Ei auta ketään nämä lauseet:
-Oliskohan kannattanut käyttää ehkäsyä
-Sun kaltaisille ei pitäs lapsia suoda
-jne
Täältä monet tulee hakemaan vertaistukea ja neuvoja, niin ovatko edellä mainitut siihen vastauksia? Ei millään tavalla auta tai muuta asiaa. Asialliset vastaukset kunniaan! (On taas ilmassa tarvetta lähteä kilpasille kuka on oikeassa ja kuka on parempi äiti.)
Nythän on ollut paljon näitä lapsienpahoinpitely/rääkkäys juttuja lehdissä , ja varmasti pyörii kaikkien äitien mielessä. Juuri näistä jutuista pitäisi läksyinä kaikille olla että avunhuutoihin vastataan. Haukkuminen ja moralisoiminen sysää asiat siihen pisteeseen ettei kukaan uskalla puhua ääneen omasta väsymyksestä tahi masennuksesta.
Toinen juttu mikä on pyörinyt mielessä on SUPERÄITIYS. Itse ainakin olen monesti lukenut rivien välistä tälläisestä asiasta. Nykyään asetetaan (ennenkin?) kauheita paineita siitä mikä on hyvää äitiyttä. (Paineiden aiheuttaja voi olla äiti itse;halu näyttää että en ole heikko/ kyllä minä pärjään) Pitäisi olla kaikki palat kohdallaan ja vielä extraa tehtynä että voisi olla se maailman paras äiti omalle lapselleen. Monet vaativat itseltäänkin niin paljon että burn outti on nähtävissä, kun ei anna itselleen mahdollisuutta pysähtyä ja levätä. Synnytyksen jälkeen voi mennä pitkään että elää siitä onnesta niin sekaisin ettei huomaa omaa väsymystä.
Nyt tuli katkos, ajatus hävis, noh eiköhän tuossa nyt suurinpiirtein ollutkin jo typisettynä versiona mitä haluskinkin sanoa. Kommenttia kehiin mammat! :D
-Oliskohan kannattanut käyttää ehkäsyä
-Sun kaltaisille ei pitäs lapsia suoda
-jne
Täältä monet tulee hakemaan vertaistukea ja neuvoja, niin ovatko edellä mainitut siihen vastauksia? Ei millään tavalla auta tai muuta asiaa. Asialliset vastaukset kunniaan! (On taas ilmassa tarvetta lähteä kilpasille kuka on oikeassa ja kuka on parempi äiti.)
Nythän on ollut paljon näitä lapsienpahoinpitely/rääkkäys juttuja lehdissä , ja varmasti pyörii kaikkien äitien mielessä. Juuri näistä jutuista pitäisi läksyinä kaikille olla että avunhuutoihin vastataan. Haukkuminen ja moralisoiminen sysää asiat siihen pisteeseen ettei kukaan uskalla puhua ääneen omasta väsymyksestä tahi masennuksesta.
Toinen juttu mikä on pyörinyt mielessä on SUPERÄITIYS. Itse ainakin olen monesti lukenut rivien välistä tälläisestä asiasta. Nykyään asetetaan (ennenkin?) kauheita paineita siitä mikä on hyvää äitiyttä. (Paineiden aiheuttaja voi olla äiti itse;halu näyttää että en ole heikko/ kyllä minä pärjään) Pitäisi olla kaikki palat kohdallaan ja vielä extraa tehtynä että voisi olla se maailman paras äiti omalle lapselleen. Monet vaativat itseltäänkin niin paljon että burn outti on nähtävissä, kun ei anna itselleen mahdollisuutta pysähtyä ja levätä. Synnytyksen jälkeen voi mennä pitkään että elää siitä onnesta niin sekaisin ettei huomaa omaa väsymystä.
Nyt tuli katkos, ajatus hävis, noh eiköhän tuossa nyt suurinpiirtein ollutkin jo typisettynä versiona mitä haluskinkin sanoa. Kommenttia kehiin mammat! :D
Vastaukset 19
Vanhimmat
tuo "ei pitäisi lapsia antaa" -kommentti sen jälkeen, kun ketjun aloitta ja oli hulluna haukkunut hyvää tarkoittavia ja oikeasti huolestuneita vastaajia? Ihan mitä tahansa ei tarvitse meidänkään niskaamme ottaa, vai mitä?
