juurella tekemää mieleni tekee. kertokaa omia muisteluja leivästä. kuinka se muori sitä teki, kuinka juurta säilytteli. oli se vaan hyvää!
ruisleipää,
äidin laittamaa,
1228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä en ole kasvanut "ruisleipä-perheessä", vaan "vehnäleipä-perheessä" ja siten rakkaimmat muistonikin ovat äitini leipomista patongeista ja teeleivistä.
Sunnuntait olivat siskolleni ja minulle kaikkein odotetuimpia viikonpäiviä, sillä silloin äiti leipoi aina leipää, ja ottaen huomioon, että olemme vasta 29 ja 30 vuotiaita, oli leivän hakeminen kaupasta tuohon aikaan tavallisempaa (ruisleipää meilläkin enimmäkseen syötiin, mutta se oli aina kaupasta haettua, vain vaalea leipä leivottiin itse).
Nykyään leivon itse leipäni, mutta edelleen, lämmin teeleipä tai patonki ja sen päällä sulava rasva, jep, muistot tulevat aina mieleen; tuoreen leivän tuoksu, äidin kyljessä kiinni istuen nakerretut lämpimät leivät ja yhdessäolon hetket.
Kiitos siitä, että kysymykselläsi toit nämä muistot takaisin mieleeni :).