Onko kukaan teistä joutunut valitsemaan miehen ja omien lasten välillä? Mitä tehdä, jos suhde toimii, mutta lasten ja miehen välinen suhde takkuaa. Onko suhteella toivoa?
Lapset ovat sentään jo "isoja". Lapsi-isä - suhde ei toimi; itse olen pehmo-äiti. Aina ajatellut lasteni parasta.Lapset myös tottuneet siihen.
Onko tämä normaalia? Loksahteleeko uusperhekuviot tosta vaan paikalleen?
Lasten isällä on suhde. Kun se alkoi, ei kukaan kysellyt, mitä lapset ovat mieltä...Sekö on oikein?
Lapset ovat sentään jo "isoja". Lapsi-isä - suhde ei toimi; itse olen pehmo-äiti. Aina ajatellut lasteni parasta.Lapset myös tottuneet siihen.
Onko tämä normaalia? Loksahteleeko uusperhekuviot tosta vaan paikalleen?
Lasten isällä on suhde. Kun se alkoi, ei kukaan kysellyt, mitä lapset ovat mieltä...Sekö on oikein?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei kai tilanne voi noin paha olla? Seukkaatteko vai asutteko yhdessä? Miten yhteensopimattomuus ilmenee?
Anteeksi uteliaisuuteni, mutta aihe kiinnostaa tavattomasti oman elämäntilanteen takia!!!
Voimia toivotan sulle, ja haluan uskoa, että jotakin voisi sunkin tilanteessa olla vielä tehtävissä!
Omat lapset ovat omia lapsia, ja toki heidän hyvinvointinsa on perusjuttu. MUTTA on väärin, jos sen vuoksi et voi olla hyvintoimivassa suhteessa!
Sulla on täysi oikeus omaan elämääsi.
Siihen kuuluu tietty lapset, mutta myös rakkauselämäsi valitsemasi miehen kanssa.
Varmaankin lapsesi panevat hanttiin ja ilmaisevat mielipiteensä...mutta ei se mitään saa muuttaa.
Selitä heille, että he ovat sinun lapsiasi, eikä mikään koskaan muutu suhteessasi heihin, vaikka sinulla uusi mies olisikin. Se on täysin normaalia elämää, niin saattaa joskus olla heillä itselläänkin.
Minulla oli joskus sama tilanne, mutta selitin asian heille noin. En tiedä nielivätkö sen vai eivät, mutta eivät lapset voi määrätä kuinka elämääsi elät.
Tsemppiä sinulle...lapset voivat hyvin, kun äitikin voi.
mies vai lapset? Mikäli mies ei hyväksy lapsia, menee mielestäni mies vaihtoon. Jos taas lapset eivät hyväksy miestä, tulisi mielestäni hieman hioa särmiä, varsinkin jos miehessä ei ole mitään oleellista vikaa. Lapset voivat olla mustasukkaisia aluksi. Jos näin on, toivon että mies kestää sen.
Mies yritti aluksi. Lapset samoin. Sitten vain tuli kinaa pienestä ja sen jälkeen mies on ollut "suurennuslasin" alla. Pienikin virhe ja silloin räjähtää. On mykkäkoulua jne. Mieheni on kasvattanut omat lapsensa aikoinaan toisella tavalla kuin minä omani. Hänen lapsillaan on ollut kuri; minä olen omieni kanssa paljon pehmompi. Mies sanoo, että lapset pompottavat minua. Voi olla.. Tuntuu vain siltä, että olen tavallaan lasten ainoa "vanhempi", vaikka isäkin heillä on ja isänsä luona ovat useinkin. En usko heidän tuntevan isän luona oloaan kotoisaksi... siksikin, että isänsä pitää heille tiukan kurin.
Itse ajattelen, että kai minulla on oikeus onnneen. Me emme edes asu yhdessä. Olemme kyllä kihloissa olleet jo jonkun aikaa. Naimisiin meno ei ole ajankohtaista, ehkä mahdollista, koska tilanne on niin vaikea.
meillä tilanne meni vuosien mittaan siihen että ei auttanut kuin pakata tavarat ja lapsen ja lähteä, lasten ja itsenikin vuoksi. Siis ankaruus ja huonot välit vain pahenivat ja koko porukka voi huonosti. ikinä ei voitu lähteä mihinkään esim.kesäloma reissulle yhdessä, kun aina tuli jotain joka pilasi minun ja lasten hyvän lomafiiliksen. Äijäkin oli kiukkuinen kuin karhu. Meidän tilanne oli aika lailla saman tapainen, paitsi miehellä ei ollut lapsia. Minä ajattelin kun yhteen muutettiin että kyllä me pärjätään ja että mieskin pehmenee, vaan toisin kävi. en pahimmissa painajaisissakaan olisi voinut kuvitella että itselle niin rakkaasta ja muuten rauhallisesta miehestä voisi tulla sellainen "lasten vihaaja" ja mäkättäjä.