Joo, onhan se vertaistuki oiva juttu mutta kyllä itse näen punaistan joittenkin kirjoitusten kohdalla - jaksetaan jauhaa äideille sitä vertaistukea mutta unohdetaan pienet, viattomat vastasyntyneet nyytit ihan kokonaan..! Äiti on kuitenkin aikuinen ihminen, vauva on pieni ja hänelle elämän suurin juttu on usein esim. se syli. Joten.. nääs, näin ;)
Superäitiys taas on sellainen termi, josta jauhaa yleensä ne äidit, jotka kokevat jostain syystä syyllisyyttä omassa toiminnassaan ja luovat itselleen niitä paineita. Siinä ei auta sitten mikään muu, kuin toimia haluamallaan tavalla niin ei tartte tuntea syyllisyyttä tai lopettaa se jauhanta. Muitten haukkuminenkaan tuskin omaa oloa helpottaa (usein mollataan ns. superäitien määritelmät täyttäviä, ilman että asioista edes tiedetään mitään..) Missään en ole itse lukenut tai kuullut, että superäiti olisi sellainen tai tällainen - sen sijaan täällä palstoilla äidit itse sitä jaksavat jauhaa..
Koskahan sinulle selviää tämä lastenhoidon perimmäinen salaisuus. Ehkei koskaan. Jos äiti on lapsen pääasiainen hoitaja, tarvitsee se äiti rohkaisua, myötätuntoa ja ymmärrystä omalle toiminnalleen. Vain sillä tavoin sinä tai me voimme auttaa niitä pieniä vauvoja tai lapsia. Äidin haukkuminen tai kritisoiminen pahentaa AINA sitä tilannetta. Ilkeät kommentit aiheuttavat vastareaktion ja lisääävät ahdistusta ja pahaa oloa. Ja äidin paha olo heijastuu AINA lapseen. Ne lapset tulevat olemaan myös sinun lastesi tulevaisuuden yhteistyökumppaneita, joiden kanssa sinun lapsesi luo tulevaa maailmaa. Jokaisella ilkeällä kommentilla murennat pikkuhiljaa oman lapsesi tulevaisuutta.
Eiköhän raivoava, hermoheikko äiti murenna ihan itse jo lapsensa tulevaisuuden, ilman minun kommenttejanikin.
Siitä tässä juuri on kyse , että nyyttejä ei todellakaan unohdeta. Vertaistuki on todella tärkeä asia. Kun äiti voi hyvin, niin lapsi voi hyvin.
Kun otin tuon superäitiyden puheeksi, ei ole millään tavalla tarkoitus ketään mollata. Superäitiydelle ei varmaankaan ole mitään täsmä määritelmää, jokainen käsittää sen omalla tavallaan. Mutta miun pointtina oli se että monet ei muista levätä, juuri itse, tai muiden luomien paineiden vuoksi.
Joku tuossa kirjoitti että eihän kaikkea paskaa tarvia kestää kuunnella, mikä onkin ihan täysin totta. Mutta siitä provosoituminen on toiselta nimeltään UUSI PASKATILAUS ;)
henkilökohtaisesti jihuu!
Kyllä kaikki täällä tietää että sä olet superäiti, siks hyppäsit heti takajaloilles.
Vihjasitkin jo että sä itse täytät ne ns . superäitien kriteerit ja saat siitä haukut niskaas kun oot sellanen??! oonko vääräs?
En ole mielestäni mikään superäiti, mun mielestä ne palstoilla jauhetut superäitien tai täydellisten äitien määritelmät eivät edes ole mitään täydellisyyttä niin jaksan ihmetellä, miksi kukaan niistä edes paineita ottaa.
Se mun vihjaus superäitiyteen juontuu siitä vähän väliä tulevasta v-ttuilusta, mitä palstoilla saan kuulla. Ja sehän on yhtä potaskan jauhamista kaikin puolin, joillekin se on ihan sama mitä sanon niin aina on väärin.
ne määritelmät onkin ihan pikkujuttuja. Oikeat superäidit ei sellasista paineita ota.
