Juuri julkistetun uutisen mukaan Lastentarhanopettajaliiton mukaan päiväkodit tulisi siirtää koulutoimen alle sekä opettajien palkkaamisen lisäämistä lapsiryhmiin. Lisäksi Lastentarhanliitto lausunnossaan arvostaa kokoomusta päivähoidon kehittäjinä.
Päivähoito kuitenkin käsittää lapset muutaman kuukauden ikäisistä aina koulun ensimmäisellle luokalle saakka. Tätä Lasttentarhanopettajien liitto ei näytä käsittävän.
Päivähoito pitäisi olla sosiaalitoimen alla, eikä koulutoimen. Lapsille tulee olla oikeus lapsuuteen, eikä pikkukoulutukseen. Lastentarhanopettajat ovat vain yksi ammattiryhmä päiväkodeissa. Päiväkoti on moniammattilaisten verkostuma jossa työskentelee lasten parissa joka päivä lastenhoitajia, erityisavustajia, laitosapulaisia, erityistyöntekijöitä.
Lastentarhanopettajien liitto vääristää julkista kuvaa päivähoidosta nostamalla vain Lastentarhanopettajien lisäpalkkauksen esille ja siirtämällä pienet lapset jo koulumaailmaan. Ikävintä on median liittyminen tuhon käsitykseen ilman kritiikkiä.
Resursseja tulee lisää ryhmiin, jos lastentarhanopettajat olisivat työpaikallaan, lapsiryhmissä kahdeksan tuntia/päivä eikä nykyisiä seitsemää tuntia. Näen usein kuinka lastenhoitajat, talousapulaiset ja erityiavustajat ovat ne ammattiryhmät jotka puuhaavat lastemme kanssa, ei opettajat. Opet näen yleensä vain keskustelevan keskenään ja pyörivän käytävillä.
Päivähoito kuitenkin käsittää lapset muutaman kuukauden ikäisistä aina koulun ensimmäisellle luokalle saakka. Tätä Lasttentarhanopettajien liitto ei näytä käsittävän.
Päivähoito pitäisi olla sosiaalitoimen alla, eikä koulutoimen. Lapsille tulee olla oikeus lapsuuteen, eikä pikkukoulutukseen. Lastentarhanopettajat ovat vain yksi ammattiryhmä päiväkodeissa. Päiväkoti on moniammattilaisten verkostuma jossa työskentelee lasten parissa joka päivä lastenhoitajia, erityisavustajia, laitosapulaisia, erityistyöntekijöitä.
Lastentarhanopettajien liitto vääristää julkista kuvaa päivähoidosta nostamalla vain Lastentarhanopettajien lisäpalkkauksen esille ja siirtämällä pienet lapset jo koulumaailmaan. Ikävintä on median liittyminen tuhon käsitykseen ilman kritiikkiä.
Resursseja tulee lisää ryhmiin, jos lastentarhanopettajat olisivat työpaikallaan, lapsiryhmissä kahdeksan tuntia/päivä eikä nykyisiä seitsemää tuntia. Näen usein kuinka lastenhoitajat, talousapulaiset ja erityiavustajat ovat ne ammattiryhmät jotka puuhaavat lastemme kanssa, ei opettajat. Opet näen yleensä vain keskustelevan keskenään ja pyörivän käytävillä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kyseessä ei ole mikään uusi asia, lastentarhanopettajaliitto on ajanut asiaa jo parisen vuotta, aina väliaikaisesta laista asti. Nythän tuo laki, joka antaa kunnalle mahdollisuuden itse päättää, mikä elin hallinnoi päivähoitoa, on astunut voimaan "varsinaisena" lakina.
Jos luet puolueiden vaaliohjelmia, vain kokoomus ottaa "järkevästi" kantaa päivähoitoon ja ajaa lapsiperheiden asioita. Näin oli ainakin pari viikkoa sitten. LTOL on julkaissut hyvän yhteenvedon asiasta.
Kyllä uskoisin, että lastentarhanopettajaliitto käsittää, mitä lapsuus ja päivähoito merkitsee lapsille. Liittohan edustaa varhaislapsuuen ja varhaiskasvatuksen asiantuntijoita!
Päivähoidon kuulumista sosiaalitoimen alla on perustettu sillä, että kyseessä on perheille suunnattu sosiaalipalvelu. Eli samanlainen kuin vaikkapa toimeentulotuki tai äitiyspäivä. Päivähoidon tarkoituks on aiemmin nähty vain "lapsen säilytyspaikkana", joka mahdollistaa vanhempien työssäkäymisen. Päivähoito on siis ollu palvelu vanhemmille, ei lapsille.
Nykyään tuo näkemys on pitkälti muuttunut, päivähoito nähdään lapsille suunnattuna palveluna, tästä kielii lapsen subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Päivähoito nähdään myös osana elinikäistä oppimista ja osana kokonaisuutta, joka alkaa hoidosta, ja jatkuu esiopetuksen kautta jopa aina yliopistoon. Jotta yhteistyö päiväkodin ja koulun välillä sujuisi mahdollisimman hyvin, yhteinen hallinto olisi järkevä asia. Toki yhteistyö voi sujua kahden eri lautakunnan tai toimen välillä, mutta ainahan se on helpompaa, jos asiat pystytään hoitamaan saman pöydän edessä.
En usko, että lastentarhanopettajaliitto haluaa tehdä koulusta "pikkukoulutuksen", ja tästä kieliikin liiton julkaisema tutkimus. Siinä selvisi, että kunnissa, joissa päivähoito on siirretty koulutoimen alaisuuteen tämä pelko ei ole käynyt toteen. Eli päiväkodit ovat edelleen päiväkoteja, eikä pieniä kouluja.
