olivat kansantanhu, nuoret naisvoimistelijat, pesäpallo, judo ja kaunoluistelukilpailut. Oli muitakin vielä.
Mitä harrastit nuoruudessasi?
Mitä harrastit nuoruudessasi?
Harrastukseni
lapsena
20651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ovatko harrastuksesi vielä samat kuin silloin joskus?
Pelattiin lentopalloa.
Perustettiin lentopallokerho,
joka toimii kuulemma edelleenkin.
Talvella hiihdettiin.
Kirjoitettiin itse näytelmiä ja
esiinnyttiin silloin tällöin koululla,
vanhemmat ja kyläläiset yleisönä.
Nykyiset harrastukset ovat hieman
erilaisia. Hiihto kyllä on edelleen
vahvasti kuvioissa mukana.
Syrjäkylillä voi ennen aikaan harrastaa.
Hiihto oli luonnollinen talvella(pakollinenkin)
Näytelmä kerho kouluaikaan.
Koululla oli kirjasto,jonka ahkerin käyttäjä olin.
Hiihto nyt on säilynyt tähän päivään saakka,kuten myös luku harrastuskin.
ollut mitään harrastuksia, leikittiin vain. Urheiltiin kesät, meitä oli kolme sisarusta melkein vuoden välein syntyneitä, ja olimme jo joukkue, korkeutta- ja pituutta hypättiin, juostiin aitoja, ja kuulaa ts. kiveä viskattiin :)
Talvella rumuttiin kelkkamäessä, ja isä teki latuset ja hiihdätti kilpaa - kellolla otti aikaa.
Kaikenlainen liikunta oli mieluista, ja sitten lukeminen kun opin sen taidon - ja sitä riitti sitten..
Sitten yläluokilla pidin seurakunnan kerhoa lapsille, ja siinäpä ne harrastukset olivatkin. Tanhuamaan oisin halunnu, mutta eihän se uskovien pirtaan sopinu - se asia veetuttaa vieläkin.
meinasin unohtaa mainita, mutta se tuli vasta joskus silloin kun viisikkosarja alkoi kiinnostamaan ja sen jälkeen tuli nää taskupokkarit. Tietenkin ennen tätä kaikke se oli aku ankka, asterix, lucky luke, tintti ja mitä niitä vielä oli, se kaliffi juttu? ja mustanaamiot, tex willerit yms. :D
Taskupokkareitten jälkeen siirryin ns. parempien romaanien kirjailijoihin ja aikuisiällä alkoi kiinnostamaan kirjat joista voi oppia jotain hyödyllistä, eli käsityöt, puutarhatyöt ja sen sellaiset.
Meidän isä teki jäälle sellasen jutun, en muista miksi sitä kutsuttiin, mutta hän pyöritti siitä ja me oltiin pulkassa ja sitten mentiin lujaa ympäri. :D Olipas hyvä selitys?
Harmi ettet päässyt tanhuamaan, se oli ihan kiva kokemus sekin silloin aikoinaan, käytiin jossain oikein esiintymässäkin, mutten muista siitä enää mitään, siitä on jo niin kauan aikaa. Se loppui sitten siihen kun ystävättärenikin lopetti.
Veden kanto, polttopuiden sahaus ja pilkkominen, rehumaan kitkeminen, talvisin lumityöt (alkuun oma pieni lapio).
12-vuotisena ensimmäisen kerran kesäkuu yksin saaressa prosin ja tukin kuorinnassa.
14-vuotisesta alkaen kaikki lomat palkkatyössä.
Jossain siinä välissä ehdin käymään painiharjoituksissa ja syksyisin omenavarkaissa.
, jäittekö kiinni koskaan, - siellä omenavarkaissa :))
harrastuksilta, tosin palkkatyön aloitin jo 8v
ja vakituisen työn aamuyöllä 12-13v. Ja sit kouluun heti ilman ruokaa. Jonka sain kyllä koulussa (muistui mieleen) makaronivelli, oli tosi paskaa.
Tosin ostin kyllä aika usein omilla rahoillani leipomosta syötävää.
Eilistä sai silloin ison paperipussillisen yhdellä markalla, ja kavereita riitti kyllä jakamaan noitakin koulussa.
Tekstistäsi päätellen sait itse pitää ansiosi?!
Meillä kaikki kolme äijää, minä nuorimpana, veivät tilipussit avaamattomina äidilleni.
Omaan tarpeeseen täytyi pyytää ja perustella.
14-vuotisena sain omasta palkastani kerran ostaa himoitsemani pahvisen omenamarmelaadipurkin, 1kg.
Maksoi 1,50mk.
Vuotta ennen armeijaan menoa selvisin ruokarahan maksulla.
Perusteena säästäminen armeijan aikaa varten.
Heti intin jälkeen häivyin siitä huushollista Ruotsiin.
Oli muuten helppo lähteä!
verokirja jolla tein työtä oli äitini, ja hän rahat sai, tosin antoi aina pienen osan minulle. Samoin olen ollut Ruotsissa töissä, ja nyt muutan vakituisesti Espanjaan asuun, koska Suomi ryöstää melkein kaiken Ruotsista saamani eläkkeen josta maksan jo Ruotsin 25% lähde ja sh-maksua.
Olisin jo muuttanut mikäli, en olisi joutunut ostamaan lisää "omaa asuntoa",(jonka olen jo ainakin kerran aiemmin maksanut?) ja pitää nyt asua ja omistaa tämä se 2 vuotta että ei tarvis maksa mahdollisesta myynti voitosta taas veroja, siis ostamaltani osalta.
