haluan enenmmän, kuuleeko kukaan? e-nem-män!! huudan kurkkuni pohjasta, kunnes äänenikään ei enää jaksa kuunnella; nolostuu ja pakenee paikalta. haluan enemmän kuin Suomella on tarjottavana, enemmän kuin mitä maailma voisi ikinä antaa. ajatus pelottaa, en tiedä mitä tekisin. olen avuton ja ryven omassa epätoivossani. Miten paljon helpompaa olisi olla haluamatta yhtään mitään, se vasta olisi elämää, pettymyksetöntä ja ah, niin ihanaa. voisi istua halki pimeiden syysiltojen, sädekaihtimet kiinni suljettuna, talo äänieristettynä huutavalta maailmalta. Istua tyytyväisenä ruskeassa nahkanojatuolissaan, lattialämmitys alapuolella, kaukosäädin kädessä ja höyryävä kuppi glögiä toisessa. mutta minulle tämä ei riitä - ei enää, ei alkuunkaan- enhän minä edes pidä glögistä.
Muutama kuukausi sitten olin itsekin yksi heistä, yksi välinpitämättömistä, asiallisesti pukeutuvista moukista, joita ei television terroriteot itkettäneet yöllä ja joilla ei ole pienintäkään pyrkimystä nostaa manikyyrisormea likaisen maailman parantamiseksi. katsoin vierestä, kuinka epätoivoiset ihmiset aamusta toiseen juoksivat kohti lähijunia, myöhästyivät sekunnilla ja pilasivat päivänsä. Nappia painamalla olisin voinut muuttaa heidän päivänsä, kukaties elämänsä, kuten kaikki sliding dors elokuvan nähneet tietävät. tuff, junanovet painuvat kiinni, juna kiitää eteenpäin sama naiskuuluttaja selostaa sokeille ja huonomuistisille suomalaisille, ruotsalaisille ja suomenruotsalaisille missä taas mennään. juna kiitää eteenpäin, samat maisemat, samat rakennukset, kohti uusia laitureita, joissa taas uudet epäonniset matkustajat kiroilevat kohtaloaan ja me tyytyväisenä siirrämme laukkumme viereiselle istumapaikalle jotka myöhästyneet olisivat täyttäneet.
kaikki muuttui kuin silmänräpäyksestä, minun sitä kunnolla edes tajuamatta. olin vajoamassa alas, syvälle syvälle jäätiköiden keskelle, vailla pelastusliiviä, vailla pilliä, hätäraketteja räpylöitä tai edes puoliksi toimivaa snorkkelia. en välittänyt. Kylmyys ei enää haitannut, se oli turruttanut minut kunnes olin tunnoton. kova kuin kivi, ainakin halusin olla. silloin tapasin hänet, Sirun, naiivin, elämää rakastavan maailmanparantajan joka useista kehotuksista huolimatta ei suostunut hukkumaan meidän muiden mukana, vaan itsepäisesti räpiköi kohti vastavirtaa. Minkä tähden, sitä en tiedä itsekään. pelastustyöntekijän tavoin hän hennoilla käsivarsillaan kiskoi vastahakoisen 63 kiloa painavan ruumiini ylös merestä mukanaan, ylös kuivankarhealle rannalle. en osannut kiittää häntä, en halunnut. suu täynnä hiekkaa syljin ja katsoin vuoroin kohti merta, kohti hänen aurinkoisen hymyileviä kasvoja, ja taas kohti merta. halusin lyödä häntä, lujaa ja kovaa. saada hänen nenänsä verille ja naaman ruhjolle, saada hänet tuntemaan samaa kipua josta minä taas vuosien jälkeen kärsin.
meri oli kotini, sinne minä kuuluin. takaisin saippuakuplamaailmaan jossa elimme, kauniiseen pinnalta katsottuna, kylmään ja nopeasti ohi kiitävään tyhjiöön. ja niin minä pingviinin tavoin räpiköin kohti merta - kuin lihava lapsi kohti suklaapatukkaa. mutta meri oli kylmää, liian kylmää ja turvatonta, ja surullisin askelin jouduin palaamaan innokkaan maailmanparantajani luokse. Kuinka häntä vihasin ja ehkä myös rakastin- mutta ennen kaikkea vihasin.
