No niin, nyt pääsin siis vihdoin ns. oman alan siisteihin sisätöihin opettajan hommiin ja opiskeluajan siivousvuodet on takana päin. Outoa katsella siivoojia ikään kuin "toiselta puolelta". Ihmettelen entistä enemmän sitä, että ihmiset ei kunnioita siivoojia. Miks se arvoasteikko on niin tärkee ihmisille ja miks ei usein voida edes tervehtiä siivoojia... Toivottavasti en ole itte muutaman vuoden päästä samanlainen.
Työ ja palkka
MRMIM
81314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
että työyhteisössä täytyy olla joku nokittava. Niin se menee.
Olen huomannut, että usein se koko paikan johtaja suhtautuu kaikista myönteisemmin siivoojaan. Ei ole vissiin enää mitään pätemisen tarvetta.
Pitää paikkansa. Itse olen siivonnut kahdessa eri kohteessa (molemmat todella isoja teollisuusfirmoja). Molemmissa johtajat ovat todella ystävällisiä, tervehtivät ja välillä jopa jäävät juttelemaan. Kaiken kruunasi kerran se, kun olin juuri siivonnut johtajan huoneen, hän tuli huoneen ovella vastaan, hymyili ystävällisesti ja kiitti huoneensa siivouksesta. Se lämmitti mieltäni erittäin paljon. :)
Olen ollut vuoden päivät siivoojana, enkä koe joutuneeni kaltoin kohdelluksi.
Päinvastoin, johtajasta työntekijöihin asti ovat aina tervehtineet minua...enkä koe olleeni alempiarvoinen. On se paljon siivoojastakin kiinni, miten ihmiset suhtautuu.
Jos itse väheksyy itseään ja alaansa, niin muutkin väheksyy.
Kun arvostaa omaa työtään, niin se näkyy myös toisten asenteissa. Positiivinen asenne työhön ja se, että tekee työnsä hyvin, näkyy myös toisten asenteissa.
Siivooja voi olla joskus työpaikan tukipilarikin.
Se, jolle ukalletaan purkaa huolet ja murheet.
Eli tavallaan tehdä psykologin hommia siivoojan palkalla ja olla siinä tehtävässään ammattiauttajia parempikin.
toivottavasti muistat tosiaankin vielä vuosienkin päästä että siivoojakin on ihminen. Monelta se unohtuu ja siivooja kohdellaan kuin ilmaa. Ajoittain joku tervehtii jos silläpäällä sattuu olemaan, välillä oikein säpsähtää jos joku puhuu minulle kun tässä talossa siihen en ole tottunut. Onneksi elämää ja juttuseuraa on työpaikan ulkopuolellakin ettei tarvitse alkaa yksin höpisemään.
Aloitin pari viikkoa sitten siivojan työt. Muu henkilökunta toki tervehtii nähdessään minut aamulla ensimmäisen kerran. Minua ei haittaa, vaikka ovatkin nyrpeitä minua kohtaan, mutta se ottaa päähän, kun yhdyshenkilö juoksee perässäni, tai laittelee keltaisia lappuja siivouskomeron oviin ja valittaa vessapaperin puuttumisesta. Olen nyt tämän työssä oloni ajan täyttänyt vessan ylimääräisillä rullilla, mutta asiakasvessasta ne tuntuvat katoavan asiakkaiden kasseihin. Sitä ei talon henkilökunta tunnu käsittävän ja he valittavat siitä yhdyshenkilölle, joka tuohtuneena valittaa minulle. Olen asiasta puhunut, mutta eivät ota uskoakseen, että niin todella on.
Välillä sitä ihmettelee, millaisia nämä ihmiset ovat kotioloissa, kun töissä heittävät käsipaperitkin lattialle, roskiksen viereen.
Siivouskohteeni on hyvin naisvaltainen, vain johtaja ja lakimies ovat miehiä, onkohan sillä merkitystä?
Ammattilaisena voisit ehdottaa asiakkaalle, että ainakin asiakasvessoihin vaihdettaisiin lukolliset vessapaperitelineet, joihin mahtuu useampi rulla. Niistä harvemmin katoaa paperit. Kaikkiin ongelmiin löytyy ylensä ratkaisu.
...ehdotettu, niinkuin myös koria, johon henkilökunnan omassa vessassa voisi pitää vararullia, ettei ihan lattialla tarvitsisi pitää, ei tunnu vaan auttavan. Yhdyshenkilö miettii vaan, että kukahan se "rullavaras" voisi olla...siitä hän ei yli tunnu pääsevän.
Olen kanssasi, Annelli, samaa mieltä, kyllä ratkaisu yleensä ongelmiin löytyy, mutta onko kaikilla kenties halua ratkaista niitä, se onkin sitten ihan eri juttu.
Pistetään kaikki siivoojat viikon lomalle niin katotaan kuka kitisee ensimmäisenä ku vessoissa on jarrutusjäljet ja roskikset haisee...