Kuten kaikki tietävät, Nokia rakastaa halpaa työvoimaa. Mikäli työvoima on myös pätevää, niin aina vaan parempi. Siksi teknologiateollisuus, Nokia puhemiehenään, vuodesta toiseen syöttää yhteiskunnalle disinformaatiota tuotekehittäjien työvoimapulasta. Samalla YT-neuvotteluissa vuosittain annetaan surutta kenkää tälle niin kovin harvinaiselle resurssille. Tavoite on pitää yllä yhteiskunnan rahoittamaa koulutusta, joka aiheuttaa työmarkkinoilla palkat alhaisena pitävää ylitarjontaa IT-alan tuotekehittäjistä. Jos yrityksillä on työvoimapula, niin miten on selitettävissä seuraavat työnhakijan kannalta kiusalliset ilmiöt, jotka eivät IT-alalta katoa riippumatta suhdanteista.
1. Asialliseen työhakemukseen hakija ei saa vastausta, ellei työnantaja halua häntä haastatteluun. Työvoimapulan vallitessa työnantajalle ei olisi varaa loukata ammattitaitoista mahdollisesti tulevaa työntekijää, vaikkei hän olekaan juuri kyseiseen positioon etsitty henkilö.
2. Kutsu haastatteluun tulee viikkojen, jopa kuukauden, kuluttua hakemuksen lähettämisestä. Koska alalla ei ole pulaa työvoimasta, työnantajat uskaltavat laskea sen varaan, että potentiaalinen työntekijä on työmarkkinoilla vielä kuukauden kuluttuakin, joten ei ole tarvetta pitää kiirettä haastattelukutsun kanssa.
3. Työntekijän täytyy osallistua haastatteluun kaksi kertaa. Mikäli alalla vallitsisi todellinen työvoimapula, hakija olisi jo työllistynyt, kun kutsu toiseen haastatteluun lähtee. Ainakaan hän ei viitsisi haaskata aikaa yritykseen, jonka esimiehet eivät osaa kysyä kaikkia relevantteja kysymyksiä yhdellä kertaa. Jokainen haastattelu vie matkoineen useita tunteja haastateltavan aikaa, jonka hän voisi käyttää omalta kannaltaa mielekkäämmällä tavalla.
4. Työnhakija pakotetaan nöyryyttäviin ja aikaa vieviin testeihin. Työvoimapulan aikana kukaan ammattilainen ei haaskaisi, ainakaan toista kertaa elämässään, päivää naurettaviin testeihin. Sen sijaan hän valitsisi paikan yrityksesta, joka osaa tehdä valinnan ilman psykologien mutu-pohjaista analyysiä.
1. Asialliseen työhakemukseen hakija ei saa vastausta, ellei työnantaja halua häntä haastatteluun. Työvoimapulan vallitessa työnantajalle ei olisi varaa loukata ammattitaitoista mahdollisesti tulevaa työntekijää, vaikkei hän olekaan juuri kyseiseen positioon etsitty henkilö.
2. Kutsu haastatteluun tulee viikkojen, jopa kuukauden, kuluttua hakemuksen lähettämisestä. Koska alalla ei ole pulaa työvoimasta, työnantajat uskaltavat laskea sen varaan, että potentiaalinen työntekijä on työmarkkinoilla vielä kuukauden kuluttuakin, joten ei ole tarvetta pitää kiirettä haastattelukutsun kanssa.
3. Työntekijän täytyy osallistua haastatteluun kaksi kertaa. Mikäli alalla vallitsisi todellinen työvoimapula, hakija olisi jo työllistynyt, kun kutsu toiseen haastatteluun lähtee. Ainakaan hän ei viitsisi haaskata aikaa yritykseen, jonka esimiehet eivät osaa kysyä kaikkia relevantteja kysymyksiä yhdellä kertaa. Jokainen haastattelu vie matkoineen useita tunteja haastateltavan aikaa, jonka hän voisi käyttää omalta kannaltaa mielekkäämmällä tavalla.
4. Työnhakija pakotetaan nöyryyttäviin ja aikaa vieviin testeihin. Työvoimapulan aikana kukaan ammattilainen ei haaskaisi, ainakaan toista kertaa elämässään, päivää naurettaviin testeihin. Sen sijaan hän valitsisi paikan yrityksesta, joka osaa tehdä valinnan ilman psykologien mutu-pohjaista analyysiä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kommentteja:
1. Käytännöt tosiaan vaihtelee. Jotkut lähettävät kuittauksen hakemukseen, vaikka hakija ei haastatteluun pääsisikään.
2. Tästä en tiedä, itselle kutsu haastatteluun on tullut noin viikon kuluessa hakemuksen DL:stä.
3. Varsinkin pienet ja keskisuuret firmat haastattelee usein pari kierrosta. Eka kierros on ollut usein tulevan esimiehen ja HR-henkilön vetämä. Viimeinen taas tulevan esimiehen esimiehen pitämä.
