ihan v..sti!
Minkä ihmeen takia vauvani joka ikinen ilta aloittaa noin kympin aikaan hirveän ähinän,puhinan,kiivaan hengityksen(hermoja raastavaa meteliä,joudun jo puremaan hampaita yhteen) ja mikään ei ole hyvin!? Sylissä vaan pitäisi olla ja heijata, enkä tod.aio sitä opettaa nukahtamaan joka ilta syliin..enkä edes jaksa kantaa sitä pitkään.
Hermot on todella kovalla koeuksella ja joudun välillä todella laskemaan sataan etten hakkaisi pöytää mäsäksi!!!!!Aina ja joka ilta. Miksi!Vauva nyt 1,5kk
Minkä ihmeen takia vauvani joka ikinen ilta aloittaa noin kympin aikaan hirveän ähinän,puhinan,kiivaan hengityksen(hermoja raastavaa meteliä,joudun jo puremaan hampaita yhteen) ja mikään ei ole hyvin!? Sylissä vaan pitäisi olla ja heijata, enkä tod.aio sitä opettaa nukahtamaan joka ilta syliin..enkä edes jaksa kantaa sitä pitkään.
Hermot on todella kovalla koeuksella ja joudun välillä todella laskemaan sataan etten hakkaisi pöytää mäsäksi!!!!!Aina ja joka ilta. Miksi!Vauva nyt 1,5kk
Vastaukset 18
Vanhimmat
kanssa kauheata ähinää ja sit se jonkun ajan jälkeen alkoi muuttua ihan tosi kovaksi itkemiseksi. Oireet alko kans n.1,5 kk iässä. Joka ilta ja sylissä piti olla.
Meillä auttoi se että jätin kaikki eniten allergisoivat ruoka-aineet itseltäni pois: maito, muna, kala, sitrushedelmät (täysimetin tuolloin). Sit jos helpottaa ni voi varovasti pikkuhiljaa kokeilla, et mikä käy.
Voimia sulle ! Tiedän et se on tosi rankkaa.
kanssa illat tuossa iässä. Ensin itkut alko ilta seitsemältä ja kesti yhteentoista kun nukahti ja sit itkut siirtyi myöhemmäksi...alkoi vasta yhdeksältä ja itki kunnes nukahti. Mahaan sattui ja ei siinä auttanut muu kun kanniskelu. Ja ei sitä tullut mieleenkään jättää yksin huutamaan jos johonkin sattuu! Välillä äidiltä meinas mennä hermo ja tyttö äkkiä isälle syliin ja itse itkee tihuuttamaan rauhalliseen päikkaan... sauna oli hyvä:) ja sit taas muina miehinä tyttöä kanniskelemaan. Ja iltaitkut jäi pois reilun kolmenkuukauden iässä vaikka vieläkin silloin tällöin kitistään mahassa olevaa ilmaa. Kyllä itsellä kävi mielessä kans että pitäskö käydä puhumas "pääkoppa-asiantuntijalle" mutta ohi se meni...ukolle "avauduttiin" sit vähän rankemman mukaan. Kuin se on kestänyt mua!!! Täytyy muistaa kiittää häntä ja pusutella. Jaksamista sinulle toivotan...ja niinkuin minulle ystävät toitottivat että vielä muutama kuukausi niin sit helpottaa... ja tätä myös sinulle sanon vaikka se tuntuu uskomattomalta asialta.
Kaikki ne ääliöt jotka arvostelevat sinua ovat sisäsiittoisia, vailla elämää olevia punaniskoja joiden ymmärrykseen ei mahdu että vaikka vauva on maailman tärkein asia niin pitää pitää huolta myös itsestä. Se että menee hermot helpommin, kuin jollakin toisella ei kerro äidistä mitään. Mitä väliä sillä on että pitääkö lasta tunni, 2, 3, 4 jne. ennen kuin menee hermot (sillä kun itku jatkuu ja jatkuu niin hermot kyllä menee). Aivan turhaa väittää minulle että kukaan on sellainen super äiti jolla ei ikinä menis hermot. Ja jos sellainen äiti olis, niin se vain keräisi kaiken sen raivon sisäänsä ja kun se sitten räjähtäisi niin ei hyvä seuraa. Lapsen oma äiti on paras äiti. Meillä oma neiti rauhoittui 2kk jälkeen ja ennen sitä hermot meni molemmilla monta kertaa ja pahasti etenkin minulla (kikku purettin välillä tavaroihin välillä toisiimme) Tärkeinä on muistaa että lapsesi rakastaa sinuavaikka mikä olisi ja sinä lastasi. Voimia sinulle
PS. Oikea asenne, jos joku kritisoi sinua äitinä niin suupuhtaaksi vaan.
