Meidän ikäluokilla ei ollut nuorena monellakaan mahdollisuutta päästä ja kouluttautua haluamaansa ammattiin. Siispä oli mentävä mistä työtä löytyi ja mihin firmaan otettiin. Pitkät työpäivät jopa lauantaitkin oltiin työssä pienellä palkalla kun ei ollut vielä ns.minimipalkkaa keksitty.
15-vuotiaasta nuoresta se oli aika rankkaa ja työeläke alkoi kerymään vasta 23 vuotiaasta, joten tuntuu kuin turhaa työtä olisi tehnyt tuon nuoruusajan. Nyt sitten pitäisi jaksaa töissä vielä 68 vuotiaaksi. Työvuosia tulisi nän ollen kaikkiaan 53 vuotta.
Monet jäivät tai saivat jäädä samaan työpaikkaan eläkeikään saakka vaikkei työ kovin mielekästä ollutkaan. Harmittaako kun ei tullut lähdettyä aikanaan ja opiskeltua uutta ammattia?
15-vuotiaasta nuoresta se oli aika rankkaa ja työeläke alkoi kerymään vasta 23 vuotiaasta, joten tuntuu kuin turhaa työtä olisi tehnyt tuon nuoruusajan. Nyt sitten pitäisi jaksaa töissä vielä 68 vuotiaaksi. Työvuosia tulisi nän ollen kaikkiaan 53 vuotta.
Monet jäivät tai saivat jäädä samaan työpaikkaan eläkeikään saakka vaikkei työ kovin mielekästä ollutkaan. Harmittaako kun ei tullut lähdettyä aikanaan ja opiskeltua uutta ammattia?
Vastaukset 37
Vanhimmat
En häpiä, oikiastaan oon siitä ollu aina ylypiä. Soon justihin ollu mulle ihan paras maharoolline homma. Pikkuusen rauhaton, mutta rauhatoonha soon kulukuri ollu maaliman sivu. Täs työs on niin pitkät perintehet meirän suvuus notta oon oikia rintaperiillinen viraas ja sukupoloves. Ittelläni on niinkuun kaks virkaa, seppä ja automies. "Pakanaki tuloo toimehen papitta vaan ei sepättä" Kuinka mä voisin hävetä työtäni, soon ollu se yks korsi yhteeskunnan etehen se mun työpanookseni ja jos tämä maalima oliis sitte pikkuusenkaan paree paikka olla ja elää mun lapselleni ja maharoollisille lastenlapsilleni niin eihän se mun työpanookseni oo sitten hukkahan menny. En mä tätä oo kyllä likikään saanu harijapäälle, aina vain näyy olovan tekemätöntä tyätä. Toiset sitte taas jatkaa siittä mihin mä lopetan ja kun mut aikanaansa vierähän tuonne kirkkotarhahan ja pappi lukoo luvut niin ku ruukatahan niin mä oon saanu parhaan palakan kuitenkin. Ikilevoon elämän ikääsestä raarannastani. Näin minä tämän oon aatellu.
hävetä se musta naamakkaa?
:)
tuolle nokinaama sepälle, mutta lipsahti vika pykällään..:`/
No ei se musta naamakaan ja senhä saa saunaas pestyä. Ekkö sä muista mitä kalevalaas kirijootettihin? "Muihen musta miun hyvänen, miun metonen mielestäni" Ny pitää lähtiä saunahan, Tiitu pikkuunen tuos kans peseksi justihin ittiään. Se on niin siisti ja tuoksuu rakkaalle, kyllä täällä saa taas pahvilaatikko kyytiä. Nauratti sille täs viikoolla ku kävin syömäs ja tuos keittiön ikkunan erees on lintulauta mihinä Talitiaaset käy syömääs sellaasia talipalloja. Niillä tinteillä on sellaanen tyyli jotta laittavat oikeen ittesä kylijellensä ja sitten nokkivat sitä palloa sieltä alapuolelta, ainaki niin näkyyvät täs tekevän. Tiitu seuras silimä tarkkana keittiön työtasolla siinä ikkunan erees, talouspaperirullan takaa sitä touhua ja aina ku lintu kallisti ittiänsä niin Tiituki teki justihin samoon. Seurasin sitä touhua ja mua nauratti se homma. Sanoon Tiitulle jotta, ei sunkahan sun ny tarvitte ittiäs siinä kallistaa jos lintu niin teköö. Tiitu pikkuunen siinä kans kallisteli ittiänsä myötätunnoosta mukana. On sillä touhusa.
tuulelle taas tarinallasi, elähän unoha ilahuttaa meitä vaikka se tammikuunlikka on pistäny siun pään pyörryksiin..:))- joohan, luppootko?
