Rommaus - tuo nimihirviö on tällä palstalla kummitellut kymmeniä tuhansia, ellei peräti satoja tuhansia kertoja viimeisten viiden-kuuden vuoden aikana.
Itse olen palstaa seurannut aktiivisesti vasta pari vuotta joten kovin pitkän aikajänteen totuuksia en tähän pysty laukomaan. Mutta jotain kuitenkin.
Muistan viime laman hyvin, autoin vanhempiani 1988 syksyllä myymään Itä Helsingissä sijaitsevan ison mutta huonokuntoisen OKT:n kovalla hinnalla sijoittajalle/grynderille joka teki 1990 niin komean konkurssin, ettei häneltä tainnut jäädä edes patjaa millä yönsä nukkua. Kolme henkilöautoautoa, kolme rakennuskohdetta/hankittua tonttia pakuja ja muuta omaisuutta - kaikki meni. Sitten seurasi oma asunto (omakotitalo) ja lopulta isältä tullut perintötalokin - kaikki vouti vei. Ja lainaahan jäi. Paljon. Parin vuoden aikana kellään ei ollut varaa ostaa tonttiamme ( talo oli purettu pois ) ja lopulta Helsingin kaupunki lunasti tontin itselleen ja aikojen saatossa rakensi sinne 4 omakotitaloa ja möi ne.
Se mikä tuon laman aattona kiinnitti huomioni, oli se mieletön usko tulevaisuuteen. Nyt menee lujaa ja raha on halpaa ja sitähän saa! Heippa pankinjohtaja! ym. ym. Rahaa sai ja monet sitä ottivat. Mutta moni maksaa vieläkin tuon laman velkoja ja maksavat niitä loppuelämänsä. Olen ko. laman jälkeen hengellisissä piireissä tutustunut ihmisiin joilta on mennyt kaikki viime laman kourissa. Vieläkin on velkaa jäljellä niin paljon, ettei juuri mitään voi omistaa, muutoin on ulosottomies ovella. Mutta nämä ihmiset ovat oppineet läksynsä kovimman kautta ja turvaavat nyt Herraan.
Väitän, että romahdus on lähempänä kuin luulemmekaan. Ehkä ensi vuoden puolella. Väitän, että kohta on vaan myyjiä, ei ostajia. Rautainen usko tulevaisuuteen vaihtuu hetkessä totaaliseen pessimismiin. En tiedä mikä sen laukaisee, mutta loppujen lopuksi katalysaattorin ei kovin suuren tarvitse olla kun mieliala muuttuu. Ihmiset tinkivät ensin ylellisyysasioista kuten veneistä, kesämökeistä, asuntoautoista, harrasteautoista ym. Jotkut selviävät näillä, mutta suurin osa ei selviä. On pakko myydä se velaksi ostettu asunto. Mutta kun hinta on puolittunut eikä raaskisi myydä. Velkaa jäisi vielä myynnin jälkeenkin. Jotkut joktka vaan voivat, odottelevat "parempaa aikaa" puoli vuotta jopa vuodenkin, mutta hinta putoaa siitä puolestakin taas neljänneksen ja suunta on aina vain alaspäin. Pohjaa ei tunnu näkyvän ollenkaan.
Mitä tästä seuraa? Itsemurhia, alkoholismia, avioeroja, työttömyyttä, syyttelyä, syyllisten etsimistä ym. Mikään ei enää palaa ennalleen.
Usein on myös niin, että se kaikkein kiivain ostobuumi ajoittuu niihin muutamaan kuukauteen ennen romahduksen alkua. Tällä hetkellä ainakin ostetaan kuin viimeistä päivää ja lainaa saa ilman sentinkään säästöjä. Ja kun katsoo pitkän jänteen asuntojen hintakäyrää, niin nyt ollaan korkeammalla tasolla kuin viime laman aikoihin. Ja käyrä tietääkseni on indeksikorjattu.
Tällaisissa aatoksissa....