4. Itse oon käynyt kolmet testit läpi ja kaikki on ollut asiallisia. Hurjia huhuja oon toki kuullut.
Yhteenveto: En usko, että suurta työvoimapulaa on. Joillakin erikoisilla osaamisalueilla pulaa voi olla. Palkkatason surkeudesta en sitten tiedä. Onhan se matala vaikkapa Saksaan verrattuna, mutta taas mielestäni ihan hyvä verrattuna muihin aloihin Suomessa. En tiedä, mitä rivikoodari saa, mutta käsittääkseni vähän erikoisemman osaamisalueen hemmo tekee ihan ok tiliä. Paljon enemmän kuin esim. raksamiehet, joiden palkkoja täällä hehkutetaan (kaikki kunnia rakennusmiehille).
Omankin kokemukseni mukaan käytännöt vaihtelevat eri organisaatioissa ja listani oli hieman kärjistetty. Kuitenkin pointti oli, ettei alalla voi olla todellista pulaa työvoimasta, koska ainakin osa yrityksistä voi rekrytoinnissa pitää yllä käytäntöjä, jotka ovat työnhakijan näkökulmasta hankalia taikka ärsyttäviä. Itse olen ollut kaksi kertaa testeissä. Molemmilla kerroilla sain paikan, joten olen niitä hammasta purren sietänyt, vaikka oikeasti vihaankin. Jos en olisi paikkaa saanut, niin olisi kyllä jäänyt todella paha maku.
Testit kestävät yleensä miltei koko päivän. Vaikka ne olisivatkin asiallisia, niin tämä päivä on poissa työnhakijan vapaa-ajasta. Huippu oli eräs työnantaja, joka edellytti ennen haastatteluun pääsyä "harjoitustyön" koodaamista heidän antamien speksien mukaan. Joillekin yrityksille oma, yleensä kuviteltu, puoleensavetävyys on todella noussut päähän. Tuolle työnantajalle sanoin suorat sanat.
Lähinnä olen miettinyt, sietävätkö muilla aloilla työskentelevät vastaavaa simputusta potentiaalisilta työnantajilta. Tuttavani, jotka työskentelevät aloilla, joissa oikeasti kärsitään työvoimapulasta, kuten opettajat tai sairaanhoitajat, ovat kertoneet toisenlaisista kokemuksista. He lukevat lehdestä avoinna olevat paikat ja soittavat työnantajalle ilmoittaakseen aloittavansa työt ensi maanantaina (tämäkin hieman kärjistettynä). Työnantajalla ei ole varaa kieltäytyä pätevästä työntekijästä, jos sellainen vaivautuu oikein puhelimella soittamaan, kun alalla on oikeasti pulaa työvoimasta.
Tietenkin myös julkisella sektorilla esiintyy simputusta työsuhteessa, kuten kaikilla aloilla. Mutta joskus vaikuttaa siltä, että ainoastaan sovelluskehittävät suostuvat siihen jo ennen työsuhteen alkua. Pitäisikö meidän alan ammattilaisina muuttaa omaa asennettamme? Yrityksille nöyrä työnhakija sopii mainiosti, joten he eivät varmasti käytäntöjä muuta, jos ei ole pakko.
Meillä oli firmassa (keskisuuri yritys) yksi testaussuunnittelijan paikka auki. Siihen tuli noin 50 hakemusta, joista 5 valittiin haastatteluun. 3 näistä viidestä ilmoittikin ennen haastattelua, että eivät olekaan enää saatavilla. Kaksi haastateltiin ja näistä toinen ilmoitti muutama päivä haastattelun jälkeen, ettei ole enää käytettävissä. Onneksi toinenkin haastateltu oli pätevä.
Eikö kuvaamassasi tilanteessa rationaalinen organisaatio muuta rekrytointiprosessejaan? Minä lähettäisin lupaavalle hakijalle samana päivänä kutsun haastatteluun ASAP ja ilmoittaisin haastattelussa päteväksi todetulle hakijalle hyväksymisestä viipymättä, panttaamatta valintaa viikkokaupalla. Voitko kuvitella, että vastaavassa tilanteessa jotkin yritykset vielä kutsuvat hakijat toiseen haastatteluun siltä varalta, että ensimmäisen jälkeen joku olisi vielä halukas ottamaan paikan vastaan.
Tätä eroa työnantajien asenteessa juuri tarkoitin viittauksellani terveydenhoito- ja koulutusalalle. Siellä työvoimapulaan suhtaudutaan, kuten rekrytoinnissa kuuluukin, eikä pidetä yllä prosesseja, joista koko yritys kärsii.
