justiin tulee

muistoa. Muutama toki ja yksi niistä on jopa pelottava. Olin lapsena parhaan ystäväni kanssa kävelyllä ja vastaan tuli romaninainen. Hän kysyi, saisiko ennustaa tytöille. Ilmaiseksi lupasi, koska eihän meillä mitään rahaa ollut. Suurin osa hänen puheestaan oli pienelle käsittämätöntä, mutta yksi asia tuli selvällä suomenkielellä: Varo miestä, jonka nimikirjaimet on YL.

Valitettavasti en ratkaisevalla hetkellä sitä muistanut, vaan menin naimisiin tämän YL:n kanssa. Olisi pitänyt muistaa ja uskoa.

Kun paljon myöhemmin taas tapasin tämän lapsuudenystävän, kerroin hänelle avioliitostani ja erosta. Hän ei ollut unohtanut ennustusta ja tarinani vahvisti kummankin uskon siihen, että kyllä ennustus joskus voi pitää paikkansa. Hänelle romaninainen lupasi 5 lasta, 2 tyttöä ja 3 poikaa ja niin oli tapahtunut.

olen televisiosta kuullut ja nähnyt romanien lauluja. Romanikuoron esityksiä jokin aika sitten oli todella ihana saada seurata.

Romaneille tiedän laulun olevan hyvin tärkeää, miksei sitä meille useammin näytetä?

Itä-Suomessa liikkui runsaasti romaneja. Koska tapana oli, että ketään ei käännytetty, tarjottiin ruokaa, hevosille heinää ja tarvittaessa yösija. Povasivat emännille ja tyttärille, möivät pieniä käsitöitä ja hevoskauppaa käytiin. Mustalaisia sekä hieman pelättiin että tietyllä tavalla ihannoitiin heidän vapauttaan, joka itse asiassa oli heittellejättöä muun yhteiskunnan taholta.

Romanien tulo taloon oli tapahtuma sinänsä. Siinä arkinen elämä hetkeksi keskeytyi, tuli väriä ja eloa, mitä kyllä me valkolaiset emme hevin myönnä. Masentuneita romaneja en muista nähneeni milloinkaan.

En ymmärrä, miksi mustalaisista aina sanottiin,
että he ovat likaisia, hehän pitävät henkilökohtaisesta ja huushollin hygieniasta paljon parempaa huolta kuin valkolaiset konsanaan. Epäsiistiä mustalaisnaista tai -miestä en ole nähnyt koskaan. Koditkin ovat viimeisen päälle hypersiistejä.

Varkauksia pelättiin, vaikka me osaamme kyllä varastaa itsekin. Kaipa tämä epäluuloinen ja vieroksuva suhtautumistapa on vain erilaisuuden pelkoa, sitä samaahan nyt on mm. somaleja kohtaan. Oikein miellyttäviä hekin, kun tutustuu lähemmin. Ihmiset ovat kuitenkin ihmisiä kaikkialla vikoineen ja hyveineen.

Olen aina tykännyt mustalaisista, värikästä väkeä ja sinnikkäästi pitäneet oman kulttuurinsa, vaikka me valkolaiset valtaväestönä olemme kyllä yrittäneet kitkeä sitä kaikin tavoin pois. Ajatella, miten tylsä suomalainen yhteiskunta olisi ilman romaneja. Jos heissä ei ole suomalaista työhulluutta, sitä enemmän sitä on meissä valkolaisissa, joten eiköhän puntit tasan mene.

Käyn täällä kirkossa kuuntelemassa romaani ryhmän laulua, joka keväinen tapahtuma. Nämä romaanit kuuluvat helluntaiseurakuntaan. Upeita laulajia ja pidän myös helluntailaisten iloisesta musiikista, tulee lapsuusmuistoja mieleen.

Kiertelihän niitä mustalaisia minunkin lapsuudessani. Kerrankin kun talvella "prehjustettiin" koulusta kotiin, kuului kulkusten kilinää ja me painuttiin niin pitkälle pellolle kuin ehdittiin ja sillä kertaa ne eivät olleet mustalaisia, mutta pelko oli näin kova.
Äiti "pruukasi" aina antaa jotain niille ja taas kerran oli aika lauma heitä pirtissä, niin äiti sanoi, ettei hän uskalla lähteä mitään hakemaan. Silloin yksi matami ajoi kaikki ulos ja jäi itse oven eteen vahtiin ja taas saivat jauhopussin.

Muistan myös, että kerran oli äidillä jotain ompeluksia työn alla ja joku mustalaisflikka valkkasi neulatyynystä kaikki lasipäiset nuppineulat - oli kait korean perään.

Kyllä mustalaiset olivat ihan tuttu näky hevosineen vielä viisikymmentä luvulla.

Saivat keitellä kahvinsa ja joskus syömistäkin äiti antoi. Meitä pienempiä peloteltiin,että jouvumme mustalaisten kärryihin jos ei totella. Enemmän naiset tuli sisälle asti kuin miehet. Naapurin kerrostalossa oli vuokrattava pyykkitupa ja joskus saivat myös mustalaisnaiset pestä vaatteitaan ja ne valkoiset oli tosi valkoisia eikä kellertäviä kuin muilla. Ei heistä jäänyt pahoja muistoja.