Minkä ikäistä voi rueta kieltämään? Meidän 6kk tykkää repiä äitiä tukasta ja raapia mamin naamaa (hellästi kylläkin) nukuttamisvaiheessa, kun ollaan kyljellään kasvot vastatusten. Tiedän, että se on lapsen tutkimista eikä hän tiedä satuttavansa.
Mutta minkä ikäiselle voi sanoa EI SAA..?
Voi kuullostaa tyhmältä kysymykseltä jonkun viisaan mielestä...mut esikoinen on eikä täten aiempaa kokemusta lapsenkasvatuksesta. Maalaisjärjellä ajatellen kieltäisin, mut nyt olen vain siirtänyt hänen kättään pois..
Mutta minkä ikäiselle voi sanoa EI SAA..?
Voi kuullostaa tyhmältä kysymykseltä jonkun viisaan mielestä...mut esikoinen on eikä täten aiempaa kokemusta lapsenkasvatuksesta. Maalaisjärjellä ajatellen kieltäisin, mut nyt olen vain siirtänyt hänen kättään pois..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä mä ainakin olen omalle lapselleni ihan alusta asti sanonut ei saa samalla kun siirtänyt kättä pois tms. Tuskin siitä ainakaan mitään traumoja tulee että liian aikasin sanotaan ei, pikemminkin varmaan vois olettaa että nopeammin oppii mitä se ei tarkoittaa... Ehkä joku viisaampi osaa vastata jotain muuta, mulla ei ole tähän mitään tieteellistä perustelua
Niin kun sanoit, se on vaan lapsen tapa tutkia maailmaa, eikä hän tiedä satuttavansa. Eli ei se ymmärrä sanallista kieltämistä vielä tuossa vaiheessa... mulla saman ikänen poika ja mieki vaan siirrän kättä pois, jos puristaa tai raapii liika lujasti.
Sitte kun hän on vanhempi, niin kiellän ja sanon esim. "ai", jos mulla sattuu. Muuten lapsi ei välttämättä tiedä, miksi häntä kielletään jos ei asiaa jotenki "perustele".
Olen joskus lukenu, miten lasta voi kasvattaa empaattiseksi. Mielenkiintosta lukea kaiken maailman kasvatuskirjoja ja valita niistä sitte itelle sopivia vaihtoehtoja. Vaikka jokainen osaa kasvattaa lapsensa omin neuvoin, mutta silti saa paljon uusia näkökulmia lukemalla tuollasia kirjoja.
Kannattaa varmaan näyttää että sattuu ilmeellä ja sanoa au ym. mutta ei kai tuon ikäistä kannata vielä kieltää, ainakaan kovin lujasti en suosittele kieltämään. Eihän se vielä sellaista tajua. Mutta kannattaa heti siirtää käsi pois ja näyttää ettei ollu kovin toivottava teko. Kyl se siitä.
on totta ettei puolivuotias vielä ymmärrä satuttavansa, eikä ymmärrä syy -seuraussuhteita vielä, joten ei ymmärrä että tukasta vetäminen saa äidin irvistämään... saatika että tuo ilme tarkoittaa sitä että äitiä sattuu ja se taas jostuu siitä että minä kieskon hiuksista..
Mutta meillä kielletään jo mutta vain yhdessä ja samassa paikassa aluksi,(jos heti alkuun monessa eri tilanteessa sanoo ei, lapsi menee sekaisin) eli hoitopöydällä. kun vauva pyörii ja kääntyy mahalleen. sanon ei ja käännän hänet ympäri.Sitten kiitän lasta lelulla ja kehuilla kun rauhoittuu..
ei pitää sanoa painokkaasti, mutta ei koskaan vihaisesti ja tämä tilanne kun toistuu useita kertoja päivässä, joka päivä niin sana ja sen merkitys tulevat lapselle nopeammin tutuksi.
vielä sanonut sanaa "ei" missään vaiheessa. Olen siirtänyt käden pois, mutta se "au" kyllä on tehonnut kun esim puraissut tissiä ja käynyt niin kipeää, että ihan luontaisesti pitänyt huudahtaa.
Muutenkin ajattelin yrittää käyttää mahdollisimman vähän suoraa ei-ilmaisua, että sen teho säilyisi ja mieluummin (siis tulevaisuudessa kun vähän isompi) yrittää siirtää huomio muualle tai kertoa mieluummin miten pitää tehdä. Hienojahan ne on tämmöset kasvatukselliset suunnitelmat, mutta taitaa käytännössä kyllä mennä plöröksi :)
jo vauvalle. Tärkeintä onkin, mitä äänensävyä käytetään. Kyllä meidän lapset ovat saaneet kuulla sanan ei jo pienestä pitäen (lue vauvana). Ovat jo isoja nassikoita ja ymmärtävät edelleen ei sanan merkityksen eikä se ole käytössä kulunut, kuten ei sanat: kiitos, anteeksi, saanko jne.
tulevaisuudessa uhmien ja muiden kausien kanssa niiiiin paljon että jos se inflaatiota kärsisi, se tekisi sen jokaisella ja takuuvarmasti :D sana kuluu joka tapauksessa.
En itse tykännyt käyttää sanaa "ei" ihan pienelle, mutta enemmän kai kyse on sävystä ja äänenpainosta kuin sanavalinnasta. Pienellekin voi jo iskostua mieleen mitä "ei" tarkoittaa kun sitä käyttää oikeissa kohdissa ja toimintaan yhdistettynä (kun se käsi siirretään pois). Kunhan se ei ole käskysana, vaan kieltosana.
Ei kai voida olettaa että pieni reagoisi eihin mitenkään, mutta tietää ainakin mitä sillä tarkoitetaan. Reaktiovaihe sitten myöhemmin. (ja sitten reaktioton vaihe, ja sama uudestaan)
***
Tyty nyt reilu 8kk ja kun hän repii tukasta ja äiti sanoo "Ai" niin hän vain nauraa... Uusin "juttu" on nenästä pureminen, mutta onneksi tytyllä ei ole vielä hampaita.
normaali!
kans repii hiuksia ja huulia ja olen sanonu siihen kohtaa ei. sit meillä mennään tollasella kävelytuolilla kovaa vauhtia joka paikkaan niin siinäkin joutuu sanomaan monesti ei. et pikku hiljaa joutuu rupee kieltämään lasta. tyttö on nyt 5.5kk
Meidän tyttö sai ekan hampaansa 5 kk iässä, jota aina välillä testailee äidin tissiin, jolloin kiellän. En sitten tiedä, ymmärtääkö. Useinmiten vain katsoo äitiä silmiin kummissaan ja nauraa makeasti. (Tytöllä on tapana nauraa, kun on kummissaan tai hiukan peloissaan.) Jos toistaa temppunsa uudelleen, sanon taas "ei saa" ja otan tissin pois hetkeksi. Tiedä sitten, ymmärtääkö sitäkään. =)
Äitini neuvo on, että kielto menee paremmin perille, kun ottaa katsekontaktin ja sanoo "ei" vasta sitten.