Hei!
Minun naapurissa on kolme vuotias poika joka ei sano kuin muutaman sanan kuten "tato" eli kato ja "täiti" eli äiti ja ei jne.Muuten keskustelee eleillä ja käsillä näyttämällä.Poika näyttää ymmärtävän kaiken ja leikkii mutta puhetta ei juuri ole eli on hiljaa.Onkohan tämä normaalia kun minusta tuntuu ettei ole,mutta pojan äiti ei halua,että koko asiasta edes puhutaan.Poika on ollut kotihoidossa koko ajan.Ja mitä muita saman ikäisiä olen tavannut he puhuvat jo täyttä päätä?Minulla itsellä ei ole lapsia joten en oikein tiedä noista puhejutuista???T:Ihmettelevä naapurin täti, eli voiko puheen kehitys tulla noinkin myöhään?Kertokaa joilla kokemusta????
Minun naapurissa on kolme vuotias poika joka ei sano kuin muutaman sanan kuten "tato" eli kato ja "täiti" eli äiti ja ei jne.Muuten keskustelee eleillä ja käsillä näyttämällä.Poika näyttää ymmärtävän kaiken ja leikkii mutta puhetta ei juuri ole eli on hiljaa.Onkohan tämä normaalia kun minusta tuntuu ettei ole,mutta pojan äiti ei halua,että koko asiasta edes puhutaan.Poika on ollut kotihoidossa koko ajan.Ja mitä muita saman ikäisiä olen tavannut he puhuvat jo täyttä päätä?Minulla itsellä ei ole lapsia joten en oikein tiedä noista puhejutuista???T:Ihmettelevä naapurin täti, eli voiko puheen kehitys tulla noinkin myöhään?Kertokaa joilla kokemusta????
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minun poika oppi puhumaan vasta muutamaa kuukautta vaille neljä vuotta. Mua ärsytti todella paljon kun kaikki puhuivat että miksei se puhu. En ollut huolissani koska poika ymmärsi kaikki mitä puhui. ja meidänm välille tuli "oma " kieli. Ja sit yhtäkkiä vajaassa kahdessa viikossa poika oppi puhumaan ja sen jälkeen sitä puhetta on sit tullut ja ...paljon. Ei koskaan hiljaa. Nyt poika on 12 vuotias. Normaali iloinen poika ja höpöttöjö. Joten neuvon sulle että älä vaivaa sillä päätäs. Näitä lapsia on . Jokainen menee omaan tahtiinsa ja jos sä sanot siitä sille äidille. Niin se on todella loukkaavaa. ei se äidin vika ole.
olisin huolissani. 3 vuotiaan TULEE OSATA JO SELVIÄ; VÄH.2 SANAN LAUSEITA.
Tarhassa aletaan tuollaisia lapsi kiusata, puhe ei enää ton ikäiseltä ilman apua tule jos ei oo tohon ikään mennessä tullut.
Voihan lapsella olla puheenkehityksen häiriö, johon on apua saatavilla. Googlaahan tuo puheen viivästys niin näet miksi apua haetaan.
Kirjoittajahan on huolissaan lapsesta ja ihan aiheesta! Jos lapsella on kehitysviivästymä, hän tarvitsee apua. Äidin voi olla vaikea myöntää, että jotain voi olla vialla, koska kamala ajatushan se on. Kyse ei kuitenkaan ole loukkaamisesta, vaan ihan muusta.
Sinulla on ollut omasi kanssa tuuria, mutta eivät kaikki ole yhtä onnekkaita, ja monella lapsella on ihan oikeasti ongelmia puheen kanssa. Dysfaattisen tai muusta häiriöstä kärsivän tulevaisuuden ennuste on sitä parempi, mitä aikaisemmin lapsi alkaa saada esimerkiksi puheterapiaa ja muuta tukea. Toivottavasti neuvolassa puututaan!
...voihan olla jotta lapsen äiti onkin jo hakenut asiaan apua, mutta ei siitä huolimatta jaksa kuunnella ihmisten uteluita siitä ettei lapsi puhu. Joillekin lapsen kehityshäiriöt/viivästymät voi olla kova paikka, eikä niistä halua julkisesti kuuluttaa.
ja ohjataan tutkimuksiin ja kuntoutuksiin tarpeen mukaan, ihan varmasti. Ei todellakaan äidin tarvi asioita naapurille selvittää, liekö edes tervehtimistä paremmissa puheväleissä.
...olen sun kanssa.
Ihme kyylä tämäkin täti.