Tottakai lastentarhanopettajaliitto ajaa jäsenistönsä etua ja valvoo mm. palkkausta, kuka muu sen tekisi? Jokaisella ammattiryhmällä on oma liittonsa, joiden tehtävä on valvoa jäsenistönsä etua ja tuoda ammatin esiin mediassa ja nostaa sen arvoa kansalaisten parissa.
Lisää tietoa lastentarhanopettajista ja liiton näkemyksistä löytyy sivuilta www.lastentarha.fi.
Jos koet, että lastentarhanopettajat jollakin työpaikalla tai jossakin yksikössä eivät tee työnsä hyvin tai ohjeiden mukaisesti, ota ihmeessä yhteyttä heidän esimiehiinsä. Sillä kyllänän lastentarhanopettajan paikka on lapsiryhmässä, hänellähän se viimeisin vastuu ryhmästä ja sen toiminnasta on. Tosin mielestäni on täysin ymmärrettävää, että lastentarhanopettajilla oleva suunnitteluvastuukin vie paljon aikaa, kuten vievät myös keskustelut vanhempien kanssa jne.
Kopio: Jos luet puolueiden vaaliohjelmia, vain kokoomus ottaa "järkevästi" kantaa päivähoitoon ja ajaa lapsiperheiden asioita.
Vastine: On hienoa, että Suomessa on yksi puolue ja sen jäsenet jotka tajuavat ottaa järkevästi huolta päivähoidosta! Just jep joo!!!
Kopio: Päivähoidon kuulumista sosiaalitoimen alla on perustettu sillä, että kyseessä on perheille suunnattu sosiaalipalvelu. Eli samanlainen kuin vaikkapa toimeentulotuki tai äitiyspäivä. Päivähoidon tarkoituks on aiemmin nähty vain "lapsen säilytyspaikkana", joka mahdollistaa vanhempien työssäkäymisen. Päivähoito on siis ollu palvelu vanhemmille, ei lapsille.
Vastine: Onpahan sinulla käsitys, Herranjestas sentään!
Yhteistyö ei suju paremmin hallintoa muuttamalla, se muuttuu kun ihmiset tekevät keskenään työtä. Ja toiseksi..ei niissä palavereissa vaan kentällä. Haloo???
Oma havaintoni on, että lastentarhanope joka tulee töihhin 7.00 on ryhmässä tasan kunnes lapset menevät nukkumaan kello 11.00. Sen jälkeen opettajaa ei näy. Iltavuoroon tullessa kello 10.00 hän on lasten kanssa lähinnä vain nukkumistilanteessa ja ulkona välipalan jälkeen.
Mitä Opettaja tietää lapseni päivästä tai hänen asioistaan jos lapsi on tullut aamulla 7 taloon ja haen lapsen kello 17?
olen samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa että lastentarhanopettajien liitto haluaa vain lisää opettajia kehiin ja kasvattaa lapsia.
LAPSET VAPAAKSI LAPSUUTEEN!!
Johan oli tekstiä Sanna, omituista puhettta sinulta.
Meillä ainakin keskustelut vanhempien kanssa jakautuvat tasan sekä lastentarhanopettajille ja lastenhoitajille !
"On hienoa, että Suomessa on yksi puolue ja sen jäsenet jotka tajuavat ottaa järkevästi huolta päivähoidosta! Just jep joo!!!"
Oletko lukenut muiden puolueiden vaaliohjelmia tai edes LTOL:n yhteenvetoa niistä? Päivähoito, lapsien etu, ryhmäkoot yms. tärkeät asiat loistavat poissaolollaan lähes täydellisesti muiden, kuin kokoomuksen vaaliohjelmassa. Näin se vain on.
Ja tuo käsitys päivähoitona sosiaalipalveluna ei ole minun käsitys (itse pidän sitä osana opetusjatkumoa ja elinikäisen oppimisen perustana), vaan se "yleinen käsitys", jonka pohjalta päivähoito aikoinaan siirrettiin opetustoimen alaisuudesta sosiaalitoimelle. Eli aivan, aiemmin, päiväkotien ja julkisen päivähoidon alkupäivinä, nämä kuuluivat opetushallitukselle, eikä sosiaaliministeriölle.
"Yhteistyö ei suju paremmin hallintoa muuttamalla, se muuttuu kun ihmiset tekevät keskenään työtä. Ja toiseksi..ei niissä palavereissa vaan kentällä. Haloo???"
Niin, ihmiset yhteisen hallinnon alaisuudessa pystyvät paremmin tekemään sitä käytännön työtä yhdessä: yhteiset kokoukset, yhteiset tilat, esiopetus koulussa, parempaa tukea sitä tarvitseville lapsille jne. jne. Varsinkin erityistä tukea tarvitsevien lasten osalta yhteinen hallinto helpottaa niitä käytännön asioita, kentällä.
"Oma havaintoni on, että lastentarhanope joka tulee töihhin 7.00 on ryhmässä tasan kunnes lapset menevät nukkumaan kello 11.00. Sen jälkeen opettajaa ei näy. Iltavuoroon tullessa kello 10.00 hän on lasten kanssa lähinnä vain nukkumistilanteessa ja ulkona välipalan jälkeen."