Vanhempi sisareni harrasti monenlaista; balettia ja partiota ym., mutta kun minä tulin siihen ikään, että olisin halunnut partioon tai soittotunneille, sanottiin, ettei ole rahaa. Myöskään urheiluvälineitä en saanut kuten sisareni sai; polkupyörän, luistimet, sukset. Hänen välineisiinsä en saanut koskea.
Onneksi kirjasto oli ilmainen. luin viisivuotiaasta saakka kaiken, minkä käsiini sain. Pääsin sillä tavoin irti ankeasta maailmastani seikkailemaan mitä ihmeellisimpiä seikkailuja. Sitä harrastan vieläkin.
mieki koin lapsuuteni ankeaksi tai paremminkin virikkeettömäksi, noista leikeistämme sisarusten kanssa huolimatta - ja kuuluihan minulle, vanhimpana, leikin lisäksi, hoitovastuukin aina pienimmistä sisaruksista, joten kai se kirjojen maailma oli minullekin pakopaikka..
"Pääsin sillä tavoin irti ankeasta maailmastani seikkailemaan mitä ihmeellisimpiä seikkailuja." ,
olipa minua koskettavasti sanottu..., onneksi oli ne kirjat :)
päässyt harrastamaan, tuosta tuli mieleen että ihan pienenä tyttösenä minä kävin muutaman kerran balettiharrastuksessakin äitini minut sinne vei, mutta minä en tykännyt olla siellä, niin se jäi sitten ja liityin musiikkileikkikouluun. :)
Eihän sitä ny mitään isoja harrastettu, soiteltihin poikaan kans yhyrees, meillä oli sellaanen "bändi" Sitten välihin "kiusattihin" likkoja ajaankuluksi, sellaasta letin vetämistä ja muuta asiaan kuluvaa. Mikä ny terveelle poika kurikoolle onki ihan sopivaa ja kehittävää touhua, tulevaa parisuhurettaki silimällä pitäen.
poika...ei niin saanut tehä..soo soo..
ps. liekköön se tyttöjem kiusaaminen jäänyt vieläkään, - tunnustatko ?
:)
Soon justihin teheny tekooset tua likkaan hiusmuoti. Ei taharo olla enää kunnon lettijä oikeen kellään ja ei täs ny sitte oo päässy oikeen ittiään toteuttamahan tälläkään niin muutoon tarpehellisella ja tärkiällä "ruumiin kulttuurin" osa alueella. Oliishan se mukava verestää vanhoja muistoja ja taitojansa. Sun pitääs Pirre kasvattaa pitkä tukka ja laittaa se lettihin, tottahan sussa ny sen verran on lähimmääsen rakkautta notta meikäläänen pääsis siitä sitten pikkuusen vetämähän. Ihan sillälaalla hellästi vaan.
ettei tyttöjä saa kiusata? Minä pistin neukkiin minua kiusanneita poikia, eivätpä kiusanneet enää. ;)
ei puhettai, en mie niin hyvä syömminen ole :)
..ja jo vähä liian vanahakin letteihin..:)
Olipa tutunoloista lapsuutta.Tosin meillä ei saanut harrastaa kukaan rahanpuutteesta johtuen.Oli kuitenkin sukset ja luistimet,että siinä talvilajit.Ja seurakunnan kerhoon pääsi sentään ilmaseksi ja pyhäkouluun.Myrryä ja poukkulautaa hypättiin kesällä sekä tietysti UITIIN.Nelimaaliin oli kans tarpeeksi kavereita.Jos sattu ,että jonkun lantin sai ,niin se säästettiin tiukasti seuraavaa Tarzan-elokuvaa varten.Lisäksi käytiin vähän isompina hankkimassa sukupuolivalistusta Hupisaarilla.(Solttupojat sielä kuherteli morsiantensa kanssa.)
täysipäiväisesti omien ja naapurin lasten kanssa.
Meidän pihapiirissä vilisti yleensä varsinkin kesäisin toistakymmentä eri-ikäistä tyttöä ja poikaa.
Alakouluiässä kesät majoja tehden ja jalkapalloa potkien. Myös korkeus ja seiväshyppy oli siihen aikaan suuressa suosiossa.
Talvisin sukset jalassa koulumatkoista iltapimeeseen. Myös luistimet ja omatekoiset mailat käsissä pienellä lammella ja kun tehtaan ylläpitämä kaukalo oli jäädytetty, niin viikonloput siellä. Ehkä kahdeksan ikäisenä sain ekat käytetyt 'hokkarit' ja ostomailan.
Ns. kilpasukset ja monot sain palkintona samaiselta tehtaalta, joka ylläpiti jääkiekkokaukaloa, ja paljon muita kunnalle kuuluvia tehtäviä. Jopa kirkon rakensi kylälle ja noin sadalle perheelle vuokratalot sekä lastentarhan, että äidit pääsivät käymään töissä tehtaassa.
Alaluokkien jälkeen mopojen rassailu ja ajelu pihassa ja pikkuteillä vei mennessään ja viistoista täytettyäni, ei jalkapalloa ja jääkiekkoa enää harrastettu kuin seuran harjoitusten ja pelien puitteissa, muuten en enää omalla ajalla 'kerennyt', kun piti rasailla vanhaa mopoa
Lentopallo oli mopo ajasta lähtien harrastuksena noin kolmekymppiseksi.
Hiihtoa, jalkapalloa sekä lentopalloa pelasin kilpailumielessä. Hiihto loppui ensimmäisenä,samaan aikaan kun oppivelvollisuuskin loppui.