Leijailen. Olenko unessa vai toisella planeetalla. Outoa. Oloni on outo. Maailma ympärilläni näyttää maitomaisen vaalealta. Valot ja värit tuntuvat lähes kipuna verkkokalvoilla. Leijailen.
Pikenmiten tunnen kuin näen olevani tyhjässä, ikkunattomassa huoneessa, jonka seinät ovat maalatut kirkkailla eri väreillä. Seinät kirkuvat värien kakofoniaa. Huonetta valaisee häikäisevän kirkkaat loistelamput. Ymmärrän istuvani alasti karussa, selkänojallisessa keittiöntuolissa. Missä helvetissä olen? Onko tämä unta?
Yritän nousta ylös. Onnistumatta. Huomaan jalkani sidotuiksi tuolin jalkoihin ja käteni kytkettyinä tuolin selkänojaan. Mitä tämä on? Jos tämä on unta, niin haluan herätä. Ravistelen päätäni ja murisen kuin haavoittunut leijona. Tuoli pysyy kuitenkin paikoillaan samoin kuin minua pidättelevät siteet. Alistun kohtalooni.
Havahdun ajatuksistani huoneeseen aukeavan oven äänettömään liikkeeseen. Ovesta sisään astelee hoikka nuori vaalea nainen. Ilman rihman kiertämääkään! Vain reisiin asti ulottuvat saappaat verhonaan. Vaalea kirkas aura ympäröi häntä hänen astellessa äänettömästi huoneeseen. Hänen kulkunsa oli niin äänetöntä, että voisin vaikka vannoa hänen enemmänkin leijuvan kuin kävelevän. Naisessa on jotain tuttua.
”Kuka olet?”, kirahdan kysymyksen ilmoille. ”Missä olen?”. Vain vaimea kaiku vastaa kysymyksiini. Nainen katsoo minua äänettömästi hymyillen kuitenkin kujeilevasti. Hänen katseensa on lempeä ja jokin hänen silmissään nauraa. Nainen seisahtuu muutaman metrin päähän minusta. Näen hänen katseensa mittavan minua päästä jalkoihin. En tiedä kuvittelenko, mutta minusta tuntuu hänen erityisesti arvioivan aluetta nivuksissani. Hän katsoo minua kuin kissa kermakuppia. Vai olisiko oikeampi ilmaisu: kuin kissa hiirtä. Minä olen hiiri, jolla kissa mahdollisesti leikkisi.
Edelleenkään puhumatta mitään tuo nainen astelee luokseni. Laskee kätensä päälaelleni. Kuin leikitellen antaa hoikkien sormiensa valahtaa hiuksieni joukkoon. Varoittamatta hän tempaisee äkillisellä liikkeellä päätäni taaksepäin siten, että katseeni ja kasvoni kohoavat kohtaamaan hänen katseensa. Ja hänen huulensa. Tunnen kosteat, pehmeän lämpöiset huulet huuliani vasten. Pienen, vikkelän ja röyhkeän kielen työntyvän suuhuni. Kieli pyörii villisti kieleni ympärillä. Tutkien minua tunkeillen ja häpeilemättä. Uskon jo hapen loppuvan, mutta tiukka ote hiuksista pitää minua paikoillaan. Tuo äkillinen kipu päänahassani saa kaikki aistini terävöitymään. Uskoin olevani vähintäänkin skalpreerattu. Uskon myös jostain tuntevani tuon naisen. Tuon tuoksun, tuon norjan vartalon, nuo pehmeät huulet, tuon…. Mieleeni virtasi tarinoita Tartosta, Afrikan öistä. Naurua lehmipojista, kikatusta nakkikioskeista. Muistoja yöstä ja yöntekijöistä. En saanut kuitenkaan mieleen nimeä, mutta tunsin toisaalta hyvää oloa ja rauhaa, toisaalta suunnatonta surua ja ikävää. En tiennyt miksi.
Hämmästyksekseni huomaan kovettuvani. Tämän huomaa myös kiusanhenkeni. Hän sipaisee kädellään hellästi terskani päätä. Kosketus on kuin sähköisku. Hän poimii tuolini alta nahkaremmin ja nopealla, tottuneella liikkeellä hän sitaisee remmin paisuneiden kiveksieni ympärille saaden veren pakkautumaan yhä tiiviimmin paisuneeseen elimeeni. Pallini ovat kuin tulessa ja luulen kaluni räjähtävän.
