Olen mm. labradorin kohdalla huomannut, että väitetään ettei sovi ensimmäiseksi koiraksi, tälläkin palstalla yhdessä ketjussa sanotaa ettei lagotto vältämättä sovi ensimmäiseksi koiraksi jne. Kaukkarista, dogosta ja monesta muusta rodusta sanotaan samaa.
Olisi kiva kuulla mikä rotu sopii ensimmäiseksi koiraksi?
Jostainhan se on kaikkien aloitettava!
Olisi kiva kuulla mikä rotu sopii ensimmäiseksi koiraksi?
Jostainhan se on kaikkien aloitettava!
Vastaukset 9
Vanhimmat
mä valitsin ekaksi koiraksi lammaskoiran=)..niitä suositellaan juuri sen miellyttämishalun vuoksi aloittelijalle..mutta onhan niitä rotuja ihan älyttömästi.
riippuu myös itestä,millasta koiraa haluut?lyhyt vai pitkäkarva,iso vai pieni ym..
Edellä oli hyvä neuvo siitä, että laita omat toiveesi ja ennen kaikkea tekemisesi koiran kanssa jonoon. Jos haluaa vaikka tehdä metsäretkiä ilman, että koira lähtee riistan perään, niin riistaviettiset pois. Jos ei halua tai osaa kouluttaa vahvaluonteista koiraa, niin sitten tarvitaan miellyttämishaluinen ja ehkä jopa pehmeä koira. Sitten voisi katsoa vähän kokoa ja karvan laatua. Mikäli ei ole hakemassa koiraa johonkin työhön tai erityistehtävään, niin työkoirat voisi ekalla kerralla jättää laskuista. Sitten kannattaa ottaa huomioon, että pikkulasten kanssa ei kannata ottaa kovin ohutluista koiraa, ettei käy niin, että koira vahingoittuu. Vaikkapa Tunturisuden koiralinkeistä löytyy pikatiivistelmät roduista ja sitten kannattaa katsoa kyseisen rodun rotuyhdistyksen sivuilta lisää. Islanninlammaskoira, cavalier kingchalsinpanieli, japanese chin, suomenlapinkoira, samojedi ym. voisivat olla mukavia ekaksi koiraksi.
"cavalier kingchalsinpanieli"
tuo on kyllä jo liian helppo ensikoiranakin, jos aiot myöhemmin syventyä vähän vaativampiin rotuihin. Harva muu rotu kun on sentään noin helppo kuin tuo, niin tuollaisen ottaminen ensikoiraksi voi antaa omistajalle väärän kuvan siitä, millaista koirien koulutus yleensä on.
kaikki rodut käyvät myös ensimmäiseksi koiraksi, riippuu nimenomaan omistajasta. Toiset rodut ovat haastavampia ja niihin on ennemmän panostettava, kuin taas toisiin. On jokaisen itse mietittävä, minkälaisen koiran haluaa,mihin omat rahkeet riittävät ja paljonko haluaa panostaa koiraharrastukseensa aikaa ja vaivaa.Ei ole mitään järkeä ottaa ensimmäisekis koiraksi rotua, joka ei kiinnosta pätkääkään, vain sen vuoksi, että "se sopii ensimmäiseksi koiraksi".
Ymmärtääkseni esim. noutajajista lapukat ja kultaiset etenkin sopivat ensimmäiseksi koiraks. Monilla on myös ollut ensimmäisenä koirana saksanpaimenkoira, ilman ongelmia. Vasta-aloittelevana koiraharrastajana, en itse rohkenisi ottaa mitään laukanvartijaa, mutta jos joku on niihin ehdottoman ihastunut ja opiskelee niiden erityispiirteita ja haluaa ottaa vastaan neuvoja ja opastusta, en usko, että senkään ottaminen ensimmäiseksi koiraksi mahdotonta olisi.
"mutta jos joku on niihin ehdottoman ihastunut ja opiskelee niiden erityispiirteita ja haluaa ottaa vastaan neuvoja ja opastusta, en usko, että senkään ottaminen ensimmäiseksi koiraksi mahdotonta olisi."
no, tuo on jo aika hyvä lähtökohta, mutta mielestäni kaikkein tärkeintä laumanvartijan kanssa on omistajan oma perusluonne. Väittäisin, että mikään hiljainen tossukka ei kyllä sellaisen kanssa pärjää, vaikka muuten olisikin laumanvartijoihin ihastunut ja ottanut selvää siitä millaisia ne ovat.
seurakoirat..ja kääpiökoirat
...lagottakin...spanieleista esim sussexin spanieli cavaljeeri,amerikancockeri on hyviä
näyttelylinjainen labbis(ei niin energinen kun käyttölinjainen), collie, leonberg, irlis...
