sukulaisuus

yhteyttä koska ei ole saanut mielenrauhaa muutoin. Kyllä itsekin ottaisin jos olisin adoptoitu, mutta varautuisin siihen, että yhteydenotoista ei välttämättä seuraa iloa.
On olemassa monenlaisia kokemuksia. Lue ensin tuore kirja "Kenen lapsi", johon on koottu adoptoitujen ja muiden biovanhemmistaan erilleen joutuneiden kokemuksia. Se ainakin selviää, että biovanhemman/sukulaisen tapaaminen (tietäminenkin) tuo mielenrauhan, vaikka tapaamiset voivat jäädä yhteen kertaan...se tärkeä palapelin pala vihdoin löytyy.Tsemppiä ja rohkeutta yhteydenottoon !

Eräs ystäväni selvitti alle parikymppisenä biovanhempansa ja tapasi isänsä. Se oli järkyttävää, sillä isä oli alkoholisti. Ystävän bioäiti oli vain tokaissut "mitä sinä meistä haluat". Tämä ystäväni oli aikoinaan ollut ei-toivottu lapsi ja annettu adoptioon. Hän rakastaa adoptiovanhempiaan omina ja oikeina vanhempinaan. Ei aikonut toista kertaa ottaa biovanhempiin yhteyttä.

Kaksi sukulaiseni lasta ovat jo aikuisia adoptiolapsia ulkomailta. He ovat olleet sukulaisiinsa yhteydessä ja ovat sinut asian kanssa. He tietävät, ettei heillä olisi ollut lähtömaassaan mahdollisuuksia ja elämä olisi ollut vain lastenkotielämää. He ovat olleet innoissaan, kun ovat saaneet meidän Suomen sukulaisten lisäksi löytää muitakin sukulaisia ulkomailta.

Varmaan nämä ovat siis ihan tapauskohtaisia juttuja. Etukäteen on vaikea sanoa, miten tapaaminen päättyy tai mihin se johtaa. Kaikilla se menee niin eri tavoilla. Toisilla hyvin ja toisilla huonosti. Kaikkea hyvää sinulle!

Oma ystäväni otti vähän yli parikymppisenä yhteyttä bioäitiinsä. Sen jälkeen hän tapasi myös sisaruksensa, bioisänsä ja muut sukulaiset. Sen jälkeen he ovat olleet yhteydessä. Adoptioperhe on jäänyt aika paljon etäämmälle, mutta se perhe oli alunperinkin kai aika etäinen kaikkien lasten mielestä. Kukaan ystäväni bioperheestä ei ole alkoholisti. Ihan tavallisia työssäkäyviä mukavia ihmisiä he ovat. Ystävällä on nykyisin tosi läheinen suhde bioäitiinsä, mutta sen suhteen rakentaminen on vaatinyt työtä ja aikaa. Biosisarusten välillä on tosi hyvät suhteet ja ne on kai olleet alusta asti tosi luontevia.

...ottaa yhteyttä. Itselläni on 18 vuotias tytär adoptiossa ja nyt ollaan oltu jo yhteydessä.
Palan halusta tutustua häneen paremmin ja minulle hän on aina yhtä rakas kuin muutkin lapseni...ehkä vielä rakkaampikin koska olen kaivannut häntä niin paljon.