Hei!
Minulla on kaksi lasta edellisestä suhteesta, samoin miehellä johon olen tutustunut. Suhteemme on alkuvaiheessa. Mies on tavannut jo lapseni, mutta minä en vielä hänen. Jännittää ja hirvittää, että mitä tästä tulee. Onko normaalia? Olen tosi hermostunut, pelottaa astua tällaiseen kuvioon, mutta ne tunteet!
Mitkä asiat ovat mielestänne uusperheen kompastuskiviä suhteen alkuaikoina? Mitä on hyvä osata ennakoida? Molemmilla on lapsen toiseen vanhempaan hyvät välit, joten sieltä käsin tuskin (toivottavasti) mitään tulee.
Entä miten vanhempanne ovat suhtautuneet uuden puolisonne lapsiin?
Minulla on kaksi lasta edellisestä suhteesta, samoin miehellä johon olen tutustunut. Suhteemme on alkuvaiheessa. Mies on tavannut jo lapseni, mutta minä en vielä hänen. Jännittää ja hirvittää, että mitä tästä tulee. Onko normaalia? Olen tosi hermostunut, pelottaa astua tällaiseen kuvioon, mutta ne tunteet!
Mitkä asiat ovat mielestänne uusperheen kompastuskiviä suhteen alkuaikoina? Mitä on hyvä osata ennakoida? Molemmilla on lapsen toiseen vanhempaan hyvät välit, joten sieltä käsin tuskin (toivottavasti) mitään tulee.
Entä miten vanhempanne ovat suhtautuneet uuden puolisonne lapsiin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://uusionni.net/uusionni/index.php
Tulepa tänne keskustelemaan
Tyhmä ihminen ei osaa uusperhe kuvioita kun ei ole osannut omiaankaan. Jos ei ole yksinkertaisia ydinperhe kuvioita hoitaa niin ei osaa vaativia uusperhettäkään senkään vertaa.
Mene itseesi ja ajattele ennen kuin toimit. Jos kerran omaat kaksi lasta niin luulisi tietävän elämästä jotakin? No se ei välttämättä kuitenkaan kerro yhtään mitään ihmisen henkisestä kypsyydestä. Lapsien siittämis kyky on mutta parisuhteen hoito on ihan onnetonta.
Uusperhe ressukat ovat säälittäviä ja niiden kakarat joutuu heittopusseiksi vanhempien tarpeiden edessä.
yleistävää tekstiä, jonka oletankin olevan provo. Otappa huomioon että uusperheissä voi olle myös esim leskiä, joilla ei todellakaan ole kyse siitä, että ei olisi osasnnut ydinperhettään hoitaa. Mietippä pikkuisen mitä näppäimistöstäsi päästelet tulemaan.
Kuka sanoi etten osannut parisuhdettani hoitaa? Minunko vika se olikin, että vuosien yhdessäolon ja onnellisen perhe-elämän jälkeen mieheni sairastui ensin burn outiin ja sitten muuttui psyykkisesti totaalisesti. Masentui, sairastu, alkoi lääkitsemään masennustaan ja menetettyä itsetuntoaan kuningas alkoholilla. Ei mennyt lääkäriin vaikka asioista kuinka keskusteltiin. Annoin kaikkeni hänelle, mutta lasten kanssa ei saatu enää muuta kuin surua ja tuskaa vastalahjaksi.
Älä puhu sontaa asioista joista et mitään tiedä. Jokainen on ansainnut elää onnellista ja tasapainoista elämää ilman jatkuvaa pelkoa. Nyt olen onnellinen vaikka pelottaakin tulevaisuus ja uusperhe-elämä!
Heissan!
Minulla takana 7 vuotta onnistunutta uusperhe- elämää. Molemmilla aikuisilla on lapsia, yhteensä lapsia on 4. Kaikki hyvin.
Muistan itse miten jännitin ensimmäistä tapaamista mieheni lasten kanssa. Paras ohjeeni onkin, että ole juuri se oma itsesi mikä oletkin, ei kannata alkaa esittämään ihanampaa (eikä ainakaan kamalampaa!! ;) ) kuin mitä olet. Pystyt olemaan rennompi ja sen taas vaistoavat kaikki, etenkin lapsilla on todella tarkat tuntosarvet! Tarjoa kaikille jotakin hyvää syötävää, valitkaa vaikka joku kiva lautapeli mitä voitte pelata kaikki yhdessä, luonnollinen ja mukava hetki viettää yhdessä aikaa.
Meillä on alusta mennyt todella mukavasti uusperheemme kanssa. Ehkä tärkein syy ettemme ole kompuroineet uusperheemme kanssa on se, että olemme alusta asti olleet todella tasapuolisia kaikkien lapsien kanssa. Asuivat he sitten vakituisesti kodissamme tai eivät. Jokaiselle löytyy yhteisestä kodistamme oma paikka ja oma soppi, omia tavaroita yms. Ruokapöydässä on jokaiselle oma paikka söi hän siinä sitten joka päivä tai vain viikonloppuisin. Pienilläkin asioilla voi lapsille viestittää, että he ovat tärkeitä henkilöitä.
Meillä ainakin on aivan itsestään selvää ollut ihan alusta asti, että toisen lapset on hyväksytty osana yhteistä elämää. Eihän mieheni edes olisi sama ihminen jos hän ei olisi juuri näiden lasten isä.
Vanhempamme ovat molemmilla ottaneet uusperheemme hienosti vastaan. Samoin myös muut tuttavamme. Ehkä se on ollut helppoa jos senkin vuoksi, että olemme hitsautuneet toimivaksi porukaksi heti alusta alkaen.
Häntä pystyyn vaan, usko itseesi, ole se sama ihminen mihin miehesi sinussa on rakastunut niin hyvin sujuu.
Muista olla avoin lapsille, olivat he sitten "omiasi" tai "toisen".
Tärkeää on myös puhua paljon kaikista asioista puolison kanssa. Kun aikuisten välit ovat avoimet, ja tavat toimia samanlaiset, on lasten helpompaa sopeutua.
Hyvää kevättä! :)
AIVAN kamalaa sanoa, mutta yhtä helvettiä tämä on ollut!! Kompastuskivenä ollut se että on sun ja mun lapset ja asioista ei puhuta. JOs kaksi aikuista juttelee keskenään niin se on hyvä!
helvettiä sentäs se on. MUTTA totta välillä jos yrittää toiselle jotain sanoa siitä syntyy riitaa ei keskustelua. (mutta sepä se onkin kun kummallekkin omat lapset tärkeitä). niin toinen voi käsittää väärin. vaikka kuinka keskustelu sävynkin ottaisi.
sitten sitä saattaa tuhautua ja ajatella.. antaa olla!!