mielipiteitä mahdolisista tulevaisuuden aikeistani...(asiallisia kiitos).
aletaanpa nykyisestä tilanteestani :
työskentelen rautakaupan varastohommissa (7 vuosi menossa), töitä piisaa niinpaljon kuin haluaa tehdä ja paikka on vakituinen. päällisin puolin siis kaikki on kunnossa, mutta tosiasiassa näin vaan ei ole.
olen lopen kyllästynyt koko hommaan, ei nappaa sitten ei yhtään. myönnän, että valitan ehkä turhaan, koska monella töitä ei ole ollenkaan, mutta kun ei vaan kiinnosta. ainoa asia mikä pitää minut kyseisessä työssä on omaan tarpeeseen nähden asiallinen palkka, jää jopa jonkin verran säästöönkin kuukausittain. viime aikoina on vaan alkanut tuntua, että mittari alkaa täyttyä tästä hommasta.
parin viime vuoden aikana olen tosissani alkanut
ajatella vaihtoehtona tälle hakeutumista täysin toiselle alalle. ajatus pyrkiä syksyllä alkavaan lähihoitajakoulutukseen tuntuisi tällä hetkellä mieleiseltä vaihtoehdolta. työt ihmisten parissa tuntuisi huomattavasti mielekkäämmiltä verrattuna
rautaan ja laastikasoihin.
useasti on joka puolella kuullut, että kyseisissä hommissa pitäisi riittää työtä tulevaisuudessa. varsinkin miespuolisten hoitajien tarpeesta on toitotettu. itse olen iältäni vähan päälle 30, joten työvuosia olisi edessä vielä kovasti. aiempaa kokeusta alalta ei ole minkäänlaista.
eli miltä kuulostaa...hypätä varmasta paikasta pois kohti jotain tuntematonta ja asettua koulun penkille. vai purrakko hammasta yhteen ja taistella eteenpäin. tiedän, että taloudellisesti tulisi olemaan ankeampaa mutta onhan siitä muutkin selvinneet miksen siis minäkin.
aletaanpa nykyisestä tilanteestani :
työskentelen rautakaupan varastohommissa (7 vuosi menossa), töitä piisaa niinpaljon kuin haluaa tehdä ja paikka on vakituinen. päällisin puolin siis kaikki on kunnossa, mutta tosiasiassa näin vaan ei ole.
olen lopen kyllästynyt koko hommaan, ei nappaa sitten ei yhtään. myönnän, että valitan ehkä turhaan, koska monella töitä ei ole ollenkaan, mutta kun ei vaan kiinnosta. ainoa asia mikä pitää minut kyseisessä työssä on omaan tarpeeseen nähden asiallinen palkka, jää jopa jonkin verran säästöönkin kuukausittain. viime aikoina on vaan alkanut tuntua, että mittari alkaa täyttyä tästä hommasta.
parin viime vuoden aikana olen tosissani alkanut
ajatella vaihtoehtona tälle hakeutumista täysin toiselle alalle. ajatus pyrkiä syksyllä alkavaan lähihoitajakoulutukseen tuntuisi tällä hetkellä mieleiseltä vaihtoehdolta. työt ihmisten parissa tuntuisi huomattavasti mielekkäämmiltä verrattuna
rautaan ja laastikasoihin.
useasti on joka puolella kuullut, että kyseisissä hommissa pitäisi riittää työtä tulevaisuudessa. varsinkin miespuolisten hoitajien tarpeesta on toitotettu. itse olen iältäni vähan päälle 30, joten työvuosia olisi edessä vielä kovasti. aiempaa kokeusta alalta ei ole minkäänlaista.
eli miltä kuulostaa...hypätä varmasta paikasta pois kohti jotain tuntematonta ja asettua koulun penkille. vai purrakko hammasta yhteen ja taistella eteenpäin. tiedän, että taloudellisesti tulisi olemaan ankeampaa mutta onhan siitä muutkin selvinneet miksen siis minäkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko mahdollista suorittaa lähihoitajaopinnot ns monimuotona, eli työn ohessa. Jos, niin ehdottomasti kannatan.. Saat palkkaa ja samalla ammatin. Sitten siitä on helppo lähteä kohti unelmia.
Kokeile tosiaan työn ohessa, mutta älä lähde töistä, ei se työnsaanti ole varmaa millään alalla.
Pääsisitkö osa-aikalisälle? Minä tulisin mielelläni tilallesi, paitsi ettei vielä ole viittä kuukautta virallista työttömyyttä takana. Siis ei vuorotteluvapaa, vaan osa-aikalisä, näistä löytyy tietoa työkkärin sivuilta. Osa-aikalisän aikana voi opiskella, vuorotteluvapaan ei, olen näin ymmärtänyt näitä systeemejä käyttäneiden puheesta.
Itselläni on täysin sama tilanne. Työ ja pomo korpeaa ja rankasti. Palkka on kohtuullinen tällä hetkellä, mutta palkkakehitys tässä lafkassa on surkea.
Ikää on kohta kolmekymmentä ja olen päättänyt lähteä amikseen opiskelemaan sähköasentajan tutkintoa. Suurin motivaatio on kyllä palkka. Ja olen vakuuttunut, että rakennusalalla ei työt tule loppumaan. Päin vastoin tekijät tulevat loppumaan, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Niitä hommia kun on vähän hankala ulkoisata mihinkään vinkuintiaan.
Lukio ja ammattikorkea on käytynä ja täytyy sanoa, että vähän jännittää miten sitä pärjää peruskoulusta tulevien pikku kollien kanssa, kun itse on "kolmekymppinen vanha eukko".
Mutta rohkeasti vaan eteenpäin. Kuten itsekin sanoit työaikaa on vielä ainakin kolmekymmentä vuotta edessä, ja tässä paskalafkassa ja näissä paksahommissa en aio sitä aikaa viettää.
Olen töissä hyvässä yrityksessä ja työ on monen mielestä varmasti hohdokasta ja mielekästä yms. Palkkakin on kohtalainen, ei valittamista. Työnantaja tarjoaa kiitettävästi koulutusmahdollisuuksia ja työkaverit ovat ihania.
Mutta tunnen olevani väärällä alalla ja haluaisin nyt pyrkiä opiskelemaan sitä alaa, josta olen pitkään haaveillut. Nuorena en pyrkinyt, koska en uskonut pääseväni yliopistoon. Nyt jarruttaa raha. Millä elää perhe ja maksetaan asuntolaina, jos toinen vanhemmista heittäytyy opiskelijaksi?
Olen kuitenkin hankkinut pääsykoekirjat ja ilmoittautunut pääsykokeisiin. Jos sitten saan opiskelupaikan, niin pitää miettiä tarkkaan mitä tehdä.