Haluaisin ehdottomasti mieluiten jäädä Joensuuhun tyttöystäväni kanssa ja silloin lukisin fysiikan tutkijaksi Joensuun yliopistossa. Toisaalta DI:n hommat monipuolisten työtehtävien ja työllistymisen takia kiinnostaa. Nanofysiikka ja -tekniikka voisi kiinnostaa, mutta ei kyllä Joensuun maailman huipputasoinen moderni fysiikkakaan varmaan paha valinta olisi. DI:n koulutusohjelmista kiinnostaisi nanotekniikka ja energiatekniikka joko sähkötekniikan osastolla tai teknillisen fysiikan osastolla (kumpikohan olisi esimerkiksi työllistymisen kannalta parempi?)
En sitten tiedä, että löytyykö DI:lle sen paremmin töitä Joensuusta (haluaisin myös erityisesti elää Joensuussa valmistumisen jälkeen). DI:n koulutus kuulostaisi teoria-käytäntö-tasapainoltaan parhaimmalta, kerta siinä pari ensimmäistä vuotta on paljolti teoriaa, jonka jälkeen alkaa teoria yhdistyä hyvin käytännön sovelluksiin. Olen katsellut myös vähän, minkälainen P-K:n amk:n sähkötekniikka olisi, mutta ehkä se on kuitenkin jo liian käsillä tekemistä minulle. Jyväskylän yliopistoa nanotekniikan takia olen myös harkinnut, mutta jos Joensuusta lähden niin varmaan kannattaa sitten mennä DI:n koulutukseen, joka maisterin on sitten Jyväskylän maisterin tutkintoa sen verran kuitenkin parempi?
Onkohan DI:n koulutus ja työnkuva miten paljon vaativampaan kuin fyysikon?
Tyttöystäväni tulee kyllä mielellään mukaani Helsingiin tai Jyväskylään, mutta mieluiten hänkin jäisi Joensuuhun ja, kuten minäkin, haluaa elää Joensuussa valmistumisen jälkeen.
Jos lähden Helsinkiin opiskelemaan, niin miten todennäköisenä pidätte, että en jumittuisi sinne sieltä saamien töiden takia esimerkiksi vaan onnistuisin palata takaisin Joensuuhun?
Kiitoksia avulijaille vastaajille!
En sitten tiedä, että löytyykö DI:lle sen paremmin töitä Joensuusta (haluaisin myös erityisesti elää Joensuussa valmistumisen jälkeen). DI:n koulutus kuulostaisi teoria-käytäntö-tasapainoltaan parhaimmalta, kerta siinä pari ensimmäistä vuotta on paljolti teoriaa, jonka jälkeen alkaa teoria yhdistyä hyvin käytännön sovelluksiin. Olen katsellut myös vähän, minkälainen P-K:n amk:n sähkötekniikka olisi, mutta ehkä se on kuitenkin jo liian käsillä tekemistä minulle. Jyväskylän yliopistoa nanotekniikan takia olen myös harkinnut, mutta jos Joensuusta lähden niin varmaan kannattaa sitten mennä DI:n koulutukseen, joka maisterin on sitten Jyväskylän maisterin tutkintoa sen verran kuitenkin parempi?
Onkohan DI:n koulutus ja työnkuva miten paljon vaativampaan kuin fyysikon?
Tyttöystäväni tulee kyllä mielellään mukaani Helsingiin tai Jyväskylään, mutta mieluiten hänkin jäisi Joensuuhun ja, kuten minäkin, haluaa elää Joensuussa valmistumisen jälkeen.
Jos lähden Helsinkiin opiskelemaan, niin miten todennäköisenä pidätte, että en jumittuisi sinne sieltä saamien töiden takia esimerkiksi vaan onnistuisin palata takaisin Joensuuhun?
Kiitoksia avulijaille vastaajille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lähdit sitten lukemaan DI:ksi tai fyysikoksi, niin suosittelen joka tapauksessa, että muutat Helsinkiin. Täällä on parhaat koulutusmahdollisuudet molemmilla aloilla.
Ja sitten asiaan. Fyysikon koulutus on ainakin periaatteelisella tasolla tutkijan koulutus. Eli asiat käsitellään teoreettisessa muodossa ja niiden syvällinen ymmärtäminen on pääasia, ei niinkään varsinaiset sovellukset. Tosin syventävät opinnot saattavat olla hyvinkin soveltavia, riippuu hieman erikoistumislinjasta ja pääaineesta. Jos lukee pääaineenaan teoreettista fysiikkaa, niin sitten se tosiaankin on sitä. "Tavallisen fysiikan" puolella voi erikoistua ainakin Helsingin Yliopistossa kuitenkin mm. sairaalafysiikkaan, materiaalifysiikkaan, teollisuusfysiikkan ta laskennalliseen fysiikkaan, jotka ovat hyvin soveltavia. HY:ssä voi lukea pääaineenaan myös meteorologiaa tai geofysiikka, jotka ovat hyvinkin soveltavia ja poikkitieteellisiä fysiikan osa-alueita.
Sanoisin, että jos olet varma mielihaluistasi, niin sitten vaan lukemaan DI:ksi! Yliopistossa on taas yleensä suurempi valinnanvapaus ja siellä voi sompailla helpommin eri kurssien ja aineiden välillä. DI-koulutukseen taas haetaan suoraan juuri jollekin tietylle linjalle, eikä sitä niin vain vaihdeta.
Jos fysiikka kiinnostaa taas tieteenä enemmän, niin sitten ehdottomasti Yliopistolle. Ainakin HY:ssä kurssivalikoima on jossain määrin syvällisempi ja laajempi kuin TKK:lla. Esimerkiksi suhteellisuusteoriaa tai kosmologiaa ei juurikaan teknillisissä yliopistoissa luennoida.
Molemmilla tutkinnoilla saa kyllä töitä. DI:t toki saavat keskimäärin parempaa palkkaa, koska he työskentelevät fyysikoita enemmän "bisnesmaailmassa".
Edellinen kirjoittaja selvitti tilannetta aika hyvin. Joensuussa tärkein fyysikoiden työllistäjä taitaa olla yliopisto, ja silloin olisit yhtä hyvin voinut opiskella siellä alusta lähtien. Perusinsinöörillä saattaa vaihtoehtoja olla enemmän, en tunne tilannetta. Kieltämättä mihinkään ei pääse siitä, että pääkaupunkiseudulla työmahdollisuudet ovat aivan toista luokkaa.
Sen haluatko olla insinööri vai luonnontieteilijä joudut itse päättämään. Jos et ole varma, kannattaa harkita teknillistä fysiikkaa, koska siellä voit ainevalinnoilla säätää tutkintoasi kumpaankin suuntaan. Otaniemen fyssanlafka on lisäksi ihan pätevä noilla mainitsemillasi aloilla.
"Onkohan DI:n koulutus ja työnkuva miten paljon vaativampaan kuin fyysikon?"
Riippuu tapauksesta, ja toisaalta siitä, mitä pidät vaativana.