Miksi et ole puuttunut tällaiseen? Lastentarhanopettajaahan otetaan (tottakai) mukaan, kun ryhmän lapsi-aikuis-suhdelukua lasketaan. Jos lastentarhanopettajaa ei näy ryhmässä, aikuisia on liian vähän. Kuulostaa kyllä vakavalta, onko päiväkodin johtajan tai muun esimiehen kanssa keskusteltu asiasta? Vai olisiko niin, että juuri silloin kun sinä haet lapsesi, lto on muualla ja vedät liian pitkälle meneviä yleistyksiä tämän pohjalta?
Mainittakoon, että minulla on täysin erilainen kuva lastentarhanopettajista töissä.
Hienoa, että lastenhoitajatkin osallistuvat tehtäviin, jotka eivät varsinaisesti heille kuuluvat. Tämähän se ihannetilanne on: kaikki päiväkodissa työskentelevät kantavat saman vastuun, olivat he sitten erikoistuneita hoitoon tai kasvatukseen. Tähän vaikuttaa tietysti sekin käytännön asia, ettei lto välttämättä ole töissä kun lapsi tuodaan/haetaan, jolloin on hyvä, että hoitaja keskustelee vanhempien kanssa.
Mutta, koska vastuu ryhmästä on lastentarhanopettajalla se on "oikeasti" hänen tehtävänsä, keskustella eri asioista - ikävistä ja mukavista - vanhempien kanssa.
Siis mitä ? Onko siis todella jossain niin, ettei hoitajat keskustelisi päivittäin vanhempien kanssa esim.päivän asioista vaan aina, jos LTO on paikalla hän keskustelee. En voi uskoa tuota ! Minä tarkoitin sitä, että meillä myös hoito- ja kasvatuskeskustelut on jaettu tasan molempien kesken.
Lapseni oli aokoinaan sairaalassa. Lääkärin kanssa keskustelin. Lopulta tajusin kysyä sairaanhoitajilta asioita ja huomasin että he olivat perillä lapseni asioista enemmän kuin lääkäri. Sama hierarkia päikkäreissä?
Kauheeta!!!!
Minulla on mahdollisuus ottaa pois lapseni päiväkodista. Harkitsen asiaa. Nyt käsitän enemmän.
sinun kirjoituksesi oli minusta omituinen, jos joku täällä.
Ei kai kukaan työntekijä voi olla 7-17 töissä, joten koko päivän seuraaminen ei ole mahdollista. Itse lto:na en koskaan tule klo 10 töihin, joten älä turhaan yleistä noita työaikoja.
Työtä tehdään tietysti tiiminä ja ryhmässä lasten keskellä, mutta myös verkostopalavereilla on keskeinen osuus, mitä et tosin voikaan ymmärtää, jos et ole päivähoidon arkeen omakohtaisesti, työntekijänä, perehtynyt
Sanna oli myös ihan oikeassa kirjoittaessaan, että päivähoito on ennen ollut enmmän "säilytystä". Nyt korostetaan sen luonnetta varhaiskasvatuspalveluna. Tarkoitus ei ole koulumaistaa päivähoitoa, vaan antaa pientenlasten kasvatuksen ja kehityksen tukemisen ammattilaisille heille kuuluva arvo. Esim. lto-koulutuksessa perehdytään n. 3,5 vuotta ainoastaan varhaiskasvatukseen. Toisin kuin esim. sosionomi-koulutuksessa, joka antaa monialaisemman, mutta suppeamman pätevyyden. Molempia tarvitaan:)
Hallinnonalaan en ota kantaa. Jos halua on laadukas palvelu voidaan varmasti tuottaa kumman tahansa hallinnonalan kautta.
Jopas käytäntönne kuulostaa varsin erikoiselta, jopa kivikautiselta...meillä kaikki LTO:t sekä LH:t käyvät tasapuolisesti perheiden kanssa kasvatuskeskusteluja.
On totta että meillä opeilla on pedagoginen vastuu ryhmämme toiminnasta...mutta kyllä mm. yhteistyö vanhempien kanssa (liittyen niihin vaikeisiinkin asioihin!) jakautuu kaikkien kasvatushenkilöiden kanssa tasapuolisesti.
Mutta kukas sen kissan hännän nostaisi...jos ei kissa itse.
En ole (enää) töissä päiväkodissa, enkä lto. Mutta silti seuraan läheltä useammankin eri kunnan päiväkotien toimintaa joten väitän tietäväni ainakin jotakin päiväkotiarjesta :)
Tottakai, paras tilanne on se, että kasvatuskumppanuus ulottuu paitsi lastentarhanopettajien ja vanhempien välille myös kattamaan päiväkodin muuta henkilöstöä. Sillä kaikki päiväkodissa olevat ihmiset ja ryhmän aikuiset ovat lapsen näkökulmasta yhtä tärkeitä. Ja lapsen näkökulmaahan päivähoidossa (päiväkodissa tai muualla) pitäisi ajaa.
Itse olen tosin nähnyt tilanteita, jossa lastenhoitaja (lähihoitaja ammatiltaan) ei halunnut kertoa ikävistä asioista vanhemmille, koska se "ei kuulu hänelle". Joillekin se oma ammatti ja se oma toimenkuva määrittää tarkalleen sen, minkä työpaikallaan tekee. Meitä on niin monenlaisia.
...oli selkeät tehtäväkuvat opeilla ja hoitsuilla. Tänäpäivänä hoitsuille on langennut monia lisätehtäviä ilman mitään erityisjärjestelyjä. On kasvatuskeskusteluja, opiskelijoiden ohjausta, näytönvastaanottoja, erilaisia yhteistyöprojekteja jne. Omalla ajalla iltaisin kotona ja ilmaiseksi näitä töitä teemme, ei ole suunnitteluaikaa, jota mekin tarvitsisimme. Koko työpäivä (8t) kuluu lasten parissa, ei ole varaa vetäytyä pois ryhmästä suunnittelemaan. Kyllä opettajienkin työ on muuttunut noista ajoista, väittäisin kuitenkin että hoitajat ovat saaneet enemmän hoitaakseen.Kannatan yhteisvastuullisuutta työnteossa, mutta eroja täytyy olla muuallakin kuin nimikkeessä ja palkassa!