Sellaisiako äitejä sinä kritisoit, entäpä ne, jotka eivät täysimetä kuuttaa kuukautta, käyttävät vaippoja, väsyvät ja valittavat? Sinulla on päässäsi ihan tasan yksi oikea tapa hoitaa vauvaa. Jos joku poikkeaa sinun tavastasi elää, sinä arvostelet erittäin kärkevään sävyyn ja esim kommentoit usein, että kannattaisi jättää lapset hankkimatta.
Kerron sinulle yhden totuuden lisää. Mieti ihan tarkkaan mikä tai mitkä luonteenpiirteet sinua muissa eniten ärsyttävät?
Kun olet miettinyt, lue lisää...
Juuri nuo asiat, jotka sinua eniten ärsyttävät, ovat omia luonteenpiirteitäsi, jonka olet joutunut jostain syystä peittämään ja muuttamaan itsesi toisenlaiseksi. Kaikki huutavat tämän kuulleessaan, että ei pidä paikkaansa, mutta oikeasti se pitää, kunhan uskallat tunnustaa itsellesi.
Jos sinua ärsyttää toisessa jokin, ei se kerro mitään siitä toisesta ihmisestä. Ei ole olemassa objektiivisesti ärsyttävää asiaa. Kaikkia ihmisiä ärsyttää eri asiat. Se kertoo vain ja ainostaan sinusta itsestäsi. Samalla, kun kerrot, mikä sinua ärsyttää, paljastat itsestäsi enemmän kuin uskotkaan...
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Täällä on vain turhan herkkähipiäistä porukkaa.
Yksi ainoa tapa hoitaa vauvaa on olemassa; vauvantahtisuus. Vauvat taas ovat erilaisia, joten tapoja on erilaisia myös.
Raivoavat ja hermoheikot äidit minua ärsyttävät ja juu, voit löytää siitä toki yhtymäkohtia omaan elämääni - itse olen lapsena saanut sellaisista vanhemmista kärsiä ja ehkäpä juuri sen myötä tunnen erittäin suurta sympatiaa ja sääliä sellaisia lapsia, etenkin vauvoja kohtaan, jotka joutuvat välinpitämättömyydestä ja äitiensä aggressioista kärsimään. Tällaisten ihmisten lasten olisi todellakin parempi viettää elämänsä muunlaisten äitien parissa. Oma äiti ei todellakaan ole aina se paras hoitaja!
Että loistavaa tuo sinun pikku kotipsykologin pohdinta, mutta minun ei ole tarvinnut itsestäni raivoajaa ja hermoheikkoa pois kytkeä, olen vaan joutunut aika paljon sitä itse kestämään ja kauan odottamaan, että sellaisesta ilmapiiristä pois pääsin. Lapseni siitä ei ikinä tarvitse kärsiä ja toivon ettei muittenkaan lapset, etenkään vauvat kärsisi. Valitettavasti kaikilla maailman lapsilla vaan ei ole sitä rakastavaa ja rauhallista kasvuympäristöä.
Olen ihmetellyt sinun aggressiivista tyyliäsi. Kyse on siis omista lapsuudentraumoistasi. Toivottavasti olet saanut selvitellä niitä jonkun asiantuntijan kanssa. Älä kuitenkaan luule, että kaikki väsyneet tai hermostuneet äidit olisivat sinun vanhempiesi kaltaisia. Lapsilleen voi aiheuttaa hyvin, hyvin monilla tavoin traumoja. Kaikki me kannamme sisällämme omia traumojamme. Ja jokainen vanhempi epäonnistuu jossain, se on inhimillistä. Omat traumansa pitäisi käsitellä, sen jälkeen antaa anteeksi vanhemmilleen ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. Oikea tapa ei ole arvostella ja haukkua tuntemattomia äitejä netissä, koska LUULEE heidän tuhoavan lapsensa tulevaisuuden. Sitä paitsi sinun lapsesi joutuu kärsimään traumoista, joita et ole käsitellyt ja joiden kanssa et ole sinut!
Voimia sinulle traumojesi ja menneisyytesi käsittelyyn!
