Sektiolla synnyttäneet

8. Miksi sinä synnytit sektiolla?

kokemus.
1.16.8.06
2.paripäivää meni. lapsi joutu lastenosastolle sokeritippaan.sokerit oli liian alhaalla ku pitivät meitä liian kauan ilman ravintoo ennen leikkausta.
3.joten lisämaitoo joutu antamaan. oma maito ei noussu ku 4 päivää leikkauksesta,vasta.
4.mahan takiaa en ollu kipee mut mulle tuli siitä puudutuksesta pääkipu mikä oli helvettiä.sitä kesti viikon.( vei varmaan huomion maha kivusta)
5.arpi ei haittaa millään tavoin. välillä kutittaa ja välillä nipistelee mut ei mitään ongelmaa muuten.
6.tekisin uudestaan. ei oo hinkua synnyttää alakautta.
7.minun mielestä on parempi näin että tuli sectiolla!
8.sektioon päädyin kun 4 päivän käynnistyksistä ei ollu mitään apua. paikat ei vaan auennu.lisäksi oli raskausmyrkytys, yliaika(42 2)ja lapsivedet katosivat päivää ennen.

että tässä minun tarina.

1. 13.10.2006 kontrollikäynnin yhteydessä päädyttiin kiireelliseen sektioon sikiön sydänkäyrän perusteella rv:lla 40 6...
2. Poika lähti n. tunnin vanhana Lastenklinikalle, siirtyi 5 päivää vanhana Jorviin ja sieltä kotiutui 1 kk:n ikäisenä eli heti kun kynnelle kykenin, minä reissasin isän kanssa Lohjalta pojan luo häntä hoitamaan...
3. Pojan syömisongelmien (oksentelua, heikko imu, nenä-mahaletku) vuoksi en ole varsinaisesti imettänyt laisinkaan. Neljäntenä päivänä sektiosta maitoa rupesi kunnolla tulemaan pumppaamalla, mutta "tuotanto" tyrehtyi stressin takia aika pian kotoutumiseni jälkeen, kun päivittäinen reissaaminen pojan luo sairaalaan alkoi... Sairaalassa oloaikanani isä vei pojalle pumppaamaani maidot, lisäksi sai korviketta...
4. Yllättävän nopeasti toivuin leikkauksesta, mutta ehkä minulla motivaatio päästä pian pojan luo oli niin suuri, että viisveisasin omasta toipumisesta... Neljäntenä päivänä sektiosta istuin jo kipulääkkeiden voimalla autossa matkalla Lastenklinikalle...
5. Arpi kutisee välillä ja haavan ja navan välinen iho on välillä kosketusarka. Joskus myös jos vähänkin rivakammin nousee esim. sängystä, tuntuu "kiskaisu" oikealla puolella mahaa, liekö sitten jotain kiinnikkeitä tai jotain...
6. En tykännyt sektiosta, kun minä en jotenkaan edes kokenut synnyttäneeni! Vauva vaan leikattiin ulos minusta. Minulla kun ei edes kunnon synnytyssupistuksia ehtinyt tulla, kun jo kärräättiin leikkausaliin! Kaikki kävi myös niin hätäisesti: tunnin sisällä minut oli leikattu, poikaa oli hätäisesti näytetty minulle, minut kärrätty heräämöön ihan pökkyräisenä tapahtuneesta ja poika kiidätetty hengitysvaikeuksien takia Lastenklinikalle! Voitte kuvitella, kuinka sekaisin tämän maman ajatukset olivat vielä viikkoja tapahtuneen jälkeenkin! Alatiesynnytys olisi kiva vielä joskus kokea, jotta tosissaan tuntisi synnyttäneensä... :)
Ja lisäkysymykseen: ei ollut vaihtoehtoja, kun sydänkäyrässä huomattiin pojalla selvät laskut supistusten aikana ja ultrassa todettiin totaaliblokki napavirtauksessa... Synnytys piti käynnistää seuraavan viikon maanantaina, onneksi oli se kontorollikäynti silloin perjantaina (vaikka olikin 13. päivä... ;))...!

Kaikki on hyvin nyt ja aika todellakin kultaa muistot, vaikka silloin tuntuikin välillä, ettei kertakaikkiaan selviä täysjärkisenä...

