kirjoittamisen hankaluus

Joskus on samanlainen olo. Silloin alan vaan "puoliväkisin" kirjoittaa. Ja kappas, muutamien virkkeiden jälkeen tekstikone hyrähtää käyntiin kuin itsestään. Tämä tilanne tulee yleensä silloin, kun käsikirjoitus on jo aloitettu ja sitä pitäisi jotenkin jatkaa, lisäillä tai muuttaa.

Kirjoittaminen on todellista työtä. Joskus se sujuu kuin tanssi, helposti ja kevyesti. Joskus se taas tökkii ja tuntuu raskaalta, jopa vastenmieliseltä. Syitä tähän saattaa olla monia, eivätkä ne kaikki välttämättä johdu sinusta itsestäsi. Syy voi olla ympäristössä, jossain ihan muualla elämässäsi.

Jos joskus tulee täydellinen stoppi, ei edes puoliväkisin kannata silloin yrittää. On hyvä pitää taukoa kirjoittamisesta, vaikka pidempäänkin. Inspiraatio tulee sitten aikanaan.

Oletko yrittänyt kehittää tarinan ideaa ensin tapahtuma- ja henkilörungoksi tyhjälle paperille? Miettiä mitä tapahtuu tekstin missäkin vaiheessa, missä tapahtuu ja kenen toimesta, pilkkoa tarinaa lyhyempiin osiin? Jos koko tarina on sinulla yhtenä suurena kimppuna mielessäsi, se saattaa olla niin laaja ja raskas kokonaisuus, että kirjoittamisen aloittaminen voi tuntua luotaan työntävältä - Ei tiedä mistä aloittaisi ja miten?

Kannustukseksi sanoisin, että yritä aloittaa vaan vaikka hampaat irvessä, jos ideasi on kerran hyvä. Tuska kuuluu joskus myös kirjoittamiseen. Voi olla, että äkkiä huomaatkin tekstin ja kirjoittamisen vievän sinut mukanaan ja kaikki alkaa tuntua yksinkertaiselta, helpolta.

Anna mennä vaan, kyllä sinä osaat ja kykenet!

Kauan sitten saamasi idea on parasta hyljätä yksin tyhjälle peltoaukealle ja unohtaa se sinne. Jos joskus sitten kirjoittamasi kirjaimet kuljettavat sinut uudelleen sen luokse, niin astu sen päälle niin että se menee lyttyyn ja uppoaa saveen.

Eräs hyväksi havaitsemani keino on mennä läheiseen pubiin, ottaa mukia reippaasti ja katsella mitä siellä päässä alkaa vilistä. Useinhan on niin, että toveriesi puheet ja rupatukset ovat niin tylsiä, että sitä alkaa aivan itsekseen vajota omaan mielikuvitukseensa. Ja juuri kun niitä älynväläyksiä sitten alkaa tulla tupsahdella, niin älä ala puhumaan niistä kenenkään kanssa, vaan ota taskustasi ruttuinen vihkosi ja listaa niitä ylös sitä mukaa kun niitä ilmestyy.

Seuraavana päivänä kun heräät omantunnontuskissa ja moraalisessa darrassa suu kissanpaskassa niin muistat, että olit saanut kuningasideoita tasatahtiin sekuntikellon viisarinraksutuksen kanssa. Ainoa asia joka erottaa sillä hetkellä sinut Finlandia- sekä Nobel-palkitusta julkkiskirjailijasta, on se tosiasia, että et muista missä tämä vihkosesi mahdollisesti sijaitsee.

Minulla on ainakin niin surkea maikka, että aina kun kysyn häneltä jotain neuvoa, niin hän alkaa jaarittelemaan jo toisessa lauseessaan siitä miten hän on julkaissut kirjailija, ja miten tuskaista on, kun saa dösassa oivalluksen "täydellisestä lauseesta" ja sitten ei ole paperia mihin sen pistäisi ylös. Ja muistiinsa luottaen, tämä sankari uskoo voivansa palauttaa täydellisen ajatuksensa jälleen ilmoille kun on saanut paperia nenänsä eteen.
Eikä hän tietenkään enää muista miten se luritus meni. Tästä sitten jaariteltiin, kunnes olin vetää tätä suurkirjailijaa nenään silkasta ilosta.

Eli siis: Jonkinlainen tunnekuohu edesauttaa avautumista.

Väkisin kun aloittaa joskus herää kirjoittaja sisällä, joskus väkisin vääntäminen on väkisin vääntämistä.

Koskaan ennen aloitusta ei tiedä kummin käy, ehkä siinä on kirjoittamisen koko hienous.

Mitä juontiin ja krapulaan tulee, sanoisin ettei luovuus löydy viinasta, ei edes ankeasta elämästä, pitää vain istua koneelle ja yrittää. Jos ei luonnistu on pari päivää naputtamatta ennen kuin yrittää uudelleen.

Itselläni paras hetki kirjoitussuonten avaukseen on hetki kun joku hätyyttää pois koneelta, silloin yhtäkkiä aivot nakkovat valtavasti sanoja, eli kehitä joku pakko irrottautua koneesta, istu viittäminuuttia ennen näytön ääreen ja kokeile auttaako tuo "irrottautumispakko" sinua liimautumaan koneelle.

allekirjoittaneelle käy aika usein niin että kun jo nousen koneelta kädet edelleen hakkaavat sanoja kuin heikkopäiset.