Boris Akuninia. Häneltä on julkaistu jo viisi dekkaria suomen kielellä ja lisää kai on tulossa.
Akunin on luvannut kirjoittaa sarjan dekkareita, jossa on edustaja jokaisesta tyylisuunnasta. Aika kunnianhimoinen tavoite, mutta näyttää kirjailijalta onnistuvan.
Akunin on luvannut kirjoittaa sarjan dekkareita, jossa on edustaja jokaisesta tyylisuunnasta. Aika kunnianhimoinen tavoite, mutta näyttää kirjailijalta onnistuvan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Venäläisistä luin viimeksi (jo kylläkin ajat sitten ilmestynyt) Inna Bulgakovan Moskovan kirvesmurhat. Töksäystötterö kirjan nimi (vaikka eihän se nimi kirjaa pahenna...), mutta jotenkin vetämpi olisi miellyttänyt enempi sisällykseen verrattuna.
En jaksanut penkoa tätä sähköistä tietovarantoa, mutta lukiessa nauratti, että onkohan sukua Mihail Bulgakoville. Sama klassinen meininki, vaikka herrashenkilö tosin oli kaiketi enempi mielipuolisen absurdiuden kanssa pelaileva nero. Nais-Bulgakovalla on hauska Raskolnikov-meno ja mentaliteetti samoine venäläisineeen ja tuskallisineen käsien vääntelyineen... :) Sai muistutella itseään, että hus takaisin 1800-luvulta ihan vaan nykypäivään....
Yritin vähän penkoa myös Ruumiinkulttuurin arkistoja ja Dekkarinettiä, mutta liekö olen jo niin unenpöpperössä, että Dominique Sylvainin Ääni-dekkarista en löytänyt mainintoja. Enempää en laiskuuttani sitten viitsinytkään...:) Jo 2006 julkaistu ihan kunnollisessa Liken Rikos Kannattaa sarjassa. Vaikka dekkari onkin, niin samalla letkeää ja suurpiirteistä ranskalaista asioihin suhtautumista. Ihan terää tekee lukea niin tarkan suomalaisessa, tavallisessa arkisäntillisyydessä hyörivälle itselleni. Kirjan takakansi mainostaa kirjaa sellaisilla hölön-pölön iskusanoilla, että joko sitä on täysin totaali paatunut tai sitten vaihtoehto on mistään ymmärtämätön tollakko...:)