olen ihastunut/rakastunut itseäni n30vuotta vanhempaan herrasmieheen. olemme lähes päivittäin tekemisissä, vaihdamme pitkiä katseita ja muutenkin välillämme tuntuu olevan jännitystä, minä ainakin olen kovin ihastunut tähän mieheen, hänen tunteistaan minua kohtaan en varmasti voi tietää.
haluaisinkin kuulla mitä vanhemmat herrasmiehet tuollaisesta silmäpelistä ja pienestä flirttailusta oikeasti ajattelevat?? onko se vain päivän piristystä vai mahdollisesti jotain josta voisi jotakin tullakin!??!
haluaisinkin kuulla mitä vanhemmat herrasmiehet tuollaisesta silmäpelistä ja pienestä flirttailusta oikeasti ajattelevat?? onko se vain päivän piristystä vai mahdollisesti jotain josta voisi jotakin tullakin!??!
Vastaukset 46
Vanhimmat
lisää siihen herrasmiehen ikään 5 vuotta elikkä itse olisit 35 ja herrasmies eläkeläinen, tulisko SIITÄ mitään?
Mieti tarkkaan, sillä minäkään en huolisi tuon ikäistä herrasmiestä.
olen kyllä miettinyt tuotakin. tämä juttu nyt on vasta niin aluillaan, että "turha" on mennä vielä 5vuoden päähän. minähän vasta pohdin voiko yleensäkään tällaisista lähtökohdista mitään tulla. ikäeroa on, toisilla se vaikuttaa toisilla ei. minulle rakkaus on asia joka ei tunne rajoja.
"minulle rakkaus on asia joka ei tunne rajoja."
Olet aika outo tyyppi,kun kuitenkin kysyt neuvoa.
Taitaa vain joku papparainen vähän flirttailla
kanssasi ja KUVITTELET ja HAAVEILET ITSE jo jotain
vakavempaa.
voihan se noinkin olla, "Taitaa vain joku papparainen vähän flirttailla
kanssasi ja KUVITTELET ja HAAVEILET ITSE jo jotain
vakavempaa."
silti kiinnostaa mitä tämä sinun kutsumasi "papparainen" ajattelee kyseisestä "pelistä".
ja toivonkin ihan asiallisia vastauksia pohdintoihini.
ole yhteensä 60, joten oikeampi osoite olisi tuo seuraava ikäryhmä.
nämä viestit poistetaan! ):
Kerro joku järkevä syy.Vai etkö halua sieltä kysyäkkään? Kummallista ?
50 palstalta, kun "30 mies" kyseli vastaavaa asiaa. ;)
Oli kuulemma provo?
aina pitäisi katsoa, mikä on vastassa.
On maailmassa paljon ihmeellisempiä ja uskomattomia asioita, kuin eri-ikäiset ihmissuhteet.
Tutustuminen ei maksa mitään ja sen jälkeen suunnasta on helpompi päättää.
ps. Parempi muutama loistava vuosi elämää, kuin kolmekymmentä mitäänsanomatonta!
Jos olisin "hän" herrasmies, niin ensiksi tietysti päivän piristystä hakisin ja antaisin, mutta en ole sen paremmin herrasmies, enkä hän, josta kysyt, mutta kyllä asia aina selvittää kannattaa, ei siitä epäilystäkään.
Ainakaan 'lähilähi-sukulaiseni' kahdenkymmenen ikävuoden 'ikäero numeroissa', ei ole esteenä sille, että ajatusmaailma ja kemiat sopivat yhteen.
luonnotonta.
MIksi ihmiset eivät etsi ikäistänsä seuraa puolin ja toisin?
on monesti lähes sivuseikka. Ihmisillä on suurempiakin esteitä kuin ikäero.
Ja eräs kirjoittaja sanoi hienosti, että lyhytkin onni on enemmän kuin ei onnea ollenkaan.
on 50 niin kyllähän täältä saat lukea mitä ovat mieltä siitä huonekalusta jonka nimi on MUN UKKO. ;)
En sitten tiedä säilyttävätkö vai pitävätkö pöydänjalkana, jota voi silloin tällöin kloopasta =(potkaista).
päivälle, kiitos siitä.
