ei elä pitkään, koska kalat ja muut eläimet syövät sitä paljon, joten typpi vapautuu kiertoon hyvin pian.
Eräs sinilevälaji elää symbioosissa sienien kanssa. Siksi monet sienistä ovat kirkkaan värisiä. Levä tuottaa yhteyttämällä ravintoaineita sienen soluille. Samalla levän pigmentit suojaavat sientä UV-säteilyltä. Tämä symbioottinen sinilevä pystyy yhteyttämään suhteellisen vähäisessä valossa, joten näitä sieniä voidaan löytää jopa 10–25 metrin syvyydeltä. On olemassa myös symbioosissa eläviä sienilajikkeita, jotka viihtyvät myös kovassa valossa. Ei pidä sotkea tätä symbioottista levää symbioottiseen zooksantelli -levään.
Sinilevä lisääntyy epäseksuaalisesti nopeasti. Pienistä fragmenteista voi kasvaa iso levämatto lyhyessä ajassa. Epäsuotuisissa olosuhteissa sinilevä voi tuottaa kestäviä itiöitä, jotka voivat sietää äärimmäisiä elinolosuhteita kuten korkeita lämpötiloja tai hyvin matalaa suolapitoisuutta.
Sinilevä on käytännöllistä jakaa kahteen ryhmään: puhtaan veden levään ja limaiseen levään. Puhtaan veden levä ilmestyy akvaarioon, kun piilevä on kadonnut. Tämän ryhmät levät voivat olla kirkkaan vihreitä, ruskeita tai punaisia. Niiden yhteyttäminen on vilkasta ja ovat tunnistettavissa levän säikeissä olevista ilmakuplista.
Limainen levä (eng slime algae) on vähemmän miellyttävää ja se esiintyy sinimustina tai kirkkaan punaisina kalvoina, jotka mahdollisesti ilmestyvät varoittamatta kypsiin akvaarioihin ilman erityistä syytä. Tavallisesti ensin ilmestyy pieni musta tai punainen piste akvaarion pohjalle. Tämä piste ei kasva ja saattaa jäädä huomaamattomaksi. Sitten eräänä päivänä kasvu alkaa räjähdyksenomaisesti ja muutamassa päivässä koko akvaarion sisältö on limaisen kalvon peitossa. Tämä on vahingollista muille leville ja asukkaille.
Tämän limaisen levän poistaminen on todella vaikeaa. Sitä voi yrittää poistaa mekaanisesti, mutta se on jotakuinkin turhaa, koska puhdistettua kohtaa peittää pian uusi limakerros. Jos tämä limainen levä on vallannut akvaarioon, ei yleensä ole enää mitään tehtävissä. Sitä ei voida hävittää hävittämättä samalla muita tärkeitä organismeja ja bakteereita.
Limainen levä ilmestyy yleensä, jos akvaario on epätasapainossa tai siinä on tapahtunut äkillisiä muutoksia. Tällainen muutos voi olla esimerkiksi suuri määrä uusia eläimiä lyhyessä ajassa. Myös valon määrän tai valaistusajan huomattavat muutokset voivat laukaista tämän tapahtuman.
Oletettavasti yleisin syy lienee kuitenkin ravintoaineiden kertyminen akvaarioon, joka aiheuttaa biologisen epätasapainon. Levien lisääntymisellä on selvä yhteys runsaaseen ruokintaan tai vaahdottajan vajaatoimintaan.
Nilsen & Fosså1 ovat huomanneet, että elävää kiveä sisältävissä akvaarioissa on huomattavasti vähemmän ongelmia kuin sellaisissa akvaariossa, joissa on käytetty ”kuollutta” rakennusainetta elävän kiven korvikkeena.
Joskus voi sattua niinkin onnekkaasti, että tämä limainen levä häviää yhtä äkkiä kuin se on tullut.
Lisää luettavaa: Nilsen & Fosså – The Modern Coral Reef Aquarium vol.1, sivut 276–280.
Graig Bingmanin artikkeli syanobakteerista eli sinilevästä löytyy täältä.

