Siinäpä kysymys, tosin voidaanko sanoa minulla viimeaikoina minkäänlaista elämää enää olleenkaan?
Minäkin pelkään sitä väärää diagnoosia. On kovin vaikeaa enää alkaa kasata itselleen elämää, kun on julistettu hulluksi. Tiedetään eräs tälläkin palstalla vaikuttanut henkilö, joka sai F20-sarjan diagnoosin.
Kaikki on silloin käytännössä ohi. Jossakin vaiheessa jopa toivoin tähän löytyvän jonkun muun syyn, mutta se ei enää näytä olevan mahdollisuus selviytyä.
Jos transtutkimuksiin lähtee, on ainoa tapa selviytyä niistä tutkimuksista se, että saa sen oikean diagnoosin. Jos minut siellä todetaan hulluksi, tekee se tapa, jolla minut todettiin hulluksi minusta vielä entistä hullumman. Väärän diagnoosin jälkeen minusta käytettäisiin esimerkiksi seuraavaa nimikettä: Se skitso, joka luuli olevansa nainen. Jos hakeutuu skitsofreniatutkimuksiin, on nimike diagnoosin jälkeen pelkkä skitso, eli vähemmän hullu ilman mitään harhaluuloja itsestään.
Eli siis transtutkimuksiin lähtemisen ehtona on se, että uskoo ihan oikeasti saavansa sieltä oikean diagnoosin. Se oikea diagnoosi on saatava sieltä hinnalla millä hyvänsä. Jos löytyy transsukupuolisuuden lisäksi jotakin muutakin, niin niillä muilla ei ole siinä tapauksessa enää väliä. Pääasia on, että se löytyy, mitä lähdettiin hakemaankin, muuten on kaikki pilalla.
Voihan olla, että minäkin kaikesta huolimatta olen transsukupuolinen. Sehän ei ole mitään hulluutta, vaan voisi jopa sanoa saaneensa terveen paperit, mutta sen lisäksi voin silti olla hullu. Silloin vuosikausia jatkunut väärässä ruumiissa eläminen selittäisi miksi minusta on tullut hullu.
Enhän minä ole koskaan tuntenut olevani mies. Se maailma on tuntunut aina vieraalta, mutta 25 vuotta jaksoin odottaa, että alkaisin vihdoinkin kokea sen omakseni, kunnes myönsin itselleni sen kaiken kulkevan aina vain kauemmaksi itsestäni. Sensijaan monesti olen erilaisissa tilanteissa kokenut itseni tytöksi/naiseksi, mutta tiedon puutteen vuoksi olen vain kauhistunut omista ajatuksistani: eihän nainen voi olla tällainen!
Onhan tässä takana myös sellainen vaihe, kun kuvittelin olevani transvestiitti, eikä siitä ole puolta vuottakaan. Muuten ihan hyvä, mutta kun tunnen roolisuorituksen vasta alkavan silloin, kun sen pitäisi loppua.
No jaa, sekavaa tilitystä tähän tulikin aika lailla, mutta mitä muuta voi odottaa sekavalta ihmiseltä?
Minäkin pelkään sitä väärää diagnoosia. On kovin vaikeaa enää alkaa kasata itselleen elämää, kun on julistettu hulluksi. Tiedetään eräs tälläkin palstalla vaikuttanut henkilö, joka sai F20-sarjan diagnoosin.
Kaikki on silloin käytännössä ohi. Jossakin vaiheessa jopa toivoin tähän löytyvän jonkun muun syyn, mutta se ei enää näytä olevan mahdollisuus selviytyä.
Jos transtutkimuksiin lähtee, on ainoa tapa selviytyä niistä tutkimuksista se, että saa sen oikean diagnoosin. Jos minut siellä todetaan hulluksi, tekee se tapa, jolla minut todettiin hulluksi minusta vielä entistä hullumman. Väärän diagnoosin jälkeen minusta käytettäisiin esimerkiksi seuraavaa nimikettä: Se skitso, joka luuli olevansa nainen. Jos hakeutuu skitsofreniatutkimuksiin, on nimike diagnoosin jälkeen pelkkä skitso, eli vähemmän hullu ilman mitään harhaluuloja itsestään.