Ei meillä kloopasta puolin, eikä toisin. Sievästi silitetään, ja poskelle pussata mojautetaan aina välistä. Pian tuo isäntä pääsee tälle samalle vuosikymmenelle, eikä veto ole yhtään sammunut.
kait puulaaki potkupallo termi. ;)
Ku siellähän tunnetusti kloovitaan toisia jaloille, kun ovat "amatöörejä".
Tiedossani on monia avioliittojakin jolloin ikäeroa on ollut paljonkin - toisinkin päin.
Muistan kerran menneeni erääseen taloon kauppa-asioissa. Pöydän ääressä oli mies ja nainen.
Miehen kanssa juttellessani loihen kysymään:
- Mitä mieltä äitisi on tästä kaupasta....?
Kauppaa ei voinut toivoakaan, sillä nainen oli miehen rakas vaimo !
Kuinkapa pölynimurit tekee kauppansa?
Ihan nauratti itseänikin, kun huomasin kateudenpiston sydämessäni; nuori nainen havittelemassa vanhempaa herrasmiestä. Tuntui siltä, että on yksi potentiaalinen mies pois markkinoilta! Kyllä on tämä ihmismieli omituinen, enhän edes tunne koko miestä.
Silti sanoisin varoituksen sanasen tytölle. Todennäköisesti kyse on vain päivän piristyksestä, kyllä nuoren naisen huomio aina vanhempaa miestä piristää. Silti mieti tarkkaan kuinka paljon teillä on yhteistä ajatusmaailmaa, onko hän vapaa, haluatko vielä lapsia (hän ei todennäköisesti niitä enää tuossa iässä halua/jaksa hoitaa). Entä muutaman vuoden kuluttua, kun sairaudet jo pahastikin saattavat häntä vaivata, haluatko käyttää parhaat vuotesi omaishoitajana mahdollisesti impotentin miehen kanssa.
Miehet varmaankin omasta näkökulmastaan kannustavat, mutta mieti tarkkaan mitä omalta elämältäsi haluat.
Ikäero kummasti kiinostaa aina muita,itse olen jo tai vasta 62 ja tyttöystäväni 38,ei meille ole siitä mitään ongelmaa tullut mutta jotkut sukulaiset pitää sitä jotenkin outona, vielä kun olen rikas ja on asunto espanjassakin jossa tyttöystäväni tykkää olla paljon, itse en nii välitä kyllä siellä pari kuukautta talvella vietän mutta enempi viihdyn minun kulosaaren talossa.Sukulaiset ovat kyllä kovin huolissaan.
vastauksen miksi 3-kymppiset haikailee "papparaisten" perään = loma-asunto epsanjassa jne.
Odotahan kun vuodet vierii ja gigolot morsmaikkusi
ympärillä hyörii.............
jatkuu? Tämä taitaa olla jo viides kerta (tai viides onneton)kun kyselet samaa asiaa? Edelleenkin sanon että anna olla juttu tuolla asteella ja piste.
Rohkeasti vaan tutustumaan. Tiedän pariskunnan jolla
ikäeroa oli 30v ja ehtivät olla onnellisessa avioliitossa 35v kunnes kuolema heidät erotti.
Voihan olla että mies vain flirttailee aikansa ratoksi. Mitään et menetä vaikka otat selkoa asiasta, hän voi olla kuitenkin vaikka juuri oikea kumppani sinulle.
Mene tuonne 70 v sivuille, varmasti löydät tarpeeksi vanhoja herrasmiehiä flirttipeliin, jos heihin olet tykästynyt - tai parempi vielä, hakeudu hoivakotiin töihin, siellä on kovasti pulaa hoitajista.
Päivän paras juttu, ihan oikeesti. Samaa mieltä.
minun vuokseni kuole nauruun!! olet varmasti kuullut pahempiakin.
koko tämän foorumin todellista ikä kysymystä.
luulin että aikuiset ihmiset osaavat sentään luoda keskustelua tällaisistakin asioista, taisin pettymyksekseni ollakin kovin väärässä.
no, mielipiteeseen on jokaisella oikeus, joten kiitos edes näistä!