Kyllä työnhakijaltakin voi sen verran kärsivällisyyttä vaatia, että tuloksia voi odottaa hetken aikaa. Itse oon aina haastettelussa ilmoittanut, jos oon samaan aikaan hakenut muitakin paikkoja ja sopinut haastatteluita. Samalla voi sopia, että ilmoittavat päätöksesta tiettyyn päivään mennessä. Tällöin sekä työnantaja että työnhakija saavat harkinta-aikaa. Yleensä työnantajat innostuvat kuullessaan, että muutkin työnantajat ovat kiinnostuneita heidän ehdokkaastaan.
Lisäksi moniin töihin halutaan esim. turvallisuusselvitykset hakijoista ja se ottaa kanssa aikaa. Ja usein työnantaja haluaa palkata jo valmiiksi töissä olevan tyypin eikä työtöntä/opiskelijaa, joten pieni odottelu ei haittaa hakijaa, koska palkka juoksee vanhasta duunista.
Eli työnantaja sinun mielestäsi määrittää työnhakijalle sopivan kärsivällisyyden määrän? Yllä kuvattu tarina kertoo, että ainakin kyseisessä yrityksessä on hakijoiden kärsivällisyys arvioitu aika pahasti pieleen. Luulisi viimein heräävän, kun neljä viidestä haastatteluihin otetuista ehtii ilmoittaa menevänsä muualle ennen kuin valinta on tehty. Mielestäni kyseessä on käsittämätön töppäys rekrytoinnin suorittajilta. Heidän oli pakko ottaa ainoa jäljelle jäänyt, koska päättivät "vaatia" kaikilta haastatteluihin valituilta hakijoilta tarvitsemaansa kärsivällisyyttä. Toivottavasti tämä lupulta "valittu" hakija oli sitten parempi kuin ne muut, joilla oli vaihtoehto. Tarinan opetus kaiketi on, että työnhakija itse osaa kyllä päättää, kuinka kauan viitsii omassa tilanteessaan odotella.
Osaajan speksi
Eli henkilö joka osaa kaiken mahdollisen (myös käytännössä), työkokemusta vähintään 5 vuotta, koulutukseltaan vähintään insinööristä ylöspäin, tekee pitkää päivää (ei lapsia), alle 30, tekee töitä alle minimipalkkasuosituksien tästä pois vielä -30% + tekee ilmaiseksi ylitöitä (laittaa nimen ylempi toimihenkilö paperiin), jolloin matkakulutkin jo palkassa, asuu pääkaupunkiseudulla ja omistaa asunnon järkyttävällä lainamäärällä (85% laina tai jopa 100%), jottei ala heti pokkuroimaan palkasta ja ehdoista vaan pysyy nöyränä seuraavat 20 vuotta ja äänestää SDP:tä koska firmat sortaa työntekijöitä ja vika ei ole ikinä itsessä vaan yhteiskunnassa ja on uskovainen (ei niin rahan perään).
Mitäpä Nuukia voisi minulle tarjota? Ei mitään.
Miksi huoraisin jonkun suomalaisen paskalafkan kyydissä, jos osaamista löytyy 20 vuotta, ja optimoin suvereenisti jokaiselle platformille mitä maailmasta löytyy?
Minä vaan kysyn, en vastausta odota.
Jos duunit juoksee duunareiden perässä, niin palkat nuosee ja voittomarginaali laskee.
Jos duunarit juoksee palkan perässä, niin palkat laskee ja voitto-osuus nousee.
mä vastaan sun kysymykseen ja sanon:
TIETENKIN SE ON NOKIAN KUSETUS!!!
Ja kaikkien muiden "työnantajien" muiden homojen jotka joutuvat maksamaan ns "palkkaa" niille kusipäille joita työntekijöiksi kutsutaan.
Voin kokemuksesta kertoa (ei Noksulta) vähän aikaa sitten tapahtuneesta rekrytoinnista. Kyseessä asiantuntijatyö, jossa palkkataso kohtuullinen ja vaatimuksena korkeakoulututkinto ja alan kokemusta. Siis haettiin ammattilaista.
Hakemuksia tuli vähän alle 50. Näistä 40 oli sellaisia, että ne eivät mitenkään vastanneet työpaikkailmoitukseen? Toisin sanoen ihmisillä oli mitä ihmeellisimpiä koulutuksia tai kokemusta, mutta vain noin 20 % hakemuksista oli ylipäätään atk-alaa opiskelleiden ja kokemusta omaavien lähettämiä. Tämä vastaa sitä yhtä kirjoitusta, jossa kerrottiin testauksen ammattilaisen rekrytointiprosessista. No näitä lähemmin tutkittua kannatti haastatteluun kutsua vain kaksi, koska vain heillä oli vaadittua kokemusta projektipäällikkönä tai suunnittelijana siinä järjestelmäympäristössä/välineistössä, jossa tultaisiin toimimaan. Eli joustettiin vielä vaatimuksissa. Nämä molemmat testeihin, ja näistä toinen valittiin. Kumpikin olisi ollut kelvollinen.