Eli siis transtutkimuksiin lähtemisen ehtona on se, että uskoo ihan oikeasti saavansa sieltä oikean diagnoosin. Se oikea diagnoosi on saatava sieltä hinnalla millä hyvänsä. Jos löytyy transsukupuolisuuden lisäksi jotakin muutakin, niin niillä muilla ei ole siinä tapauksessa enää väliä. Pääasia on, että se löytyy, mitä lähdettiin hakemaankin, muuten on kaikki pilalla.
Voihan olla, että minäkin kaikesta huolimatta olen transsukupuolinen. Sehän ei ole mitään hulluutta, vaan voisi jopa sanoa saaneensa terveen paperit, mutta sen lisäksi voin silti olla hullu. Silloin vuosikausia jatkunut väärässä ruumiissa eläminen selittäisi miksi minusta on tullut hullu.
Enhän minä ole koskaan tuntenut olevani mies. Se maailma on tuntunut aina vieraalta, mutta 25 vuotta jaksoin odottaa, että alkaisin vihdoinkin kokea sen omakseni, kunnes myönsin itselleni sen kaiken kulkevan aina vain kauemmaksi itsestäni. Sensijaan monesti olen erilaisissa tilanteissa kokenut itseni tytöksi/naiseksi, mutta tiedon puutteen vuoksi olen vain kauhistunut omista ajatuksistani: eihän nainen voi olla tällainen!
Onhan tässä takana myös sellainen vaihe, kun kuvittelin olevani transvestiitti, eikä siitä ole puolta vuottakaan. Muuten ihan hyvä, mutta kun tunnen roolisuorituksen vasta alkavan silloin, kun sen pitäisi loppua.
No jaa, sekavaa tilitystä tähän tulikin aika lailla, mutta mitä muuta voi odottaa sekavalta ihmiseltä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos joutuu transtutkimuksista maitojunaan jonkun vaikkapa F20-sarjan diagnoosin kanssa, ei sitä tarvitse kertoa kenellekään. Lääkäriä sitoo vaitiolovelvollisuus ja asia jää teidän keskeiseksenne.
Mutta on tietenkin asia erikseen mitä itse kokee. Todennäköisesti se on melkoinen henkinen isku. Itsekin mietin tutkimusten aikana miten jatkan jos en saakkaan diagnoosia. Minulla oli vielä taustalla se että olin jo alkanut elämään julkisesti naisena. Tuosta jos olisi joutunut kelaamaan takaisin, olisikohan pää kestänyt. Toisaalta kaavailin että jatkaisin joka tapauksessa elämääni naisena, vaikka olisinkin edelleen juridisesti mies.
Siihen se loppuu jos pelivehkeet viedään vaikka et olisi itse 101% varma asiastasi. Itselläni on hullun leima ennen tutkimuksia. Okei, hullun leima on väärillä perusteilla annettu ja asia rikos ja lääninhalituksen tutkinnassa joskin vetäydyin tutkimuksista sillä perusteella, että olen riittävän mies ollakseni mies ja tutkimukset edennyt vailla viimeistä tutkimuskäyntiä. Loppujen lopuksi tutkimusryhmä itse vakuuttaa, että puuttuvat hetimiten ongelmatapauksia tavatessaan, eikä ole puuttnut, eli bye-bye. Minä kävelen korkkareilla, pukeudun ja meikkaan kuin naisläkäri joskin ajan moottoripyörällä, käyn sotaväen ja korjailen autoa kuin mies.
Eli rupesit siis minnamaariaksi.
Matiksi sen lisäksi että olen Teppo.
Siis Matti&Teppo...hmm, ei kuulosta kyllä hyvältä...oikeestaan aika järkyttävää :D
Minä lähdin sillä alkuolettamalla prosessiin, että olin tullut hulluksi ja siinä kaikki. Sen takia en panostanut kaikkia varojani vaikkapa vaatteisiin ja meikkeihin. No se vasta hullua olisikin ollut, kuka suomalainen pistää koko elantonsa näihin.