Mieti tarkkaan sitä, haluaisitko tosiaan hetken päästä olla impotentin Herran Omaishoitaja?Sehän on kumminkin totuus asiassa.
Minä en kyllä kolmekymppisenä olisi vanhan ukon perään haikaillut, se on vain minun mielipiteeni.
Totuus on se, että en vieläkään haluaisi itselleni Isäni ikäistä miestä. Itse olen 51v ja Isäni 25 v vanhempi. Hyväkuntoinen mies tosin edelleenkin,mutta on siinnä se kuuluisa sukupolvien välinen kuilu.
Sitten on vielä yksi juttu, en usko koko aloitukseen,yritän tämän nyt vain ihan asiallisesti Sinulle aloittaja sanoa. Anteeksi vain.
Nainen puskasta
Että tämäkin aloitus on kuusikymppisen miehen "Päiväuni" vain.Siis Provo.
Minä ainakin olisin tyrmistynyt jos tyttäreni olisi tuonut "näytille" kuusikymppisen Papparaisen, Isäänsä vanhemman miehen.Hui hirveetä, onneksi niin ei ole käynyt.Anteeksi jo etukäteen
Äiti 51 v (Isä 51v)
jos olisin aikoinaan lyönyt hynttyyt yhteen 30 vuotta vanhemman kanssa niin mulla olisi nyt miltei 90-vuotias kohta hoivattavana.
Aivan karmea ajatuksenakin.
Ei olis muuta sisältöä elämässä kuin miettiä että annanko hänelle sen vaaleanpunaisen pillerin aamulla vaiko illalla.
Edellisten kanssa, jos olet hoito-alalla, niin siitä vaan, Papparainen tarvitsee omaishoitajan, jos ei ihan vielä niin kohta. Ja ihan kohta Viagratkaan ei auta, siis voit valmistautua seksittömään elämään.
"Mieti sitä"..........
Ja minäkään en usko koko aloitukseen...........Provo varmaankin ??
Vaikka luen aloituksen kuinka monta kertaa tahansa, en lakkaa ihmettelemästä näitä pitkälletähtääviä suunnitelmia, joita täällä mietitään.
Oletettu mieshän voi olla suunnallaan naimisissa, ja kyse voi kummallakin olla vain flirtistä, josta ehkä voisi tulla lähempääkin tuttavuutta.
Miksi ihmeessä täällä suunnitellaan avaajalle jo omaishoitajan uraa, miehelle syötetään pilleriä. Omia ennakkoluulojako täällä kirjoitatte?
Jospa oletettu tosissaankirjoittaja aikoi vain suhdetta, eikä mitään avioliittoa?
No ne ny vain varmistaa notta ei tuu sitte mikään yllätyksena ja eivät pääse sanomahan notta ei varootettu.
Ensiksi kommentti tähänastisesta keskustelusta.
Ymmärrän sen, että vanhemmilla viisailla naisilla on tarve varoittaa nuorempaa ja tyhmempää, mutta näistä vastauksista huokuu kateus "papparaisia" kohtaan, jotka "pääsevät lääppimään" nuoria naisia. Tekisikö vanhoilla naisilla mieli päästä nuorten miesten lääpittäviksi, mutta rohkeus ei riitä? Vai mistä katkeruus? Tämä on se keskeisin asia, mikä minua tässä keskustelussa jäi askarruttamaan.
Itse en ole uskaltautunut vakavaan suhteeseen nuoren naisen kanssa syistä, jotka naiset ovat edellä hyvin seikkaperäisesti kuvailleet. En silti tuomitse niitä, jotka ovat minua rohkeampia.
Ei meitä kateus vaivaa, vaan lähinnä "ällötys" noita "puluja" jahtaavia papparaisia kohtaan, jotka juoksentelevat "hawaijin" paita päällä ja kultakiesit kaulassa, pikkuisen mahan kohdalta liian kireissä "jameksissaan" toisessa kädessään VISA ja toisessa viagarapurkki.
Niin ja pikkuisen on suihkattu sitä "mennen"iä ja tullenkin vähäsen.