Nainen laskeutuu polvilleen eteeni tarttuen toisella kädellään kiveksiini ja toisella ylväänä seisovaan miehisyyteeni. Näin isona ja kovana en ole eläissäni ollut. Tuo vaalea syöjätär pitää kaluani kädessään kuin jäätelötötteröä. Ilme on utelias ja kiusoitteleva. Hän avaa punatut huulensa ja aloittaa hitain nautinnollisin vedoin vehkeeni nuolemisen. Tunnen lämpöisen, kostea kielen kosketukset kyrpäni varressa. Kieli leikittelee terskan ympärillä upottaen sen äkisti lämpöisen nielun hyväiltäväksi. Nopeasti kieli pyörii kivistävillä palleillani. Hetkessä taasen jo hunajatippoja tihkuva sauvani on tuon syöjättären nälkäisessä kidassa.
Huomaan huohottavani raskaasti. Lantioni on menettänyt mieleni hallinnan. Tuoliin sidottunakin lantioni pyrkii ylös tuolista yrittäen saada kaluni tiiviimpään kitkaan ja syvemmällä naisen riettaiden huulien väliin. Tahdon vain helpottaa pallieni kiristävää tunnetta purkautumalla tuon jumalattaren suuhun. Juuri kun olen lähettämässä lastia liikkeelle nainen erkenee elimestäni. Pystyssä seisova sinipunainen, syljestä kostea kaluni huojuu kuin juopunut. Kivekseni ovat kuin tulessa ja palleissani käy kuhina kuin ampiaispesässä. Arvata saattaa, että siittiöitäni vituttaa.
Nainen odottaa tyynesti rauhoittumistani ja arvioituaan tilanteen muuttuneen itselleen edulliseksi, hän alkaa laskeutumaan takaperin syliini. Hän tarttuu varmalla otteella kaluni varteen ohjaten terskani pään hävylleen. Hän hieroo hetken lemmennuppillani paratiisinsa porttia ja istuu sitten voimallisesti sauvani päälle. Vääjäämättä kaluani uppoaa hänen sisäänsä. Voi kuinka kuuma, kostea ja tiukka hän onkaan. Hitaasti, kuin kiusoitellen, hän alkoi nostamaan ja laskemaan itseään elimeni ympärillä. Tunnen kaluni varressa hänen sormensa hänen hieroessa klitoristaan. Hetken päästä sormet pusertelevat paisuneita siemensäkkejäni, ollen hetken päästä klitoriksella.
Nainenkin hengittää kiivaammin ja katkonaisemmin. Minä huohotan. Lantioni on taas aivan holtiton. Haluan välittömästi siittää tuon nartun. Täyttää hänen kuuman onkalonsa hehkuvalla lemmenlaavalla. Purkautumiseni on enää vain ajan kysymys. EI PERKELE! Tuo saatanan narttu nousee päältäni ja kaluni ponnahtaa vapauteen pettyneen maiskahduksen saattelemana. Siinä taas kaluni tanssii kuin mielipuoli. Lantioni yrittää epätoivoisesti hieroa pallejani tuolia vasten pyrkien saamaan siittiöt liikkeelle. Mieleni tekisi purskahtaa itkuun.
Nainen seisoo edessäni ilkimoiden. Hän katsoo minua samein silmin. Vasen käsi hyväilee vasemman rinnan nänniä oikean käden etusormen työskennellessä hävyssä. Aikansa minua katseltuaan nainen istuutuu taas syliini. Tällä kertaa etuperin. Kyrpäni solahtaa taasen kuin varkain hänen kuumaan syliinsä. Voisin jodlata riemusta. Hänen kiinteät nuoret rintansa hierovat rintaani vasten. Nännit ovat paisuneet ja kovat kuin syksyiset puolukat. Hetken kulutta tämä kaunis kiusanhenkeni työntää nänninsä suuhuni. Livon ja imen kuin vähämielinen. Yritän samalla rynkyttää tuoliin lukittua lantiotani hänen häpyään vasten. Halua kalullani halkaista hänet. Tai edes päästää kidutetut ja nääntyneet pallini pälkähästä. Toki kaluanikin veisaisi kiitosvirttä. Mutta eihän se onnistu. Nainen tietää mitä tekee.