Joka tapauksessa olisi pitänyt avosylin ja vilpittömästi lähteä hakemaan F64-diagnoosia vakuuttuneena omasta mielenterveydestään.
Oikeasti parmpi olisi ollut mekkoon pukeutuva skitsofreenikko, jotkut kuvittelevat olevansa lintuja ja hyppivät parvekkeilta alas. Jehovat vieläkin uskovat minun olevan hullu. Skitsofrenia myös sattuu kun ihmisen psyyke ei enää kestä. Eivät ihmiset lyö lyötyä.
Molempi pahempi.
Luotan ja uskon että saan diagnoosin, mutta jos en saisi... oon tietty miettiny sitä.
Koska en ole oikein itsetuhoinen, aattelin että jostain hommaan itelleni hormooneja, käytän niitä kunnes hakeudun uudelleen hakemaan diagnoosia, jos ei vieläkään onnista, niin koetan jostain hommata sitten aina itelleni hormooneja ja käyn leikkauttamassa itteni omilla rahoilla joskus jossain. Aika epätoivoista ja hankalaa ja ehkä mahdotonta, mutta siis tuo olikin vain "jos".
En kenenkään lähimmäisen niskoille itsemurhaa haluaisi, mutta jos tilanne pahaksi kävisi, niin ehkä he ymmärtäisivät että ei sitä rääkkiä kestänyt.
Mutta siis :D Eihän tässä vielä mitään hätiä mitiä ole. Toivoa on aina.
Sitä paitsi hulluja on jokainen enemmän tai vähemmän. Ei ole olemassakaan täysin tervettä ihmistä. Kunhan pystyy tekemään työtä ja rakastamaan on muistaakseni Freudin mukaan kunnossa.
Mä jännitin myös diagnoosiani etukäteen. Ehdin olla "omilla mömmöillä" toista vuotta ennenkuin pääsin viralliselle HRT:lle. Ja olin vakaasti päättänyt joka tapauksessa kulkea tieni loppuun, päätti HUSsin porukka mitä tahansa. No, diagnoosihan sieltä sitten kuitenkin tuli.
Joo..eli siis sitä vaan ..et onko mahdollista saada diagnoosi/hoidot ulkomailla helpommin?
Päättäväisyys todellakin, mutta kun minulla ei sitä ole. Siihen tämä siis kaatuu. Minullahan on jo tavallaan melkein hullun paperit, eli mielenterveysongelmia on. Minulle on jo lapsuudessa yritetty hakemalla hakea diagnoosia, koska olin poikkeava. Tulihan sieltä jotakin, kun tarpeeksi kauan yrittivät. Minulla on siis jo vuosien kokemus erilaisista tutkimuksista ja jos nämä transtutkimukset ovat jotakin vielä pahempaa, niin en jäksa.
"Sitä paitsi hulluja on jokainen enemmän tai vähemmän. Ei ole olemassakaan täysin tervettä ihmistä. Kunhan pystyy tekemään työtä ja rakastamaan on muistaakseni Freudin mukaan kunnossa."
Aivan, ja tämän mukaan minä en ole kunnossa jälkimmäisen ehdon vuoksi.
Suomalainen translaki on hyvin edistyksellinen ja melko varmasti diagnoosin saa täällä nopeammin ja helpommin kuin ulkomailla. Ilmeisesti missään ei enää saa kertakäynnillä psykiatrilla diagnoosia kuin joskun vuosikymmeniä sitten. Maahanmuuttajalla tai jopa turistilla on erittäin vaikea edes päästä tutkimuksiin ulkomailla. Suomalaisessa laissa on kylläkin huomioitu ulkomailla saadut viralliset diagnoosit.
Hoidot on sitten eri asia. Joissakin maissa apteekista voi ostaa ihan mitä vaan ilman reseptiä, jopa hormoneja. Leikkauksia ulkomailla tekevät lääkärit haluavat edes jonkinlaisen dokumentin, ennen kuin tekevät korjausleikkauksia. Joku puoskari voi tehdä ihan minkälaisia leikkauksia mitään kyselemättä, mutta tuloksista ei ole varmuutta, ei edes hengissä säilymisestä.
