RIVIMIES
Kirjoittanut: FRAUD 3.10.2006 klo 16.53
Tuskasta ommeltu viitta harteilla ja kivusta taottu miekka vyöllä, vaelsin pimeässä. Luulin kohdanneeni kaikki vastukset, voittaneeni toiveeni, alistanut tahtooni, mutta tunteista en tiennyt mitään.....
Tunteet ovat kuin riivattu taisteluareena jossa vastustajat ovat tuntemattomia ja niin voimakkaita, ei heitä kivun miekka vahingoita eikä surunviita suojaa anna......
Saavuit elämääni, juuri siihen yöhön jossa minä kuljin, juuri sinne mihin kantoi tekojeni määrä. Kylmyys kuskina, myrsky hevosena ja pimeys hovimestarina, saavuit aitiopaikalle.
Seisoin areenalla, kuin alastomana, paljaana ilman pahuutta,,,,
Katsoit minuun, silloin hyökkäsi ensimmäinen vastustaja, sivalsi minua pitkällä ruoskalla tyrmäten, nauraen ilkkui - Minusta eroon pääse et!.
Se oli kauneus.....
Heräsin rannalta hiekkaa suussa ja sinun häpeämätön kauneus muistona, ensimmäinen tappio kannoilla ja voittaja vierelläni raivosin rauhaani, kun hoidit arpia soturin haavoittuneen , ajan jälkiä joiden en tiennyt koskevan niin. En aavistanut katseesi syvyyttä, kuljit sieluuni häikäisten, valaisten kaikki synkimmätkin muistoni, paljastaen minuuden rikokset ja kaikki itkemättömät kyyneleet....
Näit kaiken - ja vielä enemmän.
Silloin saapuu toinen vastustaja
Kosketuksesi saa tuulet yltymään ja pimeyden tuntumaan lämpöiseltä syleilyltä, tasapainon keskikohdalta jossa aistit sekoittuvat spiraaliksi.
Suudelmasi täyttää meret ja saa uneni vaahtopäiksi joiden harjalla itse Zimimar ampuu liiton yllemme ritsanaan Jeesus.
Se on rakkaus..
Historian taiteet liikkeissäsi, puheessa olemus ikuisuuden voimista, joita en uskalla ääneen lausua ja silmissäsi aamuntähdet joita yritän tavoittaa. Kasvoissasi luonnollisuus jota tahtoisin kosketta, mutta käteni eivät tavoita määränpäätään vaan hamuavat eetteriä...
Olet poissa.....
Silloin hyökkää viimeinen vastustaja. Se laulaa linnun äänellä, saa korvani vuotamaan verta, se polttaa auringon valona ja nousee kuolevana huomisena kiroten eilisen, se teroittaa miekkani kivulla ja vahvistaa viittani surulla, se kutsuu minua taistelemaan, kuolemaan...
se raivoaa taivaanrannassa verisine sapeleineen kunnes saavut luokseni.
Se on ikävä...
kunnes saavut luokseni,,,, olen täydellinen
soturi....
Mutta vittu vain rivimies.
Kirjoittanut: FRAUD 3.10.2006 klo 16.53
Tuskasta ommeltu viitta harteilla ja kivusta taottu miekka vyöllä, vaelsin pimeässä. Luulin kohdanneeni kaikki vastukset, voittaneeni toiveeni, alistanut tahtooni, mutta tunteista en tiennyt mitään.....
Tunteet ovat kuin riivattu taisteluareena jossa vastustajat ovat tuntemattomia ja niin voimakkaita, ei heitä kivun miekka vahingoita eikä surunviita suojaa anna......
Saavuit elämääni, juuri siihen yöhön jossa minä kuljin, juuri sinne mihin kantoi tekojeni määrä. Kylmyys kuskina, myrsky hevosena ja pimeys hovimestarina, saavuit aitiopaikalle.
Seisoin areenalla, kuin alastomana, paljaana ilman pahuutta,,,,
Katsoit minuun, silloin hyökkäsi ensimmäinen vastustaja, sivalsi minua pitkällä ruoskalla tyrmäten, nauraen ilkkui - Minusta eroon pääse et!.
Se oli kauneus.....
Heräsin rannalta hiekkaa suussa ja sinun häpeämätön kauneus muistona, ensimmäinen tappio kannoilla ja voittaja vierelläni raivosin rauhaani, kun hoidit arpia soturin haavoittuneen , ajan jälkiä joiden en tiennyt koskevan niin. En aavistanut katseesi syvyyttä, kuljit sieluuni häikäisten, valaisten kaikki synkimmätkin muistoni, paljastaen minuuden rikokset ja kaikki itkemättömät kyyneleet....
Näit kaiken - ja vielä enemmän.
Silloin saapuu toinen vastustaja
Kosketuksesi saa tuulet yltymään ja pimeyden tuntumaan lämpöiseltä syleilyltä, tasapainon keskikohdalta jossa aistit sekoittuvat spiraaliksi.
Suudelmasi täyttää meret ja saa uneni vaahtopäiksi joiden harjalla itse Zimimar ampuu liiton yllemme ritsanaan Jeesus.
Se on rakkaus..
Historian taiteet liikkeissäsi, puheessa olemus ikuisuuden voimista, joita en uskalla ääneen lausua ja silmissäsi aamuntähdet joita yritän tavoittaa. Kasvoissasi luonnollisuus jota tahtoisin kosketta, mutta käteni eivät tavoita määränpäätään vaan hamuavat eetteriä...
Olet poissa.....
Silloin hyökkää viimeinen vastustaja. Se laulaa linnun äänellä, saa korvani vuotamaan verta, se polttaa auringon valona ja nousee kuolevana huomisena kiroten eilisen, se teroittaa miekkani kivulla ja vahvistaa viittani surulla, se kutsuu minua taistelemaan, kuolemaan...
se raivoaa taivaanrannassa verisine sapeleineen kunnes saavut luokseni.
Se on ikävä...
kunnes saavut luokseni,,,, olen täydellinen
soturi....
Mutta vittu vain rivimies.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.