Transsukupuolisuus, transgenderiys, transvestiittisyys, ja mitä kaikkia mielisairauksia? Skitsofrenia? Persoonallisuushäiriöt? Jos joku osaisi nimetä mitä muuta tämä voisi olla, jotta voisin miettiä noita kaikkia.
Ja kysymys kaikille transsukupuolisille:
miehet - pystyisittekö pukeutumaan esim. mekkoon? Jos joku yrittäisi pakottaa teitä, miten reagoisitte? Onko kukaan ylipäätänsä yrittänyt pakottaa itseään pukeutumaan naisten vaatteisiin saadakseen selville miltä ajatus sellaisesta tuntuisi tai miltä tuntuisi pitää naisten vaatteita päällä transsukupuolisena?
Ja sama naisille, mutta kuvitelkaa tietysti miesten vaatteet.
Arvostaisin vastauksia. Koetan tässä selvittää mikä minä oikeastaan olen, ellen jo sitä tiedä.
Ja kysymys kaikille transsukupuolisille:
miehet - pystyisittekö pukeutumaan esim. mekkoon? Jos joku yrittäisi pakottaa teitä, miten reagoisitte? Onko kukaan ylipäätänsä yrittänyt pakottaa itseään pukeutumaan naisten vaatteisiin saadakseen selville miltä ajatus sellaisesta tuntuisi tai miltä tuntuisi pitää naisten vaatteita päällä transsukupuolisena?
Ja sama naisille, mutta kuvitelkaa tietysti miesten vaatteet.
Arvostaisin vastauksia. Koetan tässä selvittää mikä minä oikeastaan olen, ellen jo sitä tiedä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen ollut aina nainen, elin vain miehen roolissa kun oli pakko. Inhosin varsinkin pukua ja kravattia, kun jouduin pukemaan ne päälleni johonkin juhlaan. Pukeuduin mieluummin johonkin rentoon asuun, joka olisi voinut olla yhtä hyvin naisenkin asu. Näin olikin jo paljon ennen kuin lähdin edes tutkimuksiin. Aloin pukeutua naisten vaatteisiin, joista ei kylläkään asiaa tuntematon huomannut niiden olevan naisten vaatteita. Mekkoon tai hameeseen en pukeutunut julkisesti miehen roolissa. Minua ei tarvinnut pakottaa pukeutumaan mekkoon, tottakai pukeuduin niin kuin muutkin naiset siirryttyäni pysyvästi omaan sukupuoleeni. Vaatteet eivät määränneet eivätkä vieläkään määrää sukupuoltani. Mutta tuntuu luonnolliselta naisena käyttää naisten vaatteita. Eli minulla sukupuoli on aina ollut selvä, vain fyysinen ulkomuoto on ollut virheellinen. Vaatetus on ollut sitten aivan sivuseikka.
Kirjoitin "naiset: -ja sitten ne samat kysymykset mutta miestenvaatteet niihin naisten vaatteiden tilalle-"
Sori, mulle automaattisesti transsukupuoliset naiset on naisia ja transsukupuoliset miehet on miehiä. Jotenkin tuntuu tällä palstalla koko ajan menevän sekaisin nuo vaikka naisia puhuttelen naisina ja miehiä miehinä. Menikö jo nyt perille minä ketäkin ajattelen? :)
Kun puhutaan transnaisista tai transmiehistä, niin tuo loppu tarkoittaa sukupuolta joksi ollaan korjaamassa. Eli nimitys transnainen tarkoittaa transsukupuolista naista, joka on syntynyt (kätilön mielestä) poikana, mutta on korjannut/korjaamassa fyysistä sukupuoltaan naiseksi.
niinhän se on. Onkos tuossa jotain epäselvää?
Tällainen transseksuaali, niin nuo pukeutumisjutut eivät koske minua, se on noitten sukupuolisten hommia.
Keinosiementäjää kutsuttiin aikanaan kravattisonniksi, varmaan se sieltä juontaa, ainakin osaksi.
Tiedä häntä sitten...?
Nyt alkuperäisen kysyjän ajatukset taisi mennä perusteellisesti solmuun!
