En toki tahdo yleistää, mutta muutamia kysymyksiä tuli mieleen exästä!
Eli jos tunnistat itsesi niin ole kiltti ja vastaa!!
Miksi isät luistavat vastuusta? miksi isät eivät taistele lapsistaan niin kuin äidit? Miksi isät jättävät vähäisetkin tapaamiset väliin?
Eli jos tunnistat itsesi niin ole kiltti ja vastaa!!
Miksi isät luistavat vastuusta? miksi isät eivät taistele lapsistaan niin kuin äidit? Miksi isät jättävät vähäisetkin tapaamiset väliin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jotkut miehet ei vaan osaa hyväksyä yllättävää muutosta elämässään. Esim. Jos mies on suunnitellut opiskelevansa, hankkivansa työtä ja sitten vasta haluaa perustaa perheen kivan naisen kanssa, niin jos siinä välissä joku tilapäinen hoito tulee raskaaksi, niin ei sen takia kannata muuttaa suunnitelmiaan. Helpointa on vaan olla tapaamatta. Kuinka moni mies muuten tietää, että vaikka he eivät lasta haluaisi, niin siitä voi joutua silti vastuuseen ja maksamaan elarit, jos äiti sitä haluaa. Joskus miesten jutuista saa sellaisen käsityksen, että he eivät ole tietoisia tällaisesta asiasta, vaan luulevat ettei heillä ole mitään vastuuta asiassa.
kun äiti kiristi ja uhkaili lapsilla. Siis omilla lapsillaan. Käytti pelinappuloina jatkuvasti. Ei se ole lapsille oikein, annoin periksi, äiti sai mitä halusi, eli lapset yksinään, ei tapaamisia, ei mitään. Toivottavasti lapset saavat näin rauhallisemman elämän tai toivottavasti joku sosiaalitoimen edustaja tajuaa, että nainen tarvitsee psyykkista apua. Aivan järkyttävää elämää jouduimme viettämään.
Isä luovutti rakkaudesta lapseen .Toivottavasti saa kasvaa rauhassa .Sosiaaliviranomaiset valvovat tätäkin äitiä .
Lapset laittoivat ensinäkin äidilleen hanttiin ja yhdessä lasten kanssa kammettiin sossuntädit kumoon.
Armas äiti, kun yritti kaikin tavoin estää, sossun hyvällä avustuksella, minua tapaamasta lapsia.
Tosin en ole katkera, vaan säälin lasten äitiä ja iloitsen sosiaaliviranomaisten "päänahan" saamisesta vyölle. Puhdas 2 - 0 voitto.
ajavat miehet useimmiten tilanteeseen, jossa miehen on valittava joko se nainen tai omat lapset.
Meillä kävi niin joten tiedän omasta kokemuksesta, että kun eukko tuli kuvioihin, tapaamiset loppu kokonaan. Siihen asti ne sujui hyvin, sekä oltiin puheväleissä. Sen jälkeen kaikki loppu kuin seinään.
Eikä niitä ole tähän päivään mennessä enää ollutkaan. Lapset jo kaikki nuoria aikuisia, joten isältä jäi paljon lasten kasvusta paitsi. Minulla ei koskaan ollut mitään vastaan tapaamisiin, jopa useasti tyrkytin ja muistutin, koska mies oli hyvä isä aikanansa. Meille naisen väliintulo oli täydellisen isä-lapsisuhteen loppu.
isän ja lasten tapaamiset kun uusi nainen astui kuvioihin? Et kai vai mennyt niin tekemään? Vielä (ehkä) ei ole myöhäistä antaa lasten ja isän tavata.
Niin, näitähän ei voi yleistää. Täällä yksi isä, jolla lapsi aina ja äiti luistaa tapaamisista - ei ole nähnyt muutamaan vuoteen lasta eikä sen enempää soitellut. Tämän kerron vain siksi, että todellakin asiat voivat olla toisin, sehän ei tosin auta siihen, että sinulla ex tuollainen.