1. Milloin synnytitte?
3.11.06
2. Kuinka kauan meni, ennen kuin saitte lapsen hoitoonne osastolla?
- kolmantena päivänä. Olin edellisenäkin päivänä hakenut vauvan aina hetkeksi huoneeseen, mutta yksikseni hoitamaan uskaltauduin vasta kolmantena päivänä. Syynä oma huimaus alhaisen hemoglobiinin vuoksi.
3. Jouduttiinko lapselle antamaan lisämaitoa sairaalassa ennen kuin maito nousi ja lähtikö imetys käyntiin kunnolla?
- Annettiin lisämaitoa, mutta käyttivät myös rinnalla syömässä säännöllisesti jo synnytyspäivänä. Imetys alkoi sujua ihan hyvin hoitajien opastuksella. Maito nousi tosi hyvin, vaikka olikin sektio. Kolmantena päivänä tissit olivat jo maitoa täynnä =)
4. Kuinka kipeitä olitte heti leikkauksen jälkeen ja milloin kivusta ei enää ollut haittaa rutiinien hoidossa?
- Leikkauspäivänä olin oikeasti kipeä. Vietinkin sen selällään maaten. Leikkaus tapahtui aamupäivällä ja koko päivä meni sellaisessa sumussa, mikä kylläkin johtui nukutuksesta. Seuraavana aamuna olin jo liikkeellä, sitä seuraavana aamuna poistettiin kipupumppu, joka helpotti elämää ja liikkumista huomattavasti. Olimme sairaalassa viisi päivää ja silloin jo pystyin liikkumaan ihan normaalisti,tosin varovaisuutta noudattaen. Kyljen kääntäminen sängyssä ja sieltä ylösnouseminen oli kahtena eka päivänä tosi hidasta ja kipeää!! Aristus jatkui noissa liikkeissä noin pari viikkoa.
5. Haittaako leikkausarpesi millään lailla, onko se vieläkin kipeä tms.?
- Leikkauksesta on nyt 3 kk, enkä oikeasti aina edes muista koko asiaa! Parannuin todella hyvin ja nopeaan, särkylääkkeitä söin jotain pari viikkoa. Haavan ympärystä oli n. parin kk ajan hellempi kuin muu ihon alue, mutta ei kipeä. Nyt alueella on ihan normaali tunto. Jotkut housut painoi aluetta alkuun. Arpi on todella pieni ja ohut tuolla bikinirajan alapuolella. Tällä hetkellä vielä melko punainen, mutta haalenee ajan myötä niinkuin kaikki arvet. Ei haittaa elämää mitenkään!
6. Oliko sektio mielestäsi hyvä synnytyskokemuksena ja tekisitkö sen uudelleen, jos voisit valita sektion ja alatiesynnytyksen väliltä?
- Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli ja oli kokemuksena hyvä, vaikka tarinoita olin kuullut vaikka minkälaisia. alatiesynnytyksestä ei ole kokemusta, mutta uskon, että mahdollisen seuraavan lapsen kohdalla tulen haluamaan sektion.
7. Muuta kerrottavaa tai kommenttia.
- Mielestäni sektioita ei saa automaattisesti kirjata niihin riskialttiisiin ryhmiin. Sektiolla synnyttämisen kokemuksia on varmasti ihan yhtä monta kuin alatiesynnyttämisenkin. Jokainen synnytys on omanlaisensa ja kaikissa voi tapahtua mitä vain, tai olla tapahtumatta.
8. Sektio tehtiin, koska vauva ei mahtunut laskeutumaan ollenkaan. Eli siis ahtauden takia. Synnytys käynnistyi itsestään, mutta tiedossa oli, että sektio saattaa olla mahdollinen. Vauvalle siis annettiin mahdollisuus tulla alakautta, mikäli olisi päässyt laskeutumaan.

1. 17.10.06

2. seuraavana päivänä tuotiin syötettäväksi, sitä seuraavana kokonaan. saatiin onneksi perhehuone.

3. jouduttiin, imetys lähti hitaasti, lisämaidosta luovuttiin vasta vajaa 2kk synnytyksen jälkeen

4.seuraava päivä meni maatessa, sitä seuraava vielä jonku verran arkana. kivusta ei ollut enää haittaa kolmantena päivänä eikä sen jälkeen.

5.ei haittaa

6. sektio oli ihana. en tod haluaisi alatiesynnytystä.

8. käynnistysyrityksiä sairaalassa 7pv, eikä mitään tapahtunut. lisäksi lapsivettä oli vähän.

1. 30.10.06
2. leikkauspäivänä tuotiin isän kanssa osastolle hoitoon, pari ekaa yötä oli vauvalassa, päivät osastolla
3. maito nousi rintoihin vasta 5. päivänä joten sai lisä maitoa
4. Kipupumpun takia ei ollut kipua, pumppu poistettiin vasta 3. päivänä mutta kipu ei haitannut toimia
5. kovasti arpi kutiaa välillä ja yläosasta kiristää välillä. Joskus vaatteet hankaa ilkeästi (pystyviilto)
6. Ei ollut hyvä kokemus kun hätäsektioon jouduttiin, mutta yritettiin ensin 22 tuntia tehdä alakautta...ei sekään mikään mukava muisto ole.
7. Paljon jäi epäselvää leikkauksesta, eipä näkynyt lääkäriä jututtamassa leikkauksen jälkeen!! Painoarvio heitti kilon verran..kuulemma liian paljon.
8. Tosiaan ensi väänsin tehdä poikaa 22 tuntia alakautta ja sitten sydänäänten laskun takia suunniteltiin kiireellistä sektiota mutta sitten tuli laakea sydänäänten lasku niin mentiinkin hätäsektiioon.

1. Milloin synnytitte?
14.12.06

2. Kuinka kauan meni, ennen kuin saitte lapsen hoitoonne osastolla?
Heti sain vauvan hoitooni.

3. Jouduttiinko lapselle antamaan lisämaitoa sairaalassa ennen kuin maito nousi ja lähtikö imetys käyntiin kunnolla?
Ei jouduttu antamaan lisämaitoa, sillä maito nousi kolmantena päivänä, aivan kuin monella alatiesynnyttäjälläkin.