Näillä lapsimäärillä perushoidon toteuttaminen vie suuren osan päivästä, kasvatus täytyy nivoa hoitoon, ei onnistu koulumaisuus. Vuosi on oltu koulutoimen alla, ei mitään muutoksia, tuskin tuleekaan.
Itse en lastentarhanopettajana työskennellessäni ehtinyt yleensä edes vessassa käymään muulloin, kuin ehkä pikaisesti pihalle rynniessäni ulkovaatteiden vaihdon yhteydessä.
Ja jos lastentarhanopettajalle sattuvat varajohtajan työt, niin sille et voi mitään, että joudut olemaan poissa lapsiryhmästä johtajalle tarkoitetuissa kokouksissa, paperihommissa, hätätilanteissa esim. hoitamassa keittiössä rikki menneelle kylmiölle korjaajaa tai muita vastaavia kiinteistön huoltoon liittyviä asioita, järjestelmässä ryhmiin riittävästi aikuisia ja vekslaamassa työvuoroja, soittelemassa sijaisia tai tilapäisesti alibuukatuista ryhmistä aikuisia toisiin päiväkoteihin, opastamassa taloon tupsahtanutta mikrotukihenkilöä.. Muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Päiväkodin arki ei myöskään suju keskustelematta toisten aikuisten kanssa tai suunnittelematta sitä mitenkään. Itse suunnittelin työtäni paljon myös vapaa-aikanani, koska työaikana ei ehtinyt riittävästi ja halusin tehdä työni lasten parissa hyvin. Ja keskustelua tarvitaan paljon, että voidaan tehdä hyvää työtä ihmisten ja tässä tapauksessa pienten ihmisten kanssa. Aikaa ja rahaa tarvittaisiin aika paljon enemmän.
Jos lasta pitää tärkeänä, ymmärtää myös edellä mainitsemieni asioiden sisällön ja merkityksen.
AAMEN! Nykyään hoitajat tekevät täysin samta työn kuin opettajatkin. Ainoa ero on vain se, että opettajalla on pedagoginen vastuu. Käytännössä hommat eivät uitenkaan ero millään lailla toisistaan! Mutta hoitajilla ei ole omaan suunnitteluun varattua eikaa kuten opettajilla (omalla ajallamme, kotona, työpäivän jälkeen sen teemme)ja kuitenkin palka hoitajilla on pienempi kuin opettajilla! Onkohan tämä ihan reilua? Tykkään kyllä tästä nykyisestä tyylistä jolloin hoitajakin saa osallistua esim. opetuspuoleen ja keskusteluihin eikä ole vain takapuolien pyyhkijänä. Mutta kyllä tuo harmittaa, että samasta työstä työkaverille maksetaan suurempi palka ja hänen työtään arvostetaan vaikka minä teen ihan samat työt kuin hänkin!
Ymmärrän närkystyksesi. Mutta toivottavasti sinä ymmärrät sen, että Suomessa arovstetaan koulutusta ja tämä näkyy myös palkassa. Lastentarhanopettajathan ovat korkeakoulutettua väkeä nykyään, kun taas moni lastenhoitajan työtä tekevä on lähihoitaja tai vastaava.
Lastentarhanopettajilla on pedagogiken koulutus, pedagoginen vastuu sekä myös vastuu ryhmän suunnittelutyöstä. Lisäksi lastentarhanopettaja on vastuussa ryhmän koko toiminnasta ja lapsissa. Toki on monia paikkoja, joissa hoitajatkin tekevät näitä asioita, vaikkei se heille varsinaisesti kuuluisikaan.
Mielestäni on ihan ymmärrettävää, että vastuusta, koulutuksesta ja osaamisesta maksetaan kunnon palkka, lastentarhanopettajien palkka on muuten jopa nykyiselläänkin aivan liian pieni. Mutta näinhän se on monella naisvaltaisella, akateemisella, alalla, palkka on matala suhteessa työn vaatimuksiin.
Ennen ei tarvinnut hoitajan osallistua pedagogiseen puoleen, kun lastentarhanopettajia oli kaksi ja pystyivät järjestämään työvuoronsa niin, että toinen oli aina siinä ryhmänsä kanssa pedagogisessa vastuussa. Hoitaja teki hoitajan työtä ja usein oli myös päiväkotiapulainen ryhmässä.
On sekin aika epäreilua, että lastentarhanopettajilta vedetään tavallaan matto alta niin, että ei saa enää toteuttaa työtään ammattiosaamisensa mukaisesti ja olla siinä pedagogisessa vastuussa ryhmästä, mikä koulutuksen puolesta hänelle kuuluu.
Pedagogista puolta on jaettava, kun harva hoitaja suostuu siihen, että lastentarhanopettaja tekee vain 8-16 vuoroa ja ottaa koko pedagogisen vastuun. Ja varsinkin ilman kunnollista suunnitteluaikaa jatkuva pedagoginen vastuu on aika mahdotonta toteuttaa ryhmässä ainoalle lastentarhanopettajalle täysin yksin.
Lastentarhanopettajilta ei ole myöskään kysytty, haluavatko tehdä osan viikosta pääasiassa perushoitoa.
