Heippa hei!
Jutut tiedän ihanasta kollista jäivät mielessäni elämään..kerroit moninaisia tarinoita tuossa taannoin jättämääni viestiin. Mitä kollillenne kuuluu? Onko talvi yllättänyt vaiko joko vanha herra tiesi talven kuuluvan normaaliin eloon?
Parhain terveisin
SANOO HUOMENTA
Jutut tiedän ihanasta kollista jäivät mielessäni elämään..kerroit moninaisia tarinoita tuossa taannoin jättämääni viestiin. Mitä kollillenne kuuluu? Onko talvi yllättänyt vaiko joko vanha herra tiesi talven kuuluvan normaaliin eloon?
Parhain terveisin
SANOO HUOMENTA
Vastaukset 6
Vanhimmat
On ollut hiukkasen meno, joten en ole seurannut palstaa.
Mikäs kollilla. Olla porskuttaa tyytyväisenä.
Toisn yksi päivä ihmeteltiin kun se naukui surkeasti jossain. Aikamme etsittyämme sitä se löytyi yhdestä mielipaikastaan eli sängystämme ja siellä pussilakanan sisältä. Sinne se aina ryömii suu aukosta sisään n. puoleen väliin peiton ja lakanan väliin.
Nyt se oli kaiketi jotain myllännyt eikä päässyt ulos eli löytänyt suuaukkoa.
Oli siinä naurussa pitelemistä, kolli surkeana siellä pussissa. Kun pääsi pois sieltä, oli kuin ei olisi mitään erikoista tapahtunut.
Se on enimmäkseen sisäkissa, mutta olen hankkinut sille kunnon valjaat jojon. Silloin tällöin viemme sitä ulos.
Otinkin sen kerran mukaan, kun menin vaimoani vastaan, kun hän tuli töistä. Kyllähän se kävelee kuin koira muutaman metrin edellä uteliaasti ympäristöään tarkkaillen.
Mutta sitten sattui sellainen juttu että siinä matkan varrella oli hevonen aitauksessa syömässä ja kollimme näki sen. No, siihen kollimme istahti katsomaan sitä hevosta ja kollimme ilmeestä sekä olemuksesta näki mitä se ajatteli: " Mikä hitto toi on??!!!!".
Siinä se ihmetteli muutaman minuutin istualtaan ja sitten jatkettiin matkaa.
Oli mainio, kun se koko ajan seurasi sen hevosen syöntiä korvat vilkkaasti liikkuen ja päätä kallistellen.
Tosin talvella se on nyt ollut ihmeissään, mutta me ei olla nyt ehditty sitä ulos viemään.
Sen verran värityksestä että sillä on valkoinen laikku silmien välissä, josta se mene kirsun ympäri ja yläleuan yläpuolella on raja ja kaartuu suupielien takaa ja yhtyy suoraan rinnassa olevaan valkoiseen läikkään. Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin että se on vihertävän harmaa muuten ja mustia raitoja sekä selkä on musta, josta se sitten muuttuu em. väriseksi. Ja sillä on valkoiset tassut.
Turkki kiiltää hyvin.
Entäs teidän kissat?
ja kollin touhuista. Vai että oli pussilakanassa hän - kyllä välillä keksivat mitä kummallisempia paikkoja, joissa löhötä. Meitä huvitti, kun kollimme tuhtasi jotain jättisuuren räsymaton alla. En tiedä olisko pyydystänyt vaikka hämähäkkiä siellä ja sellainen liikkuva keko ravasi edes sun takaisin, sitten aikansa zompailtuaan hyökkäsi pois häntä heiluen. Matto oli tuhannessa solmussa.
Mieheni kun tuossa kolli sylissään eilen istuskeli, niin heitti kysymyksen, jota jäin pähkäämään: että miksiköhän kissat tykkäävät katsoa ihmistä silmiin mutta koirat taas "häiriintyvät", jos ihminen alkaa tuijottaa niitä. Jaa-ah, mikä lienee vastaus?
SANOO HUOMENTA
Luulisin että kissa tutkii sinua sielua syvemmältä ja ymmärtääkin näkemäänsä syvällisemmin kuin koira. Mistä tuonkin nyt sitten tietäisi?
Kollimme, jonka nimi on Pete, myös katsoo minua ja vaimoani syvälle silmiin ja kun se toteaa jotain, niin silmät siristyvät ja kääntää katseensa pois ja kehrää niin että se vihellys kuuluu.
Tämähän on kaikkien kissa eläinten hyväksymismerkki. Ja näin minäkin Peteä katson ja ymmäryksemme vain lujittuu. Meillä tosi kivaa keskenämme.