4. Kuinka kipeitä olitte heti leikkauksen jälkeen ja milloin kivusta ei enää ollut haittaa rutiinien hoidossa?
Koko sairaalassaoloaikana ei ollut ollenkaan kipua, tosin olihan minulla yhden vuorokauden ajan kipupumppu ja sen jälkeen melko kova tablettilääkitys. Kotona ilmeni muutaman viikon aikana pientä jomotusta, kun vähitellen vähensin kipulääkkeiden määrää.

5. Haittaako leikkausarpesi millään lailla, onko se vieläkin kipeä tms.?
Leikkausarpi ei ole ollut ollenkaan kipeä. Siitä ei ole myöskään kosmeettista haittaa, koska on bikinirajan alapuolella (tehtiin kiireellinen sektio). Arpi on siisti, mutta vielä melko punertava. Ja vaaleneehan se vielä ajan kuluessa..

6. Oliko sektio mielestäsi hyvä synnytyskokemuksena ja tekisitkö sen uudelleen, jos voisit valita sektion ja alatiesynnytyksen väliltä?
Jos meille vielä tulee kakkonen, niin haluan ehdottomasti sektion. Alatiesynnytystä yritettiin kohdallani pitkään, joten koin myös supistuksista aiheutuvaa kipua jne. Voin siis sanoa, että tiedän jotakin myös alatiesynnytyksestä.

7. Muuta kerrottavaa tai kommenttia.
Ihmettelen, miten usein puhutaan, kuinka kipeä on sektion jälkeen, vauvaa ei pysty hoitamaan, maito ei nouse jne. Tämä kaikki osoittautui kohdallani vääräksi. Sektio olikin positiivinen kokemus :)

1. 15.8.2006

2. Vauvan sain heti heräämöön aika pitkäksi toviksi ja osastolle palatessani vauva jo odottelikin huoneessamme.

3. Lisämaitoa hoitajat olivat antaneet vissiin pari kertaa hiukan yöllä. Maitoa tuli kai kutakuinkin riittävästi, vauva kyllä imuroi hyvin, itse kärsin hellistä rinnanpäistä 2kk. Vauva tuotiin ensimmäistä kertaa rinnalle sinne heräämöön ja kyllä ne muutamat imaisut jotenkin onnistuivat jo siinä.

4. En ollut kovin kipeä kun lääkkeet purivat. Jo samana iltana otettiin se letku pois selästä ja virtsaletku kans. Tosin mulle ei sopineet eräät kipulääkkeet ja olin aivan tokkurassa siinä ennen kuin asia tajuttiin. Kotona sängystä nouseminen ja sänkyyn meno kävi kipeää ja kunto oli heikko. Kävelylenkit kuitenkin pitenivät päivä päivältä ja kyllä varmaan viikossa pystyi jotenkin toimimaan. Tosin söin Buranaa.

5. Leikkausarpi kiristi kauan, mutta varmaan jotain kuukausi sitten (5kk) olen huomannut, että arpi ei ole enää tosi tummanpunainen ja iho ei ympärillä kiristy. Edelleen arven ympärillä ihon tunto on aika huono. Siis...on sillain tunnoton.

6. Sektio oli erittäin helppo. Varmaankin todella helppo verrattuna alatiesynnytykseen. Ei jännittänyt itse synnytys lainkaan. Pystyi myös valmistautumaan asiaan kun oli kyse suunnitellusta sektiosta. Jos olisi jälleen perätila kyseessä niin varmaankin olisin niin pelkuri, että valitsisin taasen sektion. Jos olisi raivotarjonta niin yrittäisin kyllä alatiesynnytystä...ellen jänistäisi :D

7. Surullista oli se, että sairaalassa ei saanut nostaa vauvaa. Eli kun vauva itki sängyssään minun sänkyni vieressä, en voinut muuta kuin silitellä :( Olikohan se 3 pv tai jotain ennenkuin sai nostaa vauvaa (lääkärin mukaan), mutta minä kyllä nostin aikaisemmin. Mutta minä toivuinkin mielestäni todella nopeasti (fyysisesti, henkinen puoli eri juttu).

1. Milloin synnytitte? huhtikuun lopulla
2. Kuinka kauan meni, ennen kuin saitte lapsen hoitoonne osastolla? heti heräämöstä tultua yöllä nähtäville ja rinnalle, tosin aamulla sitten jo hoitoon
3. Jouduttiinko lapselle antamaan lisämaitoa sairaalassa ennen kuin maito nousi ja lähtikö imetys käyntiin kunnolla? jep, maito nousi 4päivänä kotona kunnolla
4. Kuinka kipeitä olitte heti leikkauksen jälkeen ja milloin kivusta ei enää ollut haittaa rutiinien hoidossa? kipeä olin, halusin eroon kuitenkin kipupumpusta ja suun kautta särkylääkettä otin en tosin sitä määrää mitä määrättiin
5. Haittaako leikkausarpesi millään lailla, onko se vieläkin kipeä tms.? ei ole kipeä, hyvin parantui, tunto on jne. arpi on vaalentumassa eikä haittaa se että siinä se on ja pysyy, arvokas merkki mulle enkä muutenkaan napaani tykkää näytellä
6. Oliko sektio mielestäsi hyvä synnytyskokemuksena ja tekisitkö sen uudelleen, jos voisit valita sektion ja alatiesynnytyksen väliltä? hätäsektion takia ei miellyttävä, mutta kun uneen niin eipä mitään haittaa ja ei ollut herätessä pahoinvointia tms. olin onnellinen kun kuulin että terve vauva tuli, lantion ahtauden takia varmaan jatkossa sektio ja sen takia koska eka kokemus lapsen tilan takia huono, ei sektion
7. Muuta kerrottavaa tai kommenttia.
kts. edellä
8. miksi tehtiin? synnytys pitkittyi ja pysähtyi, supistelin 15 tuntia sitten rupes lapsen sydänäänet reistaileen....epäillään ahdasta lantiota.