Ei nuo tipuset siitä välitä kun ovat niin "pilvessä"
muista nautintoaineista.
Mikä oli viestisi pointti?
Sekö, että vanhat miehet pukeutuvat naurettavasti? Vai se, että he ovat lihavia ja kyvyttömiä? Mitä uutta siinä muka on? Samaa miesvihaa saamme täällä tuta, jos ei päivittäin, niin ainakin viikoittain.
Eniten sinuakin näyttää harmittavan se, että vanhat miehet kaikesta vastenmielisyydestään huolimatta vetoavat joihinkin nuoriin naisiin, niin että heitäkin on tarpeen vähän tölväistä siinä ohimennen.
Mikä oli viestisi pointti?
Sekö, että vanhat miehet pukeutuvat naurettavasti? Vai se, että he ovat lihavia ja kyvyttömiä? Mitä uutta siinä muka on? Samaa miesvihaa saamme täällä tuta, jos ei päivittäin, niin ainakin viikoittain, ja näistä syistähän te juuri olette meidät jättäneet.
Eniten sinuakin näyttää harmittavan se, että vanhat hylätyt miehet kaikesta vastenmielisyydestään huolimatta vetoavat joihinkin nuoriin naisiin. "Tipusia" ja "pulusiakin" on ohimennen tölväistävä ikäänkuin osoitukseksi siitä, että normaalit nuoret naiset eivät vanhoihin miehiin haksahda.
että enimmäkseen ne papparaiset jättävät ne vaimoparat noitten pulujen vuoksi ja sitten yrittävät mennä takaisin exiensä luokse kun pulut eivät enää huoli kun VISALTA loppuu kate.
tuntevasta kateutta nuorta, kaunista naista kohtaan, jollaista ei enää omassa peilissä näy. Oma vanheminen joskus jopa pelottaa.
Oma käsitykseni on, että me ihmiset olemme vielä niin elämiä, että urokset kiinnostuvat luonnostaan sukukypsistä, nuorista naaraista ja naaraiden osana on kilpailu parhaasta uroksesta.
Jokaisella ihmisellä on kuitenkin mahdollisuus miettiä ja harkita omia tekemisiään, suostuuko pelkästään viettien, tunteiden tai järjen kuljettamaksi. Vai tekeekö niistä juuri itselle sopivan cocktailin, mikä pitää vireänä ikään ja kuntoon katsomatta.
Tämän keskustelun aloittaja kysyi miesten mielipidettä eri-ikäisten suhteesta. Jostakin syystä keskustelua kävivät lähinnä naiset, melkein kaikki samoilla argumenteilla ja lopulta alatyyliin.
Mutta näinhän siinä tahtoo käydä. Aloitettiinpa keskustelu vaikka viitakerttusen munista, niin ennen pitkää pauhataan vanhoista likaisista haisevista lihavista juopoista kyvyttömistä huoraavista suomalaisista miehistä.
Mistähän mahtaa johtua, että meistä tällaisista miehistä kannattaa palstalla keskustella? - Eikä pelkästään keskustella, vaan suorastaan raivota?
Minä inhoan esimerkiksi niitä Uudessa Seelannissa eläviä papukaijoja, jotka syövät rasvan elävien lampaiden selästä, mutta ei minun ole tätä ennen tarvinnut sitä täällä julistaa.
Sitä vain en tajua, mistä johtuu kirjoittajien katkeruus ja kaunaisuus. Eihän se miesten vika ole, että naiset vanhenevat.
Miehellä ja naisella geenit vetävät eri suuntiin varmaan myös mainitsemastasi syystä. Miehet yrittävät epätoivoisesti sopeutua naisten yksiavioisuuden vaatimuksiin - ja voivat huonosti. Naiset taasen yrittävät omaksua miehisen monen kumppanin elämäntyylin - tasa-arvon nimissä - ja voivat hekin huonosti.
Tulevaisuus näyttää, kumpi malli voittaa.
