Onko teillä harrastuksia enemmän vai vähemmän kuin olisi tarvis?
Itse olin ennen aika huono innostumaan mistään uudesta, kuntoilu ei kiinnostanut eikä paljoa muukaan. Vain kirjat kuluivat käytössä kun luin paljon ja kuuntelin samalla musiikkia.
Viime vuosina olen kuitenkin alkanut harrastamaan yhtä jos toistakin kuntoilusta kulttuuriin ja huomannut samalla ajan riittämättömyyden. Vieläkin olisi kiva joskus kellahtaa sohvalle teekupin ja hyvän kirjan ääreen. Esim tänään voisi olla sellainen ilta kun pakkasta on niin ettei ulos tarkene mennä.
40-villitys kai kun joka paikassa pitää juosta. Mutta toisaalta, tämähän on positiivinen ongelma.
Jos nyt mietit ettei sinulla ole aikaa mihinkään tai ei ole mitään kivaa niin avaa mielesi ja katso ympärillesi. Miehet (ihan totta) voivat istuttaa kukkasia ja naiset käydä vaikka lätkämatsissa. Sisustuskin voi olla harrastus, tai auton korjaaminen. Selaappa lehdestä erilaisten järjestöjen ja kerhojen ilmoituksia ja tsekkaa netistä. Jos asut maalla niin mene kirjastoon ja lainaa vaikka tähtitiedettä tai postimerkkeilyä koskeva kirja. Sopii niin miehelle kuin naiselle.
Itsestä se on kiinni!
-6päk-
Itse olin ennen aika huono innostumaan mistään uudesta, kuntoilu ei kiinnostanut eikä paljoa muukaan. Vain kirjat kuluivat käytössä kun luin paljon ja kuuntelin samalla musiikkia.
Viime vuosina olen kuitenkin alkanut harrastamaan yhtä jos toistakin kuntoilusta kulttuuriin ja huomannut samalla ajan riittämättömyyden. Vieläkin olisi kiva joskus kellahtaa sohvalle teekupin ja hyvän kirjan ääreen. Esim tänään voisi olla sellainen ilta kun pakkasta on niin ettei ulos tarkene mennä.
40-villitys kai kun joka paikassa pitää juosta. Mutta toisaalta, tämähän on positiivinen ongelma.
Jos nyt mietit ettei sinulla ole aikaa mihinkään tai ei ole mitään kivaa niin avaa mielesi ja katso ympärillesi. Miehet (ihan totta) voivat istuttaa kukkasia ja naiset käydä vaikka lätkämatsissa. Sisustuskin voi olla harrastus, tai auton korjaaminen. Selaappa lehdestä erilaisten järjestöjen ja kerhojen ilmoituksia ja tsekkaa netistä. Jos asut maalla niin mene kirjastoon ja lainaa vaikka tähtitiedettä tai postimerkkeilyä koskeva kirja. Sopii niin miehelle kuin naiselle.
Itsestä se on kiinni!
-6päk-
Vastaukset 19
Vanhimmat
harrastan seura toimintaa...istun kahdessa johtokunnassa..ja ihan eri toiminnoilta...urheilu seuraa ja ammatti juttua...siinäkin saa ajan kulumaan hyvin..ja tietty kävelyä...
Niitä muutama... Ruhonrakennus ja lenkkeily... niin ja täällä roikkuminen...=))))
harrastusten - liikunta, lukeminen yms. - mää harrastan kaikenlaisten koneiden ja laitteiden fiksailua. On nääs pakko tietää mitä ne on 'syöneet'. Tää pakkomielle alkoi esiintyä välittömästi kun pää tiesi miten sormet liikkuu :)
Täytynee myöntää että ihailtavaa moinen energisyys. Mä olen elämässäni ollut tähän mennessä tosi energinen tekemään ja puuhastelemaan kaikkea. Nyt (41vee) olen muutaman vuoden tupannut tulemaan vähän laiskaksi ja sekös harmittaa. Lenkkeilen kyllä, mutta joudun itseni väkisin "pakottamaan" siihen. Ja teen kyllä muutakin, mutta en tiedä miksi sellainen energisyys on jossain tipotiessään. Harmittaa oikein, että tuleeko sitä laiskaksi vanhemmiten.
Olen yrittänyt keksiä uusia harrastuksia, vaan ei oikein huvita mikään. Perheasiat kaikki muutkin asiat on aikaslailla kunnossa. No ehkä se energisyys on vain väliaikaisesti kateissa, toivon. Onko muita samoin kokevia?