Transseksuaali on vanha poistuva lääketieteellinen termi transsukupuolisesta. Virheellinen termi perustuu käännösvirheeseen. Termi korjaantuu lääketieteellisessäkin tekstissä lähitulevaisuudessa.
Pukeutumisjutut taitaa olla ajatuksissa päälimmäisenä transvestiiteilla, jotka pukeutumisella pyrkivät ilmentämään vastakkaista sukupuoltaan.
Transsukupuoliset pukeutuvat kuten muutkin samaa sukupuolta olevat ihmiset. Eivätkä yleensä korosta pukeutumisella sukupuoltaan vaan pyrkivät sulautumaan muihin.
jouduin elämään viime vuonna kahdet hautajaiset, anoppini ja oman isäni. Kummassakin jouduin kantamaan arkkua ja pitämään miesten tummaa pukua.
Ei ollut herkkua. Mutta kuulin anopin hautajaisissa kun paimensin tytärtä, ovea sulkiessani, että yksi ulkopuolinen porukka keskusteli seurakuntakeskuksen eteisessä. Sieltä yksi poika tuhahti - ihan kuin nainen.
Miksei olisi? Tuo puvun laittaminen päälle laittoi vatsan kipeäksi tilaisuuden jälkeen, reagoin siihen psykosomaattisin oirein.
Mutta on minulla sukupuolineutraaleja vaatteita. Koska jalkani on 45, minun kaikki sukkani ovat miesaikaisia. Samoin osa kengistä, vaimolla on samanlaiset mustat kontiot, sitten minulla on leveäpohjaiset maastokengät ja aukottomia liki pitämättömiä miesten sloggipitkiksiä. Nuo pitkikset eivät eroa naisten vastaavista kuin että edessä on myös kaksi saumaa, päällä niitä ei erota kun pikkarit vievät kärsän piiloon. Mitään pullotuksia ei enää ole. Peppu vie liiat pois edestä.
Jos pukeudun näihin vaatteisiin, niillä ei ole minulle mitään sukupuolen ilmaisun merkitystä. Ne ovat vain käytännön ratkaisuja ilmaston suhteen. En koe mitenkään ristiinpukeutuvani, vaatteet ovat neutraaleja.
Hieman asian vierestä, mutta miksi pukeuduit hautajaisiin mieheksi vaikka olet nainen. Kyllä nykyisin nainenkin voi kantaa arkkua. Olen kyllä itsekin asiaa miettinyt, mutta en ilmeisesti vanhempieni arkun kantamiseen pystyisi liikutukseltani. No siltä osin asia on hypoteettinen, koska kyseeseen todennäköisesti tulee tuhkaus, eikä arkun kantajia tarvita.
Ainakin minä olen jo kauan sitten päätynyt siihen että kaikki sukulaiset ja tuttavat saavat tyytyä siihen että olen nainen, enkä enää missään tilanteessa pukeudu mieheksi.
etten vielä ollut tarpeeksi naisen näköinen, enkä ollut vielä aloittanut arkielämänkoetta. Elin valtaosan ajasta naisen vaatteissa, mutta en halunnut outata itseäni isäni koulutovereille vm -48 joita hautajaisissa oli paljon. Arkun kantajistakin oli pulaa, joten en voinut kieltäytyä kunniasta.
Tässä 2 kk HRT:tä, anopin hautajaiset
http://webzoom.freewebs.com/heli_h/IMG_1035_heli.jpg
ja
http://webzoom.freewebs.com/heli_h/IMG_1003_avatar.jpg
isäni hautajaisista HRT 4 kk
http://webzoom.freewebs.com/heli_h/hautajaiset_250306_1.jpg
http://webzoom.freewebs.com/heli_h/hautajaiset_250306_2.jpg
Viralliset hormonit ja tosielämänkoe mulla alkoi vasta kun olin 6 kk hormoneilla.
Siis nyt tässä tilanteessa menisin ehdottomasti hautajaisiin naisen asussa.
Kannattaako vastata mielisairaan kysymyksiin? Aivan kuin vaatteilla selviäisi ihmisen sukupuoli-identiteetti.