Oiskohan jostain vihanhallintakurssista jotain hyötyä. Tulit neuvoa kysymään ja ihmiset kertovat ihan luonnollista asiaa, eli että tuon ikäiset lapset tarvitsevat syliä. Ja jos jo 1,5kk on hermot noin kireällä niin kyllä siihen apua tarvitaan, varsinkin jos sulla on siellä kuitenkin isä apuna, joka voi myös kanniskella sitä vauvaa. Ja vauva vasta ähisee, puhisee ja hengittää kiivaasti. Mitäs sitten jos alkaa vielä huutamaankin?
Kyllä tuon ikäinen vielä nukahtaa syliin ilman että joudut sitten vielä 18 vuodenkin päästä nukuttamaan samaa lasta sylissä. Mulla 4kk ikänen muksu nukahtaa nykyisin helposti omaan sänkyynsä, vaikka ekat 2 kk nukahtikin vain ja ainoastaan syliin. Ja missään välissä ei ole tollasia tunteita mulla ollut, vaikka vauva on jopa itkeny. Ja mulla ei edes ole ketään muuta sitä vauvaa kanniskelemaan.
Tiesitkö muuten että vauva vaistoaa sun raivon... eli yhtään ei auta että kanniskelet sitä jos samalla kiehut raivosta, se vaan lisää vauvan levottomuutta mikä taas lisää sun raivoa ja kierre on valmis. Eli kun kerta isä on läsnä niin pistä isä hommiin ja lähe ite vaikka huutamaan metsään kunnes helpottaa.
että lapsesi ei kauaa puhise. Lapsesi takia. Toivottavasti tajuat olla tekemättä sille mitään pahaa. Jos mulla olis noin paha tilanne päässä, niin pelkäisin kyllä kovasti tekeväni lapselleni jotakin. Puhu asiasta neuvolassa. Oikeesti!
Hei! Meillä oli vähän samanlaista ja vauvan avuksi kokeiltiin erilaisia konsteja, sylissä pitoa, vaunuissa ajelua, imetysmaratoneja. Muistan kyllä, että joskus hermoja koetteli, kun tiesi, että ilta on taas tulossa ja ns.show alkaa. Mutta ajattelin ja tiesin, että ei sitä kovin pitkää aikaa kuitenkaan kestä, kyllä sen jaksaa. Se iltalevottomuus vaan kuuluu vauvan elämään, ei se sille mitään mahda. Pikkuhiljaa illat sitten vaan alkavat helpottaa ja pian huomaat, että jää aikaa itsellekin. Luepa netistä tämä juttu, ehkä se vähän auttaa: http://www.imetystukilista.net/faq/kello.php
jotka ymmärsivät minua..eikä heti olleet sitämieltä että olisin väkivaltainen. Sitä en todellakaan ole.. hermojen mentyä tosin voin uhkailla ja käyn ainoastaan isompieni kimppuun jos he kehtaavat väittää minulle etten lasta ansaitse.
Olen varmaan parempi äiti lapselleni kuin he omillensa kun pyörivät täällä kaiket päivät..minä halusin vain kertoa tuntemuksistani alkuperäisellä viestillä kun olin täysin väsyneessä tilassa ja hermo kireänä ja toivoin tukea/apua, lapseen en ikinä koskisi. Sitä en tietääkseni ole edes väittänyt..te vain oletitte niin. Olen erittäin tempperamenttinen ja kiivasluontoinen ihminen mutta en ole silti hullu joka hakkaisi/läpsisi lastaan.
Tiedän kyllä että väsymys ja iltalevottomuudet tulevat loppumaan..eilen vaan tuli ilmeisesti liian heikko hetki kun erehdyin tänne kirjoittamaan.
Jihuu ja se toinen superäiti voisi tosiaan ilmoittaa minulle keitä ovat niin voin tosiaan tulla teihin purkamaan vihaani.. sen jälkeen on hyvä aloittaa se vihanhallintakurssi.