Nyt siis mitä, onko työvoimapulaa vai ei, sitä voi jokainen itse miettiä. Näitä merkonomeja ja datanomeja jotka "osaavat" piisaa pilvin pimein, mutta ammattikorkeakoulutaustalta ihan Java-koodaajaa on vaikea saada, kun pitäisi olla edes jotain näyttöä/kokemusta myös relaatiokannoista (ei mistään rupisista Windows leluista vaan DB2, tai Oracle tai edes jotain), Linuxista/Unixista, ylipäätään jotain muuta, kuin läppäritason näperrystä. Se, että henkilö himassaan näpertää JDK:ta ei tee hänestä ammattilaista eikä suuret työnantajat voi palkata väkeä poppamies pohjalla. Lääkäri = tunnustettu ammattilainen käyttäen lisenssoituja tuotteita; poppamies = itseoppinut luonnontuoteosaaja käyttäen mitä ympäristöstään on löytänyt.
Kun aletaan oikeesti puhua palkkatasosta yli 2.500 e, saati sitten yli 3.000 e per kk, niin kyllä työnantajallakin on vähän oikeutta vaatia koulutus/kokemushistoriaa.
Sitten näistä "ei-ole-työvoimapulaa" jutuista. Jo 90-luvun laman aikana huomattiin, että tiettyjen tekniikoiden osaajista oli pulaa (siinä 1995). VAstaavasti yleismanagereita piisaa, ja jos vielä on Nokia tausta (=erikoistoimiala) niin veikkaan, että voi olla vähän vaikea saada hommia. Nokialta todellisuudessa nyt NET:in vähennysten tapahduttua vapautuu sellaisia tavallisen tietokoneohjelmistokehityspuolen ammattilaisia, joilla on erinomainen työkuntoisuus. Yleensä insinöörejä vahvalla C/C++, Unix, J2EE, SQL kannat taustalla. Tänä keväänä valmistuvan atk-merkonomin ja datanomin kannattaa ehdottomasti selvittää pääministeri Vanhasen neuvojen mukaisesti, josko omassa oppilaitoksessa voisi jatkaa opintoja käden ammattiin. Näitä ovat leipuri, räätäli ja sen sellaiset. Tietotekniikkapuolella alkaa markkinat normalisoitua siten, että kuten logistiikka-tradenomi työllistyy palkka mukaan huomioiden, näin käy tulevaisudessa myös IT-tradenomin, joten opistoasteen tietotekniikkakoulutus muuttuu yleissivistäväksi ja palkat painuu tonne reilusti alle kahden tonnin.
Minulla on viiden vuoden työkokemus Nokialta, joten talon hyvät ja huonot puolet ovat tulleet tutuiksi. Aloittaessani hyviä puolia oli paljon, mutta viime vuosina huonot puolet erityisesti henkilökunnan kohtelussa ovat korostuneet. Vuosi sitten vaihdoin yritykseen, jolle liiketoiminta on muutakin kuin brändin arvon ylläpitäminen ja työntekijöitä niin vähän, että ne ovat oikeasti voimavara. Kuitenkaan Nokia ei ollut pääasia, vaikka se hyvin edustaa teknologiateollisuuden linjaa Suomessa niin hyvässä kuin pahassa.
Mielestäni tehtävien mukaiset vaatimukset ovat toki asialliset. Mikäli tehtävän suorittaminen edellyttää tutkintoa tai tiettyä työkokemusta, niin totta kai hyväksytyn hakijan tulee täyttää nämä vaatimukset ja hakijan tulee osoittaa koulutus ja kokemus asianmukaisilla todistuksilla.
Kuitenkin työnantajat käyttävät mielestäni rekrytointiprosessissa hyväkseen työnhakijan heikompaa asemaa ja sen kautta kohtelevat usein hakijaa väärin. Kohtuuttominta on epäilemättä vaatia työntekijää ottamaan päivän vapaaksi työstään testejä varten. Lisäksi taloudellisesti vähemmän merkittävä, mutta erityisen oireellinen piirre on, kun monet työnantajat eivät kohtele työnhakijoita sillä kohteliaisuudella, jolla yrityssuhteita muuten hoidetaan.
Mielestäni IT-alalla työskentelevien tulisi vaatia työnantajilta parempaa kohtelua sekä rekrytoinnin yhteydessä että työelämässä. Kerran olen kieltäytynyt psyko-testeistä, koska tarjottu paikka ei motivoinut ottamaan palkatonta vapaapäivää testejä varten. Luonnollisesti en saanut paikkaa, muttei kaduttanut, joten kaiketi lopputulos oli paras mahdollinen kaikkien osapuolten kannalta.