Sinun pitäisi otta videolle niitä Tiitun ilmeitä ja eleitä,sekä niitä laatikkomyllertämisiä - voipi olla meleko veikeä elukka :)
Sano terveisiä..niille tytö(i)llesi ..:)
vaikka ei mun ammatti mikään unelma ammatti ole, mutta pakkohan se on jotain leipäsä eteen tehä..
rehellistä työtä tämä on, harmittaa vain kun ei tullut hakeuduttua hoitotyöhön- ja koulutukseen enemmin.
itse olen valintani tehnyt vaikka sukulaiset onkin moittineet kun "vanhoilla päivilläni" menin vaihtamaan alaa ja tehtaaseen töihin. Aiemmin olin yli 20 vuotta kahviloissa, mut kyllästyin ainaiseen juoksemiseen ja kiireeseen.Nyt saan parempaa palkkaa vähemmällä työllä!!!
Vanhat osaa.
Nuoret opettelee.
15vuotiaana töihin kenkätehtaaseen ja palkka 0,80 penniä tunti, oikeen naurattaa tänäpäivänä,mutta sitten kun armeijasta pääsin menin Ruottiin siellä 2 vuotta ja takas Suomehen ajatuksella, kyllä Suomeski pärjää, kunhan menöö jokapäivä töihin. Enkä karu
ole milloinkaan hävettäviä, ei myöskään omalla kohdalla.
Se ainoa asia, joka väliin on harmittanut, on se, etten ole töiden ohessa opiskellut edes välttävää englanninkielentaitoa.
Myös espanjan (ymmärtäminen) osaaminen olisi ollut hyväksi, sillä Etelä-amerikka olisi ollut sellainen alue, johon olisin halunnut tutustua viipymällä siellä pidempiä aikoja, kuin vain muutamia viikkoja jossain turistipaikoissa maleksien.
Kolme eri ammattia olen opetellut, mutta yrittäjän elämä ja sen kokonaisvaltaista sitoutumista vaativa työnkuva, oli se minun juttuni, joka antoi sisäisen tyydytyksen.
Raha ei ole koskaan ollut se, mikä on ajanut uuden työn tai ammatin perään.
Ja ei ole omena kauas puusta pudonnut, sillä vanhin lapseni vaihtaa monivuotisen "hyvän" työpaikkansa huonommin palkattuun ja monen mielestä vähempiarvoiseen työhön.
Kun hän puntaroi asioita työpaikan vaihdon suhteen, niin kannustin vaihtamaan ja katsomaan väliin erilaista tekemistä, eri lähtökohdista kuin tämä nykyinen.
Onneksi raha ei ole tärkeää muuhun, kuin, että pystyy asumaan ja elämään sellaista arkea, mikä itseä tyydyttää.
Lisäksi rahan hankkimiselta pitäisi riittää aikaa muuhunkin, kuin sen ansaitsemiseen.
Hänen nykyinen työ on ns.24/7- tyyppiä, jossa on aina oltava valmis uhrautumaan työpaikan vaatimuksiin.Samoin lomat; ei ne ole lomia vaan puhelin on aina oltava käsillä.
Ei ole mielekästä pilata elämää, varsinkaan nuorta, olemalla aina työn kanssa 'naimisissa'.
Raha ei saisi koskaan 'ratkaista' ja onneksi tytär sen jo tiedostaa.
Ko.n. lafkan omistaja kysyi, kuinka paljon pitäisi maksaa, että hän jäisi.
Ei mikään korvaus ole tarpeeksi, jos työ on pelkää 24/7/365.
Työpaikan vaihtamisen syy on ainoastaan työn sitovuus ja 'älytön' vastuu, koska kyse on lähes kahdenkymmenen milj.euron vuosittaisen kassavirran hoitaminen, laskutuksesta reskontraan sekä eri paikkakunnilla olevien toimipisteiden materiaalin hankinta.
Sen lisäksi vielä tukkumyynti isommille asiakkaille.
Ei se ole nykytyöläisillä ainakaan helpompaa olla osana ketjua, joilla tätä 'suomi-maan' hyvinvointiyhteiskuntaa pidetään pystyssä, sillä henkinen kuorma ja se, ettei ole mitään työaikaa, on enemmän kuin yleistä monilla toimialoilla ja loppuunpalaminen on siitä seuraus. Se laittaa työväestön ennenaikaiselle työkyvyttömyys-eläkkeelle tai vie ihmisuhteet ja sosiaalisen kanssakäymisen nolla tasoon, jonka seurauksena erilaiset perheiden kriisit ovat myös riskinä.
Samoin tietysti yksineläjien, joilla saattaa työ olla se, joka antaa sisältöä ja ainakin tunteen, että hän myös on 'tärkeä' osa yhteiskuntaa. (kuten tietysti onkin, ainakin siihen asti, kun jaksaa myllyttää mukana)
Kylläpä sinulla onkin erinomainen tytär, niin erinomaisen vaimon lisääksi.Erinomaista elämää! Onnittelut!
niin samaa leipää syödään.
