Oodi ajalle
Haaskalintu ja saastan rivo tyhjiö taivaalla,
korppikin kuolee
kun aika on sille kerran täyttynyt,
sitten eivät enää taivaan jälkiä seuraa
avatut vatsat, häväistyt raadot,
tähän korppi luottaa,
luottaa turhaan.
Punainen aurinko, kuoriaisen suloiset lapset
kasvavat tappajan majassa,
korpin
kehosta rakennetussa
kadotettu elämä henkäisee hävinneen pelkoa
rumpu kumahtaa.
Pesän lähistöllä liikahtaa vaara
kun pimeys laskeutuu
ja peto huutaa,
vielä suurempi peto.
Haaskalintu ja saastan rivo tyhjiö taivaalla,
korppikin kuolee
kun aika on sille kerran täyttynyt,
sitten eivät enää taivaan jälkiä seuraa
avatut vatsat, häväistyt raadot,
tähän korppi luottaa,
luottaa turhaan.
Punainen aurinko, kuoriaisen suloiset lapset
kasvavat tappajan majassa,
korpin
kehosta rakennetussa
kadotettu elämä henkäisee hävinneen pelkoa
rumpu kumahtaa.
Pesän lähistöllä liikahtaa vaara
kun pimeys laskeutuu
ja peto huutaa,
vielä suurempi peto.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Synkästä en tiedä. Ehkä haluat sen olevan synkkää, ihan tarkoituksella? Jos näin, niin menetteleehän tuo. Tuo jotenkin mieleen Poen tekstit. Ja Kafkan, vaikken kummaltakaan ole runoja koskaan lukenut.
Hienosti yhdisteltyä rumankaunista kuitenkin.
...missälie oot.
Kai se oli tarkoituksella, kevennän, mitäs sanot?
::::::::::::::::
Naiselleni
Sinä olet niin kaunis.
Ymmärsin sen nähtyäni kuvasi.
Sisäistin sen kuultuani äänesi.
Vaistosin sen sinun viisaudestasi.
Jumalattariin uskoin nähtyäni sinut.
Koin huumauksen koskettaessani sinua.
Tajuntani hämärtyi kun sinä kosketit minua.
Sydämeni itki verta vasta lähtösi jälkeen.
Siihen meni kokonainen päivä.
Sinä olet niin kaunis.
...missälie oot.
Kai se oli tarkoituksella, kevennän, mitäs sanot?
Kannattaa kyllä lukea ainakin Poen Annabel Lee...
::::::::::::::::
Naiselleni
Sinä olet niin kaunis.
Ymmärsin sen nähtyäni kuvasi.
Sisäistin sen kuultuani äänesi.
Vaistosin sen sinun viisaudestasi.
Jumalattariin uskoin nähtyäni sinut.
Koin huumauksen koskettaessani sinua.
Tajuntani hämärtyi kun sinä kosketit minua.
Sydämeni itki verta vasta lähtösi jälkeen.
Siihen meni kokonainen päivä.
Sinä olet niin kaunis.
Synkästä en tiedä. Ehkä haluat sen olevan synkkää, ihan tarkoituksella? Jos näin, niin menetteleehän tuo. Tuo jotenkin mieleen Poen tekstit. Ja Kafkan, vaikken kummaltakaan ole runoja koskaan lukenut.
Hienosti yhdisteltyä rumankaunista kuitenkin.
Täähän oli tosi hyvä.=)
Mitäs arvioit tästä? Hiukka eri tyylii..
****************************
Hyvin myöhään
Hyvin myöhään on unien hetki, sydämet hidastuvat,
unet keskittyvät tuleviin tunteihin tehdyn huolellisesti.
Unet kantavat timantteina vahvoilla harteillaan ne
muutamat talven yöt, kaikkineen
tämän,
edellisen,
niitä ei voida erotella toisistaan selkein perustein,
tunteella kyllä ja muutamilla aisteilla, herkimmillä.
Valkea leimahdus
pakkasyössä, paljon magnesiumia kirkkaampi,
puhtaampi,ei siitä puhuta, unet odottavat kuukausia
silti tietämättä
miltä tuntuu herätä hereillä.
Unet aloittavat pian, nousevat sitten kuitenkin valvomaan,
nousevat kerran ja taas. Yhä vieläkin,
sitten,
lopulta,
unet ovat jo selvästi rauhallisempia, ne voimistuvat
hengittävästä yöstä, pehmeistä naisen äänistä,
muistoista.
Unilla on loputtomasti aikaa tulevaan aamuun,
eihän kukaan hullu runoilija enää
seitsemännellä tunnilla
odota nukkuessaan Elektraa vaan Psapfoa,
mutta tänään ainoastaan
jumaloimaansa,
Oikeaa Naista.