Ei ole kuin pitkä paita, jonka alaosa on auki kuten hameessa. Tuntuu hyvälle, kokeile!
ja jotenkin on tullut väärinkäsityksiä osittain.
1. Halusin tietää mitkä mielisairaudet saattaisivat aiheuttaa tämän olon minulle, mikä tuntuisi transsukupuolisuudelta. Haluan tietää ihan oman mielenrauhani vuoksi, vaikka diagnoosi on vielä jossain vaiheessa edessä, mutta ihan omaksi mielenrauhakseni jo mahdollisimman pian haluan tutkia asiaa ja miettiä eri vaihtoehtoja, jos olenkin väärässä.
2. Vaatteilla olen miettinyt sitä, että pystyisinkö enää pukeutumaan naisten vaatteisiin tms. Miltä se tuntuisi. Joten kysyn teiltä transsukupuoliset miltä se teistä tuntuu/tuntuisi.
Kuitenkin tässä on sellainen juttu että tunne vastenmielisyyttä naisten vaatteita ym. kohtaan, että ajatus siitä että joutuisin pukemaan mekon päälle tuntuu todella ahdistavalta. En tiedä onko jo tuossa testiä tarpeeksi.
Kaipa mun pitäisi vain odottaa sitä diagnoosia ja yrittää pitää itteni kasassa.
Ilmeisesti skitsofrenia voisi olla vahvin mielenterveyshäiriö, joka aiheuttaisi kyseisen ajatusmaailman. Se ilmeisesti onkin este transdiagnoosille. Yleensä muut mielenterveysongelmat hoidetaan "alta pois" ja sitten tutkimuksia jatketaan. No eiköhän nuo selviä siellä transtutkimuksissa.
Olettaisin että olet FtoM, kun kyselet tuollaista. En minäkään haluaisi transnaisena pukea miesten pukua ja kravattia, vaikkakin vaatekaapissani on myös housupuku, joskin naisten tyylinen. Mutta todellakin mieheksi pukeutuminen ja ennen kaikkea käyttäytyminen ei minulle sovi.
se mitään ettei halua. Jotenkin vaikka tunnen oloni hyväksi miehenä, mikä tuntuu omalta itseltäni, oon eläny niin miehenä kuin vain mahdollista, ja ahdistun kun en kuitenkaan ole 100% mies, enkä voi vapaasti sanoa mitään sellaista. Näen itseni tulevaisuudessa miehenä, mutta lapsena ja nuorena koko sukupuoli oli jotain niin hämärää, että pelkään, etten saa diagnoosia vaikka mielestäni ihan terve olen ettei tämä mitään mielisairautta ole.
Kaikkein helpointa olisi saada se diagnoosi ja hoidot pian. Ei tarvitsisi elää pelossa. Muilla transsukupuolisilla tuskin tän palstan tekstien perusteella ainakaan ole samanlaisia tuntemuksia kuin mulla. Pelkään etten saa hoitoja koska mä en voi sanoa mitään "tämän takia tajusin olevani trans" tai "tuolloin jo tiesin että jotain oli vialla". Ajatus siitä että kasvoin pojaksi (ja joskus vielä siitä mieheksi) tuntuu kuvailevammalta, mutta se ei ole sitä mitä sen pitäisi olla. Mun olisi pitänyt tietää enemmän ja mun pitäisi muistaa enemmän.
Pahoittelen tätä hirveätä tekstivirtaa, mutta olen hieman peloissani tulevaisuuteni kannalta ja helpottaa edes saada tämä ulos systeemistä.
Ahdistun ajatuksesta niin pahasti että on vaikea olla. En halua joutua elämään loppuelämäni naisena. Vaikka nainen voi pukeutua mieheksi ja olla miesmäinen, mutta nainen on kuitenkin aina nainen. En halua joutua tuomituksi elämään naisena.
"Muilla transsukupuolisilla tuskin tän palstan tekstien perusteella ainakaan ole samanlaisia tuntemuksia kuin mulla."