Onko kukaan koskaan ottanut huomioon rekrytoinnin yhteydessä, kuinka paljon teille työnhakijana maksaa testejä varten otettu palkaton vapaapäivä? Tai mitä maksaa ylimääräinen haastattelu, jos sitä varten täytyy matkustaa toiselle paikkakunnalle? Jos rekrytoiva työnantaja vaatisi teiltä testien tai haastattelun sijasta vastaavaa summaa rahassa, niin maksaisitteko.
"opistoasteen tietotekniikkakoulutus muuttuu yleissivistäväksi ja palkat painuu tonne reilusti alle kahden tonnin."
Näin on käymässä AMK-tietotekniikalle. Nykyiset työtehtävät vastaavat useimmiten help desk-töitä jossa ihmetellään kun ei mummon tietokone toimi. Ihmetyttää mitä tekevät ammattikoulusta valmistuvat??
Tuossa pari keskustelua ylempänä joku valittaakin ajan puutteesta. Pitäisi opiskella ohjelmointia, mutta tehdäänkin jotain aivan muuta. Koulutus on nykyään: Jotain kaikesta, muttei mitään mistään.
Siis ollaan niin laaja-alaisia, että loppujen lopuksi ei tiedetä mitään mikä olisi työn kannalta tärkeää. Joo, työssä sitä oppii, mutta kun joka paikkaan on kova kilpailu. Perinteinen ongelmahan on että vaaditaan työkokemusta, jotta saa työkokemusta. Siis jos saa uran alulle oikeissa hommissa voi tulevaisuutta olla, mutta muuten on insinöörin työstä turha puhua. Tuntuu että vain noin 10% alaa opiskelleista päätyy sille osaamista vaativalle uralle.
Aikaisemmin oli tapana, että työntekijöitä koulutettiin yrityksessä. Aluksi jokainen uusi työntekijä oikeasti perehdytettiin tehtäviin, vaikka olisi ollut mimmonen tutkinto taustalla. Myöhemmin kurssitettiin lisää tarpeen mukaan. Vielä vuosituhannen vaihteessa Nokialla henkilökuntaa koulutettiin, mutta sitten ala meni taantumaan ja yritys huomasi (v. 2001 - 2002) olevan helppo säästää lopettamalla henkilöstön kouluttaminen.
Nykyään yritykset vaativat, että yhteiskunnan kuuluu täsmäkouluttaa työvoimaa juuri niihin tehtäviin, joihin työvoimaa tarvitaan. Muuten on mahdoton pula työvoimasta, kun yhteiskunnan vuosia kouluttamia hakijoita ei ole varaa edes perehdyttää tehtäviin. Kuka oikeastaan päätti, että julkisen koulutuksen velvollisuus on toimia yritysten ilmaisena koulutusorganisaationa? Julkinen koulutus on geneeristä, koska yhteiskunnan tehtävä on luoda pohja, jonka varaan yritykset voivat kouluttaa ja perehdyttää henkilökuntansa tarpeidensa mukaan.
Miksi yksityisten yritysten liiketoiminnan pyörittämisen kannalta sekundaaristen toimintojen rahoittamisesta on tullut meidän veronmaksajien velvollisuus? Kohta yritykset luultavasti vaativat yhteiskuntaa maksamaan myös siivouksen ja kaikki muut tukitoiminnot, kun ne vievät rahaa varsinaisen liiketoiminnan pyörittämisestä.
Olen huomannut saman, että nykyään täytyy itse kouluttaa itseään lisää, kun firmat eivät sitä enää tee samassa määrin kuin ennen. Itseäni ei tietenkään huvita koulutuksesta maksaa tuhansia euroja, niin päätin hakea yliopistoon tekemään toista maisterin tutkintoa (kauppatieteiden maisteri on pohjana ja nyt teen toista tutkintoa tietojenkäsittelytieteestä). Teen tätä tutkintoa täysin töiden ohella. Suosittelen, sillä yhteiskunta kuitenkin tarjoaa tällaisen mahdollisuuden - ja vielä ilmaiseksi!
KTM, fil. yo
1. Tämä on huonoa julkisuuspolitiikkaa ja aika valitettavan tyypillistä Suomessa. Vain julkisen sektroin työnantajat ja eräs valtio-omisteinen firma ovat kiittäneet vaivannäöstä
2. Katso ennemminkin hakuajan päättymispäivää. Jos olet päässyt kuukauden pari sen jälkeen työhaastatteluun, niin todennäköisesti haku kohdistuu toiseen työpaikkaan.
3. Työntekijän täytyy osallistua haastatteluun kaksi kertaa - tästä en ole kuullutkaan. Ellet toisella kierroksella tarkoita psykologisia testejä.
4. Psygologiset testit ovat yksi näkokanta lisää varmistamaan, että työntekijä on SOPIVA tehtävään. Firmalle käy hiton kalliiksi, jos kolmen kuukauden jälkeen huomataankin, että työntekijä ei sovi joko tehtävään (tai työtehtävän vaatimat työskentelytavat eivät ole hakijalle ominaisia). Käsittääkseni about 99% hakijoista läpäisee sen.
