Ihastunut poikaystäväni parhaaseen kaveriin..

Kasva.

Yleensä en näihin viesteihin vastaile, mutta nyt oli pakko, tuo kun vaikutti niin paljon viestiltä jonka olisin itse voinut kirjoittaa tasan vuosi sitten.

Olin silloin samanikäinen kuin sinä nyt ja seurustellut kultani kanssa suunnilleen saman verran kuin sinä nyt. Rakastin kultaani kovasti, mutta jotenkin siinä kävi niin, että ihastuin hänen hyvään ystäväänsä ja hän minuun.

En halunnut luopua kullastani, mutta kuitenkin hänen kaverinsa kiehtoi minua koko ajan enemmän. En todellakan tiennyt mitä tehdä, koska halusin molemmat, ja selväähän se on ettei niin voi ikinä käydä.

Minusta tuntui, että kultani ei ymmärtänyt minua ollenkaan samoin, kun hänen kaverinsa. Meillä oli jonkinlainen outo yhteys. Muutenkin kullastani tuntui puuttuvan juuri ne hyvät ominaisuudet, jotka hänen kaverissaan oli.

Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, ettei vertailu ole tasapuolinen kun ei tunne molempia yhtä hyvin. Kullastani näin silloin paljon huonoja puolia, hänen kaveristaan vain hyviä, koska en tiennyt hänen huonoja ominaisuuksiaan niin hyvin.

Jatkuva salailu kullaltani vei voimia ja rasitti. En halunnut satuttaa heistä kumpaakaan, mutta tiesin että toista olisi jossain vaiheessa pakko. Jatkamalla tilannetta me kärsisimme kaikki.

Pitkän pähkäilyn jälkeen päätin, että vaikka he olisivat minulle kumpikin kuinka tärkeitä, niin ilman kultaani en osaisi enää elää. Jäin siis hänen rinnalleen, kaivaten myös hänen kaveriaan.

Myöhemmin viime vuonna kuitenkin sorruin pettämään kultaani tämän saman kaverin kanssa pahemmin, kuin koskaan ennen. Siinä vaiheessa pohdin taas, olinko tehnyt oikean päätöksen. Kultani antoi anteeksi rikkomukseni ja yhteisolomme jatkui parempana, kuin koskaan ennen.

Nyt, vuotta myöhemmin, olen edelleen onnellinen kultani vierellä. En voi kieltää, etteikö hänen kaverinsakin olisi aika ajoin mielessäni, varsinkin kun joudun pakosta olemaan hänen kanssaan paljon tekemisissä. Olen muutaman kerran yhä sortunut flirttiin hänen kanssaan, mutta koitan kovettaa itseäni koko ajan.

Luotan kuitenkin tulevaisuuteen kultani kanssa. Vaikka meillä on ollut paljon ongelmia, on ollut paljon hyvääkin. Epäilenkin, että elämämme helpottuu suunnattomasti peruskoulun loputtua, kun kultani kaveri ei enää ole tekemisissä kanssani.

Uskon tehneeni oikean ratkaisun. Kultani oli minulle liian rakas, oli houkutus sitten kuinka suuri. Minua vain harmittaa, etten heti tehnyt päätöstäni ja tiukasti pysynyt siinä. Niin olisin säästänyt molemmat enemmältä satuttamiselta.

Älä sinä tee niin, vaan mieti tarkoin mitä haluat elämältä ja kun teet päätöksen, pysy vahvana. Rakasta häntä, jonka päätät pitää lähelläsi, niin kuin rakastaisit molempia. Toisen voit toki tallettaa syvälle sydämeesi, niin minäkin tein.

Toivottavasti tästä oli edes jotain apua. Olisi kiva kuulla päätöksestäsi ja siitä, mitä ajatuksia tämä sinussa herätti. Onnea pohdintaan!

