on parasta runojen kirjoittamisessa?
Mulle on se, että voin elää jonkin hetken uudelleen. Jossain tilanteessa ajattelen, että tästä hetkestä ja tunnelmasta kirjoitan runon. Ehkä liitän siihen vähän rakkautta, kaipuuta, surua tms...
Mulle on se, että voin elää jonkin hetken uudelleen. Jossain tilanteessa ajattelen, että tästä hetkestä ja tunnelmasta kirjoitan runon. Ehkä liitän siihen vähän rakkautta, kaipuuta, surua tms...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Runo rentouttaa kirjoittajaa
pysähtyneitä hetkiä, joista nappaan sanakuvan.
En suunnittele etukäteen, mitä kirjoitan. Runot tulevat jos ovat tullakseen, inspiraatiosta riippuen ja aina alle viiden minuutin. Kirjoittaessani itsesuojeluvaistoni ei yleensä toimi ja usein seuraavana päivänä häpeän kirjoittamaani. Siksi en yleensä lue vanhoja runojani.
Kirjoittaessa häiritsee.
Ehkä synnynnäisestä hölmöydestäni on apua. Siksi kirjoittaminen terapiana sopii minulle hyvin.
Runo on väline sanoa oleellinen lyhyesti, eikä selitellä ummet lammet.
Runo on kuin pianon soitto; kun se alkaa sujua, se vie koko pään ja yliminä ottaa löysiä.
Koskettava runo tai aforismi vie päivän valoon.
Ihmisen muistaa paitsi kasvoista myös runoista.
Runo antaa ilmeen kasvoille.
Kasvoton runo on kasvoton sotku. (Ei tarkoita, että omalla nimellä tulisi kirjoittaa)
Runossa on ihanaa se, että kun sen lukee, tietää ja tutuksi tuntee kirjoittajan, ailahtaa lämmin tuttuuden tunne ja luo positiivisuutta tai ainakin samaistumista.
Runo on rytmillisesti joskus kuin tanssia, rakastelua, hymyilyä iiriksestä iirikseen.
Runous on elämän joditon suola.
Runo on taidetta.
Runo on sielua.
Runo on.