Mielestäni perinteinen käytäntö odottaa kuukausi hakemuksia ja aloittaa vasta sen jälkeen haastattelut on vanhanaikainen. Haastatteluun kannattaa ottaa sopivat hakijat mahdollisimman nopeasti, sillä muuten on suuri mahdollisuus, että he ovat jo työllistyneet hakuajan päättymiseen mennessä. Nykyään monet etsivät töitä useista yrityksistä samaan aikaan sähköpostilla ja ovat melko lyhytjänteisiä liikkeissään. Tietty yritys on nykyään harvalle hakijalle elämää suurempi kutsumus, jonne pääsyä odotetaan kuin joulua, vaan pikemmin työsopimus allekirjoitetaan, kun saadaan jostain yrityksestä mieleiset ehdot. Takana ovat ne ajat, jolloin Kusti polki hakemuksia ja vastauksia viikosta toiseen edestakaisin ja hakijat odottelivat, millä viikolla työnantajan vastaus mahtaa pudota luukusta.
Kuten edellä todettu, aika monessa pienemmässä, ja joissakin suuremmissakin, yrityksessä on aina kaksi haastattelua. Nykyinen työnantajani haastattelee järjestään kaikki hakijat kahdesti. En ymmärrä käytäntöä, mutta mä olenkin vaan töissä täällä.
Kuinka kalliiksi työnantajalle tulee testata 99 työntekijää "turhaan", jotta yksi voidaan hylätä? Mikäli yhden hakijan testaus maksaa kokonaisuudessaan 1000 € (arvaus), niin jokaisen "epäsopivan" työntekijän löytäminen hakijoiden joukosta maksaa antamillasi prosenteilla huikeat 100 000 €. Kuinka kallis mahtaa sitten olla se toinen vaihtoehto? Toisaalta mun pointti ei ole työnantajan kustannukset, vaan haluan kyseenalaistaa heidän oikeutensa suorittaa testejä. Miksen minä saa hakijana testata tulevan esimieheni ja vaikka muutkin kollegat haluamallani tavalla? Työpaikan vaihto on yhtä lailla suuri riski asuntolainaa maksavalle hakijalle. Itse asiassa suhteessa huomattavasti suurempi, kuin vähänkin suuremmalle yritykselle. Väärällä valinnalla hakija voi helposti pilata uransa useaksi vuodeksi, ellei jopa lopullisesti.
En nyt kommentoi muuta kuin noita työnantajan tekemiä testejä & niiden kustannuksia. Epäonnistunut rekrytointi on työnantajalle erittäin ikävä tilanne, koska suomessa työntekijästä ei meinaa päästä kovinkaan helpolla eroon, jos ei ole tuotannollisia & taloudellisia perusteita. Pitää muistaa että huono rekrytointi tuo firmalle muutamassa vuodessa enemmän kuin 100ke kustannuksia muiden harmien lisäksi. HYVÄLLE työntekijälle riski on paljon pienempi. Jos firma on työntekijän mielestä huono, niin hän voi mennä töihin muualle, sinne missä asiat ovat paremmin.
Niin, ja eihän sinun ole pakko mennä testeihin. Jos olet sitä mieltä että työnantaja polkee oikeuksiasi testaamalla sinua, niin etsi työpaikka joka ei noita testejä teetä. Ja voithan esittää työnantajalle myöskin halusi testata esimiehesi ja työkaverisi. Tämä on vapaa maa ja jokainen saa tehdä omat valintansa, myös työnantaja.
Itse alanvaihtajana ja liki 40-vuotiaana olen yrittänyt tässä löytää tietotekniikan koulutusta jossa oppisi oikeasti jotain järkevää mutta kivistä on. Ammattikorkea kutsuu ja sinne varmasti pääsenkin, mutta en suosituimmille aloille. Halua kuitenkin olisi. Siis mitä tehdä? Menen tietysti sinne minne pääsen ja joudun opiskelemaan paljon sellaista mitä en halua enkä kai tarvitsekkaan. Täydellisessä maailmassa saisi itse valita mitä opiskelee eikä tarvitsisi murehtia sitä ettei voi opiskella sitä mitä haluaa kun ei pääse sinne minne haluaa. Siispä joudun opiskelemaan vaikkapa logistiikkaa sen sijasta että saisin opetella kybällä ohjelmoimaan. Näin se vaan on. Olisipa hienoa jos koulussa saisi ihan vapaasti itse valita mitä opiskelee. Tulisi paljon vähemmän näitä ihmsiä jotka osaavat vähän kaikkea laaja-alaisesti ja paljon enemmän asiantuntijoita.