Muutama kuukausi sitten olin itsekin yksi heistä, yksi välinpitämättömistä, asiallisesti pukeutuvista moukista, joita ei television terroriteot itkettäneet yöllä ja joilla ei ole pienintäkään pyrkimystä nostaa manikyyrisormea likaisen maailman parantamiseksi. katsoin vierestä, kuinka epätoivoiset ihmiset aamusta toiseen juoksivat kohti lähijunia, myöhästyivät sekunnilla ja pilasivat päivänsä. Nappia painamalla olisin voinut muuttaa heidän päivänsä, kukaties elämänsä, kuten kaikki sliding dors elokuvan nähneet tietävät. tuff, junanovet painuvat kiinni, juna kiitää eteenpäin sama naiskuuluttaja selostaa sokeille ja huonomuistisille suomalaisille, ruotsalaisille ja suomenruotsalaisille missä taas mennään. juna kiitää eteenpäin, samat maisemat, samat rakennukset, kohti uusia laitureita, joissa taas uudet epäonniset matkustajat kiroilevat kohtaloaan ja me tyytyväisenä siirrämme laukkumme viereiselle istumapaikalle jotka myöhästyneet olisivat täyttäneet.
kaikki muuttui kuin silmänräpäyksestä, minun sitä kunnolla edes tajuamatta. olin vajoamassa alas, syvälle syvälle jäätiköiden keskelle, vailla pelastusliiviä, vailla pilliä, hätäraketteja räpylöitä tai edes puoliksi toimivaa snorkkelia. en välittänyt. Kylmyys ei enää haitannut, se oli turruttanut minut kunnes olin tunnoton. kova kuin kivi, ainakin halusin olla. silloin tapasin hänet, Sirun, naiivin, elämää rakastavan maailmanparantajan joka useista kehotuksista huolimatta ei suostunut hukkumaan meidän muiden mukana, vaan itsepäisesti räpiköi kohti vastavirtaa. Minkä tähden, sitä en tiedä itsekään. pelastustyöntekijän tavoin hän hennoilla käsivarsillaan kiskoi vastahakoisen 63 kiloa painavan ruumiini ylös merestä mukanaan, ylös kuivankarhealle rannalle. en osannut kiittää häntä, en halunnut. suu täynnä hiekkaa syljin ja katsoin vuoroin kohti merta, kohti hänen aurinkoisen hymyileviä kasvoja, ja taas kohti merta. halusin lyödä häntä, lujaa ja kovaa. saada hänen nenänsä verille ja naaman ruhjolle, saada hänet tuntemaan samaa kipua josta minä taas vuosien jälkeen kärsin.
meri oli kotini, sinne minä kuuluin. takaisin saippuakuplamaailmaan jossa elimme, kauniiseen pinnalta katsottuna, kylmään ja nopeasti ohi kiitävään tyhjiöön. ja niin minä pingviinin tavoin räpiköin kohti merta - kuin lihava lapsi kohti suklaapatukkaa. mutta meri oli kylmää, liian kylmää ja turvatonta, ja surullisin askelin jouduin palaamaan innokkaan maailmanparantajani luokse. Kuinka häntä vihasin ja ehkä myös rakastin- mutta ennen kaikkea vihasin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
anna palaa vaan susan k..
Oliko tämä pingviinivertaus otettu siitä mainoksesta jossa pieni tyttölapsi halusi isona pingviiniksi?
>Lebensangst<
Mainostaminen on nykyään aivan pepusta; en millään saa päähäni mitä tässä kyseisessä mainoksessa mainostettiin.
jees jees, kiva välillä kirjotella tarinoita ihan omaks ja muiden iloks. =0) ainut pingviini-aiheinen mainos mikä tulee mieleen on ne valion jätski mainokset joskus vuosien takaa... eli en oo ainaskaan tarkotuksella ottanu sitä pingviini vertausta mistään :)