kun nuorimmainen täyttää 18 v. Sitten ei tarvitse enää miettiä elatusmaksuja yms. Koskaan ei ole liian vanha aloittamaan alusta. Nautin ja teen kaikkea mitä en ole vuosiin voinut tehdä.
Turha toista on kiustata, jos näkee, ettei homma pelaa ja vuodet ovat vain kasvattaneet erilleen. Tärkeintähän on sisäinen rauha ja onni ei pakonomainen riippuminen toisesta ja omaisuudesta, ei sitä kuitenkaan mukaan saa.
Turha toista on kiustata, jos näkee, ettei homma pelaa ja vuodet ovat vain kasvattaneet erilleen. Tärkeintähän on sisäinen rauha ja onni ei pakonomainen riippuminen toisesta ja omaisuudesta, ei sitä kuitenkaan mukaan saa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
nuorimmaisemme oli 16v, sovimme yhteishuoltajuudesta, mutta sanoin miehelleni etten tarvitse häneltä senttiäkään, saa ihan rauhassa ryypätä nekin rahat.
Nyt on tämä kuopuskin lähtenyt omille siivilleen, joten töistä voin lähteä silloin kun huvittaa, ei oo kukaan lusikka kädessä odottamassa.
Tsemppiä Teille kummallekin.En voi muuta sanoa.Nauttikaa elämästä.T.liitossa oleva
Turhaampa sitä jää roikkumaan kiduttavaan "kaveri" liittoon, mööpelit jakoon ja menoksi.En ole muuten päivääkään katunut ja entistä kaivannut,nyt saa tehdä mitä huvittaa,ja kyllä vaan ihmeesti on huvittanutkin.
mutta perustelu eron ajankohdan valinnasta elatusmaksun yms. vuoksi saa 'niskakarvani' hiukan koholle.
Ei lapsi ole oman onnensa seppä 18 vuotta täytettyään, vaan on siinä iässä usein eniten taloudellista ja kannustavaa henkistä tukea vailla.
Muuten ymmärrän, jos ei asioita ei ole saatu pysymään molempia tyydyttävällä tasolla, niin turha on tietysti kahta aikuisen elämää pitää raskaana.
Mutta raha ja taloudelliset menetykset lapsen elämän huolehtimiseksi ei kyllä saa olla edes yhtenä perusteena, kun erosta päätetään.
Ei, ei ja ei, lapsista on huolehdittava aina ja joka tilanteessa.
toimeen sossun avustuksella. Ruuat, vuokrat puhelimet maksetaan ja sitten jää sielä se perusosa käyttörahaa.
Eräs entinen työkaverini pisti tyttärensä "mäelle" heti kun tämä täytti 18 vuotta. Elatusmaksut lakkas, ei tullut enää lapsilisiä eikä asumistukea.
Likkariepu sai asunnon kaupungin vuokratalosta, opiskelut jäi samantien. Tuli raskaaksi melko pian ja on nyt 3 lapsen yh-äiti, joka lapsella eri isä. Äitinsä ei ole varmaan yhtään auttanut edes näitä pieniä. Monta kertaa ihmettelen asiaa.
harmittaa, jos lapset on se taho, joka joutuu kantamaan sekä syyllisyyttä(vaikka ei olisi mitään syytä) pieleen mennestä parisuhteesta ja kokemaan vielä tunteen hylätyksi tulemisesta, vaikka vain toisen vanhemman puolelta.
Se niitä tragedioita, joissa jatketaan katkeroitumisen taakkaa ja valitettavan usein, se jatkuu erilaisena 'kipuiluna' pitkälle tulevaisuuteen, jos ei käy niin hyvin, että kohtaa sellaisen rinnallakulkijan, joka jaksaa nostattaa tällaisen lapsen itsetunnon takaisin 'viivan' yläpuolelle ja saada välittäminen ja vastuu omista läheisistä paremmalle kurssille.
minä ainakaan pistäisi lastani pihalle! päin vastoin, myisin mieluummin kaiken saavuttamani, että voisin auttaa häntä, jos apua tarvitsee, eikä muuten rahani riittäis auttamaan. Mitä minä omaisuudella teen? Tärkein omaisuuteni, jota en voi myydä, on oma terveyteni, jota ei kyllä ole paljon jäljellä.
paras asiantuntija. Kun sanoin aloittavani oman elämän, en puhunut lapsista, jotka jo onneksi elävät omillaan. Vaan tarkoitin, että kun lapset ovat aikuisia, jää yksi riidanaihe pois, kun ei tarvitse elatusmaksuista riidellä, vaan voidaan keskittyä olennaiseen eli niihin ihmissuhteisiin.