Miksi? Siihen en osaa todellakaan vastata.
Isyys ja äitiys eivät ole itseisarvoja.Kaikista
naisita lapsen synnyttäneistä naisista ei tule äitiä,kaikista miehistä ei isää.Näitä kokemuksia ei
edes voi ennakoida.Lapsen syntymä herättää rakkau-
den lapseen,ainutlaatuisen tunteen saada isyyden tai äitinä olemisen lahja,kokemus.Mutta ei aina!
En minä osaa tuomita sellaista miestä,joka ei ikinä kypsy isäksi.Ihmisyyteen liittyy niin paljon muitakin prosesseja joihin ei ole valmiuksia aina.
Lapsen pikku sydän iloitsee siitä rakkaudesta,mitä
hän saa kotnaan,laskematta kuka halii ja montako kertaa.Minusta lapsen viestissä elää suuri viisaus.Unohtakaa turha,syyttelevä,analysointi.
Välittäkää minusta.Rakastakaa minua!
No samaa voisi sanoa naisista, ainakin mulla omakohtaisia kokemuksia.
Toi otsikko olisi voinut paremminkin olla "erossa yksin jääneet vanhemmat". Ei yleistystä kiitos.
kirjoitin kyllä että en tahdo yleistää, mutta uskallanpa veikata että yh-äitejä on kuitenkin enemmän kuin isejä niin siksi varmaan otsikko on mikä on!
Huoltajuudesta ei taisteltu. Syy, meillä oli jo yhteishuoltajuus joten miksi muuttaa sitä yksinhuoltajuudeksi. Lähihuoltajuudenkin annoin vapaaehtoisesti exälle koska itse teen vuorotöitä ja exä pätkäpäivätöitä. Lapsi oli eron hetkellä 3 vuotias joten olisi mielestäni kohtuutonta lähteä riitelemään. Kohtuutonta olisi myös ollut minun lähihuoltajuus, koska hoitoon olisi pitänyt mennä vaikeisiin aikoihin.
Toinen kuitenkin on päivätöissä ja välillä kokopäiväisesti kotona. Lapsi näkee vanhempaansa siellä enemmän. Lisäksi vuorotöiden takia voidaan sanoa, että lapsi näkee minua lähes yhtäpaljon etävanhempana kuin silloin, jos olisin lähivanhempi.
Mielestäni toimeni eivät ole milläänlailla verrattavissa vastuun luistamiseen. Sitä miksi isät jättävät tapaamiset väliin niin voi miettiä asettumalla etävanhemman rooliin ja kuvitella omia toimia. Tietty täytyy muistaa, että se, mikä itselle on helppoa lähinä, ei etälle olekkaan niin yksinkertaista. Itse esim. ajan koulumatkoja tapaamisten aikana 320km. Sehän ei ole vain kouluun ja takaisin. Vaan täytyy muistaa, että sen etän on lähdettävä sieltä koulusta poiskin kun on vienyt lapsen. 10 tapaamista kuussa ja 8km matkaa.
Mihinkäänhän ei saa tukea, eikä edes koulukyytiä. Jos sattuu vielä, että on heikoissa rahoissa niin saattaapi tuo tapaaminen kaatua ihan rahatilanteeseenkin. Itse en ole "luistanut" tapaamisista, mutta minulla onkin varaa tavata lastani. Tämä suomen sosiaalijärjestelmä, sekä tehokas sosiaaliverkosto syrjii voimakkaasti etähuoltajia. Vaikka kykenisit todistamaan, ettei minkäänlaisia tuloja ole, laitetaan elatusmaksut yleensä perintään. Näin ollen et voi edes tulevaisuudessa päästä kuiville.
Lisäksi yhä useammin työhaastattelussa kysytään luottotietoja... Oravanpyörä on valmis ja mahtava.
Mielestäni lapsista ei pitäisi taistella.
Lasten suhteen vanhemmat ovat aina samalla puolella. Tai näin asian pitäisi olla. Kysymys herää: Miksi sinä taistelet, jos taistelet?