Kokeneemman koiria on dominanssia omaavat rodut kuten laumanvartijarodut ja vahtivat pk-rodut tai erittäin paljon virikkeitä tarvitsevat kuten bordercollie, parsonin terrieri etc
eli tuon kaukkarin ja dogon jättäisin pois ehdottomasti.
Ekana koirana menee kyllä hiukan vaikeamminkin käsiteltävä rotu jos omistajan luonne on johdonmukainen jämtti ja on valmis todella satsaamaan koiraan niin henkisesti kuin ihan aktiivisen harrastuksen muodossa silloin menee dobermannikin joka on nykyään tullut pehmeämmäksi luonteeltaan..mutta aivan kovimpien luokan koirat jättäisin ehdottomasti pois...tai sellaisia joille ei ole niiden vaatimaa toimintaa tarjolla kuten vaikkapa bordercollie. Eli itse on tiedettävä onko realistisiamahdollisuuksia kasvattaa mieleisensä rotu yhteiskuntakelpoiseksi.
"...on hyviä näyttelylinjainen labbis(ei niin energinen kun käyttölinjainen)..."
Tähän jos sen verran sanoisi että molemmat ovat todella energisiä. Jos käyttää koiraa metsästykseen on ns "metsästyslinjainen" labradori sipparampi ja vikkelämpi menemään kaislikossa... Viettiä voi olla enemmän tai vähemmän kuin ns. "näyttelylinjaisella", riippuu tietenkin suvusta, ja omistajasta ja kasvatajasta. Itse suosin tätä dual purpose linjaa, jolta luonnistuu kaikki. niin metsästys, jäljestys, toko...yms ja sitä kelpaa katsella sillä on todella kaunis. se ei ole laiha eikä ole ihan mistään raskaimmastakaan päästä. Labradorihan on todella monikäyttöinen rotu. Ja yksilöitä mutta suurin osa on helppo kouluttaa jossen kanssa voi harrastaa lähes mitä vain. Se on miellyttämis- haluinen, vilkas tarvittaessa, rauhallinen, viisas, hyväntahtoinen ja aina iloinen kaikille. Se on mielestäni kaikkea mitä koira vaan voi olla. Joskus voi olla "vaikeitakin" vain tietää mitä tekee. Minusta labradori on saanut liian helposti "helpon koiran maineen" sillä se on todellakin vaativa rotu (kaikki koirat on), vaikka ei kylläkään vaativin. Helposti labradori tulee stressaantuneeksi ja keksii omia juttuja jos ei ole tarpeeksi virikkeitä.
Mutta jos vastaisin mikä olisi hyvä ekaksi koiraksi niin se on se mistä olet aina haaveillut. Se on aina paras valinta mistä itse on kiinnostunut. Tietysti tarvii ottaa vastuu koirasta ja tarvii tietää mitä tekee koiran kanssa ja pystyykö siihen ja onko tarpeeksi AIKAA. Ota selvää rodusta/ roduista joista olet kiinnostunut ja mieti ja pohdi mikä olisi kiinnostuksiisi, elämäntyyliisi, luonteeseesi ja juuri itsellesi sopiva. Onnea etsintään!
vaikka on ollut koirakokemusta eli on omistanut vaikka cavaljeerin tai tipsun ja sitten ottaa ison kovan dominoivan koiran ei tuosta aiemmasta kokemuksesta kuitenkaan olekaan ollut hyötyä...koska aiempi rotu on ollut sopeutuvainen eikä ole omistajaansa kyseenalaistanut mitenkään.
eli painottaisin mieluummin rodun valinnassa aina omia resursseja ja sitä mitä on koiralle tarjottavana eli harrastaako toko, jälkeä, pelastuskoirapuolta etc, kuinka paljon sen kanssa liikkuu, uskooko osaavansa hallita dominoivankin koiran etc..eli tunne ensin itsesi ja valitse sitten rotu joka sopii luonteellesi..
ei roduissa pitäisi olla mitään valkoista, keltaista ja lopulta mustaa vyötä. Rodun valinta ei ole suorittamisen näyttöpaikka eikä machoilua varten..että ensin otan helpon sitten vaikeamman ja lopulta tosi vaikean...vaan löytää oikea rotu joka vastaa sinun kriteereitä mitä haluat koiralta ja miten paljon sen kanssa touhuat eli millaisiin olosuhteisiin. Jos touhuamisesi on vähäistä ota helppo vähemmän aktiviteettia vaativa rotu jne.
itse ihmettelen että tiibetinspanieli suositellaan ensi koiraksi... kun rotukuvausta lukee niin rotu ei ole todellakaan helpoimmasta päästä. oma tipsuni on rotunsa mukaan hyvin itsepäinen ja miellyttämishalua on vähän. rauhallisiahan ne on luonteeltaan eikä vaadi valtavasti motivointia mutta niiden kouluttaminen on kyllä haaste...