Tällä alemmalla koulutuksella joudun tekemään lähes saman pedagoogisen työn kuin lto. Eikö olisi oikeudenmukaista että hoitajan palkkaa nostetaan kun kykenee samaan työhön alemmalla koulutuksella!Meillä ollaan yhteisvastuussa ryhmän lapsista kaikilla tasoilla. Onneksi on olemassa henkilökohtainen palkanlisä, se vähän lohduttaa
Olen hoitajana ryhmässä jossa on kaksi lto:aa. Minulle on myös langennut pedagoginen vastuu.Päivähoitoa pitää tarkastella kokonaisvaltaisesti, perushoito on kaiken tärkein asia, kyllä sen toteuttaminen kaikille kuuluu. Perushoitoakin voi toteuttaa pedagogisesti, jos sitä nyt täytyy korostaa, sitä pedagogiikkaa.
ja vielä, tämän päivän ltot tulevat heikoin eväin käytännöntyöhön, uusavutonta sakkia, tai sitten meidän talolla on ollut huono tuuri ;)
Kopio:Oma havaintoni on, että lastentarhanope joka tulee töihhin 7.00 on ryhmässä tasan kunnes lapset menevät nukkumaan kello 11.00. Sen jälkeen opettajaa ei näy. Iltavuoroon tullessa kello 10.00 hän on lasten kanssa lähinnä vain nukkumistilanteessa ja ulkona välipalan jälkeen.
Vastaus: Ensinnäkään lapset eivät mene päiväkodissa yleensä nukkumaan klo 11. Mitähän sinäkin tiedät oikeasti siitä arjesta? Se on tosiasia, että ei ole lastentarhanopettaja keksinyt päiväkodin päivärytmiä ja sitä, että lapsi on virkeimmillään aamupäivällä ja silloin on lastentarhanopettajankin järkevintä toimia ryhmässä ammattipätevyytensä mukaan. Klo 10 ollaan päiväkodeissa pääsäntöisesti ulkoilemassa, aamuvuorolainen siellä mukana. Sen jälkeen syödään, nukutaan, leikitään lisää ja syödään välipala ennen iltapäiväulkoilua. Lastentarhanopettaja on iltavuorolaisena mukana 9-10 lähtien, ei yleensä kyllä siellä ulkona klo 10-11.30, koska se katsotaan yleensä aamuvuorolaisen tehtäväksi. Sitäkään ei ole lastentarhanopettaja keksinyt, se on yleinen käytäntö.
Aamupäivän ulkoiluaikana iltavuorossa lastentarhanopettaja voi esimerkiksi suunnitella, kuten myös lastenhoitaja toimiessaan iltavuorossa. Sinä aikana myös järjestellään sisätiloja ja katetaan pöytiä, tehdään paperihommia, kun niitäkin siellä riittää, pidetään yhteyttä vanhempiin tarpeen mukaan, pidetään yhteyttä muihin yhteistyötahoihin: lastensuojeluun, neuvolaan, puheterapiaan, pereheneuvolaan, toimintaterapiaan, muihin päiväkoteihin, kouluun... Aamuvuorossa edellisen kaltaisia muita töitä hoidetaan silloin, kun lapset ovat nukkarissa. Siis aamuvuorolaista ei ehkä näy siellä nukkarissa lasten lepäämistä valvomassa, mutta sen sijaan kyllä iltavuorolainen.
Muutakin työtä päiväkodissa siis riittää, kuin lapsiryhmän kanssa työskentelyä ja siinä jatkuvaa läsnäoloa. Yleensä 3-6-vuotiaiden ryhmissä on nykyisin vähintään 21 lasta. Osalla heistä on erityisen tuen tarvetta monista syistä. Ja siihenkin tarpeeseen on vastattava ja niistä asioista ja niiden hoitamisesta oltava tietoinen.
Jos tehtäisiin lastentarhanopettajan ammattipätevyyden edellyttämällä tavalla, lastentarhanopettaja toimisi pedagogisessa tehtävässään lapsen aamupäivän virkeimmän ajan ja tekisi pääasiassa päivävuoroa. Se ei vaan ole nykyolosuhteissa mahdollista.
Edellisen kommentoijan kaltaisella logiikalla voisin väittää tietäväni, että toimistotyössä iso osa ammattilaisista viettää aikaansa päivisin pääsääntöisesti netissä pelaten, surffaten ja välillä punttisalilla taukojumpaten. Enpä vaan usko, että näin on yleisesti, mutta varmasti sitäkin tapahtuu.
7 tunnin jälkeen. Olisi hölmöä jos ryhmän aikuisista kaksi tekee 7 tuntia 8 sijaan.(kahden opettajan malli) Nyt kaksi hoitajaa 8h ja yksi ope 7h/per päivä. Ellei sitten opettajan suunnittelu aikaa sisällytettäisi työaikaan nyt35h/viikko ->38.25h.
Tämän takia olenkin kokenut hyväksi sen, että joissain kunnissa päiväkodinjohtajat eivät olekkaan päiväkodeissa vaan heillä on alaisuudessaan useampia taloja. Henkilökunta yhdessä hoitaa edellä mainitsemiasi asioita tiimeissä vastuualueet jakaen. On toiminut loistavasti niissä taloissa missä olen ollut. Toisinaan tietysti toivoisi, että nämä ylimääräiset hommat, esim. laskutuksen hoitaminen näkyisi palkassa, jota luulisi säästyvän kun päiväkodinjohtajia vähennetään.