kaikille vastanneille! Mielläni lukisin enemmänkin kokemuksistanne, joten muutkin vain vastaamaan :)

Minulla on huomenna ensimmäinen synnytyspelkopolilla käynti ja siksi täällä sektiosta kyselin. Poikamme synnytin alakautta imukupin ja suunnilleen kymmenen henkilön avustuksella ja pojalle jäi päähän ikuinen luupatti muistoksi, joten melkoiset traumat sain...

Jospa myöntäisivät sektion, ettei tarvitsisi koka raskausaikaa pelätä, miten seuraavassa synnytyksessä käy.

1.20.9.06
2.seuraavana päivänä
3.imetys lähti hyvin käyntiin mutta silti annettiin lisä maitoa
4.seuraavan päivänä olin jo jaloillani.viikko siinä meni niin ei haitannu enää
5.ei mitenkään
6.olihan se
7.olis vaan saannu leikata aikasemmin ku oli 3pv kauheet supistukset

Meidän vauva syntyi 14.1 hätäsektiolla. Sydänäänet laskivat ja siksi sektio. Vauva syntyi kuuden aikoihin illalla ja isä pääsi näkemään pienen heti ja vei osastolle. Itse sain hänet syliini puolenyön aikoihin.

Seuraavana päivänä syötin vauvaani. Hoitaja kävivät nostamassa toiselle rinnalle kun en itse pystynyt. Eka päivänä ei puhettakaan, että olisi voinut nousta tai kääntyäkään kunnolla. Kipua oli johon kyllä sai lääkettä. Seuraavan päivänä kävin jo jalkeilla koska oli myös niin kauheat ilmavaivat ja vatsaan ei voinut hipaistakaan. Liikkuminen kuulemma auttaa tähän vaivaan, ja niin auttoikin pikkuhiljaa.

Vauvalle annoin lisämaitoa koska oma ei vielä riittänyt. Neljäntenä päivänä kun pääsimme kotiin alkoi maitokin nousta ja sen jälkeen oma maito on riittänyt. Vauva syö 2-4 tunnin välein.

Kolme viikko kulunut synnytyksestä. Haava täysin parantunut eikä tarvi enää kipulääkettä. Vauvan nosto ei tee kipeää eikä arpi ole kosketusarka ja aivan hyvän näköinen, tietenkinhän siihen arpi jää mutta ei haittaa elämää mitenkään.

Onhan se toipuminen henkilökohtaista ja kipukynnys on erilainen. Suosittelisin kuitenkin nousemaan mitä pikinmiten jaloilleen tietysti voinnin mukaan kuitenkin pitää toimia.

1. Milloin synnytitte? 7 viikkoa sitten.
2. Kuinka kauan meni, ennen kuin saitte lapsen hoitoonne osastolla? Illalla leikattiin ja seuraavana aamuna kun siirryttiin osastolle, vauva tuli vierelle.
3. Jouduttiinko lapselle antamaan lisämaitoa sairaalassa ennen kuin maito nousi ja lähtikö imetys käyntiin kunnolla? 2 kertaa annetiin lisämaitoa kun vauvan paino putosi lähes 10% ja uhkasi kuivuminen. 4. päivänä sitten maito nousi oikein ryminällä rintoihin ja sen koommin ei ole lisämaitoa tarvittu, onneksi niin.
4. Kuinka kipeitä olitte heti leikkauksen jälkeen ja milloin kivusta ei enää ollut haittaa rutiinien hoidossa? Leikkausta seuraavana aamuna kun oli tunto palannut oli kyllä tosi kipeä mutta sairaalassa kannustettiin heti nousemaan sängystä (se sängystä nouseminen tuntuikin kaikkein pahimmalta) jalkeille ja toipuminen lähti nopeasti käyntiin. Noin viikon otin kipulääkettä.
5. Haittaako leikkausarpesi millään lailla, onko se vieläkin kipeä tms.? Ei ole enää kipeä lainkaan paitsi aivastaessa vähän kirpaisee. Jos kovin touhuan jotain fyysistä niin sitten voi myöhemmin olla vähän tuntemuksia.
6. Oliko sektio mielestäsi hyvä synnytyskokemuksena ja tekisitkö sen uudelleen, jos voisit valita sektion ja alatiesynnytyksen väliltä? Kokemuksena se oli ihan ok, ei niin paha ollenkaan kun olisi kuvitellut, mutta toivon että seuraava lapsi syntyisi alakautta jos mahdollista.
8. Miksi sinä synnytit sektiolla? Olin yliajalla noin viikon kun lapsivesi alkoi tihkua. Sairaalassa odoteltiin pari päivää ja seurailtiin supistuksia ja sitten laitettiin oksitosiinitippa että saatiin vauhtia synnytykseen. Supistukset muuttui hiljalleen koviksi ja ponnistusvaiheeseen asti pääsin, tosin paikat ei aueenut kuin 6cm. Kiireellinen sektio siis kun paikat ei auenneet ja vauvan pää oli väärässä tarjonnassa, äitikin alkoi olla aika puhki. Myöhemmin magneettikuvauksessa todettiin että lantio oli sittenkin liian ahdas (minkä vuoksi vauva laskeutui vasta synnytyksessä ja pää väärässä asennossa ->paikat ei auennut), vaikka 3 lääkäriä oli arvioinut että hyvin mahtuu tulemaan isompikin vauva...