Olen muuten jutellut neuvolassa kaikista tuntemiksistani ja he ovat sanoneet tuntemikseni täysin normaaleiksi ja olen edelleen kyllä sitä mieltä että en aio opettaa lastani nukahtamaan syliin vaan omaan sänkyynsä.. sitä ennen hyssytellään isin kanssa poikaa sylissä kunnes levottomuus loppuu. Ja BTW kun joku siellä niin näreissään oli siitä kun sanoin etten jaksa pitää sylissä tarkoitti etten fyysisesti jaksa kun toinen painaa sen 6kg ja minä olen itse hoikka 50kg, niin kyllä siinä käsivoimat loppuu parin tunnin jälkeen ja aiemminkin. Jos kädet ei väsyisi pitäisin häntä sylissä vaikka 24/7!
Tiedän niin miltä susta tuntuu.
Ja se on totta joo, että ne iltaitkut kyllä lakkaa jossakin vaiheessa,mutta...odottavan aika on pitkä! Itse en ole väkivaltainen, en sitten pätkääkään mutta hampaani olen säröille purrut kun todella välillä tuntui ettei se itku ja kantaminen lopu ikinä. Silti rakastin poikaani niin että sattui, luonnollistahan se on että välillä sitä äitikin väsyy. Itse mietin myös aina jo päivällä etukäteen iltaa että voi hitsi se huutokonsertti on taas edessä...mutta niin ne päivät ja kuukaudet vieri ja iltaitkut loppui. Nyt poika onkin jo komeat 1v. ja minä mietin kaiholla niitä "vauva-aikoja"...vaikka vauvahan tuo vieläkin on.
Nyt tuli pitkä sepustus mutta tarkoitus oli vaan valaa uskoa ja toivoa. Jaksa vielä hetken aikaa niin kyllä se siitä helpottaa! :) Äläkä Jihuusta välitä, mulla ei ole yhtään painokelpoista sanaa siitä ihmisestä.
Alkuun vain juu, ymmärrän tunteen. En ensimmäisestä viestistäsikään saanut kyllä sellaista kuvaa että olsiit väkivaltainen, sain sen kuvan että sinulla on huono hetki ja kaipaat apua. Edes siinä "sama täällä" -muodossa. Kumma että toisetkaan äidit eivät tunnu erottavan (jotkut toki!) huonoa päivää ja hetkellistä pinnan katkeamista väkivaltaisesta luonteesta... hmmh.
Ihan vertaislässytyksenä, en minäkään jaksanut pitää nappuloita sylissä vuorokauden ympäri. En edes tuntia kerralla, kädet väsyvät, selkä kramppaa, niska menee jumiin. Tahdon satunnaisesti edes istua suorassa vaikka äiti olenkin :D se tuntuu joillekin olevan ihan mahdotonta kuvitella.
Oletko kokeillut kantoliinaa? Kysyikö joku jo? Voi meinaan olla että mukula viihtyisi siinä iltaisin paremmin, se on kohtuullisen helppo riisua pois vaikka vauva nukahtaisikin siihen. Saisit kädet vapaaksi ja edes illuusion siitä ettei se ole sylissä koko aikaa :D useille iltaitkijöille tuosta virityksestä on ollut iso apu. Meille myös, molempien kanssa. Minulla kun alkaa iltaa kohden muutenkin pinna kiristyä niin sitä ylimääräistä vikinää ja tyytymättömyyttä ei vain jaksa kunnella. Kun itsekin on lopen väsynyt.
Kuppi kahvia, kantoliina ja korvatulpat. Pistä korvat sisälukkoon, jos "puhinaa" ei saa millään lakkaamaan, ei sitä ole mitään hyötyä kuunnellakaan. Vauva ei mene rikki vaikka sinä et sitä joka hetki tuijottaisikaan :D sen voi laskea omaan sänkyynsä vaikka se pitäisikin ääntä. Olisipa joku kertonut minulle tuon ensimmäiseni kanssa, tunsin olevani täysin kelvoton kun en ollut passissa kopan vieressä vauvan torkahtaessa, katsomassa sekunnilleen koska se herää ja pitämässä seuraa!
***
käyppäs äimä ry:n kotisivuilla, siellä linkeistä keskustelupalsta. Sieltä saat vertaistukea ja apua.
luin minäkin tämän viestijonon ja alkuperäiselle sanoisin että pahaa oloa voi purkaa mutta tuntemattomien uhkailu noin ronskilla tavalla ei kuulu aikuisen ihmisen käytöstapoihin. Äitinä joudut selviytymään vaativista tilanteista joten opettele hillitsemään itsesi niin kykenet kasvattamaan suloisesta vauvastasi onnellisen lapsen. Kaikkea hyvää Sinulle ja ihanalle vauvallesi.