Tällä hetkellä käydään laajasti keskustelua siitä, pitäisikö päivähoito sijoittaa opetustoimen puolelle nykyisen sosiaalitoimen sijaan. Itse lastentarhanopettajana näen hyviä puolia kummassakin vaihtoehdossa. Itse en henkilökohtaisesti usko, että tilanne tulisi muuttuessaan paljoakaan muuttamaan lasten asemaa-ehkä se kuitenkin auttaisi meitä nyt päivähoidossa työskenteleviä huomioimaan ja tiedostamaan tulevan koulumaailman vaatimukset. Ja siltikin lapsilla olisi aikaa leikkiä, istua sylissä ja olla lapsi kuten tähänkin asti.
En allekirjoita väittämääsi, että lastentarhanopettajat tekevät 7 tunnin työpäiviä (käyttäen sitä keskusteluun keskenään), 8 tunnin sijaan ei pidä paikkaansa lähellekään joka päiväkodissa. Ja voin käsi sydämellä vannoa, että useimmat lastentarhanopettajat tekevät normaalin 8 tunnin päälle omalla vapaa-ajallaan paljonkin suunnittelu ym. työtä lasten parhaaksi, ilman palkkaa.
esikoulu,nyt siirrytään koulutoimen puolelle...mitäs on 1 1 onko se....>päiväkoti-kouluun?
Ainakaan vielä päivähoitoa ei pakolla siirretä koulutoimen puolelle, vaan uuden lain mukaan kunta saa itse päättää, mikä monijäseninen elin kunnassa huolehtii päivähoidon hallinnasta. Se voi siis olla sosiaalitoimi kuten aiemmin, tai koulutoimi.
Ja onhan jotku kuusivuotiaat jo koulussa, sillä monessa päiväkodissa tehdään yhteistyötä koulun kanssa siinä muodossa, että eskariryhmä työskentelee ainakin osan päivästä koulun tiloissa. Näin koulu tulee hieman tutummaksi lapselle, ja voidaan jopa ajatella, että siirtyminen koulumaailmaan sujuu helpommin.
Eipä ole tuota ongelmaa :) Itse keskustelen päivittäin jokaisen lapsen vanhemman kanssa niin aamulla kuin iltapäivälläkin, sekä pidän kasvatuskeskustelut jokaisen perheen kanssa :)
Ja me tuskin siirrymme sivistyslautakunnan piiriin... Kyllä se vain on sosiaalitoimi se meidän linkkimme ohjaava elimemme ja tulee olemaan.
Jos päivähoito siirretään opetustoimen tai sivistyslautakunnan alaisuudessa, myös perhepäivähoitajat siirtyvät. Sillä tehän olette osaa julkista päivähoitoa, ja koko alan hallinto tulee olemaan saman toimen alla.
Millä perustelet oman työsi kannalta sen, että nimenomaan sosiaalitoimi on se sinun linkkisi ja ohjaava elin? Koetko nimenomaan tarjoavasi sosiaalipalvelua, joka mahdollistaa vanhempien työssäkäynnin tai joka auttaa perheitä, jotka tarvitsevat sosiaaliapua? Jos taas koet, että työsi on elinikäisen oppimisen pohja ja osa oppimisjatkumoa, eikö se sivistyslautakunta olisi luonnollisempi valinta?
... Sillä että ryhmässäni on 1-4 vuotiaita lapsia... siis lapsia. Ja vaikka jatkumo on olemassa mm. kasvun kansiot, tavoitteet, toteutukset kirjallisina, vasua noudatetaan jne. niin ne ovat papereita jotka siirtyvät lapsen mukana tulevaisuudessa esikouluun ja sieltä kouluun.
Sos-toimen alla tämä on kuitenkin palvelua, vapaaehtoista palvelua vanhemille ja lapsille, vaihtoehtona on hoitaa lapset kotona. Tämä on paljon käytetty ja hyvä palvelu, ei mikään etuisuus huonosti voiville perheille.
Koulu ja sivistystoimi taas mahdollistavat sen pakollisen oppivelvollisuuden jne. Esikoulukaan ei ole pakollista... Eikä periaatteessa koulukaan kunhan oppivelvollisuus suoritetaan jotenkin. Koulu kuitenkin on nykyisin se systeemi millä se käytännössä toimii. Leikki-ikäisten lasten kohdalla ei voi vielä velvoittaa mihinkään.
siirtäminen tee varhaiskasvatuspalvelun käyttämisestä pakollista. Eikä sen tarvitse tehdä siitä myöskään yhtään koulumaista.
Opetus-, koulu- ja sivistystoimi taitavat käsitteinä nostaa monen ihmisen karvat pystyyn. Tuntuu, että vallitsee sellainen kansallinen pelko siitä, että joku nyt rupeaa laittamaan 1-vuotiaita koulun pulpettiin istumaan läksykirjojen ääreen ja kuuntelemaan hiljaa tutti suussa opetusta. Hah hah. Kannattaisi ehkä tutustua ensin siihen, minkälaista lapsen elämää lastentarhanopettajaliitto ajaa ja mitä ajattelevat esimerkiksi lapsen kasvun tukemisesta, lapsen kehityksestä, oppimisesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Ja sitten voitaisiin ehkä miettiä, miten pelottava ja vastustettava asia tämä nyt sitten kaikenkaikkiaan on.
Perhepäivähoitajien työlle myös kaikki kunnia. Nykyisin vaan on sellainen tilanne, että kaikille lapsille ei löydy perhepäivähoitajaa.
Ja mitä tulee koulun käyntiin, niin aika huonosti tuntuu saavan töitä nykymaailmassa ilman minkäänlaista paperia mistään koulusta. Ei oikein työnanatajia kiinnosta kutsua haastatteluun. Mielestäni parempi, jos lapsi oppii suhtautumaan oppimiseen myönteisesti eikä pelolla ja kielteisesti.