Ei muuta, kuin hakemaan tyttären vielä nykyistä työpaikkaa, annan firman nimen ja yhteystiedot, jos olet "hyvän" tai "erinomaisen" työpaikan tarpeessa.
Vakavasti ja asiallisesti:
Uskon, ettei eri ihmisillä ole asiat useinkaan sen kummemmin.
On enemmän asenteesta kysymys, etsiikö elämästään niitä hyviä asioita vai etsiikö niitä hyviä asioita toisten elämästä.
Sitä en kiistä, ettenkö ole samaa mieltä, että vaimo on minulle aivan erinomainen ja jokainen kolmesta lapsesta on vielä paljon merkityksellisempiä, siis erinomaisia.
Mutta käsitys on minun ja subjektiivinen.
Mutten tahallisesti valehte asioista, joista täällä heistä kerron.
Miksi siihen tuhlaisin aikaani.
Tämä on minun tapani ja panokseni tälle palstalle. Johtopäätökset toki jokaisen pitää itse vetää, niinkuin oikein onkin.
Voi voi, kyllä on paljon meidän ikäisillä lapsissaan hyvin menestyneitä ja korkeasti koulutettuja ja enemmän ansaitsevia lapsia, kuin oma vanhimmainen. Kaksi nuorempaa etsivät vasta sitä ensimmäistä tehtävää, mihin olisi kiinnostusta, mutta sekin on monen asian summa, kuinka heidän toiveensa toteutuu ja milloin, jos koskaan.
Kenenkään elämään ei ole käsikirjoitusta, mutta ehkä jokaisella pitäisi olla haaveet ja tavoitteet, mihin on pyrkimässä.
Mukavista asioista on mukava kirjoitella eihän siinä mitään...se kateus ..mutta eipä välitetä. On niitä surujakin jokaiselle oma osansa kaavailtu
mutta harmittaisi jos olisin ollut samassa työpaikassa koko ikäni.
Nykyinen on viides työpaikka jotka kaikki ovat olleet vähän eri alalta, että on pitänyt opiskella välillä uusia asioita.
Nykyisessä työssä olen ollut liki kakstoista vuotta.
Opiskella uutta ammattia.Minua harmitta se, että jätin opiskelut ylioppilaaksi päästyäni.Menin töihin Pankkiin.Sillä tiellä olinkin viisikymppiseksi.
Lopulta paloin loppuun alalla ja sanoin itseni irti.
Hankkiuduin "ikäihmisenä" Oppisopimuskoulutukseen ja valmistun kohta hoitajaksi ja päivääkään en ole katunut ratkaisuani.
Minun alani on hoitoala,mutta piti elää näin vanhaksi, ennenkuin sen ymmärsin.Jos saisin peruuttaa tuonne kaksikymppiseksi,olisin opiskellut lääkäriksi, mutta nyt loppuu aika kesken siihen hommaan.
Hyvää alkavaa kevättä kaikille.
T:Kohta valmis Sisar hento valkoinen
52 vuotias ja työaikaa jäljellä vielä paljon
T Edellinen sisar
Voisin melkein sanoa samat sanat, mutta tässä on hankalampi kertoa taustoja. Sen kerron että olen sinua vanhempi ja valmistun uuteen ammattiin vuoden lopussa. Harmittaa kun en aikaisemmin älynnyt lähteä.
Niin perusteellisesti.
häppeemistä eläkkeellä olossa on?
Häppeemistä siinä on?
Eläke on ansaittu. Eikä se
työssä oleminenkaan ole niin
helppoa tänä päivänä. Ihan
levollisin mielin hymy suupielessä.
Mottohan on, koskee työssä kävijöitä: hymyile tänään, sillä huomenna voi olla kaikki
vieläkin huonommin.:)
Kerjäläiseksi tuntee ittensä kun ennen aikojaan eläkkeelle joutuu.%&¤#"###¤
Monena sitä on tullut oltua.Kolmeakin työtä vuoroon vetänyt.
Sähkö oskarina.Vika päivystäjänä ja korjaajana.
Öljypöltin huolto ja asennus.
Siinä sivussa talonmiehenä.
Matkatöissä maakunnissa ja työnjohtajana viimmeiset vuodet.
Sit tuli äkki pysäys.
toiset kiroilee kun eivät jaksaisi tehdä enää eläkeikään töitä, - sie saat olla nyt jo vapaa harrastamaan, yritä ottaa tästäkin asiasta ne parraat puolet, jookosta :)
Ja olethan elossa vielä...
ja työtä alettiin tehdä 14v. Myöhemmin koulutusta omilla varoilla RKM,ään asti. Taistelua se on ollut. Mutta nykyään on helpompaa ja hyvä niin . En toivo kenellekkään niitä kokemuksia mitä itse koin.