Naisen kieli työntyy vaativana suuhuni. Kieli pyörii kieleni ympärillä kuin noiduttu. Samaa tanssia pitää hänen lemmenluolansa elimeni ympärillä. Laulaisin hoosiannaa, jos hänen kieleltään kykenisin. Nautin myös hänen tuoksustaan. Vienon parfyymin ja kiiman lisäksi hänestä tuoksuu nuoren naisen puhtaus, jossa on tuttua. Silloin yhdistän yöt, yöntekijät, Tartot ja Turut. Charlotte! Voi perkeleen perkele tuota kiimaista kiusatarta. Samanaikaisesti Charlotte upottaa hampaansa olkavarteeni. Hänen suustaan purkautuu vastustamaton voihkinta. Hänen vartalonsa vapisee kuin sähköiskuissa. Tunnen hänen hetkeksi kiristyvän kaluani ympärille, jonka jälkeen muutamalla rajulla liikkeellä hän jatkaa kärsineen kaluni lypsämistä. Nyt lähtee, ajattelen riemuissani yrittäen työntää elintäni yhä syvemmälle häneen.
Aivan kuin Charlotte lukisi ajatukseni. Nopeasti kuin elohopea hän hyppää ylös sylistäni jättäen tyydyttämättömän lemmenheinäni heitteille. Charlotten eritteistä kiiltäväksi kostunut paisunut kaluni protestoi kovaa kohtaloaan läiskähtäen vatsaani vastaan. ”Ei Charlotte, ei näin saa tehdä. Auta nyt miestä mäessä. Ota se suuhun”, rukoilen epätoivoisesti. Rukoukseni kaikuivat kuuroille korville. Kermaa saaneen kissan mairea hymy kasvoillaan hän kääntyy kannoillaan ja poistuu huoneesta saappaiden korkeat korot kopisten.
Pikenmiten tunnen kuin näen olevani tyhjässä, ikkunattomassa huoneessa, jonka seinät ovat maalatut kirkkailla eri väreillä. Seinät kirkuvat värien kakofoniaa. Huonetta valaisee häikäisevän kirkkaat loistelamput. Ymmärrän istuvani alasti karussa, selkänojallisessa keittiöntuolissa. Missä helvetissä olen? Onko tämä unta?
Yritän nousta ylös. Onnistumatta. Huomaan jalkojeni sidotuiksi tuolin jalkoihin ja käteni kytkettynä tuolin selkänojaan. Mitä tämä on? Jos tämä on unta, niin haluan herätä. Ravistelen päätäni ja murisen kuin haavoittunut leijona. Tuoli pysyy kuitenkin paikoillaan samoin kuin minua pidättelevät siteet. Alistun kohtalooni. Purskahdan katkeriin kyyneliin. Kuinka kaipaankaan.
Pikenmiten tunnen kuin näen olevani tyhjässä, ikkunattomassa huoneessa, jonka seinät ovat maalatut kirkkailla eri väreillä. Seinät kirkuvat värien kakofoniaa. Huonetta valaisee häikäisevän kirkkaat loistelamput. Ymmärrän istuvani alasti karussa, selkänojallisessa keittiöntuolissa. Missä helvetissä olen? Onko tämä unta?
Yritän nousta ylös. Onnistumatta. Huomaan jalkani sidotuiksi tuolin jalkoihin ja käteni kytkettyinä tuolin selkänojaan. Mitä tämä on? Jos tämä on unta, niin haluan herätä. Ravistelen päätäni ja murisen kuin haavoittunut leijona. Tuoli pysyy kuitenkin paikoillaan samoin kuin minua pidättelevät siteet. Alistun kohtalooni.
Havahdun ajatuksistani huoneeseen aukeavan oven äänettömään liikkeeseen. Ovesta sisään astelee hoikka nuori vaalea nainen. Ilman rihman kiertämääkään! Vain reisiin asti ulottuvat saappaat verhonaan. Vaalea kirkas aura ympäröi häntä hänen astellessa äänettömästi huoneeseen. Hänen kulkunsa oli niin äänetöntä, että voisin vaikka vannoa hänen enemmänkin leijuvan kuin kävelevän. Naisessa on jotain tuttua.
”Kuka olet?”, kirahdan kysymyksen ilmoille. ”Missä olen?”. Vain vaimea kaiku vastaa kysymyksiini. Nainen katsoo minua äänettömästi hymyillen kuitenkin kujeilevasti. Hänen katseensa on lempeä ja jokin hänen silmissään nauraa. Nainen seisahtuu muutaman metrin päähän minusta. Näen hänen katseensa mittavan minua päästä jalkoihin. En tiedä kuvittelenko, mutta minusta tuntuu hänen erityisesti arvioivan aluetta nivuksissani. Hän katsoo minua kuin kissa kermakuppia. Vai olisiko oikeampi ilmaisu: kuin kissa hiirtä. Minä olen hiiri, jolla kissa mahdollisesti leikkisi.