Itse olen palstaa seurannut aktiivisesti vasta pari vuotta joten kovin pitkän aikajänteen totuuksia en tähän pysty laukomaan. Mutta jotain kuitenkin.
Muistan viime laman hyvin, autoin vanhempiani 1988 syksyllä myymään Itä Helsingissä sijaitsevan ison mutta huonokuntoisen OKT:n kovalla hinnalla sijoittajalle/grynderille joka teki 1990 niin komean konkurssin, ettei häneltä tainnut jäädä edes patjaa millä yönsä nukkua. Kolme henkilöautoautoa, kolme rakennuskohdetta/hankittua tonttia pakuja ja muuta omaisuutta - kaikki meni. Sitten seurasi oma asunto (omakotitalo) ja lopulta isältä tullut perintötalokin - kaikki vouti vei. Ja lainaahan jäi. Paljon. Parin vuoden aikana kellään ei ollut varaa ostaa tonttiamme ( talo oli purettu pois ) ja lopulta Helsingin kaupunki lunasti tontin itselleen ja aikojen saatossa rakensi sinne 4 omakotitaloa ja möi ne.
Se mikä tuon laman aattona kiinnitti huomioni, oli se mieletön usko tulevaisuuteen. Nyt menee lujaa ja raha on halpaa ja sitähän saa! Heippa pankinjohtaja! ym. ym. Rahaa sai ja monet sitä ottivat. Mutta moni maksaa vieläkin tuon laman velkoja ja maksavat niitä loppuelämänsä. Olen ko. laman jälkeen hengellisissä piireissä tutustunut ihmisiin joilta on mennyt kaikki viime laman kourissa. Vieläkin on velkaa jäljellä niin paljon, ettei juuri mitään voi omistaa, muutoin on ulosottomies ovella. Mutta nämä ihmiset ovat oppineet läksynsä kovimman kautta ja turvaavat nyt Herraan.
Väitän, että romahdus on lähempänä kuin luulemmekaan. Ehkä ensi vuoden puolella. Väitän, että kohta on vaan myyjiä, ei ostajia. Rautainen usko tulevaisuuteen vaihtuu hetkessä totaaliseen pessimismiin. En tiedä mikä sen laukaisee, mutta loppujen lopuksi katalysaattorin ei kovin suuren tarvitse olla kun mieliala muuttuu. Ihmiset tinkivät ensin ylellisyysasioista kuten veneistä, kesämökeistä, asuntoautoista, harrasteautoista ym. Jotkut selviävät näillä, mutta suurin osa ei selviä. On pakko myydä se velaksi ostettu asunto. Mutta kun hinta on puolittunut eikä raaskisi myydä. Velkaa jäisi vielä myynnin jälkeenkin. Jotkut joktka vaan voivat, odottelevat "parempaa aikaa" puoli vuotta jopa vuodenkin, mutta hinta putoaa siitä puolestakin taas neljänneksen ja suunta on aina vain alaspäin. Pohjaa ei tunnu näkyvän ollenkaan.
Mitä tästä seuraa? Itsemurhia, alkoholismia, avioeroja, työttömyyttä, syyttelyä, syyllisten etsimistä ym. Mikään ei enää palaa ennalleen.
Usein on myös niin, että se kaikkein kiivain ostobuumi ajoittuu niihin muutamaan kuukauteen ennen romahduksen alkua. Tällä hetkellä ainakin ostetaan kuin viimeistä päivää ja lainaa saa ilman sentinkään säästöjä. Ja kun katsoo pitkän jänteen asuntojen hintakäyrää, niin nyt ollaan korkeammalla tasolla kuin viime laman aikoihin. Ja käyrä tietääkseni on indeksikorjattu.
Tällaisissa aatoksissa....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näin se vaan menee, viime laman aattona vielä kaiken lisäksi leikattiin asuntolainojen korkojen verovähennysoikeutta joka syvensi velkaisen ahdinkoa. Nythän on ollut ilmassa samanlaista keskustelua.