Miten olette pärjänneet uusioperheissä? Onko vaikeuksia puolison lasten kanssa?
Itsellä kokemuksia 7:n vuoden ajalta, eikä aina ole helppoa ollut. Nyt kuitenkin lapset kasvaneet jo aikas isoiksi, ettei enään luovuta. Täytynee myöntää, että vähältä piti jossain vaiheessa kun puolison lapsi oli niin tosi, tosi vaikea. Ilman tosi rakkautta oltasiin erillämme varmsti. Tsemppiä vaan kaikille uusioperheille!
Itsellä kokemuksia 7:n vuoden ajalta, eikä aina ole helppoa ollut. Nyt kuitenkin lapset kasvaneet jo aikas isoiksi, ettei enään luovuta. Täytynee myöntää, että vähältä piti jossain vaiheessa kun puolison lapsi oli niin tosi, tosi vaikea. Ilman tosi rakkautta oltasiin erillämme varmsti. Tsemppiä vaan kaikille uusioperheille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
...hyvin hyvin tärkeä ja läheinen ystäväni elää uusioperheessä, jonka touhuja olen seurannut nyt pitkään. Hänen kauttaan olen oppinut arvostamaan työtä, mitä toimivan uusioperheen eteen on tehtävä ja kuinka paljon on voitettava itseään pärjätäkseen uuden lapsen kanssa yms. Eikä se parisuhdekaan jatkuvasti kukoista, jos näkemykset eroavat tietyissä kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä tai jokin pieni arjen juttu nostaa myrskyn. Toivon olevani ystävälleni jonkinmoinen henkireikä, jonne hän on saanut antaa tulla sydämensä kyllyydestä vihan ja kiukun tunteitaan silloin kun asioista ei voi enempää perheessä puhua. Mietin myös kuinka paljon uusioperheen sukulaiset ja läheiset ystävät voivat olla osana vaikeuttamassa tilanteita? Jos isoäiti tuo runsaat lahjat omalle biolpgiselle lapsenlapselleen ja muut lapset katsovat vieressä? Tai jos itse ei muista pitää suutaan supussa silloin kun tekisi mieli sanoa olevansa samaa mieltä uuden lapsen käytöksestä ( en ole sanonut mitään, mutta kyllä se vahinko silti voi tapahtua).
Sen vuoksi toivotan myöskin hyvää jatkoa kaikille uusioperheille. Olette tehneet rohkeat ratkaisut elämässänne, vaan varmasti myös hyvät :)
ja sit nuo ex-puolisot tuo oman soppansa tähän ja exän uusi ja sen exä!!!! Kun esim kesälomia yrittää sopia, niin siinä sopasssa on todella monta perhettä ketä järjestelee...Huh, kyllä on meillä ainakin ollut vaikeaa, mutta nyt tosiaan lapset ovat niin isoja, että helpommaksi muuttuu koko ajan.
En sillä valita, ettäkö tämä jonkun syy olisi. Itse olemme valinneet eronneet puolisot itsellemme... Voi olla tietty että tämän ikäisenä jos lähtisi poikamiestä hakemaan, niin ei sellaisenkaan kanssa välttämättä helppoa olisi...
...että kiinnostaisi tietää joko teidän lapset sanovat mitä tahtovat? Ja voiko siihen tahtoon perustaa päätöksiä? Kysyn siksi, että ystäväni perheessä pienin lapsista saa aina kauheat vatsakivut lähtiessään isälleen ja toivoo pääsevänsä sieltä pian pois.En ole kehdannut kysyä miksi lapsi sitten tuupataan isälleen eritoten kun isäkään ei tapaamisia niin odota keksien useastikin syitä olla tapaamatta lapsiaan. Ystäväni on hyvin tiukka siinä, että sopimukset pitävät.(En kehtaa kysyä, koska kaippa ystävän on hallittava hienotunteisuuden kaikki muodot ollakseen tuppautumatta perheen asioihin ja kun sen isänkin tunnen niin hyvin.)
Onnea kaikille uusioperheille!!!
Itseni eteen osuneet eronneet miehet olivat jo muutenkin niin tapoihinsa kangistuneita/ kyynisiä/riitoja ex-vaimojen kanssa lapsista ja kaikesta mahdollisesta, että "valitsin" vapaan miehen.
Taisi olla vain huono "otanta" kohdallani - en siis halua yleistää!
Itse en riidellyt exäni kanssa...
monesti asiaa hankaa vastaa puolisoiden entiset puolisot. Soppa syntyy yleensä eripura vanhemmista kuin lapsista.Meillä silloin aikoinaan sovittiin että molempien lapset ovat "sisäänmuutto" päivästä lähtien yhteistä omaisuutta ja kohtuudella koulutamme ja kasvatamme. Ja näin sovittiin myös lasten kanssa että meillä pätee nämä lait ja kun olette omanisän tai omanäidin luona lait on sitten siellä ne mitkä siellä määrätään. Mutt meitä kohtasi se onni että ei tarvinnut kauaa jakaa lapsia vaan he saivat itse päättää koska tapaavat toisaalla olevia vanhempiaan. Ja mikävielä..yhteisestä sopimuksesta sovimme että ex-puolisoita ei meillä suureen ääneen sitten haukuta ja mollata koska he ovat kuitenkin lapsille tärkeitä ihmisiä ja vaikka suhteet oli kaatuneet ei se auta tilannetta että myrkyttää lapsen mielen. Jaksamista ja pitkää pinnaa ,,mut kyllä se kannattaa.