Kun resursseja on rajallisesti, niin rationaalinen päätöksentekijä pyrkii kanavoimaan ne tavalla, joka tuo panostukseen nähden mahdollisimman suuren hyödyn. Mikäli kaikki saisivat vapaasti valita haluamansa opinnot, niin tietyt suositut linjat olisivat suhteettoman kansoitetut yhteiskuntaan tarpeeseen nähden. Jostain syystä löytyy aina tuhansia näyttelijöiksi haluavia, vaikka nykyisillekin teatterikoululaisille on vaikea löytää töitä. Luonnollisesti televisiossa laitosteattereiden säästökuuria tilittävä työtön näyttelijä on joutunut tilanteeseen yhteiskunnan laiminlyöntien takia, eikä suinkaan siitä syystä, että ehdoin tahdoin pyrki alalle, jossa työllistyminen on epävarmaa.
Jo nykyisellään, huolimatta yhteiskunnan pyrkimyksestä suunnitella koulutusta olettamiensa tarpeiden mukaan, on maassamme ongelma, että ihmisiä kouluttuu aivan väärille aloille. Esimerkiksi tämä maa on nykyään täynnä tarpeettomia media-alan ammattilaisia, kun se on sattunut olemaan nuorison keskuudessa muotiala viime vuosina. Eli ihmisten kyky tehdä rationaalisia päätöksiä oman koulutuksensa ja uravalintojen suhteen on varsin rajallinen. Välillä vaikuttaa siltä, ettei yhteiskunta onnistu paljoa paremmin, mutta opintojen suunnittelun antaminen täysin oppilaiden omaan harkintaan olisi turmiollista Suomen työmarkkinoiden kannalta.
Siitä olen samaa mieltä, että nykyään tutkinnot ovat liian yleissivistäviä, laajoja ja ylipäätänsä meillä on liikaa tutkintoja. Nykyään koulutuspoliittinen linja tuntuu olevan, että mihin tahansa ammattiin vaaditaan miltei pakollisena vähintään 120 opintoviikkoa. Ammatin vaihtamisesta tehdään entistä hankalampaa samalla kun ammatin vaihtaminen kesken työuran tulee yhä useammalle eteen. Miksi vanhenpiemme sukupolvi kykeni aloittamaan monissa työtehtävissä ilman tutkintoa, mutta kohta tuskin edes siivoojaksi voi ryhtyä ilman ammattokorkeakoulun todistusta?
Kun kävin kauppaopiston, totesin että olisin voinut sen hoitaa kahdessa vuodessa mutta yhteiskunta oli sitä mieltä että merkonomiksi valmistuminen kestää 3 vuotta. Jos kaikki turhat aineet (liikunta,taide-ja ympäristökasvatus,tekstauksen opetus,talousmaantieto)olisi poistettu olisin säästänyt yhden vuoden opintolainat ja hermojani. Päivät oli 8 tuntisia ja suurin osa aineista aivan turhia. Muutama vuosi tämän jälkeen kirjoitin ylioppilaaksi käymättä päivääkään lukiota. Luin kotona puoli vuotta mitä halusin ja kirjoitin hyvät paperit. Motivaatio oli aivan eri luokkaa. Siksipä olen sitä mieltä että tämä koulutusten pidentäminen opisto-ja ammattikorkeatasolla on aivan keinotekoista ja ilmeisesti opettajien työllistämiseksi keksitty. Sen ajan voisi sen opiskelijan kannalta käyttää huomattavasti hyödyllisemmin, varsinkin jos ajatellaan mitä työelämä oikeasti vaatii. Ei sitä että osaat tehdä SWOT-analyysin itsestäsi vaan sitä että osaat tehdä sitä mitä sinut on palkattu tekemään. Yksi tuolla jossain muussa keskustelussa valittikin että kyllähän tässä mielellään javaa opettelisi mutta kun koulu on sitä mieltä että pitää käyttää aikansa ihan muuhun, vaikkapa ruotsiin. Oikeasti, montako ihmistä tunnette joka pelkän kouluruotsin (vaikka takana olisi montakin koulua) perusteella uskaltaa sanoa osaavansa ruotsia? Niinpä. Ne harvat jotka sen koulussa oppivat tekivät sen siksi että kiinnosti, ei siksi että sitä oli pakko opetella että saisi numeron todistukseen. Jos ihmiset saisivat täysin vapaasti valita mitä opiskelisivat saataisiin parempia tuloksia:niillä halutuilla aloilla voisi aloitaa vaikkapa jokainen haluava. Jos ei pärjää, tipahtaisi pois. Eli opintojen aloitus olisi helppoa mutta jatko täysin itsestä kiinni. Nythän tulosten ei tarvi olla kummoisiakaan kunhan vaan jotenkin roikkuu.