Jos on ottanut hoidot ulkomailla ilman diagnoosia, Suomessa ei voi vahvistaa uutta sukupuolta. Siinä sitten olet nainen miehen nimellä ja hetulla. Monessa muussa maassa ei pysty koskaan vaihtamaan nimeään ja virallista sukupuoltaan, joten Suomessa tilanne on paljon parempi.
Määrittele "väärä diagnoosi". Jos väärä diagnoosi tarkoittaa sitä, että saat paperit jostakin muusta tilasta kuin mikä sinua objektiivisesti vaivaa, tällöin kyse on hoitovirheestä.
Jos taas väärä diagnoosi tarkoittaa sitä, että saat jonkun muun diagnoosin kuin mitä itse olet halunnut, silloin kyse ei ole väärästä diagnoosista vaan asennevammasta.
Diagnoosin tarkoituksena on selvittää että mikä sinua tosiasiallisesti vaivaa. Onks' tää sitä vaiko tätä vai ei mittään. Kun diagnoosi on löydetty, sen jälkeen asialle voidaan tehdä jotain. Oikeastaan mikä tahansa F20-sarjan diagnoosi on helpompaa hoitaa oireettomaksi tai parantaa kuin F64. Transsukupuolisuus on sieltä kaikkein viheliäisimmästä päästä diagnooseja.
Mietipä, haluatko olla "se skitso, joka luuli olevansa nainen" vai "se pervo, joka vaihtoi sukupuolta". Skitsofrenian hoitoennuste on hyvä ja se saadaan hoidettua oireettomaksi oikealla lääkityksellä, mutta transsukupuolisuus vaatii paitsi lääkitystä, myös sosiaalisen muutoksen ja kirurgiaa.
Jos saat skitsofreniadiagnoosin, se merkitsee että syöt neuroleptejä joko jonkin aikaa tai lopun ikääsi. Kolmasosa skitsoista paranee for good, kolmasosa voidaan hoitaa oireettomaksi ja lopuilla sitten on kroonisia oireita. Transsukupuolisuus puolestaan johtaa hoitamattomana katastrofiin ja hoidettunakin se on tragedia. Mietipä, jos saat F20-diagnoosin ja kuulutkin siihen ensimmäiseen kolmasosaan. Paranet lääkkeillä, muutaman vuoden päästä tautisi on hävinnyt ja se, mitä sinulla on ollut, ei näy päällepäin. Sinulta säästyi pitkä lantti ja muutaman vuoden päästä voit nauraa tapahtuneelle. Mutta jos diagnoosisi on F64, se merkitsee monen vuoden rumbaa, hirveää uhkapeliä koko elämälläsi ja tuskallista operointia.
Olennaista ei ole se, että löytyy se mitä lähdetään hakemaan. Olennaista on se, että jotain löytyy - ja sille voidaan tehdä jotain, olipa kyse sitten transsukupuolisuuudesta tai jostain muusta.
Tänään uusia ajatuksia: skitsofrenia toiselle sijalle, eli ensin tutkittavaksi transsukupuolisuus. Ajankohdasta ei vielä tietoa.
Tässä tapauksessa väärä diagnoosi on joku muu kuin se, jonka vuoksi on hakeuduttu tutkimuksiin.
Ehkä pitäisi hakeutua tutkimuksiin skitsofreniaepäilyn vuoksi, mutta minulla on jo senverran kokemusta kaikenmaailman tutkimuksista, että joku diagnoosi sieltä aina tulee. Useimmiten juuri se, mitä on lähdetty tutkimaan. Siksi ehkä kuitenkin kannattaisi hankkia se F20-diagnoosi transtutkimusten kautta, ettei tule hoiotovirhettä.