Mieti nyt vielä ja keskutele sen miehesi kanssa, mutta en suosittele yhteen muuttoa mikäli ette pääse yhteisymmärrykseen. Ihminen on loppujen lopuksi se mikä on eikä siitä mihinkään muutu, ei välttämättä siltikään vaikka itse haluaisi. Lapset eivät voi valita, sinä teet päätökset heidän puolestaan.
moisia, mutta ainahan sitä joutuu neuvottelemaan kasvatuslinjoista? Tarkoitan lasten isänkin kanssa, kun vielä asui perheessä. Ja näin äkkiseltään ainakin tuntuu että tässä talossa minä määrään kasvatuksesta. Jos jollain on sanomista asiaan, kuuntelen kyllä, mutta teen niin kuin parhaaksi itse näen.
Hehheh, helppo sanoa tässä vaiheessa kun ei ole miestä :)) Tuo taitaa siinä mielessä olla vaikea tilanne, kun haluaa kaikkien parasta..
lapsesi ovat?
Varmasti vaikeaa tulee olemaan . On ymmärrettävä että lapset voivat olla mustasukkaisia tai sitten he kapinoivat tilannetta vastaan . Jos haluatte jatkaa suhdetta niin sinun tehtävä yhteiset pelisäännöt miehen kanssa selviksi ja sinun seisottava miehen rinnalla tukemassa kaikkissa tilanteissa . Eikä päästää lapsia tiedän suhteen väliin jos heille antaa siihen mahdollisuuden niin se johtaa suurella toden näköisyydellä eroon . Et joudu valitseen lapsien ja miehen välillä vaan joudut näyttää lapsille mikä on uusi tilanne perheessä . Et saa asettua lasten puolelle vain sen takia että haluat suojella heitä vaikka miehesi olisi asiassa oikeassa . Ole tasa puolinen ja oikeuden mukainen kaikkia kohtaan .
Itse käynyt läpi epäonnistuneen uusioperhe helvetin jossa äiti ei ymmärtänyt mistä on kyse kun lapset kapinoivat ja koittavat tuhota suhteen . Ymmärrän hyvin sen että äiti haluaa hyvää lapsilleen ja suojella heitä . Yleensä äiti asettui lasten puolelle ja taipui heidän tahtoonsa . Perheeseen kuuluvaan "Me henkeä" ei koskaan syntynyt .
Riita tilanteissa oli selvä joukkue jako ,hän ja hänen lapsensa vastaan minä . Jos kielsin jostain esim. viikolla myöhäisen K15 elokuvan katsomisen alle kymmen vuotiaalta niin lapset hakivat äidiltä luvan katsoa sen ja ilkkuivat sitten selän takana . Ei tarvinnut sanoa lapsille ihan normaalisti että kerää omat ruoka astiat pois pöydältä niin se paisutettiin reuhaamiseksi ja huutamiseksi . Tilanne vain paheni ajan kanssa ja kaikki asiat kärjistyivät . Olin valmis kaikkeen suhteen ja perheen pelastamiseksi mutta mikään ei riittänyt . Apua haimme perhe/kasvatusneuvolasta ,sos.toimistosta ym. Saimme neuvoja mutta hän vain halusi vain olla lasten puolella taistelemassa minua vastaan . Kenelläkään ei ollut hyvä olla perheessä . Lopulta lapset saivat voiton ja eron aikaan . Olen kaikesta pahoillani ja tunnen tuskaa sisälläin että epäonnistuimme . Rakastin häntä todella paljon ,vielä vuosienkin jälkeen tunnen rakkautta häntä kohtaan vaikka emme voi koskaan palata yhteen kokemamme helvetin takia .
Lähtökohdat ovat kehnot ja jatko tuskin on parempi.
Olisi pitänyt vain hyväksyä lasten isän suhde ja jatkaa hänen kanssaan. Perhe olisi pysynyt koossa ja se olisi ollut lasten parhaaksi.
ketään lapsieni edelle, en missään muodossa!
Kuin sä ees kysyt tollasta? Minulle merkitsee lapsieni mielipiteet vielä silloinkin, kun he eivät ole enää kotona. haluan että heillä on hyvä tulla kotona käymään, ettei tarvitse "pelätä, inhota tai vihata" uutta isäpuolta!
Sulla äitinä aika erikoinen katsantokanta tuollaiseen asiaan. Mitä hemmetin väliä sillä,jos lasten isällä suhde,jota ei kyseenalaisteta? Jospa se uusi nainen sattuu olemaan lasten kanssa toimeentuleva ja sinun uusi miehesi taas ei sitä ole. Eihän siitä kilpailutilannetta saa tehdä.
Lasten etu joka tavalla,myös ns. isoina,menee AINA oman etusi edelle. Miten voisit edes ajatella elää miehen kanssa,joka ei täytä kaikkia ehtoja siinä mielessä. Mikä mies haluaa ängetä lastesi ja sinun väliin,omia tarpeitaan tyydyttämään.
Valitsemaan miehen ja lasten välillä?????? Taivas !