Pieni perhonen
ei kantanut siivet sen
yksin väsyi
kylmään hankeen
lensi taa pilvien
on lumikin nyt mustaa
kun siipesi
siinä näin
en jalkojani nostaa voi
en jaksaisi taivaltaa
selkääni mun
puhalla
ei kantanut siivet sen
yksin väsyi
kylmään hankeen
lensi taa pilvien
on lumikin nyt mustaa
kun siipesi
siinä näin
en jalkojani nostaa voi
en jaksaisi taivaltaa
selkääni mun
puhalla
Vastaukset 4
Vanhimmat
hei kristallimies. jännä huomata että tuli kaksi kirjoitusta missä kummassakin on perhonen otsikossa. se ei liene ihan yleisin hahmo tässä rakkausrunojen kuvastossa.
taisimme tehdä runomme samaan aikaan, vai onko tämä jo vanhempaa tuotantoasi?
hyvää päivänjatkoa sinullekin, toivottelee
-parta
Moik. äitiparta
Taitaa olla tämä minun kirjoitus parin viikon takaa.
Hyvää sarastavaa iltaa.
_kritalli
.... hauraus, elämän haavuittuvuus ja kauniisti kirjoitettu runo. Se ei voi olla koskettamatta, aina kyyneliin asti lukija.
Todella puhuttelevan kaunis runo.
Kiitsa paljon
niin kauniin herkästä runostas :))
Väreillä aina maalaat
runosi sanoman syvemmin,,
Niinkuin nytkin,,
"on lumikin nyt mustaa
kun siipesi siinä näin"
Lämpimin terkuin Ansku.