...eli kyllä on joskus elämä vähemmän harrastehaluista ja joskus enemmän. Into kulkee käsikädessä yleisen jaksamisen tahdissa ja kun olin oikein väsynyt työni takia tuskin jaksoin kahta kertaa viikossa lenkillä käydä. Kaikki muu harrastaminen olikin melkoisen vaivan takana, enkä siis tehnyt muuta kuin käperryin onnellisena soffan pohjalle. Siitä opin, ettei kannata itseään syyllistää jos tuntuu ettei mistään tule mitään. Ja mitä on harrastus? Jos on kova miettimään luetaanko se harrastukseksi? :-O
Olen aivan samaa mieltä, mutta väkisin tuppaa mieleen täällä aiemmin kirjoittamani pieni juttu kolmikymppisestä naapurista jonka elämän hirvein kauhukuva on vanhentua nelikymppiseksi ja alkaa tekemään/harrastamaan älyttömiä juttuja, joista hän mm mainitsi balettitanssin.Olen vaiennut viisaasti, hymyillyt ymmärtäväisesti ja pohtinut miten se aika kuitenkin jatkaa matkaansa. Onneksi en itse ollut samanlainen samassa iässä ja ehkä se on luonut pohjan sille, ettei vieläkään osaa asettaa itseänsä mihinkään formaattiin ja siksi uudet asiat kiinnostavat? Olenkohan ihan väärässä, että eikös elämän yksi tarkoitus ole koettaa elää hyvin ja siihen nyt tarvitaan jonkun verran uskallusta pomppia vaikka vaaleanpunaiset tyllit lanteilla?
Jatketaan siis harrastamista ja muutakin elämistä hölmöinä nelikymppisinä :D
Minun ykkösharrastukseni on ollut jo vuosia huonekalujen entisöinti. Hurahdin tähän työkaverin innostamana. Olen kolunnut jo kaikki vanhat kalusteet aitastani ja lähi osto- ja myyntiliikkeestä. On entisöitynä sohvakalustoa, piironkia, kirjoituspöytää, nojatuolia, kiikkutuolia jne. On se vaan ihanaa nähdä kättensä jäljet, kun leipätyö on vain tietokoneella tapahtuvaa "paperinpyöritystä". Olen siinä onnellisessä asemassa, että voin harrastaa myös kotopiirissä (vanha navetta), eikä aina tarvitse mennä ryhmään, vaikka sieltä olen saanut monta hyvää ystävää.
Mitäs jos olen jo selannut monet opukset ja kolunnut erilaiset harrastuspaikat - eikä mikään tunnu nappaavan. Paitsi ehkä hetkellisesti, sanotaan enintään puoli vuotta, max vuoden. Sitten kiinnostus lopahtaa.
Oiskohan jotain tekemistä yksinäisyyden tunteella? Ettei aitoja ystäviä löydy kiven altakaan? En tässä iässä halua teeskennellä (itsellenikään) olevani muuta kuin oma itseni.
Tai ehkä elämäni onkin jo seestynyt: ei tarvitse juosta joka paikassa todistamassa mitään itselleen saati muille. Kelpaan. ;-)
...ja taidan sinunkin ajatukseesi jotakin vastailla kun olen miettinyt harrastamisen motivaatiota onko se samanlaisten ihmisten seuran hakua vaiko ehtaa kiinnostusta itse aiheeseen? Harrastus kun useasti liitetään myös ystävystymiseen ja omalla kohdallani se on valheellista, koska en missään harrastepiireissä ole kokenut ihanaa me-henkeä ja mieluummin vain keskittynyt siihen mitä olen tekemässä. Juuri annoin syksyllä aloittamani pitkäkestoisen harrastepiirin vetäjälle palautetta, etten pidä sitä jatkuvaa pölötystä ja sosiaalista lässytystä mielekkäänä ja jos hän itse siitä pitää, niin olisi kuitenkin kohtuullista hyväksyä ryhmässä myös vähemmän pölöttävät yksilöt. Ehdotin, että pölötys olisi kurssi-illan lopussa ja jota se ei kiinnosta voi sen suuremmitta eleittä poistua paikalta (ilman että ohjaaja vaivautuu näyttävästi ja alkaa änkyttämään).Sosiaaliset paineet ryhmässä ovat kasvaneet harrastamisen ilon ohitse ja joskus näyttää olevan kyse terapeuttisesta vertaistukiryhmästä!