Ps.vauvan itku tuntuu tosi pahalta kun se pitkään jatkuu. Mene toiseen huoneeseen hetkeksi rauhoittumaan vaikka itkisikin ja palaa vasta sitten kun olet itse rauhoittunut. Olen itse turvautunut tähän keinoon kun itku ahdistaa. Vauva aistii äidin tunnetilat ja jos olet rauhaton/vihainen niin VARMASTI on vauvakin. Jos yhtään helpottaa niin monessa vauvaperheessä itketään iltaisin,meillä itkee äitikin välillä.
http://vanhemmat.mll.fi/vpn.php?dir=/vpn
en jaksanut lukea noita edellisiä viestejä, että sori jos tulee (varmasti) toistoa. Elikkäs, meillä poika aloitti myös aina iltaisin sen kitinän ja itkeskelyn. Tissi ei kelvannu, ei pullo, eikä tutti. Piti vain kantaa olkapäällä ja kulkea huoneesta toiseen joka ikinen ilta. Tämä toistui siis joka ilta, noin 2-4 tunnin ajan. Ja raskastahan se oli, että kaikki sympatia vain sinne! Mutta..Yksi ilta se loppu kuin seinään yhtä varkain ko alkoikin. Melko tarkkaan sitä kesti 6-10 viikkoon. Poika nyt 3 kk ja illat ovat liiankin helppoja ja ihanan rauhallisia, kun vertaa entiseen =)
Maltat vain vielä muutaman viikon, niin uskallan luvata, että helpottaa! Joillakin Vauvoilla on sellainen itkukausi suurinpiirtein noilla viikoilla, mutta se on ohimenevää!!
sitä ovat vaan olevinaan taas muita parempia ja kaikki on pelkkää auvoa...
mut asiaan: koliikkia se vaan on selvästikin, ei huolta. muutaman viikon kun jaksat kanniskella pikkustasi, niin sitten helpottaa ihan itsekseen. eikä se sen kummemmin opi vaan sylissä nukkumaan kuin koliikittomatkaan vauvat, älä huoli.
itsellä kaksi lasta: esikoisella oli todella paha koliikki 2 viikon ikäisestä 4 kuukauden ikäiseen, joka päivä 4 tuntia huutoa putkeen ja tiedän kyllä mitä koet juuri nyt. ei siihen ole muuta keinoa kuin koita jaksaa ja muistaa että syy ei ole vauvan. hän ei tahallaan vain itke, hänellä on paha olla eikä hän osaa auttaa itseään. et sinäkään häntä juuri voi auttaa muuta kuin koittamalla jaksaa ja antaa sylin turvaa. ja muista: kaikki tunteet ovat sallittuja ja oikeita, tunteiden ei vain pidä antaa edetä teoiksi. mutta sanat eivät vahingoita ketään. jos sinua auttaa jatkamaan ja jaksamaan kunnon raksaäijien kiroilu vessassa ja haukkumalla kaikki maailman vauvat alimpaan h****ttiin, niin siitä vaan. käsiksi tietenkään ei saa käydä.
älä noteeraa mitenkään tuollaisia epäasiallisia kommentteja. jos tuntuu että oikeasti et enää jaksa, pyydä apua sukulaisilta, ystäviltä, keneltä tahansa. vaikka mll:lta joiksikin illoiksi ja lähde itse ulos kävelylle niin taas helpottaa. ja ennen kaikkea muista: TÄMÄ ON VAIN VÄLIAIKAISTA!!! muutama viikko ja kaikki on toisin. sen tiedon avulla jo jaksaa kummasti paremmin. minäkin jaksoin, vaikka laillasi teki mieli heittää jo telkkarikin parvekkeelta alas 2 kk huudon jälkeen. ja kuopuksellani sama juttu, mutta nyt tiesin että se kestää vain hetken ja jaksoin paremmin. tosin hänellä huuto ei kestänytkään kuin 3 viikkoa esikoisen 3 kuukauden rinnalla.
voimia sinulle! kyllä sinä jaksat ja kohta on jo kesä ja vauvasi koliikki vain muisto!
En jaksanut lukea aivan koko ketjua, mutta....
Äitikin saa kokea negatiivisia tunteita, ilman että siitä kukaan syyllistää!
