Nonni, tässä tulee:
Vapautta on: ei miestä, lapset lähteneet, ei sitovaa työtä.
Vaurautta on: oma talo, ei lainaa, turvattu toimeentulo, kohtuullinen terveys ja toimintakyky.
Silti: jos en löydä päiviini mielekkäämpää sisältöä, on aivan sama vaikka seuraisin Kirkaa sinne mistä ei tulla takaisin.
Tuo "mielekkyys" on se avainsana. Kaikenlaista joutavaa ajanvietettä ja puuhastelua on tarjolla oksennukseen asti. Työväenopiston virkkauskurssit eivät ole minua varten; en myöskään halua ruveta taas paapomaan auttajana ketään, kun siitä vihdoin olen päässyt.
Tekisi mieli riuhtaista irti oikein kunnolla tästä valmiista nössöelämästä. Myydä talo ja matkustaa vaikka toiselle mantereelle ihmettelemään elämää ja Elämään omaansa. Ehkä löytää jotain uutta, saada takaisin Elämän Maku.
Mutta onko lopulta rahkeita?
Vapautta on: ei miestä, lapset lähteneet, ei sitovaa työtä.
Vaurautta on: oma talo, ei lainaa, turvattu toimeentulo, kohtuullinen terveys ja toimintakyky.
Silti: jos en löydä päiviini mielekkäämpää sisältöä, on aivan sama vaikka seuraisin Kirkaa sinne mistä ei tulla takaisin.
Tuo "mielekkyys" on se avainsana. Kaikenlaista joutavaa ajanvietettä ja puuhastelua on tarjolla oksennukseen asti. Työväenopiston virkkauskurssit eivät ole minua varten; en myöskään halua ruveta taas paapomaan auttajana ketään, kun siitä vihdoin olen päässyt.
Tekisi mieli riuhtaista irti oikein kunnolla tästä valmiista nössöelämästä. Myydä talo ja matkustaa vaikka toiselle mantereelle ihmettelemään elämää ja Elämään omaansa. Ehkä löytää jotain uutta, saada takaisin Elämän Maku.
Mutta onko lopulta rahkeita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet varmaankin tilanteessa , että se ns. riuhtaisu olisi paikallaan. Koska en tunne sinua , en voi sanoa arviotani , onko sinulla siihen rohkeutta. Olet ilmeisesti kuitenkin niin kypsä tilanteeseesi , että olet valmis tekemään melkein mitä vaan. Ehkä kannattaa jättää synkät vaihtoehdot pois , koska ne joskus jokaisella edessä kuitenkin. Sen jäljellä olevan ajan voisi käyttää rakentavasti. Olet moneen verraten onnellisessa asemassa....sulla on vaihtoehtoja !!!! Nosta nokka ylös ja tee toimintasuunnitelma itsesi mukaan . :)
Mie laulan siut illalla uneen
ja autan rahojen laskemisessa.
Tyytytys on täytellinen, sen takaan.
elämänhän saa vaikka postimyynnistä, se ei ole ongelma...
Ongelma onkin se, et sun pitäis olla tyytyväinen siihen ostoksees...;))
Eikä sitä taida tapahtua ilman, että kokeilet omia rajojas...muuten se jää pullamössötasolle...
Sitten kun olet laittanut itses peliin, tehnyt jotain yli oman kyvyn, täysin erilaista kuin ennen...löydät elämän...
Muutaman kerran mokoman hypyn tehneenä, uskallan sanoa, että purjeita on reivattava aina silloin tällöin ja laivan on syytä ottaa uusi suunta ;))
Tee jotain mitä_ et koskaan_ ajatellut tekeväs ;))
Mielikuvitusta peliin...maailma on aivan avoin ;))
Muuten, viittiks nostaa sen keulapurjeen? Tarttui kiinni jostain?
Kokeilepa nauttia niistä asioista mitä sinulla on! Se on helppo ja halpa niksi aloittaa uuden, mielekkään elämän polulla. Usea ei-niin- myönteinen ihminen kyllä kumoaa tuon asenteen vaikutuksen määrän mutta se on totta ja toimii! Elämän mielekkääksi kokeminen on meidän jokaisen korvien välissä, hyvin harvoin ulkoiset puitteet sitä määrittelee. Olet itsesi seurassa 24 h vuorokaudessa ja vaikka kuinka muuttaisit puitteita tms. seuraa tunne mukanasi eli palaamme taas elämän asenteeseen. Puhut nössöelämästä? Hyvin moni elää saman tyylistä elämää kuin sinä ja pitää sitä todella rikkaana ja mielenkiintoisena, miksihän sinä koet mukavan elämän, vailla suurempia murheitä nössöilyksi?
Unelmia pitää olla mutta sinun unelmasi "elämän ihmettelemisestä" voi kyllä todentaa lähempänäkin ja ilman talon myyntiä. Ympärilläsi on vaikka minkälaista elämää ja ihmisiä jos vain olisit kiinnostunut heistä....
...vähän samanlainen olo aika usein...
Tilanne tietenkin omanlainen jokaisella...
Itse kohdaltani jotenkin ajattelen, että on ikään kuin "tarpeeton"... ja se nyt tuohon lasten itsenäistymiseen vahvasti liittyy...
kuin olis jo "tehtävänsä tehnyt"...
Tunne osaa olla erittäinkin ahdistava...
Päivä kerrallaan, joko tässä nykyisessä elossasi...tai sitten repäiset...
Sisällä olevat tunteet kyllä seuraavat mukana, olet sitten missä vaan... Toivottavasti tämä on vain yksi välivaihe, jonka jälkeen aukeaa taas kirkkaampi taivas...
mukaan vapaaehtoistyöhön. Vaikka vanhusten auttamista? Sieltä löytyy kevyttä ja ihmisyyttä kasvattavaa hommailua, ja auttamisesta saa helposti hyvän mielen. Moneen asiaan löytyy uusia näkökulmia, kun malttaa kuunnella vanhusta :)
Ota kummivanhus, ottomummo, ryhdy seuraneidiksi sellaista tarvitsevalle!?
Lisääkin saa tulla!
Se verran voin selventää, että
-EN ole Rikas (NN:lle tiedoksi ;-))
-minulla on lapsesta asti ollut "levoton veri": mielikuvittelin mm. että nössöt vanhempani ovat adoptoineet mustalaislapsen l. minut
-elämäni on ollut nuorempana aika vinhaa seikkailua, normi-mittapuun mukaan, enkä osaa sopeutua jonkun mielestä "mukavaan", mutta niin tylsään arkielämään
En usko, että minulla on suurempia päänsisäisiä ongelmia; päinvastoin, olen aina ollut utelias näkemään ja kokemaan uutta. Monet keski-ikäiset ovat turvallisuushakuisia ja siten tyytyväisiä tasaisesti soljuvaan, ennaltaohjelmoituun elämänmenoon. En kuulu heihin. Elämän kuuluu yllättää! Positiivisesti!
Juuri tänä aamuna mietiskelin samoja asioita.
Mieleni on aina tehnyt muuttaa Irlantiin - nythän olisin itsenäinen sen tekemään. Tai kun saisin edes oman kodin - nyt asun yhdessä tyttären perheen kanssa ja kaikkea värittää väliaikaisuuden tuntu, kun nuorilla on vielä koulut & tulevaisuudensuunnitelmat kesken.
Minulla taitavat suunnitelmat kariutua rahan puutteeseen - mitään myytävää ei ole, palkka on pieni ja mahdollinen tuleva sairaseläke vielä pienempi.
Taidan jäädä ikuiseksi unelmoijaksi.