1. Milloin synnytitte?
1.lapsi 06/05, 2.lapsi 01/07. molemmat suunniteltuja sektioita. nämä kokemukset jälkimmäisestä. toinen yhtä helppo.

2. Kuinka kauan meni, ennen kuin saitte lapsen hoitoonne osastolla?
haavan ompelun jälkeen olin heräämössä 1,5 tuntia ja sieltä osastolle, missä sain vauvan syliin ja ensi-imetykseen. yhteensä meni aikaa ehkä noin 3 tuntia. vauva 2 ensimmäistä tuntia lämpökaapissa tarkkailussa. 2 yötä vauva lastenhuoneessa, muuten vierihoidossa.

3. Jouduttiinko lapselle antamaan lisämaitoa sairaalassa ennen kuin maito nousi ja lähtikö imetys käyntiin kunnolla?
kahtena ensimmäisenä päivänä annettin. maito nousi kolmantena päivänä

4. Kuinka kipeitä olitte heti leikkauksen jälkeen ja milloin kivusta ei enää ollut haittaa rutiinien hoidossa?
en yhtään kipeä. leikkaus ti iltapäivällä. ke aamuna pystyssä. kipupumppu poistettiin ke puolen päivän aikaan. illalla yks kipulääke, muuta ei tarvittu. sairaalasta kotiuduttiin 3. päivänä. jo 2. päivänä kävelin ihan normaalisti ja tein mitä muutki äidit osastolla..

5. Haittaako leikkausarpesi millään lailla, onko se vieläkin kipeä tms.?
ei haittaa. yhtään kipulääkettä ei ole kotona tarvinnu ottaa.

6. Oliko sektio mielestäsi hyvä synnytyskokemuksena ja tekisitkö sen uudelleen, jos voisit valita sektion ja alatiesynnytyksen väliltä?
en koe oikeasti synnyttäneeni. nyt 2 sektiota takana ja lupa tehdä vielä 1 lapsi, joka automaattisesti syntyy myös sektiolla. alatiesynnytys jää minulta kokonaan kokematta.

7. Muuta kerrottavaa tai kommenttia.
molemmat sektiot on ollu aika kova paikka, mutta pettymys menny ohi äkkiä ohi. pääasia että lapset saatu turvallisesti maailmaan. kyllähän se tietty harmittaa, ettei ikinä saa synnyttää "oikealla lailla"

8. Miksi sinä synnytit sektiolla?
1. perätila 2. yliaikasuuden takia 42 2, iso sikiö. kohdunsuu epäkypsä eikä voitu käynnistää, koska olisi tarvittu paljon lääkkeitä, että synnytys olis käynnistyny ja mulle niitä ei voitu edellisen sektion takia antaa.

1. lokakuu 2006
2. osastolla vauva tuli heti samaan huoneeseen (yksityishuone sektio äideille), kun pääsin heräämöstä. Hoitajat auttoivat vauvan rinnalle. Muuten vauvaa hoiti pari päivää hoitajat ja isä.
3. Lisämaitoa otettiin aina imetyksen lisäksi. Olisi luultavasti riittänyt pelkkä rinta. Helposti tuli lisämaitoa pyydettyä, kun ajattelin, että vauvalla kova nälkä. Sanovat, että vastasyntynyt pärjää kolmekin vuorokautta vähällä ravinnolla.
4. Leikkauksen jälkeen oli haavan kohdalla kipua. Seuraavana päivänä leikkauksesta kävin jo jalkeilla. Kolmen päivän päästä leikkauksesta, kipu ei haitannut...hoidin itse jo vauvaa ja kävelin osaston ja kahvilan väliä.
5.Leikkausarpi ei vaivaa. Haavan kohta tunnoton, mutta taitaa jäädäkin.
6. Olin valmistautunut alatiesynnytykseen, mutta jouduin kiireelliseen sektioon. Kokemuksena sektio jäi mieleen hyvänä, mutta jos joskus uudelleen raskaana, uskon että alatiesynnytys on valinta.
7. Toimenpide ei tuntunut pahalta. Olihan se tietenkin oudon tuntuista, mutta kun olin saanut spinaalipuudutuksen, en tuntenut kipua. Leikkausviillosta tuli tunne kuin maha olisi "valahtanut levälleen". Kohdun puhdistamiseen käyttivät imurin kuuloista välinettä. Tikkien ompelu oli väliin sellaista nykimistä, kuin lanka olisi takerrellut ihoon. Mutta kaikenkaikkiaan ... sektiota ei tarvitse eikä kannata jännittää.