*Oikea ei ole hän, kenen kanssa voit elää, vaan hän, ketä ilman et voi elää.*

Yleensä en näihin viesteihin vastaile, mutta nyt oli pakko, tuo kun vaikutti niin paljon viestiltä jonka olisin itse voinut kirjoittaa tasan vuosi sitten.

Olin silloin samanikäinen kuin sinä nyt ja seurustellut kultani kanssa suunnilleen saman verran kuin sinä nyt. Rakastin kultaani kovasti, mutta jotenkin siinä kävi niin, että ihastuin hänen hyvään ystäväänsä ja hän minuun.

En halunnut luopua kullastani, mutta kuitenkin hänen kaverinsa kiehtoi minua koko ajan enemmän. En todellakan tiennyt mitä tehdä, koska halusin molemmat, ja selväähän se on ettei niin voi ikinä käydä.

Minusta tuntui, että kultani ei ymmärtänyt minua ollenkaan samoin, kun hänen kaverinsa. Meillä oli jonkinlainen outo yhteys. Muutenkin kullastani tuntui puuttuvan juuri ne hyvät ominaisuudet, jotka hänen kaverissaan oli.

Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, ettei vertailu ole tasapuolinen kun ei tunne molempia yhtä hyvin. Kullastani näin silloin paljon huonoja puolia, hänen kaveristaan vain hyviä, koska en tiennyt hänen huonoja ominaisuuksiaan niin hyvin.

Jatkuva salailu kullaltani vei voimia ja rasitti. En halunnut satuttaa heistä kumpaakaan, mutta tiesin että toista olisi jossain vaiheessa pakko. Jatkamalla tilannetta me kärsisimme kaikki.

Pitkän pähkäilyn jälkeen päätin, että vaikka he olisivat minulle kumpikin kuinka tärkeitä, niin ilman kultaani en osaisi enää elää. Jäin siis hänen rinnalleen, kaivaten myös hänen kaveriaan.

Myöhemmin viime vuonna kuitenkin sorruin pettämään kultaani tämän saman kaverin kanssa pahemmin, kuin koskaan ennen. Siinä vaiheessa pohdin taas, olinko tehnyt oikean päätöksen. Kultani antoi anteeksi rikkomukseni ja yhteisolomme jatkui parempana, kuin koskaan ennen.

Nyt, vuotta myöhemmin, olen edelleen onnellinen kultani vierellä. En voi kieltää, etteikö hänen kaverinsakin olisi aika ajoin mielessäni, varsinkin kun joudun pakosta olemaan hänen kanssaan paljon tekemisissä. Olen muutaman kerran yhä sortunut flirttiin hänen kanssaan, mutta koitan kovettaa itseäni koko ajan.

Luotan kuitenkin tulevaisuuteen kultani kanssa. Vaikka meillä on ollut paljon ongelmia, on ollut paljon hyvääkin. Epäilenkin, että elämämme helpottuu suunnattomasti peruskoulun loputtua, kun kultani kaveri ei enää ole tekemisissä kanssani.

Uskon tehneeni oikean ratkaisun. Kultani oli minulle liian rakas, oli houkutus sitten kuinka suuri. Minua vain harmittaa, etten heti tehnyt päätöstäni ja tiukasti pysynyt siinä. Niin olisin säästänyt molemmat enemmältä satuttamiselta.

Älä sinä tee niin, vaan mieti tarkoin mitä haluat elämältä ja kun teet päätöksen, pysy vahvana. Rakasta häntä, jonka päätät pitää lähelläsi, niin kuin rakastaisit molempia. Toisen voit toki tallettaa syvälle sydämeesi, niin minäkin tein.

Toivottavasti tästä oli edes jotain apua. Olisi kiva kuulla päätöksestäsi ja siitä, mitä ajatuksia tämä sinussa herätti. Onnea pohdintaan!

*Oikea ei ole hän, kenen kanssa voit elää, vaan hän, ketä ilman et voi elää.*