Helekutti kai me nyt munat ja munat erotetaan, -linnunmunista...*hitsi siun kanssa..:))
Naurattaa niin että mahaani koskee...:)
tarvetta suomalaista miestä panetella. En ole sitä tälläkään ketjulla tehnyt, päinvastoin. Kai, jos elämä on jokseenkin kohdallaan, ei ole mitään tarvetta kauhukuvia, tai mollaamisia muistakaan kirjoitella.
seppiä ollaan niin miehet kuin naisetkin. Miksi jotkut naiset katkeroituvat, en tiedä. Joskus kyllä tulee mieleen, että "happanemiseen" auttaisi hyvä seksi, hellyys ja huomatuksi tuleminen. - Tai ainakin minulla kommunikointi niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla antaa sellaista hyvää oloa, ettei tarvitse naama kurtussa kulkea.
Oletko sitä mieltä, että malleja on vain nuo kaksi? Nuorilla ihmisillä, kun lapset ovat pieniä ja tarvitsevat huolenpitoa, nuo vietit vievät varmaankin voimakkaasti. Mutta entäpä meidän iässä? Voisiko moniarvoisuus - jopa moniavioisuus, jossa hyväksyttäisiin erilaiset yhdessäolomuodot, olla mahdollista? Että oppisimme olemaan itsemme toiselle/toisille ilman halua omistaa?
Enhän minäkään ole haukkunut, ei ne asiat siitä muutu, haukkumisesta. Se "haukkuminen" on pettymystä elettyyn elämään ja siihen, kun menetti ne unelmat, "mitkä ne sitten olivatkaan"...No joo, miesten mielipedettähän kysyttiinkiin :)
Tämä palsta vetää puoleensa naisia, joilla on huonoja kokemuksia avioliitosta suomalaisen miehen kanssa. - Ja heitä riittää, sitä en yhtään epäile. Jotenkin vain toivoisi, että tämänikäiset naiset jaksaisivat ajatella asioita molempien osapuolien kannalta, ei vaikeita asioita yksinkertaistaen fundamentalistifeministisesti.
Kumppanuuden malleja on monia, ja luulen, että yksiavioinen liitto on alkuperäiskulttuureissa poikkeus. Kristinuskon mukana yksiavioisuus on levinnyt koko länsimaiseen maailmaan ja laajemmallekin, niin että muita malleja ei oikein nähdä edes mahdollisina.
En näe mitään estettä sille, etteikö nykyistä vapaampi avioliitto (jota minä kannatan)tulevaisuudessa voisi yleistyä. Yksiavioisuutta on tähän asti ollut helppo puolustaa toimivalla ydinperhemallilla, mutta tilanne on muuttunut, kun elinikäinen yksiavioinen parisuhde alkaa olla harvinainen poikkeus. - Ei tietenkään tämän palstan kirjoittajien mielestä, mutta reaalimaailmassa.
tietää, millaiset ihmiset tänne kirjoittavat. Kuinka palstan "moraali" syntyy. Joskus vuosia sitten kirjoitelin tänne jonkin verran ja muistikuvani on, että silloin mielipiteet olivat avarampia, keskustelut asiallisempia ja joskus sitten hulvattoman hauskoja.
Sellainen käsitys minullakin on, että alkuperäiskulttuureissa noudatetaan tarkoituksenmukaisempaa moraalia. Viisasta vieraanvaraisuutta on ollut esim. eskimoilla, missä vaimo lämmittää vierailijan petiä ja hyvässä tapauksessa saadaan perhekuntaan uusia geenejä.
Ehkäpä tulevaisuus tuo tullessaan moniarvoisuutta. Onhan avoliittokin jo yleisesti hyväksytty, vaikka vielä 70-luvulla se herättivät pahennusta. Jospa vähitellen opimme suhtautumaan seksuaalisuuteemmekin normaalisti, ilman uskonnon tuomaa "kielletyn hedelmän" painolastia.
Meni vähän sivuun nämä jutut avauksesta.:)
jos ihana herttainen tyttäreni ottaisi noin vanhan miehen. Entä sitten, kun rakkauden alkuhuuma on hävinnyt, tulisi yhteinen lapsi, mies sairastuisi, jaksaisitko hoitaa jne? Kestäisikö se rakkaus?