Suunnittelussa sektiossa kaikki meni hyvin ja toipuminen molemmista sektioista oli todella nopeaa. Minulle ainoa oikea tapa synnyttää (lääketieteellisestä syystä). Suosittelen lämpimästi! Ei traumoja, ei repeämisiä, ei tuskaa eikä stressiä. Ja olen aivan varma, että jos miehet synnyttäisivät niin alateitse synnyttämisestä voisi enää lukea historian kirjoista, niin kamalaa se tuttujeni mukaan on ollut, siis heidän, jotka ovat alateitse synnyttäneet!
Mutta kysymyksiin:
1. vuosina 07 ja 09
2. Sain molemmat heti vierihoitoon, siis sen jälkeen kun olivat ommelleet minut kiinni
3. Lisämaitoa ei suostuttu antamaan. Maito nousi parin päivän viiveellä rintoihin ja imetys lähti käyntiin ihan moitteettomasti
4. Vuorokausi oli jonkin verran kipuja, mutta kipulääkitys piti loitolla, vauvaa pystyin heti seuraavana päivänä jo hoitamaan, toivuin siis todella nopeasti molemmista sektioista. Kuukausi piti ottaa rennommin, mutta sen jälkeen ja jo sitä ennenkin olin jo täydessä vedossa
5. Leikkausarpi ei vaivaa milläänlailla, oli kauan kyllä "tunnoton"
6. Valitsisin sektion milloin hyvänsä. Suosittelen lämpimästi. Alatiesynnytystä en haluaisi mistään hinnasta kokea!

1. Milloin synnytitte?
- kolme viikkoa sitten

2. Kuinka kauan meni, ennen kuin saitte lapsen hoitoonne osastolla?
- os:lle pääsin 4h vauvan syntymästä, mutta sängystä en päässyt ylös ennen seuraavaa päivää, eli alussa "hoitaminen" oli sitä että joku nosti vauvan rinnall ja rinnalta - mut vierihoidossa oli koko ajan, mies hoiti päivän ja kätilö pyörähti auttamassa yöllä

3. Jouduttiinko lapselle antamaan lisämaitoa sairaalassa ennen kuin maito nousi ja lähtikö imetys käyntiin kunnolla?
- annettiin, ja maito nousi toooooosi surkeasti - nyt näyttäis siltä, et noin viikon sisällä saadaan vähenneltyä korvikemaito pois

4. Kuinka kipeitä olitte heti leikkauksen jälkeen ja milloin kivusta ei enää ollut haittaa rutiinien hoidossa?
- tosi kipeä, mut leikkaus ei ollut tavallinen ja lähinnä buranalla/panadolilla mentiin... 24h sektiota pääsin suihkuun ja sen jälkeen pärjättiin miehen kanssa ilman henkilökunnan apua, mut oli ne yöt/aamut kipeitä liikkua monta päivää... noin viikon kuluttua jätin kipulääkkeet kokonaan pois

5. Haittaako leikkausarpesi millään lailla, onko se vieläkin kipeä tms.?
- pitää sitä vähän varoa (esim. ettei vauva mahan päällä maatessa potki siihen) ja nostokieltohan tässä vielä on, mut hyvin on umpeutunut ja oikeastaan kivuton

6. Oliko sektio mielestäsi hyvä synnytyskokemuksena ja tekisitkö sen uudelleen, jos voisit valita sektion ja alatiesynnytyksen väliltä?
- jos voisin valita, haluaisin ehdottomasti synnyttää alateitse, niin kuin olisin halunnut synnyttää tälläkin kertaa, mutta se ei koskaan ole minulle vaihtoehto

7. Muuta kerrottavaa tai kommenttia.
- ottaen huomioon ekan vuorokauden kivut ja avuttomuuden, sen jälkeen toipuminen oli hurjan nopeaa, ja kotiuduin useamman päivän suunniteltua aiemmin (tosin kotona oli mies apuna yötä päivää, os:lla piti pärjätä yöt omillaan ekan yön jälkeen)... ja nyt tuntuu että ihan sama mitä kautta murunen tuli, merkitysketöntä tässä vaiheessa! Ainoastaan imetyksen huono alku harmittaa.

1. Milloin synnytitte?
-Lokakuussa 2010,rv 34 2 kiireellinen sektio r-myrkytyksen takia
2. Kuinka kauan meni, ennen kuin saitte lapsen hoitoonne osastolla?
-6 päivää
3. Jouduttiinko lapselle antamaan lisämaitoa sairaalassa ennen kuin maito nousi ja lähtikö imetys käyntiin kunnolla?
-Jouduttiin,ei lähtenyt
4. Kuinka kipeitä olitte heti leikkauksen jälkeen ja milloin kivusta ei enää ollut haittaa rutiinien hoidossa?
-En kovinkaan kipeä jollei haava olis ollu tulehtunut
5. Haittaako leikkausarpesi millään lailla, onko se vieläkin kipeä tms.?
-Ei kipeä mutta ei siihen tee mieli koskea,kova on siltä kohtaa.
6. Oliko sektio mielestäsi hyvä synnytyskokemuksena ja tekisitkö sen uudelleen, jos voisit valita sektion ja alatiesynnytyksen väliltä?
-Ottaisin sektion
7. Muuta kerrottavaa tai kommenttia.
-Haavassa oli hematooma jonka takia haavaa jouduttiin leikkamaan lisää auki n. 2cm,kuukausien haavanhoidot.

