Minulla vauvakuume -miehellä ei..

kysymään mieheltäsi, että haluaako hän ollenkaan sitoutua tulevaisuudessakaan ja haluaako hän koskaan perheenlisäystä. Sinulla on oikeus tietää, koska sehän vaikuttaa myös sinun tulevaisuuteesi. Tivaamalla tivaat, vaikka kuulostaakin inhottavalta.
Jos miehesi sanoo, että sitoutua haluaa ja lapsiakin tulevaisuudessa, niin kysyt ajankohtaa, siis suurin piirtein sellaista, eli ei siis, että kahden vuoden kuluttua maaliskuun 5. päivä vaan esim. viiden vuoden sisään tms. Pysyt tiukkana! :)
Jos miehesi ei osaa vastata mitään tai sanoo, että ei, niin sitten sinun täytyy miettiä, mitä itse haluat ja tehdä ratkaisusi oman napasi mukaan.

Voimia!

tariinaansa lukenut, vaikka mulla ei mitään vakituista työtä ole, pätkähommia vain.

Tiedän että tilanteesi on todella raastava, elän melkeinpä samanlaisessa tilanteessa, kuin sinä. Olemme pian olleet yhdessä neljä vuotta, asuneet yhdessä yli kaksi vuotta ja kihloissa pian kaksi vuotta.
Miehellä vakituinen työ.

Mies ei kuitenkaan halua lasta, vasta sitten kun asiat meillä on ok, eli myös minulla työ ja että ois mielellään myös se ihan oma koti, eikä mikään "onneton" kaupungin vuokrakämppä, jossain kälyisessä lähiössä.

En kyllä ymmärrä miksi miehesi ei halua kihloihin, eikö se kerro hieman sitoutumiskammosta?
...ja varsinkin tuollaiset epämääräiset lupaukset "sitten joskus kun"
Olette kuitenkin olleet jo aika kauan yhdessä.
Me myös etenimme hitaasti, koska miehellä oli kammo, koska edelisessä suhteessa edettiin vikkelästi ja erttiinkin sitten yhtä nopeasti.

Mutta edelleen, meillä on se että mies ei meille toistaiseksi halua pikkuista, on kyllä sanonut, että jos ehkäisy pettää, niin tulkoot, mutta en voisi koskaan jättää pillereitä pois en sen jlk vois edes katsoa mieheni silmiini...sillä se on todella väärin,siis siittiöiden varastaminen, sillä sitähän se on.

Olen jollain tasolla päässyt yli sen että, emme vielä lasta hanki.
Olen päättänyt keskittyä muihin asioihin, haluan tehdä töitä, haaveilen myös opinnoista...

Haluan kuitenkin että sitten tuleva lapseni on ehdottoman haluttu ja rakastettu, edes ennenkuin syntyy ja sitä todella haluaa meistä kumpikin.

...ja pitää sen taloudellisen tasapainon olla ok.

Sulla ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, tai oikeestaan kolme.

1.odotat ja anna miehelles aikaa...kaikista paras?

2. hanki uus mies...huono tämäkin

3. EN SUOSITTELE jätä pillerit ja hankkiudu salaa raskaaks ja kärsi seuraukset

monta kertaa ton oon nähny ja elänykki.

valitettavasti näiin on näreet. hyvin monissa tapauksissa.

Heippa,

Mulla on aika samanlainen tilanne kuin sulla ja tiedän tunteesi. Tiedän, että meidän pitää vain odottaa miehiämme, mutta se on niin vaikeaa. Välillä ahdistaa ja kiukuttaa, välillä on parempia päiviä. Tästä ahdistuksesta ei kai pääsee koskaan eroon.

Me olemma mun miehen kans molemmat -83 syntyneitä ja jouluna valmistuttiin. Ollaan seurusteltu 6.vuotta ja hitaasti on tuntunut mieheni tuntunut syttyvän kihloihin menolle yms. Kihloihin menimme valmistumispäivänä 22.12.2006. Häistä ei tietoakaan enkä niistä niin välitä. Tärkeältä tuntuu lapsi. Yhteen muutimme parin 2.5vuoden seurustelun jälkeen järkisyistä. Eli lähdimme opiskelemaan samalle paikkakunnalle ja oli edullisempaa asua yhdessä. Onneksi noista ajoista suhteemme on kehittynyt.

Nyt sitten olemme molemmat töissä. Sijaisuuksia, mutta jatkoja on kovasti tiedossa. Vauvoista kovasti puhun ja mies sanoo, ettei ihan vielä. Mitään perusteluja ei tuu, muuta kuin, että on ihan kiva rauhottua opiskelujen jälkeen hetkeksi. Lohduttavaa on se, että pitkän kinuamisen jälkeen on meillä puhuttu, että kesällä vois raskautumisen yritystä harkita.

Voimia sulle aloittaja. Tiedän, että välillä ahdistaa, mutta käy sitten tämmösillä palstoilla purkautumassa.

Minulla on samankaltaisia kokemuksia, siis siitä että itsellä on kova vauvakuume, mutta mies ei lämpene ajatukselle.

Me ollaan asuttu yhdessä 9-vuotta. Itse olen aikaisemminkin kuumeillut vauvaa, mutta mies on järkeillyt miksi ei vielä kannata; valmistutaan ensin, hankitaan töitä, tehdään sitä ja tätä. Ja miehen tahtoon olen aina suostunut ja yrittänyt unohtaa omat haaveeni.

No nyt tuntuu että ikääkin alkaa olla jo sen verran että yritykseen pitäisi alkaa. No miespä jahkaa edelleen. Joku sitä pelottaa, mutta en saa puristettua irti että mikä. tai sitten se ei vaan halua lapsia?!?

Olen nyt viimeiset pari kuukautta jankuttanut asiasta vaikka tiedän, että se ahdistaa häntä entistä enemmän, mutta en voi tälle vauvahaaveelle mitään. Nyt viime aikoina mies on ollut tuskastunut jankuttamiseen ja sanoikin yhtenä iltana, että voi olla ettei hän koskaan haluakaan lapsia, ei voi siis olla varma että yritys alkaisikaan koskaan. Voit kuvitella että kaikelta vietiin pohja pois! Itse en voi kuvitella elämää ilman lapsia ja mies ei näytä lämpeävän ajatukselle.

Neuvoni siis on: älä tuhlaa aikaa suhteessa mikäli itse haluat kovasti lapsia ja mies ei pysty lupaamaan sinulle milloin niitä hankitte. Meidän tapauksessa ainakin mies tietää että menettää minut heti jos lopullinen kielto asiaan tulee, sen takia on varmasti kaikki nämä vuodet jahkannut ja siirtänyt asiaa. Lapsiasia on niin iso asia että siinä kompromissien tekeminen on vaikeaa.

Itse ainakin mietin että paljon helpompaa olisi ollut lähteä suhteesta aikaisemmin, nyt tuntuu vaikealta, kun yhteistä taivalta on näinkin paljon. Kunpa vain olisin tiennyt tämän jo vuosia sitten.