Toiveen heitän tään
runonurkkaa täyttämään.
Aihe mikä vaan
siitä kirjoittaan.
Runo kirjoitus muoto
ajatuksist luotu.
Kuluu siinä aikaa,
se on taikaa.
Mukavaa luettavaa
iloa niistä saa.
Yhdes täyttämään
nurkkaa käyttämään.
runonurkkaa täyttämään.
Aihe mikä vaan
siitä kirjoittaan.
Runo kirjoitus muoto
ajatuksist luotu.
Kuluu siinä aikaa,
se on taikaa.
Mukavaa luettavaa
iloa niistä saa.
Yhdes täyttämään
nurkkaa käyttämään.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Nyt lipastoja tonkimaan
ja runojanne kaivamaan.
Siell varmaan iso pinkka
makaa,
ne luettavaks tänne lataa.
Pois kynttilänne vakan alta,
vaikk tulis tänne akkavalta.
Ei, pois se meistä tykkänään
myös miehistä me tykätään.
Heillä vasta runot luistaa,
ett ihan selkäpiitä puistaa.
Runon siemen
Kirjoittanut: Ruuneperi 3.2.2007 klo 22.26
Ennen kirjoitusta tietää pitäis,
missä se runon siemen itäis.
Maassako jossakin lumen alla
vaiko jään pinnalla, taivasalla.
No, pohtimaan mä mitä moista
vaan kirjoittelen ihan toista.
Täällä kun on toi akkavalta
en sitäkään sanomatta olla malta.
Viis naista, ainakin, miestä kohti
mieskö siis jotain sanoa tohti.
Hirmuinen on siis voimanne ihan
koht' lumihangesta löydyn takaa pihan
No, mitäs tuosta mä jatkan vaan
tuun kanssanne runoja kirjoittamaan.
Ei haittaa oot sitten ronski tai ujo
kaunotar ihana tai vallan rujo.
Runot kaikille suotu
ihania kuvia luotu.
Miehet naiset nää
voivat yllättää.
Liianko ujoja miehet ois
kirjoittain saa sen pois.
Miesten runoja kaivataan
siis mukaan vaan.
Romantiikkaakin olla saa
ja arkipäivän puolta.
Elämä siinä antoisaa
turhaa kantaa huolta,
Syklaami lepää ruukussaan
harvoja lehtiään ojentaa.
Kuitenkin elossa
talven lopulla
mukulassaan jo kukat
alulla.
Kun on mennyt kuukausi kaksi,
on näkymä muuttunut upeaksi.
Punaiset kukat mulle loistaa,
kevään voimaa syklaami toistaa.
On runos sun
kevään tunne.
Syklaamin loiston
kevään toiston
yhä väkevänä
kuin ennen.
Kevät tulossa
pienessä purossa.
Katseessa auringon
hymyssä sun.
Piilossa piirongin laatikon
runot kai siellä on.
Pitäis kaivaa pois
jos jotakin löytyä vois.
Nuorena niitä kirjoitin
laatikkoon piiloitin.
Löysin runon nuoruuden
silloin kirjoitin sen.
Kuvat mielessä kulkee
nykyisen pois sulkee.
Voi aikaa silloin
porukalla kuljimme illoin.
Siispä kaivelua riittää
runonurkka kiittää.
Iloiten täyttämistä
nurkan käyttämistä.
Mukana runoretkien
mukavien runojen
ja ihmisten.
Aurinko kirkkaana paistaa
ja pakkanen paukkuu.
Sitä ei voi laistaa
koirakin pihalla haukkuu.
Sisään pääsyä oottelee,
koira viluissaan.
Päätään isäntä puistelee
mittaria katsoissaan.
Loppui haukku koiran
sisään päässyt lie.
Hiljainen polku kairan
pitkä on tie.
Pakkanen otteensa kiristää
yötä kohden vaan.
Kahvia pannusta liristää
mies, oottain aamuaan.
Taas viettää saa
ystävnpäivää koht´sillää.
Ystävyyttä antoisaa
unohda ei millää.
Vaik toispuol maata
muuttanut ois
unohtaa ei saata
ole ei sydämestä pois.
Kortin lähetän vaan
pyynnön käymään tulla.
Hyviä hetkiä jakamaan
ikävä on mulla.
Yksi päivä ystävän
ei, koko vuosi.
Tahdon hänen tietävän
en yhtä päivää suosi.
Ystäväni, kunhan palaan
ehkä silloin sinut nään
odotan niin aikaa tuota
ystäväin sä mua vuota
Hetki vain, ja luokses palaan
hetki vain,sua kohta halaan
Päätin kortin askarrella,
ruusuja asetella.
Runon kyhäellä
sanoa sanasen.
Vaan miten asettelisin
sanat kaunehimmin
tunteet tulla antaisin.