Edelleenkään puhumatta mitään tuo nainen astelee luokseni. Laskee kätensä päälaelleni. Kuin leikitellen antaa hoikkien sormiensa valahtaa hiuksieni joukkoon. Varoittamatta hän tempaisee äkillisellä liikkeellä päätäni taaksepäin siten, että katseeni ja kasvoni kohoavat kohtaamaan hänen katseensa. Ja hänen huulensa. Tunnen kosteat, pehmeän lämpöiset huulet huuliani vasten. Pienen, vikkelän ja röyhkeän kielen työntyvän suuhuni. Kieli pyörii villisti kieleni ympärillä. Tutkien minua tunkeillen ja häpeilemättä. Uskon jo hapen loppuvan, mutta tiukka ote hiuksista pitää minua paikoillaan. Tuo äkillinen kipu päänahassani saa kaikki aistini terävöitymään. Uskoin olevani vähintäänkin skalpreerattu. Uskon myös jostain tuntevani tuon naisen. Tuon tuoksun, tuon norjan vartalon, nuo pehmeät huulet, tuon…. Mieleeni virtasi tarinoita Tartosta, Afrikan öistä. Naurua lehmipojista, kikatusta nakkikioskeista. Muistoja yöstä ja yöntekijöistä. En saanut kuitenkaan mieleen nimeä, mutta tunsin toisaalta hyvää oloa ja rauhaa, toisaalta suunnatonta surua ja ikävää. En tiennyt miksi.
Hämmästyksekseni huomaan kovettuvani. Tämän huomaa myös kiusanhenkeni. Hän sipaisee kädellään hellästi terskani päätä. Kosketus on kuin sähköisku. Hän poimii tuolini alta nahkaremmin ja nopealla, tottuneella liikkeellä hän sitaisee remmin paisuneiden kiveksieni ympärille saaden veren pakkautumaan yhä tiiviimmin paisuneeseen elimeeni. Pallini ovat kuin tulessa ja luulen kaluni räjähtävän.
Nainen laskeutuu polvilleen eteeni tarttuen toisella kädellään kiveksiini ja toisella ylväänä seisovaan miehisyyteeni. Näin isona ja kovana en ole eläissäni ollut. Tuo vaalea syöjätär pitää kaluani kädessään kuin jäätelötötteröä. Ilme on utelias ja kiusoitteleva. Hän avaa punatut huulensa ja aloittaa hitain nautinnollisin vedoin vehkeeni nuolemisen. Tunnen lämpöisen, kostea kielen kosketukset kyrpäni varressa. Kieli leikittelee terskan ympärillä upottaen sen äkisti lämpöisen nielun hyväiltäväksi. Nopeasti kieli pyörii kivistävillä palleillani. Hetkessä taasen jo hunajatippoja tihkuva sauvani on tuon syöjättären nälkäisessä kidassa.
Huomaan huohottavani raskaasti. Lantioni on menettänyt mieleni hallinnan. Tuoliin sidottunakin lantioni pyrkii ylös tuolista yrittäen saada kaluni tiiviimpään kitkaan ja syvemmällä naisen riettaiden huulien väliin. Tahdon vain helpottaa pallieni kiristävää tunnetta purkautumalla tuon jumalattaren suuhun. Juuri kun olen lähettämässä lastia liikkeelle nainen erkenee elimestäni. Pystyssä seisova sinipunainen, syljestä kostea kaluni huojuu kuin juopunut. Kivekseni ovat kuin tulessa ja palleissani käy kuhina kuin ampiaispesässä. Arvata saattaa, että siittiöitäni vituttaa.
Nainen odottaa tyynesti rauhoittumistani ja arvioituaan tilanteen muuttuneen itselleen edulliseksi, hän alkaa laskeutumaan takaperin syliini. Hän tarttuu varmalla otteella kaluni varteen ohjaten terskani pään hävylleen. Hän hieroo hetken lemmennuppillani paratiisinsa porttia ja istuu sitten voimallisesti sauvani päälle. Vääjäämättä kaluani uppoaa hänen sisäänsä. Voi kuinka kuuma, kostea ja tiukka hän onkaan. Hitaasti, kuin kiusoitellen, hän alkoi nostamaan ja laskemaan itseään elimeni ympärillä. Tunnen kaluni varressa hänen sormensa hänen hieroessa klitoristaan. Hetken päästä sormet pusertelevat paisuneita siemensäkkejäni, ollen hetken päästä klitoriksella.