Tällä hetkellä se että ei pääse edes yrittämään vituttaa. Jo yliopistojen pääsykokeet ovat järjettömiä ja aikansa eläneitä, ja ammattikorkean pääsykokeet heikko jäljitelmä niistä. Kokemusta on molemmista. Ammattikorkean tietojenkäsittelyn pääsykokeet ovat tasoa: kattila maksaa 15 euroa ja kansi euron. Paljonko maksaa kattila ja kansi yhteensä? Piti kerran jos toisenkin hieraista silmiään kun sen tehtävän näki. Kenen etuja tuollainen pelleily edes ajaa? Ja jos tarkoitus on että sillä saadaan tarkastettua että hakijat osaavat ylipäätään lukea niin kai sen verran voitaisiin päätellä todistuksistakin?
Jos pääsykokeet ovat mielestäsi liian helpot, niin se tuskin ainakaan estää opintojen aloittamista. Ongelma on, että jotenkin opiskelijoita on pakko karsia, koska kaikkia halukkaita ei ole varaa kouluttaa. Tapoja on kolme. Ylioppilastutkinto tai vastaava todistus aikaisemmasta koulutuksesta, pääsykoe taikka opiskelijoiden pudottaminen kesken opintojen. Saksassa tietääkseni aikaisemmin kaikki halukkaat (ylioppilaat) pääsivät yliopistoihin, mutta vuosittain pudotettiin heikoimmat pois. Tässä ongelma on pois potkittujen kohdalla hukkaan heitetyt vuodet, joten itse kannatan opiskelijoiden karsimista ennen opintojen alkua.
Epäonnistunut rekrytointi on kaikille osapuolille ikävä tilanne. Vaikka muuta väität, niin työntekijälle se on pahempi kuin työnantajalle, sillä väärän päätöksen merkit jäävät CV:en lopullisesti jokaisessa tulevassa työhaastattelussa puitavaksi. Työnantaja sen sijaan selviää yleensä rahalla, mikä on tässä maailmassa aina se helpoin tie.
Myöskään väitteesi irtisanomisen erityisestä kalleudesta Suomessa ei pidä paikkansa. Jos irtisanomiselle on lailliset perusteet, se ei Suomessa maksa mitään. Irtisanomisajan palkka pitää toki maksaa, mutta sehän on korvaus irtisanomisajalla tehtävästä työstä. Mikäli työnantaja ei kykene osoittamaan laillista perustetta irtisanomiselle, työntekijä on oikeutettu korvaukseen, jos vie asian oikeuteen ja voittaa tapauksen. Tällöin tyypillinen korvaus on 18 kuukauden palkka, mikä ei kansainvälisesti huomioiden ole erityisen korkea. Mikäli työnantaja antaa suosiolla erorahan, niin luultavasti pääsee hankalasta työntekijästä huomattavasti halvemmalla ilman oikeudenkayntiä. Olet varmasti kuullut uutisista, että Ruotsissa elektroniikkateollisuus ja Yhdysvalloissa autoteollisuus maksaa vapaaehtoisesti irtisanoutuville kyseisen 18 kuukauden palkan erorahana. Voin kertoa, etteivät ne tee sitä anteliaisuuttaan, vaan pelkäävät korvausten oikeudessa nousevan huomattavasti korkeammiksi. Suomessa työnantajilla ei ole vastaavaa riskiä, mikä tekee itseasiassa täällä irtisanomisen poikkeuksellisen edulliseksi ja helpoksi länsimaisen mittapuun mukaan.
Erityisesti vapaassa maassa lainsäädännöllä rajoitetaan työnantajien ja muiden toimijoiden oikeutta tehdä valintojaan. Tämä tehdään, koska heikompi osapuoli (työntekijä) tarvitsee lainsäätäjän suojaa epätasa-arvoisessa työsuhteessa. Mihin raja asetetaan riippuu lainsäätäjän kannasta ja siihen voivat kaikki kansalaiset vaikuttaa äänestämällä tai pitämällä yllä keskustelua tärkeiksi katsomistaan asioista. Tiedoksi sinulle, että vapaassa maassa työnantaja ei voi pitää työstekijää vaikkapa 12 tuntia töissä ilman taukoja 30 asteen pakkasessa. Oletko koskaan miettinyt, miksi? Tämähän on vapaa maa ja kyse on työnantajan valinnasta.
puhumaan kuulemma virkamiestason Ruotsia AMK:ssa.
Todellisuushan on se, että Ruotsia en ole tarvinnut koskaan missään ja ehkä lihapullien tilaaminen muusilla saattaisi onnistua Ruotsiksi.
Tähän suureen saavutukseen on mennyt opetusta useita vuosia yläasteella, ammtikoulussa ja AMK:ssa.
Toisaalta tarviikohan virkamiesten osata tuon enempää kuin tilata lihapullia muusilla Ruotsiksi?
Olis hemmetin hienoa jos voisi opiskella vapaasti mitä haluaa.