1. Milloin synnytitte?
20-vuotta sitten
2. Kuinka kauan meni, ennen kuin saitte lapsen hoitoonne osastolla?
yön ylitse annoin olla hoitajilla (itse pyysin) seuraavana aamuna tuotiin vierihoitoon (syntyi illalla puoli 7 aikaan)
3. Jouduttiinko lapselle antamaan lisämaitoa sairaalassa ennen kuin maito nousi ja lähtikö imetys käyntiin kunnolla?
Kyllä jouduttiin mutta imetys lähti hyvin käyntiin
4. Kuinka kipeitä olitte heti leikkauksen jälkeen ja milloin kivusta ei enää ollut haittaa rutiinien hoidossa?
Illalla kipeä, aamulla 10 aikaan liikkeelle varovasti kipu ei haitannut kuin 1-2 päivää kunnolla.
5. Haittaako leikkausarpesi millään lailla, onko se vieläkin kipeä tms.?
ei ole. ensimmäisen jälkeen synnyttänyt 5 lasta eikä arpi ole koskaan haitannut
6. Oliko sektio mielestäsi hyvä synnytyskokemuksena ja tekisitkö sen uudelleen, jos voisit valita sektion ja alatiesynnytyksen väliltä?
en tekisi, ottaisin alatiesynnytyksen mieluummin jos voisin valita
7. Muuta kerrottavaa tai kommenttia
8. Miksi sinä synnytit sektiolla?
lapsi väärinpäin, liki 2 viikkoa yliaikainen, yritettiin käynnistystä kaikki meni muutoin hyvin, mutta lapsi ei laskeutunut. 9 tunnin jälkeen hätäleikkauksella lapsi maailmaan.

1. 03/2009
2. 2h syntymästä. Sain hetkeksi sitten veivät vauvalaan yöksi toivat yöllä vaan tissille..eli aamulla silleen kunnolla sain lapseeni tutustua vasta!
3. Kyllä olivat antaneet jo ennenkun sain nähdä kunnolla koko lasta.
4. Olin 2pv tod petipotilas, sitten pääsi jalkeille mutta olihan se haava pitkään hankala.
5. Ei nyt enää ole, eikä haittaa muuten mutta kutiaa välillä aivan helvetisti!! Niin mulla tekee kyllä muutkin pienemmätkin arvet.
6./8. Tekisin jos olisi lapsen parhaaksi, nyt se tehtiin koska olin 39h avautunut enkä koskaan auennut 10cm eikä lapsi laskeutunut. Raportissa syynä lukee synnytyksen pysähtyminen. Enkä olisi jaksanut niitä helvetin supistuksia enää sekuntiakaan joten oli helpottavaa päästä leikkaukseen kun olo alkoi olla syömättä juomatta ja nukkumatta jo niin kamala että oksu vaan lensi ja itkua pakersin tuskissa. Pahinta oli kun editystä ei tapahtunut ja kaikki puudutteet annettu jo eikä ollut syntymäisilläänkään. Lapsi voi kokoajan hyvin mutta äiti meinasi jo pökertyä ihan todella siihen supisteluun ja voimattomaan oloon.
7. Toista lasta tuskin tulee vaikka synnytyskammoa tuosta ei jäänytkään. Todella karmea kokemus mutta pitää varmaan lohduttautua sillä että alapää on ehjä ja kuin entisensä.. Kurjinta oli tuo lapsen ensimmäinen vuorokausi kun en oikein saanut häntä pidellä kuin pieniä hetkiä. Mutta terve poika tuli. onnellinen lopputulos.

1. Viime syksynä
2. Taisin tunnin nukkua. Sitten toivat.
3. Parina ekana päivänä annettiin mutta muuten toimi hyvin.
4. Epiduraali oli kiinni kolme päivää, neljäntenä päivänä kivut aivan kammottavat. Itku meinasi päästä kun vessassa yritti käydä. Lasta en pystynyt TÄYSIN hoitamaan itse kuin vasta n.6 pv leikkauksesta.
5.Ruma on vaan ei kippee
6. Tekisin sektion ja varmaan vielä teenkin.
7. -
8. Lapsi oli n 4kg 700 g painava, 54,5 cm pitkä ja se tiedettiin. En suostunu tommosta lähteen alakautta putkauttaan vaikka yrittivätkin taivutella.
Kiitos kaikille vastaamaan vaivautuneille :)