Nainenkin hengittää kiivaammin ja katkonaisemmin. Minä huohotan. Lantioni on taas aivan holtiton. Haluan välittömästi siittää tuon nartun. Täyttää hänen kuuman onkalonsa hehkuvalla lemmenlaavalla. Purkautumiseni on enää vain ajan kysymys. EI PERKELE! Tuo saatanan narttu nousee päältäni ja kaluni ponnahtaa vapauteen pettyneen maiskahduksen saattelemana. Siinä taas kaluni tanssii kuin mielipuoli. Lantioni yrittää epätoivoisesti hieroa pallejani tuolia vasten pyrkien saamaan siittiöt liikkeelle. Mieleni tekisi purskahtaa itkuun.
Nainen seisoo edessäni ilkimoiden. Hän katsoo minua samein silmin. Vasen käsi hyväilee vasemman rinnan nänniä oikean käden etusormen työskennellessä hävyssä. Aikansa minua katseltuaan nainen istuutuu taas syliini. Tällä kertaa etuperin. Kyrpäni solahtaa taasen kuin varkain hänen kuumaan syliinsä. Voisin jodlata riemusta. Hänen kiinteät nuoret rintansa hierovat rintaani vasten. Nännit ovat paisuneet ja kovat kuin syksyiset puolukat. Hetken kulutta tämä kaunis kiusanhenkeni työntää nänninsä suuhuni. Livon ja imen kuin vähämielinen. Yritän samalla rynkyttää tuoliin lukittua lantiotani hänen häpyään vasten. Halua kalullani halkaista hänet. Tai edes päästää kidutetut ja nääntyneet pallini pälkähästä. Toki kaluanikin veisaisi kiitosvirttä. Mutta eihän se onnistu. Nainen tietää mitä tekee.
Naisen kieli työntyy vaativana suuhuni. Kieli pyörii kieleni ympärillä kuin noiduttu. Samaa tanssia pitää hänen lemmenluolansa elimeni ympärillä. Laulaisin hoosiannaa, jos hänen kieleltään kykenisin. Nautin myös hänen tuoksustaan. Vienon parfyymin ja kiiman lisäksi hänestä tuoksuu nuoren naisen puhtaus, jossa on tuttua. Silloin yhdistän yöt, yöntekijät, Tartot ja Turut. Charlotte! Voi perkeleen perkele tuota kiimaista kiusatarta. Samanaikaisesti Charlotte upottaa hampaansa olkavarteeni. Hänen suustaan purkautuu vastustamaton voihkinta. Hänen vartalonsa vapisee kuin sähköiskuissa. Tunnen hänen hetkeksi kiristyvän kaluani ympärille, jonka jälkeen muutamalla rajulla liikkeellä hän jatkaa kärsineen kaluni lypsämistä. Nyt lähtee, ajattelen riemuissani yrittäen työntää elintäni yhä syvemmälle häneen.
Aivan kuin Charlotte lukisi ajatukseni. Nopeasti kuin elohopea hän hyppää ylös sylistäni jättäen tyydyttämättömän lemmenheinäni heitteille. Charlotten eritteistä kiiltäväksi kostunut paisunut kaluni protestoi kovaa kohtaloaan läiskähtäen vatsaani vastaan. ”Ei Charlotte, ei näin saa tehdä. Auta nyt miestä mäessä. Ota se suuhun”, rukoilen epätoivoisesti. Rukoukseni kaikuivat kuuroille korville. Kermaa saaneen kissan mairea hymy kasvoillaan hän kääntyy kannoillaan ja poistuu huoneesta saappaiden korkeat korot kopisten.
Pikenmiten tunnen kuin näen olevani tyhjässä, ikkunattomassa huoneessa, jonka seinät ovat maalatut kirkkailla eri väreillä. Seinät kirkuvat värien kakofoniaa. Huonetta valaisee häikäisevän kirkkaat loistelamput. Ymmärrän istuvani alasti karussa, selkänojallisessa keittiöntuolissa. Missä helvetissä olen? Onko tämä unta?
Yritän nousta ylös. Onnistumatta. Huomaan jalkojeni sidotuiksi tuolin jalkoihin ja käteni kytkettynä tuolin selkänojaan. Mitä tämä on? Jos tämä on unta, niin haluan herätä. Ravistelen päätäni ja murisen kuin haavoittunut leijona. Tuoli pysyy kuitenkin paikoillaan samoin kuin minua pidättelevät siteet. Alistun kohtalooni. Purskahdan katkeriin kyyneliin. Kuinka kaipaankaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Wau. Eeh.., tämä oli mestariteos! Yllättävä loppu, upeasti kirjoitettu. Tämmösiä hei lisää. Yksinkertaisesti: Mahtavaa :-)
Hienosti kirjoitettu! Jatka tästä..