Tässä ei ollut kyse mistään tavallisesta väsymyksestä tai hermostumisesta - tai no, sinä pikkupsykologi ilmeisesti pidät ihan tavallisena sitä, että joku äiti ihminen uhkailee tulla "näyttämään" toiselle.. niin, mitäpä näistä sekopäämammoista, sympatiaa vaan kehiin ja vauvoista viis veisaten - great!
kysymyksiin?
Tuolla äitien palstoilla on monta kysymystä joita et viitsi perustella, koska et osaa.
En tiedä mistä kirjoituksesta puhut. Minä puhuin ihan yleisesti tavastasi kommentoida muiden kirjoituksiin.
Miten sinä sitten kuvittelet, että niitä vauvoja voi muuten auttaa? Ei vauvaa voi auttaa muuten kuin auttamalla äitiä. Vain erittäin ääritapauksissa lapset otetaan pois äidiltä (tai isältä). Vaikka äiti olisi ulkopuolisten silmissä kuinka "huono", niin kaikki ymmärrys ja apu äidille on aina apu myös lapselle.
Eikä se, että sinä täällä haukut ja arvostelet äitejä, todellakaan auta heidän vauvojaan. Sinun arvostelusi lähtevät ihan kokonaan sinun omista tarpeistasi. Haluat purkaa sillä tavoin omaa pahaa oloasi ja omia lapsuudentraumojasi.
Aika usein lapsuuden kokemukset nousevat pintaan oman lapsen syntymän myötä. Ja sitä kuvittelee esikoisen kanssa usein, että on itse täydellinen äiti ja omasta lapsesta kasvaa se kaikkein täydellisin lapsi. Minäkin kuvittelin. Jossain vaiheessa sitä huomaa, että lapsi onkin muiden silmissä ihan tavallinen, vaikka omasta mielestä oma lapsi on aina se kaikkein täydellisin. Itsekin huomaa tekevänsä virheitä ja osaa suhtautua realistisemmin sekä seuraavien vauvojen hoitoon että lasten kasvatukseen. Ja nöyryyttäkin näiden asioiden edessä oppii, kun äitivuosia kertyy lisää.
soopaa... Jihuu on kyllä ihan asialinjalla. Ja kyllä sen raivoavan äidin juttuja oli tosi pelottava lukea! Voihan se olla tietysti temperamenttikysymyskin. Mutta silti, jos alkuperäinen löi hieman yli kirjoituksessaan, eikä tilanne ollutkaan todellisuudessa niin paha kuin antoi ymmärtää, niin sallittakoon pienet ylilyönnit myös vastaajille. Ne olivat kuitenkin tuossa ketjussa huomattavasti pienempiä kuin alkuperäisellä... Uhata ja haistattaa v....ua nyt tuollatavalla =(
Olen ihan samaa mieltä.
Äitiyttä & aikuisuutta on myös se, että jos jollakin esim. kommentit lyö yli väsymyksen tms. johdosta niin siihen ei tarvitse vastata samalla tyylin. Sen sijaan voi antaa oman tukensa.
tässä viestissä on todella hyvä pointti..mutta täälläkin sitten onnistuttiin aloittamaan jonkin näköstä pientä kinaa!
emme siis voi muille näköjään yhtään mitään,vaikka kuinka yrittää jopa kiltistikin puhua!
voin vain itsestäni päättää,en muista..minä olen usein lähtenyt mukaan siihen "vittuillaan"-kerhoon.ja nyt kaduttaa ja hävettää,mutta onneksi sentään tajusin miten lapsellista se on,ja nykyään vain harmittelen muiden kirjoittamia moraaliviestejä,enkä ota niihin itse kantaa...
lähtenyt monesti mukaan "vittuillaan"-kerhoon, ja kyllä itseäkin nolottaa. Siitä toivottavasti jotain oppineena osaan ilmaista rakentavampaa kritiikkiä nykyään.
Tälläisestä aiheestakun on kyse niin kyllä yleensä tulee kinaa. Toisaalta pieni "kina" (= jyrkästi eriävä mielipide) pitää keskustelua yllä ja tekee siitä mielenkiintoisen. Näinkin tärkeä asia on hyvä ottaa silloin tällöin esille.