Pyörähti kynänen
pyöräytti aatoksen.
Mitäpä jos en asettelisi
enkä kynästä pyöräyttelisi.
Piirrän ruususen
kirjoitan sanasen.
Paras ystävä ain,
olet sinä vain.
Jo kortin sulle lähetin
ja ystävyydestä muistutin.
Siis teeppä pieni kävelyretki
niin vietetään mukava kahvihetki.
Jos uusia juttuja emme keksi,
niin tehdään muistoihin pieni retki.
Niin kuluu yhdessä tunti kaksi,
ja vaikk´ei tultu viisaimmiksi
niin silti kaksi eläkeläistä
piristyi kummasti muistoista näistä.
Te ystävät täällä palstalla,
niin tutuiksi ootte tulleet.
Huomenta teille kun toivotan,
silmissä jokaisen, näenhän.
Ystävyys tämäkin, voi kantaa
ylitse, huolien, murheiden.
Ilossa myöskin ystävä on,
palstalla aivan verraton.
Teille nyt kiitokset tahdon heittää,
hymyillä polkunne aion peittää.
Olkoon päivämme huominen,
huoleton, iloinen ystävyyden.
Jussin polkkari, Jussin polkkari
ärrän opetti.
Jussin polkkari, Jussin polkkari
polkan synnytti.
Nyt sitä mennään ärrän kanssa ympäri ämpärin.
Kohtapa polkkaa tanssahtelee eriparikinttukin.
(Liisan tarinan innoittamana, vähän ontuvat sanat)
Tämä on hyvä! Taidan mennä kertomaan muusalle, sillä olin tuolla jossakin näkevinäni jonkun Liisan tai Liisin. Pitää käydä katsomassa, onko hän inspiraation lähde.
Voi itlitku!
Nyt pääsi itku.
Innoissani unohdin vain,
että tämä on palsta runoltajain!
Kuiskas mulle tuuli,
aurinko sen kuuli.
Ystäväs olen sun,
aina oothan mun.
Toivottelen onnenpäivän
mi poistaa pilvenhäivän.
Onnea päivälle tälle
ihanalle ystävälle.
Niin klenkutit ystävä
ystävän luokse,
vaikk et vielä
sillä koivella juokse.
On kierukka polvessa
arkana vielä,
ei istua kauan polvesi siedä.
Annoinkin jakkaran
jalan alle,
niin tuntui varmasti mukavalle.
Vieri aika mukavasti
kahdesta aina kuuteen asti.
Kahvi maistui paakelsit,
sekä vadelmaviinerit.
Lähdin häntä saattamaan
ja hiukan happea haukkaamaan.
Virkistyimme molemmat
siis pian otamme uusinnat.
Tänne runonurkkaan
määkin tännään kurkkaan.
Hyvän hajun tänne haistaa.
Remanterska lätyt paistaa.
Niitä syämään on jo hoppu.
Tähän tämä runo loppu.
Ja tän illan kirjottelu kans.
Hyvvää ystävänpäivää kaikille!
Elämän pienien pisarain
tunteiden vesien avarain,
muistelen sinua ystäväin
keralla siintävien
taivaiden sinien
ja ilmojen kirkkaiden.
Nyt vain saapuvat terveiset
niin kesäisen lämpimät.
Terveiset nämä kun lähetän
ystäväin , sinua muistellen
ne otatko vastaan ilolla
myös mielenkuvitelmilla.
Uskotko purojen solinan
tuovan tämänkin terveisen,
tunteella kesäisellä
ei tuimalla pakkasella.
Pakkaset vaikkakin paukkuilee
ja lumen hiutaleet säteilee
oksilla pensaikon
jotka talven vallassa on,
vaan kuvitus mielien
saa kera ystävän terveisen
puronkin jäätyneen
solisten virtaamaan.
Löysin minäkin
pohjalta piirongin
runoja vanhoja
ajalta Helsingin
silloin vielä
Alppilavalla haitari soi
ja kaikki ystävät
kokoon toi
On heitä vieläkin jäljellä monta
ja monta hetkeä hulvatonta
yhdessä vietetään
tänäänkin ystävänmaljoja kohotettiin
Remanterska viisas nainen
kaikki konstit tietää vainen,
että miehen sydämeen
vatsan kautta kulkee tie.
Lätyt, läskit, pannarit,
lihapullat, pekonit
ukon myötämielin pitää
antaa pirttiin lemmen lisää.
Remanteri kaiken jälkeen
kellistyypi unilleen.
Vierellään on vaimo armas
sekä oma vatsa .......
(ei löydy sopivaa loppusointuista sanaa tähän.)
Jussipupu, pupujussi yksinäinen sinäkin
puutarhani reunamilla istuskelet iltaisin