Koirathan tuijottavat vastustajaansa etsiäkseen sitä ns. heikointa kohtaa ja silmiin tuijottaminen on aika lailla uhkaus. Samoin kissalle.
Aamuisin aamiaispöydässä, kun Pete tulee pöydälle, niin ensimmäisenä Pete tulee puskemaan pöydässä olijoita. Ja se puskee todella lujaa, niin että muksahdus kuuluu. Se ihan tosi joskus puskee niin että sattuu. Ja kehrää koko ajan.
Taannoin tuli telkkarista erittäin hyvä ohjelma kissa psykologista ja sen jutuista. Olen käyttänyt hänen oppejaan hyödyksi ja ne todella toimivat! Olisi hienoa saada se ohjelma uusintana ja tallentaa se. Siinä oli paljon hyödyllistä juttua. Olen itse kokeillut.
Minulla on töitteni lomassa paljon vapaa-aikaa ja se kuluu erittäin hyvin Peten kanssa. Jokainen päivä tuo uusia yllätyksiä tullessaan.
Ja Pete on opettanut minua hyvin paljon kissan luonteesta ja minä olen todella kuuliainen oppilas.
Sen minä sanon, että kollimme on ihan painonsa arvoinen kullassa, koska sillä on luonnetta, älyä ja sisua. Mahtava tyyppi!
Viisaita isolla kirjaimella. Voi, olisinpa itsekin nähnyt tuon telkkariohjelman. Kiinostaa psykologia muutenkin - saatikka kissapsykologia.
Mitä muuta psykologista olet Petellä testannut kuin tuota katsetta?
Meidän Eikalla on myös huvittavia tapoja. Emme kyllä päästä sitä ruokapöydälle, mutta se hivuttaa itsensä aina tuolille ja yleensä mieheni tai minun paikalle, niin että sitten se muotoutuu tuolin selkämyksen ja istujan selän välissä. Eikä lähde pois vaikka omasta näkökulmasta katsottuna olisi aika epämukavata toimittaa selkätyynyn virkaa. Kieltämättä hyvä lämpötyyny varsinkin näinä pakkasaamuina...:)))))))
Sitä katseen hallintaa ja käyttöä olen pääasiassa testaillut. Lisäksi, ettei hymyile sille niin että hampaat näkyy.
Noi ovat olleet niitä hyvin toimivia juttuja. En muista niin kovin tarkkaan niitä ohjelman juttuja kuin noi vaan.
Kyllä Petekin on ollut selän takana löhöämässä tyytyväisenä, mutta yksi lempipaikoista on laiskanlinnamme nojan päällä makaaminen. Se on sen verran korkea että sieltä näkee ikkunasta ulos. Istut itse tuolissa ja kolli on pään yläpuolella tarkkailemassa elämää. Usein kehrääkin.
Yksi sen hauskoista maneereista on aamuisin. Kun se tajuaa että olen hereillä, niin se tulee makuuhuoneeseen tervehdyksen kera, niikuin olen jo kertonutkin.
Mutta nyt kävikin niin, että se tuli sänkyyn ja meni vaimon puolelle ja tarkoituksenaan päästä kainaloon. Niinkuin yleensä, niin se seisoo kehräten siinä pään vieressä ja kun alat silittää niin kehräys voimistuu.
Nyt meni ihan samoin ja se yleensä kellahtaa lähes suorilta jaloilta kyljelleen. Nyt vaan Pete osui vaimoni leukaan sen verran että hyvä kun ei mennyt sijoiltaan. Lähellä oli, kun n. 8 kiloinen möykky kellahtaa päälle. Siihen se jäi sitten onnellisena makaamaan jne.
Aina sillä on jotain uutta ja pientä. Seuraan aina jos mahdollista sen puuhia, niin kyllä jotain pientä ilmenee.
Kuten sekin, kun se murisee, kun läheisen kirkonkellot soivat. Mitä tuonkin nyt sitten sanoisi?
jOO, HAUSKA kissa teillä kieltämättä ja sinä mukavasti kuvailet sen touhuja..tässä hymyssä suin lueskelen ja odotan uusia stooreja. Kuvastuu sellainen hyväntuulisuus ja leppeä huumori että takuuvarmasti Pete voikin kellahtaa minne tykkää, vaikka parit leukaluut menisi sijoiltaan - niin so what. Onko vaimosi muuten vakuutettu?????!!!
Tjaa mitähän tuo murina kertois, kun kirkonkellot soivat? Onkohan ne vähän epävireessä?? Jos ei sovellu Peten sävelkorvalle :)))))))))))