Lapset ovat rakkain asia elämässäni ja heidän takiaan olen ollut valmis kestämään melkein mitä tahansa. Mutta rajansa kaikella, jokaisella on oikeus ajatella myös itseään, jos siis ei loukkaa toisiaan.
Yleensä miehet, joilla on heikko itsetunto ja pelkäävät menettävänsä vaimonsa, vetoavat aina lapsiin, että ajattele nyt edes heitä, vaikka tosiasiassa puhuvat itsestään.
Juttelen lasten kanssa asioista hyvin paljon ja he ovat aina tervetulleita luokseni. He ovat sanoneetkin, että on mukavampaa tulla iloisen isän tai äidin luokse, jotka asuvat erillään, kuin kahden mököttävän, mykkäkoulua pitävän katkeroituneiden vanhempien luokse.
Turhan usein lapsia pidetään vain välikappaleina, lapsilta saa usein harvinaisen rehellisiä ja hyviä vastauksia. He ovat sanoneet hyväksyvänsä ratkaisuni, jos se tekee minut onnelliseksi.
nettiviestinnän yksi heikkous on sen rajallisuus, miten saada kulloinkin asiansa esitettyä niin, että kaiki asiat olisivat huomioituna.
Sehän ei ole mahdollista ja siksi minäkin tuolla heti ensimmäisessä viestissä otin kantaa lasten aseman puolesta, koska sain sen käsityksen, että lapsen elatusmaksu on yksi syy päättäessäsi eron ajankohdasta.
Jokainen on tietysti tunnetasolla paras asiantuntija, mutta myös on niinkin, että ulkopuolinen ammattiauttaja, osaa katsoa asiota paremmin analysoiden, kuin kaksi huonosti toimeentulevaa henkilöä.
Tämä ei ole kannanotto teidän valintaan missään mielessä. Ainoastaan toteamus sille 'tosiasialle', että jokainen tilanne on ainutkertainen. Näin ollen se asiantuntemuskaan ole läheskään aina aivan itsestään selvä.
Joskus ulkopuolisen ja púolueettoman asiantuntijan mielipide on hyväksi eron toteutuesessa.
Sillä saattaa olla paljon selkiyttävää merkitystä tulevaan aikaan eron jälkeen, koska hän voi tuoda molemmille neutraalisti esiin vastauksia sellaiseen mitä ei kahdenkeskisellä keskustelulla saada selvitettyä.
Näin saatetaan välttyä eron jälkeen puuttuminen toistensa 'elämään' ilman turhia ylilyöntejä tai suoranaista haitantekoa, kiusaa.
Tulinkohan ymmärretyksi mitä tarkoitin?
Jotenkin siis niin, että on hyvä erotessakin pyrkiä hahmottamaan ja ehkä jotain edeltäkäsin poissulkemaan sellaisia häiriötekijöitä, joita saattaa ajatella kohtaavansa.
Näiden asioiden selvittämiseen ulkopuolinen apu sattaa olla hyväksi.
Toivotan teille molemmille,- mahdollisimman sopuisaa ero-prosessia, sekä - kaikkea hyvää, mitä tuleva erilainen elämäntilanne parhaimillaan voi teille antaa.
vaan puheeni tuli siitä kun kerroit mitä ystävättäresi oli tehnyt. Henkilökohtaisesti Minä et tekis niin ikinä, enkä syyttänyt sinuakaan sellaisen tekemisestä.
jo. Elatusmaksut loppuvat aika pian, itseasiassa niitä ei ole kahteen kuukauteen taas tullut muutenkaan, valmistun kesällä uuteen ammattiin ja pääsen vihdoin töihin, en tarvitse niitä elatusmaksuja enää. Uutta elämää olen aloittanut myös uusilla harrastuksilla, sellaisilla joita olen aina haaveillut tekeväni, vaan en ole saanut aikaiseksi. Uusi ammattikin on haave lapsuudesta, joka jäi toteuttamatta, mutta toteutuu nyt. Eikä tällähaavaa ole kukaan estämässä näitä haaveitani. :)
Etäyön ns:vaimoani kohtaan. Ensi vuoden alusta erotaan pysyvästi. Kaikki velat maailmalle ja lapsille maksettu.
Oma elämä alkaa sitten. Nuorin täyttää 28v ja lopettaa opiskelun. Olen vapaa. Kauan sitä kesti, mutta lupaus on lupaus.