Ja toinen mitä voisin arvostella ovat harrastepohjalta ohjaukseen lähteneet vetäjät, joiden ainoa tarkoitus on päästä esittämään itseään yleisölle eli kurssilaisille. Se on sitten kauhaa ja jos siitä jollekin sattuu sanomaan, niin reaktio on vähän sama kuin tuppaisi itsensä fanikerhoon kuumimmalla hetkellä kysymään voisko sitä biisiä jo vaihtaa ja kuunnella muuta?
Että onhan se harrastus lähdettävä omista kiinnostuksen tarpeista ja terve kritiikki tervetullutta (olisitpa nähnyt miten sain porttikiellon paikalliseen kirjoittjaharrastajiin).
Kyllä minäkin asialliseen harrastukseen mennessäni ajattelen nimenomaan sitä harrastettavaa asiaa, ja sehän siinä just rassaakin, kun usein siellä on kantapeikot (vai kutsunko heitä kroonikoiksi), joille tuntuu olevan tärkeintä olla äänessä ja esillä ihan muissa asioissa. Objektiivisuudesta ei puhettakaan.
Tai sitten vetäjä on leipiintynyt tai muuten kelvoton tehtäväänsä.
Toinen ryhmä on sitten se, jossa olen joko ikäni tai muun ominaisuuteni (esim. "väärä" sukupuoli) takia liian poikkeava. Suuri osa ihmisistä on hyvin rajoittunutta väkeä, joka hyväksyy porukkaan vain kaltaisiaan.
Voihan minut leimata ns. vaativaksi asiakkaaksi, mutta varsinkin jos maksan oppiakseni, haluan rahoilleni vastinetta - lässytyksen ja turhan pölötyksen sijaan, kuten niin osuvasti ilmaisit ;-)
Tällä asenteella en tosiaankaan tule pääsemään sisäpiireihin, mutta enpä haluaisikaan.
Hyvin useasti erilaiset ihmiset eristetään puhumattomuudella ja tervehtimättä jättämisellä näissä harrastepiireissä. Päälle päsmäreinä nämä elämänsä kadottaneet kotirouvat jotka eivät siedä erilaisuutta. Jäi keramiikkaharrastus mutta tuli yksin liikkuminen tilalle:)
kaikille tasa puolisesti:)
Omiin harrastuksiini kuuluu :lukeminen,lenkkeily tietty koirien kanssa,sitten teen tiffany lasi töitä joka on suurin harrastukseni,ja nyt ajattelin vielä ruveta tekeen mosaikka lasi töitä.Ei kyllä mulle tuu päivät pitkiksi väliin tuntuu ettei se päivä ees riitä.
Täällä päin Suomee oli aamulla pakkasta 26 astetta,joten pysyttelen sisällä vaikka aurinko paistaa kauniisti.
Iloista päivää kaikkille:)))))
40 villitys on näköjään iskenyt minuun. Viime kesänä aloitin pyöräilyn töihin (n.15 km/suunta) ja syssyllä aloin lenkkeilee. Nyt olen 10 kg virkeämpi ja energisempi. Muutenkin selkäni vaatii liikuntaa.:)) Pakkaset eivät estä liikkumista, kunhan vain muistaa kerrospukeutumisen. Tzemit kaikille liikunnan aloittelijoille.
onnittelut sinulle, odotan tuota energisyyden aaltoa tulevaksi...
Kiitos paljon. Se on lähdettävä itsestään, kukaan ei pysty sinuun vaikuttaa. Kokemusta on :)))) Mieheni ja äitini yritti, mutta en ottanut kuuleviin korviin kehoituksia. Sitten yxs kaxs... :)))
"...must on tullu...urheiluhullu...."
vielä aika paljon. Talvet hiihdetään ja luistellaan, kesät uidaan ja leikitään vesisotaa. Eipä vielä jää aikaa kovin paljon muuhun.. 10 kilsan lenkitkin joudun typistämään puoleen kun lapset ovat täällä, tunti poissa kotoa voi nopeasti tarkoittaa että aineellisten vaurioiden suuruus on isompi kuin lenkin hyöty ://
Käsitöitä kaipaan, mutta vielä ei ole ollut innostusta jatkaa vanhaa harrastusta. Jyviä täytyy kohta ruveta jemmaamaan.. kevät tulloo :)
Harrastetta riittää jokaiselle, mut mikä oli kysymys, ko vastauksia enempi tuli kysymysmerkin jälkeen??
Voisin aloittaa keljuilun, uutena hobbynä :)
Uusi harrastus, keljuilu - tuota pitää kokeilla :-)
Laitettaisiko tunnukseksi vaikka Kelju K Kojootti?