Suosittelen, että ei kannata ihan vaan tän palstan perusteella vetää mitään johtopäätöksiä. :) Tätä seuraa varmaan niin pieni murto-osa transsukupuolisista ja niistäkin suurin osa kai ts-naisia. Ja tommosia epäilyjä tuskin monet alkaa ihan yksoikosesti kertoo yleisesti missään. Epäilisin...
Minä itse olin joskus samantyyppisessä tilanteessa, mietin melko samanlaisia juttuja ja mikä on tulos: tällä hetkellä iloisesti ja varmasti matkalla kohti fyysistä mieheyttä. Todennäköisesti (minun mielipide) oma epävarmuus lapsuuden ja nuoruuden suhteen vain tarkoittaa enemmän työskentelyä oman itsen kanssa myöhemmin, että pystyisi jäsentämään oman historiansa kokonaiseksi. Enemmän tossa vaikuttaa tietääkseni se, että mikä on nykytilanne eli kuinka vahvasti ja jatkuvasti kokee vierautta omasta vartalostaan ja/tai roolista.
Kokeilisit hakeutua vaikka Ttp:n tai Trasekin kautta vertaistuen piiriin, niin todennäköisesti tapaisit enemmän ihmisiä, joilla on hyvin erilaisia tarinoita taustallaan.
~.....Kaipa mun pitäisi vain odottaa sitä diagnoosia ja yrittää pitää itteni kasassa.....~
Vielä 1990-luvulla ihmisen piti olla varma siitä, että hän itse halusi sukupuolenkorjausprosessiin. Ilman sisäistä varmuutta ei kannattanut tutkimuksiin lähteä. Tutkimuksissa lähinnä pyrittiin horjuttamaan ihmisen halua sukupuolenkorjausprosessiin.
Väittäisin, että ajat eivät ole muuttuneet. Edelleen pitää olla varma itsestään. Ero on ehkä se, että nyt ei tutkimusyksikössä yritetä horjuttaa tutkittavaa, vaan seurataan säilyykö varmuus, kun yhteiskunta horjuttaa. Tavoite on saada tutkimusyksikkö vakuuttuneeksi siitä, että on itse varma ja selvillä omasta tilanteestaan ja että osaa ottaa itse vastuun omista tulevista hoidoistaan.
lähinnä siihen kuinka nopeasti saadaan tutkimukset hoidettua. Minä olin mielestäni varma asiastani ja olin jo vuosia asioita miettinyt mielessäni. Tutkimuksiin mennessä olin "valmis" ja niinpä ne sujuikin suunnilleen lain määräämässä minimiajassa. Olen kyllä kuullut päinvastaisiakin kertomuksia. Tutkittava ei ollut lainkaan varma kumpaa sukupuolta hän on ja odotti lääkärin kertovan sen. Seurauksena oli pitkä tutkimusaika, että tutkittava sai ajatuksensa kasaan ja pystyi itse mieltämään kumpaa sukupuolta on.
Seurantajaksolla sitten katsotaan että potilas pystyy elämään tasapainoisesti uudessa sukupuolessaan ja pystyy elämään sitä elämänsä loppuun asti.
Kyllähän minullakin oli varmuudestani huolimatta pieni epäilys että jos en sittenkään saa diagnoosia, miten pystyn elämään loppuelämäni. Kun diagnoosi sitten tuli, siitä eteenpäin elämä onkin sujunut ilman isoja ongelmia.
Pitäisi varmaan hakea vertaistukea. Kiitos vielä kerran.
uskaltaisin väittää (jos joku kysyisi kumpaa sukupuolta olen, vastaus olisi nopea vailla epäilystä), mutta olenko sitten oikeassa vai en, sitä en tiedä. Voihan olla että tähän on jokin muu syy, sitä pelkään. Täytyy vain toivoa että saan sen diagnoosin mitä toivon, hormoonit ym. hoidot ja voin elää tuntemassani sukupuolessani.
pääkaupunkiseudulla, Tampereen tai Turun lähistöllä, vertaistukiryhmiä löytyy. Vähän kauempaakin voi matkustaa jos asia tuntuu itsestä tärkeältä. Helsingissä on useampikin erityyppinen vertaistukiryhmä, jotka kokoontuvat tiheimmillään viikottain.