Itse en todellakaan haluaisi tälläisistä asioista jonkun helkutin naapurin ämmän kanssa puhua. Inhottavaa toisen yksityiselämään tunkeutumista.
että jotain laittaisin lapsesi puheviivästymästä perheolojenkin piikkiin.
Lapsihan kehittyy ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa ollessaan. Kyllä jotain on aika pahasti pielessä, jos kolmevuotias ei puhu ja piste.
Kuka nyt jostain naapurin lapsesta tänne kirjoittelisi?
Jostain syystä haluaa vain käyttää tällaista lähestymistapaa tämä äiti. Jotkuthan käyttävät lääkärissäkin samaa taktiikkaa. Kysytään puolison, tyttären, sukulaisen puolesta ihan ihka omista ongelmista.
ei etes nelivuotias ossoo sanua hirviän montaa sanaa vaikka minä oon äitinkielen opettaja. Aina puhutaan täyellistä kirjakiltä kun luetaan poijalle kielioppia iltasaduksi eikä siltikään vaan ossaa.
myös, niitä jotka tietää toisten asiat paremmin kuin omansa.
Yleensä täällä lapsensa kielellisiä ongelmia valittelevat kirjoittavat tosiaan itse niin ala-arvoista kieltä, että ei voi muuta päätellä kuin perinteisen sananlaskun tavoin: Ei ole omena kauaksi puusta pudonnut.
sama juttu esikoisen kohdalla, puhetta kyllä tuli jollakin tapaa (lähinnä sitä omaa kieltä) ja sanoja, mutta täysin ymmärrettävästi poika alkoi puhumaan vasta siinä neljän vuoden kieppeillä. Tytär alkoi samaten melko myöhään puhumaan, nyt kuopus on 2-vuotias ja sanoo muutaman sanan.
Kyllä ainakin vanhempien lasten kohdalla on puhetta riittänyt siitä asti, kun sanahanat on auki saatu, joten enpä hätäile vielä nuorimmaisenkaan suhteen.
Kummallisen usein kyllä unohdetaan se seikka lapsen puheen kehityksessä, että myös perimällä on osuutta asiaan. Aina ei välttämättä ole kysymys mistään häiriöstä.
Turha tästä on vanhempia syyttää, jotkut kielelliset ongelmat ovat aivoperäisiä eikä niihin voi isä eikä äiti vaikuttaa mitenkään. Mutta jos äiti ei halua puhua asiasta niin jätä perhe rauhaan. Voi olla että kieli on vain viivästynyttä tai sitten taustalla on jotain muuta, josta perhe ei halua puhua. Jokainen pitäköön siis huolen omista asioistaan.
eli meidän poitsu 1v10kk puhuu jo kummasti ja osaa selvittää asioita! on kyllä ruvennut aikasin tulemaan sanoja ym...
yksilöllistä. Meidän tytär puhui 1-v päivänä jo täysin ymmärrettävästi (lauseita ja sanoja mm pingviini)
Poika taas oppi vasta 2v täytettyään.
Omalla lapsellani verbaalinen ilmaisu oli kolme vuotiaana aika heikkoa.Siinä oli kaikenlaista "asiantuntijaa"jotka tekivät kaikenlaisia arvioita.Milloin oli heikko karkeamotoriikka (liikunta),milloin deviaatio (ei kuria),milloin matemaattisesti heikot lahjat.Puhutiin ennen koulua apukoulusta jne.
Aloitti koulun normaalisti,osoittautui matemaattisesti lahjakkaaksi,sosiaaliseksi.Sai stipendin hyvästä koulumenestyksestä.Nyt 12-vuotiaana koulu menee edelleen hyvin.
Jälkeenpäin tuntuu alalla olevan muutama pätevä osaaja ja lukuisa joukko suoranaisia puoskareita.
Yritetään laittaa johonkin oppikirjasta luettuun muottiin ymmärtämättä kokonaisuutta.
Kunnallisilla aloilla kun valitettavasti ei epäpäteville anneta potkuja.
Meidän poika 2v 8kk käy puheterapiassa. Tällä hetkellä hän puhuu jo tarinoita, mutta muutama kuukausi sitten sanoja oli vain muutamia kymmeniä. Ei sitä tosiaan aina jaksa joka tädille selittää, kuinka poika käy puheterapiassa, eikä mun mielestä tarvikkaan. Naapurin tädit voisivat keskittyä omiin ongelmiinsa ja lakata "kyttäämästä" muiden lapsia.