Viherlevät ja sen syöjät
Viherlevät (eng green algae) ovat suurin leväryhmä. Ne ovat yksisoluisia rihmamaisia ylöspäin kasvavia leviä. Monilla niistä on mutkikas biologinen kierto, jossa voi olla kaksi tai useampi erinäköinen vaihe.
Tässä käsitellään vain kaikkein tärkeintä lahkoa Caulerpa.

Suvut Bryopsis ja Derbesia
Kun akvaario on ollut käytössä muutamia viikkoja ja käytössä on suurehko valomäärä sekä voimakas veden virtaus, saavat nämä olosuhteet aikaan viherlevien kasvun. Ajankohdaltaan sen voimakkaampi kasvu alkaa sinilevän kadottua eli noin kolmesta kuuteen viikkoa käynnistämisestä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta viherlevä on joko sukua Bryopsis tai Derbesia.

Bryopsis spp. on muodoltaan oksamainen muistuttaen esimerkiksi saniaista. Derbesia spp. vastaavasti on muodoltaan kuin pitkä rihma, jossa ei ole oksia lainkaan.
Jos näiden rihmalevien (eng filamentous tai hair algae) annetaan kasvaa vapaasti, valloittavat ne pian koko akvaarion. Bryopsis spp. tulee akvaarioon elävän kiven mukana eikä sen kasvua ole vaikea kontrolloida, mutta levänsyöjäkalat eivät juuri suostu sitä syömään.
Derbesia spp. – levästä voi puolestaan tulla oikein kunnon riesa, koska se kasvaa erittäin nopeasti peittäen alleen kaiken ja tappaa sen.
Vanha koulukunta on pitänyt runsasta rihmalevän kasvua terveen akvaarion merkkinä, mutta nykyisin ollaan aivan vastakkaista mieltä. On täysin mahdotonta hoitaa hyvin riutta-akvaariota, mikäli rihmalevän kasvua ei rajoiteta. Rihmalevä kilpailee symbioottisen zooksantellin kanssa ja voi aiheuttaa epäsuorasti niiden korallien tai eläinten kuoleman, jotka elävät symbioosissa zooksantellin kanssa. Tämä siksi, että matalat ja elävään kiveen kiinnittyneet eläimet eivät pysty puhdistamaan itseään kyllin nopeasti päälleen kasvavasta rihmalevästä ja tukehtuvat sen alle.
Lisäksi on muistettava, että rihmalevä sitoo itseensä paljon ravinteita ja kuollessaan vapauttaa niitä takaisin akvaarioveteen, eli jos on paljon viherlevää, sitä myös kuolee paljon ja samalla saastuttaa akvaariota.
Nilsen & Fossån mielestä rihmalevien kasvu tulisi estää kokonaan riutta-akvaarioissa. Kasvun estäminen ei ole helppoa, mutta kuitenkin mahdollista. He antavat seuraavanlaisia neuvoja.
Ensinnäkin akvaarion tulisi sijaita siten, että käynnistyksen aikana suora auringonvalo ei pääse vaikuttamaan akvaarioon. Jos akvaario kuitenkin sijaitsee lähellä ikkunaa, on ikkunanpuoleiset sivut peitettävä ja näin estettävä auringon valon vaikutus. Lisäksi korvausveden mukana olisi syötettävä kalkkivettä, joka nostaa veden pH-arvon tasolle 8,4 – 8,5 ja näin estää fosfaatin aktivoitumisen. Korkeat ravintoainemäärät, erityisesti nitraatin ja fosfaatin, ovat vaarallisia. Ravintoaineiden kurissapito edellyttää kunnollista ja riittävää vaahdottimen toimintaa. Lisäksi korvausvetenä olisi aina käytettävä vain puhdistettua vettä ja kuten juuri mainittiin, se olisi syötettävä kalkkiveden muodossa. Valojen värispektri tulisi olla sinertävä ja kelta-punaista aallonpituutta olisi vältettävä (koska se lisää levien kasvua).