1. Milloin synnytitte? elokuussa 2010
2. Kuinka kauan meni, ennen kuin saitte lapsen hoitoonne osastolla? Heti heräämöstä tultua. Sain vauvan heti viereeni yöksi, valvoin koko yön ja vain ihailin ihanaa pientä nyyttiäni. Itselläni ei tuolloin ollut juurikaan kipeä olo (kipulääkitys oli siis kohdallaan).
3. Jouduttiinko lapselle antamaan lisämaitoa sairaalassa ennen kuin maito nousi ja lähtikö imetys käyntiin kunnolla? Ei tippaakaan, koska otin vauvan heti viereeni ihoihoa vasten nukkumaan ja tämä laukaisi vauvassa imemistarpeen ja samoin itseltä alkoi maitoa imemisen seuraksena pikkuhiljaa tulla.
4. Kuinka kipeitä olitte heti leikkauksen jälkeen ja milloin kivusta ei enää ollut haittaa rutiinien hoidossa? Minulla ei ollut edes kipupumppua, nouseminen ja vessassakäyntu poltti aika paljon seuraavana aamuna, mutta otin heti särkylääkkeet niin olo oli ihan ok ja pääsin kävelemään varovasti vessaan ja pieniä matkoja. Kotona meni reilu viikko, kun pääsin jo hiljaa vaunuilemaan pikkulenkin vaunujen kanssa. Kaukaloa, en tosin nostellut vielä tuolloin (mies isyyslomalla myös ja kotona)
5. Haittaako leikkausarpesi millään lailla, onko se vieläkin kipeä tms.? Ei haittaa, nyt reilu vuosi leikkauksesta ja eikä vuoteen ole milläänlaillla vaivannut.
6. Oliko sektio mielestäsi hyvä synnytyskokemuksena ja tekisitkö sen uudelleen, jos voisit valita sektion ja alatiesynnytyksen väliltä? Tekisin, ehdottomasti. Alateitse synnyttäneille kavereilleni on tullut vaikka mitä komplikaatioita synnytyksessä ja sen jälkeen. Ainakin kaksi heistä mm. joutuu käyttämään tenoja päivittäin ja toinen heistä ei voi lenkkeillä juosten, koska pissaa alleen tahtomaattaan juosteessaan.
7. Sektio maksaa yhteiskunnalle viiden alatiesynnytyksen verran ja uskon sen olevan syynä siihen, miksi sen riskejä liioitellaan. Tutkimusten mukaan synnytys komlikaatioita saattuu prosenttuaalisesti enemmän juurikin alatiesynnyttäjillä kuin suunnitelulla sektiolla synnyttäneillä.
8. miksi tehtiin? Itselläni oli kova synnytyspelko ja sain pelkopolin kautta lähetteen suunniteltuun sektioon. Kovana pitää olla jos meinaa sektion saada kestää kaikenlaista arvostelua joka suunnalta. Itse en kertonut juuri kellekkään synnytyspelostani tai sektion oikeasta syystä.

1. 22.4.2011.
2. En saanut lastani missään vaiheessa vierihoitoon, vaan vauva oli osastolla vielä päivän minun kotiutumisen jälkeenkin.
3. Kyllä jouduttiin. En ole voinut täysimettää ollenkaan, ja osittain imettänytkin olen vain pari ensimmäistä viikkoa.
4. Olin todella kipeä. Kolmisen viikkoa meni, ennen kuin pystyin kunnolla kävelemään ja hoitomaan asioita.
5. Leikkausarpea ei nykyään edes huomaisi, ellei se olisi niin näkyvä. ;)
6. Jos saisin valita, niin toki haluaisin alatiesynnyttää. Mutta ei jäänyt traumoja.
7.
8. Monen tekijän summa. Monta päivää jatkunut käynnistely, puolitoista vuorokautta sitten menneet vedet, pysähtynyt synnytys ja todella korkealle nousseet tulehdusarvot. Kiireellinen sektio.

1. 14.7.2011 (rv 39)
2. Sain heti heräämössä kun minut oli ommeltu kiinni (ompeluun meni n. 25min)
3. Annettiin 3 kertaa, mutta mielestäni olisi tarvinnut enemmänkin (näin jälkeenpäin ajateltuna, sairaalassa olin niin sekaisin ja kun esikoinen kyseessä, kaikki oli opettelua) Vauva kitisi rinnalla koko ajan eli ei varmaankaan saanut maitoa riittävästi. Ja kun kerran vierihoitoa ja jatkuvaa imettämistä painotettiin niin en uskaltanut moneen kertaan lisämaitoa pyytää vaan valvoin itkevän vauvan kanssa lähes vuorokauden ympäri. ÄLÄ tee samaa virhettä!! Pyydä rohkeasti lisämaitoa jos vähänkin tuntuu ettei oma riitä.
Maito nousi 3. päivänä, vasta kotona, mutta parin päivän päästä tulo tyrehtyi, vaikka kuinka sitkeästi imetin. Sanoivat että johtunee sektiosta. Sain siis imetettyä vauvalle enää muutamia pisaroita ja loput korvikkeella. 2 viikon päästä siirryttiin kokonaan korvikkeeseen.
4. Kipuja ei ollut vatsassa muuta kuin noustessa ja sängyssä kääntyessä ja aina kävelemään lähtiessa. Mutta se sitten tekikin tosissaan kipeää kolme ensimmäistä päivää. 2 viikkoa leikkauksen jälkeen ei tuntunut enää juuri missään ja viikon päästä siitä oli kuin ei olisi ikinä leikattukaan.
5. Ei haittaa mitenkään (nyt siis 9vkoa leikkauksesta). On vain vaaleanpunainen viiva.
6. Oli hyvä kokemus. Ehdottomasti valitsisin uudelleenkin, ainakin jos seuraavakin lapsi olisi perätilassa.
8. Vauva perätilassa. Kovin suositeltiin alatiesynnytystä ja olisi mahtunutkin luultavasti lantion puolesta tulemaan, mutta uskoin sektion olevan turvallisempi vaihtoehto vauvalle. Ja olen erittäin tyytyväinen valintaani jälkeenpäin. Näin ja kuulin nimittäin paikanpäällä alakautta perätilassa synnyttäneen naisen kivut.. Ei kovinkaan kaunista. Mutta en viitsi pelotella sillä, luultavasti hänellä vain kävi todella huono tuuri. Parilla ystävälläni kun on ihan positiiviset kokemukset kyseisestä synnytystavasta.