Ymmärrän, että koet, ettei ryhmäsi lapset vielä osallistu koulumaailmaan. Ja siten näet perhepäivähoidon erilaisena palveluna kuin päiväkotihoidon. Mutta onhan päiväkodissakin pieniä lapsia, jopa alle vuoden ikäisiä. Ja samalla lailla on perhepäivähoitajia, jotka hoitavat jo isompia lapsia, jopa eskari-ikäisiä. Eikä näitä päivähoitomuotoja mielestäni voida erottaa toisistaan, ne ovat kaksi vaihtoehtoa julkisessa päivähoidossa.
Kyllä, vasut ja paperit siirtyvät eteenpäin, eli sinäkin olet osa jatkumoa, ja hyvä näin.
Olet kuitenkin mielestäni käsittänyt asiat väärin, ei se, että päivähoidon hallintoa hoitaisi sivistystoimi tarkoita, että päivähoito velvoittaisi mihinkään tai että se muuttuisi koulumaiseksi. Päivähoidossahan toimitaan lapsen kehityksen mukaan, kuten Vasukin määrää, eikä päivähoidossa lapsille opeteta mitään eikä heille aseteta suorituspaineita.
Yhteinen hallinto koulun kanssa kuitenkin helpottaisi monia käytännön asioita, niin kentällä kuin siellä kunnantalollakin. Tästä syystä siihen pyritään, eikä suinkaan sen takia, että päiväkodista tai perhepäivähoidosta halutaan tehdä koulumaisia. Tämä onkin tutkimuksen mukaan osoittaututnut täysin turhaksi peloksi.
Mutta koulu on laitos, samoin on päiväkoti. Perhepäivähoito ei ole. Kyllä näillä on eroa käytännössä vaikkakin lapsia on joka paikassa.
Ja lapsi akyllä opetetaan joka paikassa, mutta eri tavalla ja eri asioita. Matemaattiset orientaatiot esimerkiksi opitaan ihan vaikka laskemalla sormia, heittämällä noppaa jne... (kuten päiväkodeissakin).. tai no, minä ainakin opetan. Opetan myös oikeaa kynäotetta ja saksilla leikkaamista jne..
Tuntuu siltä, että pienten lasten päivähoito nähdään helposti aika kapeasti. Kyllä kunnon varhaiskasvatuksen ammattilainen osaa huolehtia meidän lapsista ihan mainiosti myös koulutoimen alla. Ainakin lastentarhanopettajakoulutuksessa paneudutaan lapsen kasvuun ja kehitykseen kokonaisvaltaisesti. Lapsuus ei ole pelkkää olemista vaan lapsuus nähdään monella tavalla arvokkaana aikana. Se on myös kaiken oppimisen kannalta perustavanlaatuisen tärkeä ajanjakso ihmisen elämässä. Tämän toivoisi myös kaikkien vanhempien tajuavan.
Ja miten pieni lapsi sitten oppii? Turha kuvitella, että 3 vuotta pelkästään varhaiskasvatukseen perehtynyt ammatti-ihminen ei käsittäisi, mitä pienen lapsen elämä on. Lapsi oppii parhaiten leikistä, mutta leikinkin ja koko leikkiympäristön voi järjestää niin, että lapsen kasvua ja kehitystä tuetaan monipuolisesti sekä yksilöllisesti että yhteisön jäsenenä. Lapsi oppii parhaiten, kun hän tuntee olonsa turvalliseksi ja lähellä on tuttuja aikuisia. Ja lapsihan oppii koko ajan, halusipa aikuinen sitä tai ei. Eri asia, miten ympäristössä vastataan lapsen kehittymisen ja oppimisen tarpeeseen.
Vaikuttaa siltä, että moni vanhempi kokee todellisena peikkona sen, että lapsi oppii esimerkiksi matematiikkaa tai äidinkieltä tai vaikka tiedetemppuja. Kaikkea voi opetella leikkien ja pelaten ja niin pitääkin pienten lasten kanssa. Mitä pahaa siinä on, jos 4-vuotias on kiinnostunut kirjaimista ja siihen yksilölliseen tarpeeseen vastataan asiantuntemuksella? Entäs jos 3-vuotias haluaa opetella vaikka pluslaskua? Oma tyttäreni halusi ja pelasin porkkanaviipaleilla hänen kanssaan. Ihan intona oli mukana ja oppi plus-laskun ajatuksen. Moni lapsi on alle kouluikäisenä erittäin kiinnostunut tämänkaltaisista asioista, käyttämään omaa ajattelua ja järkeilemään. Onko oikein, että aikuinen omiin ikäviin koulumuistoihinsa seonneena ei halua tarjota tällaisia asioita lapseelleen vaan pitää pimiössä siihen asti, kun opettaja alkaa koulussa niitä opettamalla opettaa.
Se varhaiskasvatuksen ammattilainen, joka alkaa matkia perinteisen koulun systeemejä, ei ole ammattilainen. Mutta uskon, että harva oikeasti pienten lasten pedagogi tällaiseen sortuu, toimi päiväkoti koulutoimen tai sosiaalitoimen alaisuudessa.
Oma lapseni viihtyy erittäin hyvin päiväkotiryhmässä, jossa toimii kaksi hyvin pätevää ja työhönsä sitoutunutta lastentarhanopettajaa, lastenhoitaja ja erityisavustaja. Varsinkin lasten aktiivisen oppimisen ympäristöihin on tässä päiväkodissa kiinnitetty huomiota, niitä rakennetaan ja koko henkilökuntaa koulutetaan tähän asiaan liittyen.