Entäpä jos transsukupuolinen henkilö saa diagnoosiksi F20, ja hoidot ovat sen mukaiset? Kyseessä olisi siis hoitovirhe. Tuo skitsofrenia on senverran yleisempää, että jos sitä lähtee tutkituttamaan, niin sen diagnoosin myös saa. Harvinaisempaa ei ehkä edes osata epäillä, jos tutkimustiimi on fakkiutunut. Luultavasti transtutkimuksista osaavat helpommin ohjata jonnekin muualle. Onhan kyseessä erotusdiagnoosi.
Lääkkeillähän ei parane kukaan, jos on päässä vikaa, mutta erityisen tuhoisaa lääkitys on, jos pää on periaatteessa ihan terve. Loppuikä aivojen kemiaa muuttavien nappien syöntiä ei kuulosta hyvältä. Skitsofrenian hoitoennustekin on hyvä vain lievillä tapauksilla, mutta onko se enää lievää, jos mies kuvittelee olevansa nainen? Minulla on jo niin tuskainen tie takana, etten varmasti voi enää koskaan nauraa tapahtuneelle. Onhan tässä jo ravattu tutkimuksesta toiseen, sekä sairaalasta toiseen jo alle 10-vuotiaasta asti. Vajaa vuosi TAYKS:n lastenpsykiatrian osastolla on myös jättänyt jälkensä. On vain yritetty selvittää outoa käyttäytymistäni, sekä sitä miksi en koskaan sopeutunut samanikäisten poikien joukkoon. Tunsin olevani erilainen ja sekös vasta olikin myrkkyä itsetunnolle. Ahdistus on jatkunut näistä ajoista asti hiljalleen pahentuen.
Haluaisinko sitten olla "se skitso, joka luuli olevansa nainen" vai "se pervo, joka vaihtoi sukupuolta"? En tiedä, oikeastaan molemmat kuulostavat yhtä pahalta. Skitso vai pervo? Jälkimmäinen on sentään täysvaltainen yhteiskunnan jäsen.
Jos puhutaan diagnoosista, jonka haluaisin, niin sehän ei tietenkään olisi F64 eikä F20, vaan joku selvä tapaus, esim: hyvänlaatuinen aivokasvain, joka olisi helppo poistaa. Enpä tiedä niistä enempää, tämä on vain oletus.
Minulle kyllä kelpaa mikä tahansa diagnoosi, kunhan se varmasti on oikea, eli sellainen, josta selviää että mikä minua tosiasiallisesti vaivaa. Riskinä kuitenkin on, että diagnoosit riippuvat vähän siitä mistä niitä hakee. Sellaista asennevammaa minulla ei siis ole, vaikka muuten olenkin Asennevammainen.
Silloin, kun tämä asia oli minulle vielä akuutti, rukoilin "Voi rakas Luoja, anna sen olla mitä tahansa muuta paitsi transsukupuolisuus!". Tiesin siitä yksinkertaisesti liikaa - ja tiesin, miten tuskallinen juttu tämä on. Mikä tahansa muu diagnoosi, jolla olisi selvinnyt helpommalla, olisi ollut parempi idea.
Kun lähdet tutkimuksiin, niin älä lähde sillä mielellä että menet hakemaan jotain tiettyä diagnoosia. Se on paha merkki. Lähde sillä mielellä, että sinulla on jokin vaiva, et tiedä mikä mutta epäilet mistä on kyse, ja haluat asiallista hoitoa vaivaasi, olipa se mikä tahansa. Kyllä sinä diagnoosin saat - et ehkä sitä, minkä haluaisit, mutta diagnoosin joka tapauksessa. Sen jälkeen voidaan miettiä hoitoa.
Transtutkimuksia saa lain mukaan Suomessa tehdä vain kahdessa paikassa - Stadissa ja Tampesterissa - ja molemmissa on koulutetut spesialistit, joilla on aiempaa kokemusta teeässistä. Heitä on keitetty monissa liemissä. Sellainen ihminen, joka on aito TS, kyllä saa TS-diagnoosin. Useimpien Tampereella käyneiden mielestä koko homma on ollut läpihuutojuttu.
F20-diagnoosia ei anneta TS:lle kuin poikkeustapauksissa - lähinnä silloin, jos tutkittava on harhainen tai hänellä on epärealistinen käsitys itsestään ja tilastaan. Se kyllä katsotaan hyvin tarkasti.