Pyrin auttamaan pulassa olevaa opiskelijaa kaikin keinoin.
Tuo elämä kulki. Nuorena ajattelin, että minusta tulisi käsityönopettaja. Ei tullut. Ensin tuli omnpelija, sitten tuli muutamaksi vuodeksi siivooja/makkarantekijä ja nyt olen lastenhoitaja ja tykkään, tämä on se minun juttuni. Tosin en tiedä mistä työstä jään eläkkeelle....Eli, en häpeä mitään tehtyä työtäni.
on tärkeitä. Ei siivoojallakaan pitäisi olla mitään syytä hävetä työtään. Jos jollain on syytä hävetä, niin niillä joiden ansiosta siivoojan työtä ei arvosteta, palkan muodossa, työ on kuitenkin raskasta ja vaativaa. Ja sama koskee lastenhoitajia. Tärkeintä kuitenkin on se, että itse viihtyy työssään.
ilman minua ei sinullakaan olisi pääsyä tänne palstalle;) Nettikään kun ei toimi ilman sähköä.
Mitättömäksi sähköasentajaksi on jääty. Mutta pojasta polvi paranee, pojalla kun on hieman kunnianhimoisempi päämäärä. No, tuskin siinä niinkään kunnianhimosta on kysymys kuin omasta mielenkiinnosta.
pojastasi tulee.., kerro nyt tälle uteliaalle mummukalle? :)
että opettaja, toivottavasti olen väärässä. En siksi, etteikö opettajan ammatti isälle kelpaisi, vaan ettei poika itse pettyisi, kunnianhimoa kun riittää. Hän itse kyllä haaveilee tutkijan (fysiikka) ammatista ja juuri mumminsa 80-vuotispäivillä tulevaa ammattia kysyttäessä vastasi mitään empimättä, että fysiikan professori ja mainitsi eräänä mahdollisuutena jopa Cernin (maailman suurin hiukkasfysiikan tutkimuskeskus).
No, poika on kuitenkin isänsä tavoin aika lailla realisti ja tuskin maailmansa siihen kaatuu, jos haaveet ei toteudukkaan. Mutta ei se pidemmällekkään pääseminen ole poissuljettu vaihtoehto, sen verran hyvinhän tuo on koulussa pärjännyt. Keväällä kirjoittaa ja samanaikaisesti jo yliopistossa suorittaa pari fysiikan kurssia. Syksyllä fysiikassa kirjoitettu ällä takaa varsinaisen opiskelupaikan yliopistossa.
fiksu "lapsi" sinulla, ilmeiseti hänestä tule se proffa kerran hän niin sanoo. :)
Oletkohan ylpeä yhtään? :))
pitäähän lapsestaan ylpeä olla;) ammatista riippumatta. Tärkeäähän tietysti on usko omiin kykyihinsä ja kun tuota on kuunnellut, niin alkaa pikkuhiljaa itsekkin uskoa, että näinköhän tuo jää "tavalliseksi opettajksi".
kun lapset pärjää, ihan vaikka vain elämässäänkin - ei meillä muuta niin kallista omaisuutta ole kuin lapset, - eikä meistä muuta jää..
Onneksi olkoon vaan fiksun poijjan johdosta, ja nyt Hyvää yötä.
lapset on tärkeintä mitä meillä on, olivat ne sitten professoreita tai siivoojia.
Hyvää yötä!
ja putkeen tähyily ammatti?
Muitakin ammatteja on ollut.
Olen joskus hävenyt ammattiani ,joka oli kotiapulainen ,joskus kuuskyt-luvulla.
Mutta silloin ei ollut muuta mahdollisuutta nuorena lähteä kotoa, ei olut asuntoa.
Tulin tuolta maalta tänne pääkaupunkiin, tuttavan perheeseen. Tein ilman luettua ammattia aina yhdeksänkymmen-luvulle asti. Aina haaveilin oikeasta ammatista.
Nyt olen tehnyt sitten 15-vuotta tätä työtä johon kävin 2.5 vuotta koulua.
Voin kertoa ,että itsetuntoni on kohonut paljon, koen työni mielenkiintoiseksi ja opin joka päivä uutta.
Suosittelen kaikille ,ikä ei ole este kouluttautua.
Nyt sain ajokortin perjantaina,taas yksi tavoite saavutettu
Täytyy olla vain rohkea.
Kevät terveisin yksi mummeli.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin ja onnea uudesta ajokortista.
Kyllähän kaikista kokemuksista on jonkinlaista hyötyä, näin olen ajatellut, esimerkiksi ymmärtää paremmin kaikenlaisia ihmisiä varsinkin vähempiosaisia, eikä hätkähdä pienistä vastoinkäymisistä.