Nämä aktiivisen oppimisen ympäristöt ovat erilaisia leikkimisympäristöjä pitkin päiväkotia, jonne menon lapsi saa valita itse. Ja tämän kehitystyön ovat aloittaneet päiväkodissa nimenomaan lastentarhanopettajat sen näkemyksen mukaan, mikä heillä on lapsen kasvusta ja kehityksestä. Onko tällainen kehitystä tukeva toiminta jotenkin pelottavaa? Minusta ainakin on hienoa, että jollakin ammattiryhmällä on näkemys siitä, mikä on lapselle luonnollinen tapa ottaa tämä maailma haltuunsa, kehittää ja turvata tällaisen toiminnan mahdollisuus meidän lapsille.
Enemmän mielestäni pitäisi olla huolissaan siitä, että hyvät lastentarhanopettajat häviävät kohta kokonaan päiväkodeista ja kouluttautuvat muihin tehtäviin siitä syystä, että päiväkodeissa ei ole mahdollista toimia enää oikeasti lastemme kasvua ja kehitystä tukien. Nykyisin säästetään kaikesta: materiaaleista, henkilökunnasta, välttämättömästä suunnitteluajasta.. Se kaikki on lapsilta pois ja senkin voisi vähän laajemmin tajuta tässä yhteiskunnassa.
Lapset ansaitsisivat parasta. Mitä se paras on, kannattaa TODELLA miettiä.
On hienoa, että Lastentarhanopettajat ovat parasta lapselleni. On hienoa kuulla, etten vanhempana ole pätevä kasvattamaan omaa lastani. Lastentarhanopettajien pitäisi varmaan kohta alkaa vaatimaan, että kaikki lapset tulisi määrätä lain turvin päivähoitoon päivähoitovellvollisuudella? Ja kun päiväkoti on sitten joskus koulutoimessa, niin muutetaan samalla nimikin Lasten kouluhoidoksi? Kiva siirtymä esikouluun ja sieltä kouluun!
Kyse ei ole siitä, onko päivähoito lapselle kaikkein parhain hoitomuoto. Itse en olisi laittanut lastani päiväkotiin, enkä kenenkään muunkaan ulkopuolisen hoitajan hoidettavaksi, jos olisin voinut valita. Hoidin 3-vuotiaaksi kotona ja sitten oli pakko lähteä töihin. Olen nähnyt päiväkodin arkea sisältäpäin ja se säästäminen on suoranaista lasten elämän halveksimista. Sitä joutuu henkilökunta ja lapset yhdessä kokemaan.
Mutta se ainakin nyt oman lapseni päiväkodissa on hyvää, että voin olla varma siitä, että tarjoavat hänelle hyvän perushoidon lisäksi älyllisiä ja sosiaalisia haasteita. Siellä sekä hoitohenkilökunta että opettajat tekevät todella hyvää työtä yhdessä lasten eteen. Ja molempien osaamisen erityisalueet tulevat käyttöön siinä arjessa. Eipähän lapsi kasva tynnyrissä ja saa myös valmiuksia jatkoon. Ja tämän lisäksi tuntee silmin nähden olonsa siellä turvalliseksi, mikä kertoo mielestäni sen henkilökunnan ammattitaidosta.
Näistä asioista on ihan hullua käydä ammattiryhmien välistä kamppailua. Jokaisella ammattiryhmällä on omat erityisen osaamisen alueet. Niiden toivoisi näkyvän tehtävässä työssä. Hoitajat ovat koulutettuja pääasiassa hoitamaan, pedagogit opettamaan. Totta kai jokainen tekee myös toistensa vahvuuksiin kuuluvia asioita, mutta parasta olisi, jos jokaisen ammattitaito saisi näkyä arjessa ja siten hyödyttää lapsia.
En edelleenkään usko, että päivähoidon siirtämisestä koulutoimen alaisuuteen on mitään haittaa. Samat ihmiset siellä edelleen muutoksenkin jälkeenkin toimisivat. Olennainen asia on, mihin rahoja resurssoidaan. Lisää saisi tulla sekä hoitamiseen että opettamiseen kautta linjan. Tässä yhteiskunnassa vaan tupataan näkemään arvokkaimpana se työ, mitä tehdään ihan konkreettisesti. Ei sitä, mikä perustuu suunnitelmalliseen, tietoon perustuvaan ajatteluun ja sitä kautta toiminnan toteuttamiseen. Omasta mielestäni kaikella työllä on oma arvonsa.
että suuri osa lapsista on päivähoidossa. Miksi siitä ei saisi tehdä laadukasta? Miksei päivähoidon työntekijöitä saisi arvostaa?
Ettei kotiäideille tulisi paha mieli?
Kotiäitiys on tärkeää myös, mutta todellisuus on se, että päivähoitoa ja varhaiskasvatusta tarvitaan!
Erittäin hyvin sanottu! En olisi voinut sitä paremmin sanoa itse :)
Tähän ei oikeastaan ole mitään lisättävää, kehittyvä lapsi palaa intoa oppia uutta, kokemuksien ja elämyksien kautta. Leikki on lapselle tärkeä väline oppimiseen, ja jokainen arkinen tilanne on opetustilanne. Näitä tilanteita leikkimieliseen ja mielenkiintoiseen oppimiseen lapsen kehitysvaihetta huomioiden, tarjotaan varhaiskasvatuksessa. Lastentarhanopettajat ovat varhaiskasvatuksen ammattilaisia ja asiantuntijoita, ihan sama mikä se hallinnonala on.