On muistettava, että myös hormonit muuttavat aivojen kemiaa. Eli syötkö mieluummin neurolepteja vai estrogeeneja - kyse on mieltymyksestä. Skitsofrenia on mörkö, mutta transsukupuolisuus lohikäärme. Kumman kohtaat mieluummin? Transsukupuolisuuden ennuste on aina huono - se johtaa aina vähintään hedelmättömyyteen.
Eli hakeudu tutkimuksiin. Jos olet TS, selviät kyllä - minimissään noin puolella vuodella tutkimusrumbaa ja psyykkausta plus sitten pakollinen arkielämäkoe. Tosin se ei sen jälkeen enää ole koe, vaan arkielämää.
Ollaan kyllä aivan vastakohtia. Minulle jutun selviäminen oli yksi elämäni suurimpia iloja lasteni jälkeen ja helotuksia, Minä olin kiitollinen siitä, että vihdoinkin tajusin sen,että mikä olen ja mistä on kysymys.
Ymmärrän ja en ymmärä sitä, että jos tämän kokee ahditavana ja "rangaistuksena" ? Voisi olettaa, että silloin ollaan vielä todella kaukana itsestä (self), hah, siis tuo self.
No tottahan sitä ollaan erilaisia, ja ei kait kokemniset poikkea hirveästi toisistaa, subjektiivisesti.
Tiedä häntä.
"Transtutkimuksia saa lain mukaan Suomessa tehdä vain kahdessa paikassa - Stadissa ja Tampesterissa - ja molemmissa on koulutetut spesialistit, joilla on aiempaa kokemusta teeässistä. Heitä on keitetty monissa liemissä. Sellainen ihminen, joka on aito TS, kyllä saa TS-diagnoosin. Useimpien Tampereella käyneiden mielestä koko homma on ollut läpihuutojuttu."
Näin varmasti onkin, mutta jos eksyy jollekin tavalliselle psykiatrille skitsofreniaepäilyn vuoksi, niin eihän se tiedä näistä trans-asioista mitään, vaan transsukupuolinen voi saada helposti väärän diagnoosin.
"Eli syötkö mieluummin neurolepteja vai estrogeeneja - kyse on mieltymyksestä. Skitsofrenia on mörkö, mutta transsukupuolisuus lohikäärme. Kumman kohtaat mieluummin?"
Niin, mörkö vai lohikäärme? Joskus minäkin olin sitä mieltä, että mikä tahansa muu olisi parempi kuin transsukupuolisuus, mutta nyt tuo F20 on alkanut tuntua yhtä pahalta. Ennen minä ajattelin jatkaa ihan tavallisen psykiatrian kautta, koska en halunnut ts-diagnoosia, mutta ehkä on parempi mennä transtutkimuksiin. Tulkoon sitten mikä diagnoosi tahansa, kunhan se on oikea. Minulla kyllä tutkimukset saattavat venähtää tuosta lakisääteisestä puolen vuoden minimistä aika paljonkin, koska minulla on kaikenlaista muutakin vaivaa.
Siis nythän on niin että siellä transtutkimuksissa nimenomaan poissuljetaan kaikki skitsofreniaan ja muuhun mielen kieroutumiin liittyvä.
Ne tutkimukset eivät ole mitään inkvisiition kaltaista kuulustelua, vaan siellä todella keskustellaan asiallisesti sinua kaivelevista asioista.
Itse sen läpi käyneenä ja F64.0 diagnoosin saaneena voin sen verran kertoa ettei se omasta mielestäni mitenkään rankalta tuntunut, ainoa mikä harmitti oli että aikaa kuluu koko ajan vaikka asia oli omasta mielestäni selvä.
Hoitojen alkaminen oli itselleni helpotus enkä koe sitä minään lohikäärmeenä, mikä on mielestäni aika outo rinnastus.
Saanpahan olla oma itseni vihdoinkin, eikä mitään "macho-teatteria" enään tarvitse esittää.