Äitiyden tekee rankaksi juuri se, että pitää sopeutua ottamaan pikkuisen itkut vastaan ja yrittää kääntää ne pikkuisen pahat olot parhain päin... ja kun se ei aina onnistu, ei läheskään aina. Joskus itkulle on vain tehtävä tilaa, jos syytä itkemiselle ei löydy. Kyllä se vetää hermot kireäksi.
Oman jaksamisen kannalta on tärkeää, että välillä voi myöntää itsellensä ja muille olevansa raivon partaalla. Tässä tilanteessa olisi hyvä jos voisi otta jonkunmoisen aikalisän, esim. happihypyn ulkona niin että iskä hoitaa vauvaa. Pointti on siinä, että kertoo muille, ettei jaksa, tajuaa lähipiirikin olla enemmän avuksi. Ellei kerro, harvempi tulee vapaaehtoisesti vauvelia hoitelemaan.
Tämä siis ei mitenkään liity tähän alkuperäiseen viestiin, tai siis liittyy, mutta ei vastaa kysymykseen eikä anna mitään apua.
Mutta siis siihen mun asiaan. Onko tämä ihan oikeasti totta, että noin moni äiti hyväksyy väkivallalla uhkailun? Alkuperäinenhän kirjoittaa kuin pahin murrosikäinen testosteronihuuruissa oleva pojannulikka uhaten tulla hakkaamaan hänelle tulleiden (kieltämättä) epäasiallisten vastausen kirjoittajat.
Kyllä, vastaukset olivat epäasiallisia, mutta ei kai se siltikään oikeuta uhkailemaan toisen ihmisen koskemattomuutta? Vaikka kirjoittaja olisi kuinka väsynyt äiti tahansa, niin ei voi oikeasti olla hyväksyttävää moinen uhkailu. Vai onko? Tämän ketjun perusteella kovin monen äidin mielestä on. Ja se on minusta hälyttävää. Pelottaa ajatella minkälaisia lapsia kasvaa sellaisten vanhempien hellässä hoivassa joiden mielestä on ihan okei sanoa "Mä tuun ja vedän sua turpaan" kun on väsynyt. Sanoista tekoihin on kuitenkin loppujen lopuksi lyhyt matka, ja mistäpä ne lapset jotka tätä kuulevat välttämättä ymmärtäisivät että kyseessä on vain sanat. Että ei äiti oikeasti menisi ketään lyömään, vaikka niin sanookin väsyneenä ja pinna kireällä ollessaan.
Sainpas purkaa tämän huolen, helpotti heti, kiitos jos luit :)
Huomasinkin äsken että ne pahimmat väkivallalla uhkailuviestit on poistettu, eli ehkä osa kirjoittajista ei niitä ole nähnyt... tosin onhan tuolla vieläkin tuo lause jossa ap sanoo olevansa valmis tulemaan purkamaan vihaansa kahteen kirjoittajaan...
Kyllä täällä ihmetyksellä tämän ketjun luin. Kyllähän minä olen huomannut että mammat ovat kovia arvostelemaan toisiaan mutta että aletaan väkivallalla "uhkailemaan" ja vieläpä kilpailemaan siittä kuka jäisi tappelussa toiseksi. :DD Anteeksi nyt, arvoisat rouvat, mutta kissatappeluareenaksiko tämä palsta on muuttumassa? ;)
Jos nyt otan sitten kantaa ap:n ensimmäiseen kirjoitukseen niin sehän on täysin normaalia että äitikin väsyy joskus. Kuinka monet kerrat on minunkin pään sisusta kihissyt ja kiehunut kun ei muksut ole kertakaikkiaan mitään totelleet ja vaan kitisseet ja vinkuneet. Siinä on ollut aina pienen aikalisän paikka; äiti toiseen huoneeseen ja muksut toiseen. Mutta silti en lapsiani satuttaisi vaikka toisinaan olenkin hermot riekaleina suurelta osin väsymyksen takia.
Tosin tuo että alat sitten "uhkailemaan" toisia palstalaisia tappelulla tmv. kertoo jo jotain ihan muuta. Aloituksen perusteella olisin ajatellut että olet vain väsynyt, kuuluu äitiyteen, mutta kun luin jatkoa niin mietin vain hermojesi kuntoa.... olisitkohan OIKEASTIKIN levon tarpeessa? Siis ei pelkästään lapsen hoidosta kuin ihan muutenkin.
Äitit, rentoutukaa vähän ja muistakaa; ei se väkivalta auta asiaa. ;)